Suosikkiasuinalueesi helsingissä?

Vuosaari on kiva. Uusia hyväkuntoisia rakennuksia, palveluita piisaa, rauhallista ja siistiä, luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon.

En kyllä haluaisi asua oikein missään kun en pidä yhtään koko kaupungista, mutta Rastila/Vuosaari on siitä kivoja että niissä on meri ja luonto suhteellisen lähellä. Rastilassa asuin jonkin aikaa ja viihdyin siellä niin hyvin kuin Helsingissä nyt voi yleensä ihminen viihtyä. Viikissä, Pitäjänmäessä ja Oulunkylässä ehdin myös asumaan mutta en viihtynyt yhtään. Helsingissä on kyllä palvelut kunnossa mutta kaupunki on ruma ja ahdistava.

Pulikaupunki.

Runkkarinpolku 9.

Vanha Herttoniemi = Länsi-Herttoniemi. Aivan ihana alue. Rauhallista. Talossani on aina hiirenhiljaista. Meri näkyy ikkunasta ja alue väljästi rakennettu. Arkkitehtuuri pääosin 50-lukulaista, matalahkoa 4 kerroksen kerrostaloa.

15 vuotta sitten asuin Kalliossa ja viihdyin erittäin hyvin, mutta ei tällainen patakonservatiivi enää siellä uskalla liikkua.

Vierailija kirjoitti:

helsinkiläinen, kylläkyllä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

helsinkiläinen, kylläkyllä kirjoitti:

Kirjoitin pitkän eri alueita arvioivan tekstin, mutta ei mahtunut merkkimäärään (mikä liekin) edes kahdessa osassa, ärsyttää. Pääpointtini: en viihdy Helsingissä, se on liian kivinen, ahdas ja ilmapiiriltään ylimielinen, on liikaa ihmisiä, liikennettä, meteliä, liian vähän oikeita viheralueita. Täällä kun joutuu kuitenkin asumaan, haluamme, että on kävelymatka töihin (vihaan julkisiin ahtautumista) ja asutaan Kruununhaassa, jonka hyvä puoli on keskimäärin ehkä Suomen paras, ja Helsingin historiallisin, arkkitehtuuri. Se kuitenkin on liian tiivis ja kivinen sekä tylsä alue, ei ole oikein merkittävästi kaupunkikulttuuria, eikä edes kunnon ruokakauppaa, eihän omistusasuntojen hintataso oikeasti ole täällä missään suhteessa elämänlaatuun oikeasti.

Yksi kandidaatti voisi olla Töölö ranta-alueineen, Hesperian molemmin puolin on jo jonkusen verran puistoa, tosin oikeasti upeaa ja tiheää puustoa on lähinnä Hietaniemessä eikä hautausmaa ole hengailupaikka. Etu-Töölön sitteläinen idea on ihan kiva ja ympäristö periaatteessa melko harmoninen vaikkakin liian kivinen, Mechelininkatu ja Runeberginkatu kuitenkin pirstovat ja tekevät Töölöstä jotenkin rauhattoman, paikalleen juurtumattoman oloisen.

Ehkä sitten Ullanlinna, se on pussinperällä ja läpikulkuliikennettä ei ole, arkkitehtuuri on monesti hienoa, etenkin Johanneksenkirkon aukion laidoilla, Korkeavuorenkadulla on vähän kaupunkikulttuurin tuntua. Tähtitorninvuori ja Kaivopuisto ovat sentään jotain ylikiviseen Helsinkiin. vaikka jotenkin ankean vähäpuustoisia, Meripuistosta puhumattakaan. Merenranta etelään voisi olla kiva ja jotain siinä kesäiltaisin onkin, mutta autorivistö, veneilyn vaatima tila ja aallonmurtajat vesittävät aika tehokkaasti sen potentiaalin.

Sinänsä suosikkipaikkani täällä on ehkä Seurasaari (ja siellä on oikeasti arvokkain rakennuskantakin!), myös Vallisaari rehevän luontonsa vuoksi.

Käsittämätöntä. Olet minä. Kiitos tästä, aloin ymmärtää itseäni enemmän kun luin tämän ”oman” tekstini. Onko teillä mökkiä tai venettä, miten pääset luontoon parhaiten?

Kiva kuulla :) Juu, meillä on mökki joenrannalla, peltoja ja metsää, vanhaa kulttuuri-/kylämaisemaa ympärillä; hieno paikka, mutta valitettavasti sen verran kaukana Helsingistä, ettei voi joka viikonloppu lähteä, sitä paitsi minulla on viikonlopputöitäkin ja siksi vapaapäivät ei meillä käy liian usein yksiin... Kovin mieluusti olisin siellä nytkin tarkkailemassa kevään puhkeamista, kevätkukkia ja eri puiden silmuja (luonnonvaraisten lisäksi olen istuttanut sinne todella monenlaista, mm. kaikkia kotimaisia jalopuita + pyökkiä, valkopyökkiä ja monia erikoisuuksia sekä toki monenlaisia pensaita ja hedelmäpuita), ja kuuntelemassa lintuja... kuovit, joutsenet, töyhtöhyypät, kiurut, taivaanvuohet, lehtokurpat, kaulushaikarat, telkät ja muut vesilinnut, rastaat ja kaikki pikkulinnut, muuttomatkalla olevat hanhet ja kurjet, ja mitä kaikkia siellä olisikaan, vähän myöhemmin saapuvat satakielet, tervapääskyt. Siinä missä täällä Kruununhaassa kuulee lähinnä lokkeja... (Toki pidän paljon lokkejenkin äänestä, siitä tulee hieno meritunnelma.) Ja kaupungin puistoissa on kiva kuunnella mustarastasta.

Helsingissähän toki on pienissä kappaleissa säilynyt monimuotoista luontoa ja on hienoa että Nuuksio ja Sipoonkorpi on säästetty rakentamiselta ja metsätaloudelta, mutta vielä kun julkisten varassakin olen enkä niissä matkustuksesta tosiaan tykkää, kohtalaisen harvoin tulee valitettavasti lähdettyä täältä Helsinginniemeltä, sitä täytyy yrittää tyytyä kaupungin puistoihin... vaikka eihän niissä ole paljon mitään kokemusta luonnosta, ne ovat niin kesytettyn pelkistettyjä, autioita, ja kaupungin häly on niin lähellä. En ole satavarma miten kauan kestävä valinta asumiseen tämä on, koska toki tuntuu monesti, että jään paljosta paitsi, kun ei ole täällä sitä oikeaa luontoyhteyttä.

Kuulostat ihmiseltä, joka teeskentelee olevansa niin kiinnostunut luonnosta, mutta ei oikeastaan tee juuri mitään sen eteen, että pääsisi luontoon (kun et edes kaupungin luontoa oikeaksi luonnoksi laske). Mökkikin on jossain kaukana, jonne ei pääse edes viikonlopuiksi. 

Ei liity enää keskustelun aihealueeseen, mutta OK, aika ihmeellistä lynkkausta; halusitko yrittää saada minut pahalle mielelle, vai miksi näin kirjoitat? Kannattaako sinun todella alkaa näin vähien tietojen perusteella tekemään minusta luonneanalyysia, kun et yhtään minua ja elämäntilannettani tunne? Mökin sijaintia en voi muuttaa, ja ymmärrät varmaan ilman että henkilökohtaisia syitäni siihen selitän, että monille ihmisille mökkinsä myyminen ei tule kyseeseen vaikka siinä olisi epäkäytännöllisiä puolia. Paikkamme on myös sellainen, jota vastaavia ei usein markkinoilla ole. Toisekseen, työaikani ovat viikossa kuusi päivää töitä putkeen ja tietyn aikavälin jälkeen sitten useampi vapaapäivä kerralla - jolloin on mökillekin hyvä lähteä. Minulla ei yleensä ole yhtä pitkät viikonloput kuin useimmilla!

Kolmannekseen, työpäivinä ei ole mitään saumaa jaksaa matkustaa luontokohteisiin, jonkun kerran viikossa kyllä jaksaa pyöräillä Seurasaareen tai eteläiseen Keskuspuistoon. Lähellä olevissa puistoissa käyn toki päivittäin etenkin tähän vuodenaikaan. Viikon ainoa vapaapäivä menee monesti pitkään nukkumiseen ja palautumiseen ja samaan lähiretkeilyyn, ei yleensä vaan jaksa lähteä mihinkään Nuuksioon/Sipoonkorpeen asti tai edes Paloheinän Keskuspuistoon, joskus toki. Työaikoihini en voi vaikuttaa ja niin kauan kun töissä käyn, on tämä realiteetti. Todellakin rakastan syvästi luontoa ja juuri siksi kärsin, ettei täällä sitä ole. Mökillä pääsen olemaan todellinen ulkoilmaihminen ja siellä on myös tilaa, toisin kuin Helsingin ruuhkaisissa luontokohteissa. Ei vaan pidä paikkaansa, etten vain "tekisi mitään sen eteen", että luontoon pääsisin.

Mitä tulee mainitsiemieni Etelä-Helsingin puistojen luonnoksi laskemiseen, aihe on myös outo ja liian iso tämän otsikon alle. Luonnon tieteellisesti yksiselitteinen määrittely on todella vaikeaa, villin luonnon jotkin elementit ovat toki läsnä pahimmassakin asvalttiviidakossa, mutta tässä diskurssissa tarkoitin luonnolla alueita, joita ihminen muokkaa vain vähän (ihmisen koskematonta luontoahan ei käytännössä ole olemassa, mutta ihminenkin on osa luontoa, eikä ihmisen koskemattomuus ole välttämättä mikään kriteeri määritelmälle), ja jossa siksi on enimmäkseen kasvillisuutta ja eläimistöä, joka luonnostaan muodostaa ekosysteemin alueella. Sitä ei eittämättä ole laajat ja ajellut nurmikentät ja luonnonmukaisen kenttäkerroksen puuttuminen poisluettuna harvat, monesti ulkomaiset koristepensaat, ihmisen muokkaama, harvahko puusto sekä viheralueiden pienestä koosta ja eristäyneisyydestä johtuva ja ihmisen voimakkaasta läsnäolosta hyötyviin painottuva, maaseudusta poikkeava eläinlajisto.

Omarantaisella tontilla Tammisalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Puu-Käpylä. Ihan parhautta. Vanhat talot, kauniit tunnelmalliset pihat, loistoyhteydet ja nyt kun Tripla 10 min kävelymatkan päässä saa tällainen punavihreä fillarikommarikin asiansa hoidettua mukavasti! Paritalon puolikas voisi olla yhden huoneen isompi, mutta näillä mennään. 

Käpylä on muuten ihan ok, mutta vihernatseja on liikaa. Voiko siellä grillata omalla pihalla hiiligrillissä possua ilman että leimautuu ja joutuu kohtaamaan epäasiallista käytöstä?

Tapuli eli Narkstad on paras. Malmille haluaisin, mutta en ole vielä päässyt. Mukavaa seutua.

Vierailija kirjoitti:

Jos Eurojacpotissa napsahtaa niin

1. Pohjoisranta

2. Munkkiniemi

3. Torkkelinmäki

4. Eteläranta, Pietarinkatu

5. Pietarinkatu

6. Töölö

7. Telakkakatu/Ratakatu/Tähtitorninmäki

8. Lehtisaari

9. Kaivopuisto

10. Luotsikatu

11. Bulevardi

12. Yrjönkatu

13. Meilahti

14. Hakaniemi

15. Kulosaari

Mielenkiintoista! Kysyn ihan vilpittömästä kiinnostuksesta, kun olisi mielenkiintoista tietää, miksi Pohjoisranta jopa ensimmäisenä? En itse kestäisi mitenkään sitä liikenteen määrää, minusta se pilaa koko kadun täysin. Harvoin kun sinne eksyy, on lähinnä ajatuksena päästä pois niin sassiin kuin mahdollista. Erityisen hienoja taloja siellä on oikeastaan vain ne kaksi, joissa on hienot tornit, meri on tietysti ihan kiva ja näkymä Katajanokkaan, mutta pohjoiseen sen sijaan - Merihaka, Kalasatama, Sompasaari - aika lailla kaupungin hirvein...

Vierailija kirjoitti:

Katajanokka

Karhusaari Östersundomissa tai Villinki.

Munkkiniemi, ihan ylivoimaisesti! Pääsispä joskus takaisin.

Oulunkylä paras

Koivusaari tulevaisuudessa...

;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun siellä missä haluankin eli Skattalla. 

Eikö siellä ne punaiset asunnot oo asumisoikeusasuntoja ??

Hitas-asuntoja.

Hernesaaren kaava kumottiin juuri, alueuutisissa tuli.

Harmi, olen haaveillut asuntoa sieltä merenrannalta. 

Koko elämäni oon asunut tammisalossa ja tää on mun suosikkialue asua vaikka onkin nykyään ihan täyteen rakennettu

Konala💗

Krunikka.