Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
opiskelijatyttären menojen kustantaminen
15.02.2021 |
Hei vanhemmat - kanssatoverit! Kuinka paljon kustannatte opiskeluikäisen lapsenne kuluja? Me on tyttären kanssa sellainen soppari, että me kustannetaan elinkustannukset, jos hän keskittyy kokopäiväisesti opiskeluihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän saa Kelalta opintorahan ja asumistuen ja meiltä 300-500 €/kk. Ihan pikkuisen tekee myös töitä, ehkä 100 €/kk. Mutta jos tekisi paljon töitä, eivät yliopisto-opinnot etenesi normaalivauhtia hänen tapauksessaan, terveysongelmien vuoksi.
Kuinka harvinaista tällainen on? Tuntuu että tytär ei ihan kunnolla osaa arvostaa tätä. Emme ole mitään erityisen varakkaita, mutta keskituloisia. Aina hän on ihmettelemässä, että miksi ei voida kustantaa hänelle sitä tai tuota, ja miksi nipotamme jostakin ravintolasyömisistä, joita hänelle "sattuu" pari kertaa viikossa ainakin.
Kommentit (152)
Kaikkea sitä lukee... kirjoitti:
Sitten kun hän on hassannut omat rahansa niin tekee kuten muutkin hakee töitä tai menee sossun luukulle.
Ei opiskelijat saa sossusta toimeentulotukea, se on vaikeaa saada ja ei todennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa maksaa niin paljon kuin pystyy kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaa tukea rahallisesti niin paljon kuin pystyy. Lääkiksessä opiskeleville vanhemmat ostavat usein asunnon ja auton. Toki se riippuu ihan vanhempien omasta varallisuudesta, paljonko aikuista lastaan voi tukea.
Lääkärin vuosiansio voi olla 70 000 euroa heti valmistumisen jälkeen ja paljon enemmänkin. Jos ei tarvitse käydä töissä opintojen alkuvaiheessa ja valmistuu vaikka vuotta aikaisemmin, säästetty summa on merkittävä.
Esimerkissäni vanhempien ei tarvitse enää myöhemmin huolehtia lääkäriperheen toimeentulosta. Työssäni olen huomannut, miten monet eläkeläiset maksavat pienistä eläkkeistään lastenlapsilleen vaatteita, leluja, harrastuksia, kun omat vanhemmat eivät esim. työttömyyden takia voi niitä rahoittaa.
Siis anteeksi mitä?
Olen yliopisto-opiskelija ja äidilläni ei edes itsellään ole autoa tai omistusasuntoa.
Millä logiikalla kaikki lääkisopiskelijoiden vanhemmat on jotain hyperrikkaita?
Itse en saanut ollenkaan rahaa vanehmmiltani opiskeluiden aikana. Tein joko töitä tai nostin lainaa muiden tukien päälle. Hyvin pärjäsin ja valmistuin etuajassa töiden teosta huolimatta. Eli ei töiden tekeminenkään välttämättä ole hidaste opiskelulle, itselläni se ehkä jopa joudutti opiskelua kun piti aikatauluttaa arki tarkemmin (meillä oli suhteellisen vähän luentoja ja paljon itsenäistä työskentelyä).
Mutta, niinkuin muutkin ovat sanoneet, antakaa kiinteästi 300e/kk jonka saa käyttää miten haluaa ja jos rahat loppuu niin voivoi. Ei sitä työelämässäkään saa lisää rahaa silloin kun haluaa/tarvitsee vaan palkka tulee kerran tai kaksi kuussa. Tämä voisi auttaa lastanne opettelemaan budjetointia yms.
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso summa. Omat vanhemmat tukevat maksamalla puhelinlaskun ja netin, sekä laittavat tilille satunnaisesti 50-100e. Äiti saattaa myös pyytää mukaan ostoksille ja maksaa jotain vaatteita tms, mutta todellakaan en näitä asioita oleta tai varsinkaan vaadi. Koen että saan aika hyvin tukea vanhemmilta.
Samat täällä! Usein tuo satunnainen rahan anto on itselläni tarkoitettu kattamaan terveyskulut. Lääkärikäynti ja apteekki voi viedä nopeasti lähes puolet opiskelijan kuukausibudjetista (n.140e)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksamme opiskelijapojillemme molemmille 150e/kk ja puhelinlaskun ja netin. Ne kun tulee kätevästi samalla laskulla.
Sitten päälle käyvät kesät töissä tienaamassa.
Miksi elätätte aikuisia ihmisiä? Haloo.
Miksei omaa lastaan auttaisi, kun voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso summa. Omat vanhemmat tukevat maksamalla puhelinlaskun ja netin, sekä laittavat tilille satunnaisesti 50-100e. Äiti saattaa myös pyytää mukaan ostoksille ja maksaa jotain vaatteita tms, mutta todellakaan en näitä asioita oleta tai varsinkaan vaadi. Koen että saan aika hyvin tukea vanhemmilta.
Tuo on varmasti se tavallinen kuvio. Mutta sitte pitää pystyä itse tekemään niitä töitä opintojen rinnalla. /ap
Ei pidä, vaan sitten joutuu ottamaan opintolainaa jos ei osaa elää tulojen mukaan. Näin omalla lapsellani. Töitä ei löydy helposti ja hänellä ainakin opinnot on ihan kokopäivätyötä.
Maksan puhelimen, matkakulut kotipaikkakunnalle ja ostan satunnaisesti jotakin tarpeellista. Lapsi ei syö ravintoloissa ja vaatteet ostaa kirppiksiltä. On oppinut huolehtimaan taloudestaan hyvin muutaman vuoden aikana.
Oletteko miettineet onko noin suuren summan maksaminen karhunpalvelus? Kuinka hän oppii ottamaan vastuun raha-asioidensa hoitamisesta ja itsenäistymään? Rahan arvoa ei opi ymmärtämään tuolla tavalla eläen. Hienoa tietysti että vanhemmat tukevat.
Meillä tytär kävi töissä koko opiskeluajan omasta tahdostaan. Silti valmistui (ulkomaan harjoitteluineen) 4,5 vuodessa.
Viikonloppuisin kävi hakemassa pakkasesta sinne laittamani yksittäisannokset ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö opiskelee toisella paikkakunnalla ja kyllä tuemme rahallisesti. Hänellä on rinnakkaiskortti ja saa sitä käyttää kun on jotain esim ruokakaupakäynti tms. Ja jos tarvitsee jotain vaatetta tai sellaista mihin opiskelijan rahat ei aina riitä. Mutta aina kyllä kysyy onko ok. Kk summa lienee muutamia satasia per kk. Asuu Helsingissä ja siellä asuminen on kalliimpaa kuin esim meidän kotikaupungissa. Maksan myös hänen puhelinlaskunsa. Se ei taida olla kuin parikymppiä per kk.
Voi kun olis saanut kotoa joskus rahaa, mutta ei. Itse on pitänyt aina pärjätä ja kyllä on pärjättykin.
Omille lapsilleni koitan antaa paremmat lähtökohdat elämään, mutta opetan myös että raha ei kasva puissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä lukee... kirjoitti:
Sitten kun hän on hassannut omat rahansa niin tekee kuten muutkin hakee töitä tai menee sossun luukulle.
Ei opiskelijat saa sossusta toimeentulotukea, se on vaikeaa saada ja ei todennäköistä.
Kyllä saa mikäli laina on nostettu, mutta tulot jäävät silti alle minimin. Myös sähkö- ja terveydenhuoltokulut otetaan laskelmissa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Voi olla vähän noinkin. Mutta minkäs teet - jätät tytön oman onnen nojaan? Ei olisi meille sopiva ratkaisu ollenkaan. Kyllä haluamme tukea ja auttaa, kun kerran pystymme, mutta toivoisimme kyllä enemmän arvostusta.
Minä olen tästä vahvasti eri mieltä, mutta olen todennäköisesti vähemmistössä. "Arvostus" on abstrakti asia ja jokainen voi vaikka halutessaan väärinkäyttää sitä. Aina voi väittää, ettei saa tarpeeksi arvostusta, vaikka saisi.
Ennen kaikkea ajattelen kuitenkin niin, että jos sanoo haluavansa auttaa, niin sitten auttaa, eikä vaadi mitään tietyntasoista arvostusta. Eli sinun pitää päättää, oletko vilpittömällä mielellä ja haluat ihan oikeasti auttaa, vai onko sinulla taka-ajatuksia ja vaatimuksia vastapalveluksista. Ole rehellinen itsellesi. Jos et pyyteettä voi auttaa, vaan vaadit jotain takaisin, niin sano se ihan suoraan.
En sano, etteikö arvostus voi olla kivaa, mutta sitä ei pidä koskaan odottaa, koska silloin se ei ole mitään aitoa arvostusta. Ovatko "kiitos äiti" -fraasit sinulle se syy, miksi autat?
Hyvin sanottu. Minun isä aina auttoi rahallisesti, mutta tuota mantraa ”ei arvostettu, ei kiitetty”. Mielestäni aina arvostettiin ja kiitettiin vilpittömästi. Tulin lopulta siihen tulokseen, että hänelle auttaminen ei ollut pyynteetöntä vaan odotus jostain tietyntyyppisestä vastapalvelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini maksoi minulle välillä isompia summia, kun opiskelin, eikä ikinä tarvinnut ottaa lainaa. Olen itse se huono esimerkki eli en oppinut kantamaan vastuuta. En hummannut viihteellä, mutta saatoin ostella vaatteita suunnittelematta sitä sen kummemmin. Äitini myös aina yllytti ostamaan, vähän sellaiseen "koska olet sen arvoinen"-tyyliin. Opiskelin yliopistossa alaa, jolta ei mitenkään "automaattisesti" työllistytä mihinkään, enkä sitten työllistynytkään. Jos en olisi saanut rahaa, olisin varmaan vähän fiksummin valinnut alankin. Aikuistuminen tuli minulla vasta myöhemmin, loppui se prinsessaelämä. Ap:lle sanoisin, että voit maksaa jonkun pienen kiinteän summan, mutta älä sen enempää. Ei se työnteko opintojen ohessa niin paha ole. Itse valmistuin niin, että työkokemusta oli vain vähän, eikä se kyllä helpottanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Tosi iso summa. Omat vanhemmat tukevat maksamalla puhelinlaskun ja netin, sekä laittavat tilille satunnaisesti 50-100e. Äiti saattaa myös pyytää mukaan ostoksille ja maksaa jotain vaatteita tms, mutta todellakaan en näitä asioita oleta tai varsinkaan vaadi. Koen että saan aika hyvin tukea vanhemmilta.
Täysin sama täällä. Kesällä teen töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva että tuette. Mutta en kyllä ymmärrä miksette voi sopia kiinteästä summasta (esim tuo 300e/kk) jonka maksatte hänelle ja hän sitten saa päättää mitä tällä summalla tekee. Jos käyttää ne ravintolaan niin se on hänen päätös sitten.
Mua ei kukaan tue nyt opiskeluaikana, mun mielestä jo 100e on iso summa lisää tukien päälle!
Tuskinpa jäätte kiinni, mutta maksatte jo itse asiassa niin paljon, että tuo 4999€/3v veroton lahjasumma ylittyy.
Me olemme valinneet sen linjan, että opiskelujen aikana on syytä oppia "vähien rahojen järkevän käyttämisen jalo taito" - eli nuoriso ei lähtökohtaisesti meiltä mitään lisätukea kk-rahan muodossa saa.
Oppivat tosiaan rahan arvon ja kun tekevät töitä opiskelujen ohessa niin myös oppivat, miten monta tuntia siihen ravintolaillalliseen täytyy työtä painaa. (Meillä on firma, mihin voivat tulla tarvittaessa tekemään satunnaisia tunteja, mutta 2/3 myös tekee sijaisuuksia päiväkodissa/koulussa).
Toisaalta sitten tuemme heitä maksamalla kauppalaskun kun yhdessä kaupassa joskus käymme, maksamalla yhteiset lomat, antamalla usein joulu/synttäri/tms lahjan rahana ja 1*3v lahjoittamalla kumpikin tuon sallitun summan heidän ASP/osakesäästötileille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä summa, huhuh. Jos ei osaa arvostaa niin sitten piennennätte. Onko keskeinen juttu tässä nyt tuo terveysasia? Olette lellineet aina, koska tytöllä on ollut sairautta ja tehneet hänestä sivutuotteena kiittämättömän?
Voi olla vähän noinkin. Mutta minkäs teet - jätät tytön oman onnen nojaan? Ei olisi meille sopiva ratkaisu ollenkaan. Kyllä haluamme tukea ja auttaa, kun kerran pystymme, mutta toivoisimme kyllä enemmän arvostusta.
Minä olen tästä vahvasti eri mieltä, mutta olen todennäköisesti vähemmistössä. "Arvostus" on abstrakti asia ja jokainen voi vaikka halutessaan väärinkäyttää sitä. Aina voi väittää, ettei saa tarpeeksi arvostusta, vaikka saisi.
Ennen kaikkea ajattelen kuitenkin niin, että jos sanoo haluavansa auttaa, niin sitten auttaa, eikä vaadi mitään tietyntasoista arvostusta. Eli sinun pitää päättää, oletko vilpittömällä mielellä ja haluat ihan oikeasti auttaa, vai onko sinulla taka-ajatuksia ja vaatimuksia vastapalveluksista. Ole rehellinen itsellesi. Jos et pyyteettä voi auttaa, vaan vaadit jotain takaisin, niin sano se ihan suoraan.
En sano, etteikö arvostus voi olla kivaa, mutta sitä ei pidä koskaan odottaa, koska silloin se ei ole mitään aitoa arvostusta. Ovatko "kiitos äiti" -fraasit sinulle se syy, miksi autat?
Hyvin sanottu. Minun isä aina auttoi rahallisesti, mutta tuota mantraa ”ei arvostettu, ei kiitetty”. Mielestäni aina arvostettiin ja kiitettiin vilpittömästi. Tulin lopulta siihen tulokseen, että hänelle auttaminen ei ollut pyynteetöntä vaan odotus jostain tietyntyyppisestä vastapalvelusta.
Usein koen että tuon arvostuksen pitäisi näkyä nimenomaan siinä, että nuori tekee (muka itsenäisesti) ne valinnat elämässään, mitä vanhemmat haluavat.
Esim. Eräs tuttavaperheen lapsi "ei arvostanut" vanhempiensa panostusta vaan hankki lapsen ennen kuin valmistui yliopistosta 🤷
Minusta tuntuu kurjalta jos tuon rahallisen muka pyyteettömän tuen takana on joku vanhempien arvomaailma tai "sitten olen ylpeä lapsestani" -tavoitteet.
Kannattaa maksaa niin paljon kuin pystyy kirjoitti:
Minun mielestäni kannattaa tukea rahallisesti niin paljon kuin pystyy. Lääkiksessä opiskeleville vanhemmat ostavat usein asunnon ja auton. Toki se riippuu ihan vanhempien omasta varallisuudesta, paljonko aikuista lastaan voi tukea.
Lääkärin vuosiansio voi olla 70 000 euroa heti valmistumisen jälkeen ja paljon enemmänkin. Jos ei tarvitse käydä töissä opintojen alkuvaiheessa ja valmistuu vaikka vuotta aikaisemmin, säästetty summa on merkittävä.
Esimerkissäni vanhempien ei tarvitse enää myöhemmin huolehtia lääkäriperheen toimeentulosta. Työssäni olen huomannut, miten monet eläkeläiset maksavat pienistä eläkkeistään lastenlapsilleen vaatteita, leluja, harrastuksia, kun omat vanhemmat eivät esim. työttömyyden takia voi niitä rahoittaa.
Lääkis on kyllä varsin huono esimerkki - siellä opiskelu etenee hyvin kaavamaisesti vuosiluokkien mukaan. Jos joku siinä ohessa käy töissä, täytyy hänen silti pysyä vuosiluokkansa vauhdissa.
Ja tuo 'ostetaan lapselle auto ja asunto' - no ei kyllä ole mitenkään yleistä. Varmaan osa on vuokralla vanhempien omistamassa asunnossa, mutta muuten...
4999&/3v /huoltaja = n138€/kk mitä max saisitte rahana antaa.
Miksi muuten pelkäätte opintolainaa ? Eikö olisi järkevämpi, että lapsi oppisi rahan arvon ja joutuisi myös vaikka sitten ottamaan tuon opintolainan mikä on erittäin edullista lainaa, ja mistä saa merkittävän "anteeksiannon" kunhan valmistuu aikanaan - jos sitten elämä vie kehnoon suuntaan niin voittehan te halutessanne sitten siinä vaiheessa vaikka maksaa hänen puolestaan sitä lainaa pois?
Nythän vain kasvatatte aikuisen, joka ei osaa suhteuttaa menojansa tuloihinsa - vai oletteko suunnitelleet ikuisesti häntä rahoittavanne?
Vierailija kirjoitti:
4999&/3v /huoltaja = n138€/kk mitä max saisitte rahana antaa.
Miksi muuten pelkäätte opintolainaa ? Eikö olisi järkevämpi, että lapsi oppisi rahan arvon ja joutuisi myös vaikka sitten ottamaan tuon opintolainan mikä on erittäin edullista lainaa, ja mistä saa merkittävän "anteeksiannon" kunhan valmistuu aikanaan - jos sitten elämä vie kehnoon suuntaan niin voittehan te halutessanne sitten siinä vaiheessa vaikka maksaa hänen puolestaan sitä lainaa pois?
Nythän vain kasvatatte aikuisen, joka ei osaa suhteuttaa menojansa tuloihinsa - vai oletteko suunnitelleet ikuisesti häntä rahoittavanne?
Eli siis yhteensä 276€ jos molemmat tileiltänne rahoitatte.
Meillä maksetaan kaikki kulut eli asuminen ilmaista, siihen saavat asumistukea Kelasta noin 400 e ja lisäksi opintotuki ja laina eli noin 1000 e/kk tukee yhteiskunta. Tämä kertaa kolme.
Alue: Aihe vapaa
Minun mielestäni kannattaa tukea rahallisesti niin paljon kuin pystyy. Lääkiksessä opiskeleville vanhemmat ostavat usein asunnon ja auton. Toki se riippuu ihan vanhempien omasta varallisuudesta, paljonko aikuista lastaan voi tukea.
Lääkärin vuosiansio voi olla 70 000 euroa heti valmistumisen jälkeen ja paljon enemmänkin. Jos ei tarvitse käydä töissä opintojen alkuvaiheessa ja valmistuu vaikka vuotta aikaisemmin, säästetty summa on merkittävä.
Esimerkissäni vanhempien ei tarvitse enää myöhemmin huolehtia lääkäriperheen toimeentulosta. Työssäni olen huomannut, miten monet eläkeläiset maksavat pienistä eläkkeistään lastenlapsilleen vaatteita, leluja, harrastuksia, kun omat vanhemmat eivät esim. työttömyyden takia voi niitä rahoittaa.