Perheen tulot vaikuttavat lapsen syövästä selviytymiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä aamuteeveen jutussa nimenomaan sanottiin, että ero saattaa johtua mm siitä, että koulutettujen ja varakkaampien lapsille saadaan diagnoosi syövän varhaisemmmassa vaiheessa kuin matalasti koulutettujen ja pienituloisten lapsille. Koulutetut ja varakkaat vanhemmat vievät lapsensa herkemmin lääkäriin ja osaavat myös vaatia enemmän tutkimuksia, jolloin epäilys syövästä herää aikaisemmin ja lapsi saa lähetteen yliopistosairaalaan, jossa varsinainen diagnoosi tehdään,  ennenkuin syöpä on ehtinyt edetä vielä kovin pitkälle. 

Kaikenlaisiin tutkimuksiin sitä rahaa syydetään ja Yle lanseeraa moista soopaa. Nainen aamutelevisiossa mässytti, että rikkailla ja koulutetuilla on usein lähipiirissä lääkäreitä, joilta kysyä syövästä. Lääkärit ovat hyvin tarkkoja reviiristään, silmälääkäri ei sano mitään lapsen vaikkapa aivokasvaimen diaknoosista ja hoidosta.

Siinä tutkimuksessa oli vasta selvitetty se, että varakkaiden lapset selviävät syövästä paremmin. Se, mitä tutkija puhui mahdollisista syistä, ei ollut tutkimuksen tuloksia, vaan hänen omaa arveluaan.

Ja kyllä, tutkimusaihe on tärkeä. Myös tuota pitäisi ihan tutkia, miksi on niin että tällaisessakin asiassa vanhempien varallisuus vaikuttaa. Tutkia, jotta ei tarvitsisi vain arvailla.

Vanhempien koulutusaste ja varakkuus vaikuttaa kaikkeen.

Esim koulussa on koko ajan jotain missä pitää olla selvillä asioista ja puolustaa lastaan.

Kukaan ei korvaansa lotkauta jos kouluttamaton yh-äiti kauoungin vuokratalosta sanoo jotain. Sen sijaan jos on akateemminen varakkaalta alueelta tilanne on ihan toinen.

Samahan se on monissa muissakin sairauksissa niin aikuisilla kuin lapsillakin eli tutkimukset tehdään varhaisemmassa vaiheessa ja tarvittava hoito aloitetaan aikaisemmin, jos on varaa ja halukkuutta maksaa niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi en käytä julkista puolta, eikä perheeni. Tarvitse mitään erikoislääkäriä odotella kun pääset heti. Rahalla saa jne... Elämä on.

Rahallakaan et saa yksityiseltä lapsen syöpähoitoja sorry. Elämä on.

Valitettavasti olet täysin väärässä!

Olisi ollut vielä pieni mahdollisuus pelastaa poikani syöpäkuolemalta jos olisi ollut 30-40 000 € varaa.

Helsingissäkin toimii joku poliklinikka, olikohan saksalainen tämä toimija, sitä en tarkalleen muista. Hoito ei oikeuta kela korvaukseen. Tuo summa olisi ollut rikkaalle vain "suolarahoja" Aikaa n. 5 vuotta

Yliopistolliset siirtyivät vaan saattohoitoon.

Lapseni kaverin kotona vallitsee kaaos. Siellä on sotkuista, likaistakin. Lasten hyvinvoinnista ei huolehdita läheskään sillä tasolla, mitä monessa muussa perheessä. Tämän kaverin kotona ei kannusteta harrastuksiin, ei syödä terveellisesti, ei välitetä unirytmeistä.

Tämä ei ole liioittelua vaan totisinta totta, eikä tämä perhe ole ainoa. Heillä ei ole kykyä hoitaa sairasta lasta siten, että ottaisivat riittävällä vakavuudella lääkärihoitoa vaativat oireet. Heidän elinympäristönsä ei myös välttämättä ole tarpeeksi puhdas ja turvallinen syövästä toipumiseen.

Todella surullinen juttu, mutta valitettavasti tiesin tämän. Koulutetummat ja varakkaammat vanhemmat osaavat vaatia ja tarvittaessa vaikka painostaa hoitavia/tutkivia tahoja, eivätkä pelkää lääkäreitä tai kunnioita heitä liikaa. Alemmissa tuloluokissa tämä ei valitettavasti aina mene samalla tavalla, luotetaan liikaa tai ei luoteta ollenkaan. Jos minulle olisi lapsena tullut syöpä, se olisi varmaan ollut menoa. Vanhempani eivät olisi noteeranneet asiaa varmaan kuin vasta ihan viime hetkillä ja toisaalta mitään tutkimuksia ei olisi osattu vaatia etukäteen. 

Todella pahan mielen uutinen. Lapsia kuitenkin. Mutta tähän suuntaan tämä yhteiskunta valuu.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni kaverin kotona vallitsee kaaos. Siellä on sotkuista, likaistakin. Lasten hyvinvoinnista ei huolehdita läheskään sillä tasolla, mitä monessa muussa perheessä. Tämän kaverin kotona ei kannusteta harrastuksiin, ei syödä terveellisesti, ei välitetä unirytmeistä.

Tämä ei ole liioittelua vaan totisinta totta, eikä tämä perhe ole ainoa. Heillä ei ole kykyä hoitaa sairasta lasta siten, että ottaisivat riittävällä vakavuudella lääkärihoitoa vaativat oireet. Heidän elinympäristönsä ei myös välttämättä ole tarpeeksi puhdas ja turvallinen syövästä toipumiseen.

Jos kyseessä on lapsesi hyvät kaverit, kai olet jonkinverran kaveri heidän vanhempiensa kanssa. Vai onko kyseessä teini-ikäiset. Ystäville voi tarjota siivousaspua, kipasta kaupasta ruokatarvikkeita ja laittaa kotiruokaa, istua pöydän ääreen ja yrittää valaa toivoa. Siinä sivulauseissa voi selvitä jotain, miksi ihminen ei kykene eikä jaksa. Meillä on näihin apuihin valjastettu mieletön armeija ns. ammattilaisia, mutta apua ei tulla tarjoamaan. Sitä voi ystävänä ystävän lapsille vaatia. Huomasin vanhempieni asioita hoitaessa, mikä aarreaitta sotaveteraanille Valtiokonttori onkaan. Sieltä neuvottiin että kannattaa olla aina alkuvuodesta asialla, ei voida ilmoittaa ettei rahaa enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole diagnoosista kiinni. Lasten kohdalla saa aina helpommin lähetteen ja kaikki hoitokin on joka tapauksessa julkisella puolella.

Selitys on ollut siinä että varakkaammat pystyvät olemaan helpommin pois töistä ja minimoimaan infektioriskin. Iso osa syöpäkuolemista johtuu infektioista.

Meidän on pitänyt hoitaa kaikki yksityisen kautta. TK:ssa tehtiin lähinnä mukatutkimuksia ja selitettiin kaikki oireet jollain helpolla syyllä. Näiden mukatutkimusten ja selittelyiden takia emme hoksanneet mennä yksityiselle riittävän nopeasti. Tyhminä luotimme TK-lääkäriin.

Lapsen hoito viivästyi tästä syystä ja nyt hän tarvitsee vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ties kuinka kauan. Todennäköisesti vielä aikuisenakin. Se on kallista hupia yhteiskunnalle kun moni lääkäri, hoitaja ja terapeutti tekee töitä lapsen kuntoutuksen eteen.

Kuluja lisää se, että toinen vanhemmista on joutunut jäämään kotiin lapsen hoitojen ja kuntoutuksen takia.

Yhteiskunta olisi päässyt paljon halvemmalla jos TK olisi tutkinut lapsen asiallisesti ja tehdyt sen lähetteen.

Opimme tästä sen, että TK:ssa voi käydä jos ongelma on helposti havaittavissa. On esim jalka selkeästi poikki tai iso haava kädessä. Muuten kannattaa mennä suoraa yksityiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkinen puoli ei tutki kenenkään syöpiä, oli tulot mitkä tahansa. Yksityisen kautta saa diagnoosin ja pääsee hoitoihin, joten suosittelen kaikille vakuutusta.

Ei siihen vakuutusta tarvitse jos yksityisellä haluaa käydä lähetteen hakemassa. Syöpähoito on joka tapauksessa yliopistosairaalassa. Suomem yksityisen puolen tarjonta on todella suppea.

Yliopistosairaalaan jonotat mahdollisesti 3 kk, yksityiselle  pääset huomenna. Toipuminen riippuu todella tuloista, koska julkisella puolella kuollaan jo odotellessa hoidon alkamista.

Ihan itse menin tämän tehokkuuden kokemaan, syöpähoitoni on alkanut jo tovi sitten, julkisella puolella olisin jonossa odottamassa ensimmäistä konsultaatiota.

Kerropa faktatietoa, montako lasta Suomessa kuolee vuodessa odotellessaan pääsyä syöpähoitojen alkamiseen.

Taas meni pointti ohi. Kyse ei ollut erosta viiveessä varsinaisten syöpähoitojen aloittamisessa kun diagnoosi on tehty, vaan siinä ihan selvittelyn alkupäässä: kuinka kauan kestää päästä ekan kerran lääkäriin, kuinka nopeasti otetaan ekat verikokeet, joista epäily vakavasta sairaudesta voi herätä yms.

Lapsen syövät oireilevat hyvin eri tavalla. Jos se oireilee vain toistuvina flunssina niin sitä on vaikeaa päiväkoti-ikäisellä epäillä syöväksi. Selvemmistä oireista lapset laitetaan julkisella nopeasti jatkotutkimuksiin. Meillä esimerkiksi meni vuorokausi soitosta terveyskeskukseen kun oltiin jo lasten syöpäosastolla. Meillä muutenkin pääsi lapsi flunssasta tms. saman päivän sisällä lääkäriin julkiselle. Siinä on varmasti isoja alueellisia eroja, kuinka nopeasti flunssasta pääsee lääkäriin.

Iso ongelma on musta, että hyvin monen lapsen syöpä oireilee niin "tavallisesti", ettei kenellekään tule mieleen, että se voisi olla syöpää. Varsinkin kun lasten syövät ovat hyvin harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Hoito on julkisella, mutta diagnoosin saaminen ennen hoitoa onnistuu nopeammin yksityisellä. Julkinen selittelee oireet muilla syillä. Tutkimukset kalliita. Yksityinen tutkii, koska maksaja on asiakas tai vakuutus.

Tässä ei ole mitään totuusperää. Ystäväperheissä ollut rintasyöpä-, keuhkosyöpä- ja lapsen leukemiadiagnoosia ja diagnoosi saatu 2 viikon sisään tutkimuksista, joihin on päästy myös viikossa kun on epäilys vakavasta sairaudesta. Julkisella. Hoidot alkaneet siitä myös heti. Kyllä Suomessa parhaan hoidon saa julkiselta puolelta keskussairaalasta.

Vierailija kirjoitti:

Iso ongelma on musta, että hyvin monen lapsen syöpä oireilee niin "tavallisesti", ettei kenellekään tule mieleen, että se voisi olla syöpää. Varsinkin kun lasten syövät ovat hyvin harvinaisia.

Vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita jos he eivät huomaa sitä mitkä oireet on tavallista mikä poikkeavaa ei sitä huomaa lääkärikään oli hän sitten yksityisellä tai julkisella puolella. Vanhempien tehtävä on vaatia hoitoa jos he huomaavat lapsensa sairastelevan poikeuksellisen paljon tai oireet ei ole lapselle tavallisia vaikka ne voisi joku toinen esim. lääkäri sellaisiksi katsoa.

"... – Hyvätuloisissa perheissä sairastetaan matalatuloisia perheitä vähemmän ja eletään pidempään; myös lapsilla perheen tulotaso on yhteydessä terveydentilaan, joten tulisi tutkia, missä määrin muu sairastavuus on yhteydessä korkeampaan kuolleisuuteen. Hyvätuloisissa perheissä osataan kenties hanakammin myös vaatia lisäpalveluja, ja siten syöpä mahdollisesti diagnosoidaan varhaisemmassa vaiheessa, kertoo sosiologian dosentti ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Maria Vaalavuo raportissa...

– Jos ei ole tottunut omaksumaan uutta tietoa, voi olla hankala ymmärtää, mitä lääkäri sanoo. Myös kynnys kysyä voi olla korkeampi. Vähän koulutettu saattaa koulutettua todennäköisemmin hyväksyä sen, että osa tiedosta menee ohi, Kyrönlahti sanoo." https://www.sylva.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/korkeatuloisten-perhei…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoito on julkisella, mutta diagnoosin saaminen ennen hoitoa onnistuu nopeammin yksityisellä. Julkinen selittelee oireet muilla syillä. Tutkimukset kalliita. Yksityinen tutkii, koska maksaja on asiakas tai vakuutus.

Tässä ei ole mitään totuusperää. Ystäväperheissä ollut rintasyöpä-, keuhkosyöpä- ja lapsen leukemiadiagnoosia ja diagnoosi saatu 2 viikon sisään tutkimuksista, joihin on päästy myös viikossa kun on epäilys vakavasta sairaudesta. Julkisella. Hoidot alkaneet siitä myös heti. Kyllä Suomessa parhaan hoidon saa julkiselta puolelta keskussairaalasta.

Pitääkö vääntää piikkilangasta?? Veljen kummin kaiman siskolle ehkä näin?

MUTTA OMALLE Pojalle loppui keinot julkisella. Helsingissä olisi vielä pieniä toiveita ollut ulkomaalaisen spesialistin hoito. MUTTA hinta olisi ollut Herran kuukausipalkan verran..Duunarin vuoden tai puolentoista vuoden palkka. Eipä ollut varaa tuollaiseen uhkapeliin.

Tule kertomaan minulle tuo sama väittämäsi naamatusten niin todennäköisesti tarvitset itsellesi pätevän plastiikkakirurgin.

Helppo puskista huudella ennen kun sattuu omalle kohdalle!!!