Onko ujon ja aran ihmisen mahdollista päästä ammattikorkeasta läpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista :) Olen niin arka, että jään taka-alalle vaikka olisi ryhmä kavereitani. Minulla jäi ammattikoulukin kesken, koska en pystynyt pitämään esitelmää pelkälle opettajalle. Tuo oli kyllä hyvä idea. En tiedä mistä kannattaisi aloittaa, ilmaisutaidon kurssi olisi vähän liikaa tälle hetkelle. Olisikohan ujoille joku oma ryhmä.

-ap

Kannattaa rohkeasti kävellä myös lääkärin puheille. On olemassa lääkkeitä, jotka lievittävät tehokkaasti fyysisiä jännityksen oireita. Ne rauhoittaa sydämen sykettä ja sitä myöten esim. käsien tärinää, punastumisoireita yms. Ne eivät vaikuta keskushermostoon millään tavalla eli pääkoppaan, ei ole myöskään mitään mielialalääkkeitä tms., vaan hyvinkin harmittomia lääkkeitä, joita ihan ehdottomasti suosittelen!

Itse jouduin elämään ujona ihmisenä jännittämiseen kanssa yli 30-v. asti, ennen kuin kuulin näistä lääkkeistä. Nyt käytän aina, kun arvelen, että tulossa saattaa olla tilanne, joka saa minut jännittämään. Kun fyysisesti on rauhallisempi, pääkoppakin rauhoittuu huomattavasti.

Kiitos tiedosta! En ole tämmöistä tiennyt. Minulla on ollut aikaisemmin tähän apuna lääke mutta ne oli kunnon tavaraa, niistä oli tosi paljon apua mutta en muista suurinpiirtein mitään niiltä ajoilta ja jäänyt sitten pelko lääkkeisiin, olin toki silloin paljon ujompi. Ihana kuulla että tähän voisi olla joku heppoisempikin lääke saatavilla.

Minä olen ollut 11v työtön, koska en uskalla opiskella :/ en uskalla kaupan kassalle jne.

N35

Olin itse nuorena arka esiintyjä, mutta päädyin ammattiin jossa olen jollakin lailla huomion keskipisteenä työroolini vuoksi. Arkuus on karissut henkisen kypsymisen myötä, mutta en lähtisi luennoimaan tai muutoin esiintymään joukoille.

Koeta rohkeesti rohkeamman roolia. Hulluttele kreisillä tavalla. Huomaat ettei se katto siitä romahda. Pelke ei tarvitse olla, mutta huumori vapauttaa itseä ja toisia samalla olemaan oma itsensä. Toki riippuu siitä millaiseksi itse itsesi sisäisesti koet. Ihmisissä on monia puolia, jotka näyttäytyvät eri tilanteissa/rooleissa eri tavalla.

Suosittelen toiminnallisiinmenetelmiin tutustumista ja sellaisessa koulutuksessa käymistä. Pienryhmätyöskentely saattaa vapauttaa itsessä joitakin lukkoja olla sitä mitä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 11v työtön, koska en uskalla opiskella :/ en uskalla kaupan kassalle jne.

N35

Tämä on kyllä niin ärsyttävä vaiva kun ei pysty toimimaan sillä tavalla mikä ois normaali ihmiselle ihan helppo homma. Eniten ärsyttää nuo jotka larppaavat ujoa, mutta ovat kuitenkin esimies asemassa.

Pikeasti ujo ei vaan pysty olla huomion keskipisteenä, eri asia jos on siitä kasvanut ylitse.

Oikeasti korjaan

Nykyäänhän AMK:n pystyy suorittamaan etäopintoinakin. Luultavasti silloinkin pitää Teamsia joskus käyttää, mutta onko se sinulle yhtään helpompaa?

Minä oon ollu koko elämäni melko ujo ja arka, mutta pärjäsin amk:ssa kohtuuhyvin. Esitelmät ei olleet niin pahoja, koska siinä vaan esitettiin muille jokin asia, johon oli itse perehtynyt. Oikeastaan oli yllätys etten jännittänyt näitä esitelmiä niin paljon kuin vaikka lukiossa.

Jännittäminen ei ole kuitenkaan väistynyt ja nyt työelämässä mulla on käytössä propral, että selviän palavereista ja esitelmistä. Olen nyt nelikymppinen ja tuntuu, että jännittäminen vaan pahenee iän myötä. Yritän kuitenkin sinnitellä, tuo propral on auttanut monessa tukalassa paikassa.

Jännittäminen on kyllä kurja vaiva, tuntuu että se seuraa läpi elämän jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän AMK:n pystyy suorittamaan etäopintoinakin. Luultavasti silloinkin pitää Teamsia joskus käyttää, mutta onko se sinulle yhtään helpompaa?

Kiitos kommentista! En usko että onnistuu. Harmi että kaikki on mennyt tuommoiseksi, että leikitään ryhmässä kun aika montaa työtä voi tehdä ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon ollu koko elämäni melko ujo ja arka, mutta pärjäsin amk:ssa kohtuuhyvin. Esitelmät ei olleet niin pahoja, koska siinä vaan esitettiin muille jokin asia, johon oli itse perehtynyt. Oikeastaan oli yllätys etten jännittänyt näitä esitelmiä niin paljon kuin vaikka lukiossa.

Jännittäminen ei ole kuitenkaan väistynyt ja nyt työelämässä mulla on käytössä propral, että selviän palavereista ja esitelmistä. Olen nyt nelikymppinen ja tuntuu, että jännittäminen vaan pahenee iän myötä. Yritän kuitenkin sinnitellä, tuo propral on auttanut monessa tukalassa paikassa.

Jännittäminen on kyllä kurja vaiva, tuntuu että se seuraa läpi elämän jollain tavalla.

Tuo on kyllä niin kurjaa, välillä ainanon semmoisi vaiheita kun ei jännitä niin kovasti mutta tuntuu että koko elämän saa olla tuohon varautunut.. tosi raskasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 11v työtön, koska en uskalla opiskella :/ en uskalla kaupan kassalle jne.

N35

Tämä on kyllä niin ärsyttävä vaiva kun ei pysty toimimaan sillä tavalla mikä ois normaali ihmiselle ihan helppo homma. Eniten ärsyttää nuo jotka larppaavat ujoa, mutta ovat kuitenkin esimies asemassa.

Ja tämä työttömyys hävettää, ihmiset pitää loisena, joka ei edes halua työllistyä kun ei opiskele.

Olen kyllä hakenut kaikkea varastotyötä, liukuhihna työtä, opiskellut käytännön ammatin, siinä ei ollut mitään esitelmiä (kokki)

Mutta tässä maailman tilanteessa ei pääse sinne tiskaamaan edes, kun ei ole asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miksi opiskellaan? No siksi, että päästään työelämään ja töihin ihan oikeaan työpaikkaan.

Miten sinä uskallat hakea töitä, mennä työhaastattelun, pitää PowerPoint-showta työkavereille, esittää asioita tiimille, puhua kokouksissa, olla mukana työpaikan tapahtumissa, olla yhteydessa asiakkaisiin tms.?

Ainoa keino on rohkaistua tai opiskella jotakin sellaista, missä ei tarvitse olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Tosin sellaista työtä ei taida olla olemassakaan. Siispä psykologille ja johonkin toimintaterapiaan oppimaan keinoja hallita äärimmäistä ihmis- ja esiintymispelkoa. Hypnoosiin?

Tuo ei taida olla ihan tavallista ujoutta, sillä kyllä ns. Normaali ujo uskaltaa, kun on hetken tilannetta tutkaillut ja pääsee tilanteen herraksi. Ujous ei ole mikään lamauttava sairaus kuitenkaan. Olen itsekin ujo ja silti toimin esimiesasemassa, missä tapaan ihmisiä ja päädyn uusiin tilanteisiin. Ujouttakin oppii hallitsemaan.

Tsemppiä!

Heipä hei! Taisin tuossa aikaisemmin arvailla että aika harvassa työssä kuitenkaan tarvitsee esitelmiä pitää työkavereille, olla kokouksien päätähtenä tai leikkiä pikkupomoa :) Työhaastatteluissa olen ollut tokikin ja eri töissäkin 10-vuotta, hyvin olen pärjännyt. Ajattelin vain etsiä vaihtoehtoja ja jotain uutta elämälleni.

Aika vaatimaton positio on kysymyksessä, jos ei mitään presentaatioita ja tilannekatsauksia tarvitse pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut 11v työtön, koska en uskalla opiskella :/ en uskalla kaupan kassalle jne.

N35

Tämä on kyllä niin ärsyttävä vaiva kun ei pysty toimimaan sillä tavalla mikä ois normaali ihmiselle ihan helppo homma. Eniten ärsyttää nuo jotka larppaavat ujoa, mutta ovat kuitenkin esimies asemassa.

Ja tämä työttömyys hävettää, ihmiset pitää loisena, joka ei edes halua työllistyä kun ei opiskele.

Olen kyllä hakenut kaikkea varastotyötä, liukuhihna työtä, opiskellut käytännön ammatin, siinä ei ollut mitään esitelmiä (kokki)

Mutta tässä maailman tilanteessa ei pääse sinne tiskaamaan edes, kun ei ole asiakkaita.

Kiitos että kommentoit. Vertaistuki on aina hyvä, jotta ymmärtää että ei itse ole ainut jolla vaikeuksia. Minäkin tykkään käytännön ammateista ja niille olen työllistynytkin, ei tarvitse leikkiä ryhmäleikkejä toimistolla. Tiedän tunteen kun muut pitää loisena :/ Oletko koittanut mitään lääkkeitä avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, miksi opiskellaan? No siksi, että päästään työelämään ja töihin ihan oikeaan työpaikkaan.

Miten sinä uskallat hakea töitä, mennä työhaastattelun, pitää PowerPoint-showta työkavereille, esittää asioita tiimille, puhua kokouksissa, olla mukana työpaikan tapahtumissa, olla yhteydessa asiakkaisiin tms.?

Ainoa keino on rohkaistua tai opiskella jotakin sellaista, missä ei tarvitse olla missään tekemisissä kenenkään kanssa. Tosin sellaista työtä ei taida olla olemassakaan. Siispä psykologille ja johonkin toimintaterapiaan oppimaan keinoja hallita äärimmäistä ihmis- ja esiintymispelkoa. Hypnoosiin?

Tuo ei taida olla ihan tavallista ujoutta, sillä kyllä ns. Normaali ujo uskaltaa, kun on hetken tilannetta tutkaillut ja pääsee tilanteen herraksi. Ujous ei ole mikään lamauttava sairaus kuitenkaan. Olen itsekin ujo ja silti toimin esimiesasemassa, missä tapaan ihmisiä ja päädyn uusiin tilanteisiin. Ujouttakin oppii hallitsemaan.

Tsemppiä!

Heipä hei! Taisin tuossa aikaisemmin arvailla että aika harvassa työssä kuitenkaan tarvitsee esitelmiä pitää työkavereille, olla kokouksien päätähtenä tai leikkiä pikkupomoa :) Työhaastatteluissa olen ollut tokikin ja eri töissäkin 10-vuotta, hyvin olen pärjännyt. Ajattelin vain etsiä vaihtoehtoja ja jotain uutta elämälleni.

Aika vaatimaton positio on kysymyksessä, jos ei mitään presentaatioita ja tilannekatsauksia tarvitse pitää.

No niin! Olkaa valmiita kumartamaan! Vähän Parempi ihminen saapui kommentoimaan tänne rahvaiden sekaan

Vierailija kirjoitti:

:D "äärimmäistä ihmispelkoa" johan myrkyn lykkäsi. Tuommoiset ihmiset jotka larppaavat ujoa, mutta ovat esimies asemassa niin eivät tiedä ujoudesta mitään :D

Moi, pakko vastata, kun tähän vielä palasin. Olen oppinut larppaamaan esimiestä :D Siis ujo olen edelleen perusluonteeltani, mutta työtehtävien ja -kokemuksen myötä olen päässyt ujoudesta työroolissani eroon. Rooli auttaa, kun on selvät työtehtävät ja tietoa asioista.

Siis moni näyttelijäkin oikeasti erittäin ujo ja oksentelee kauhusta ennen esitystä, mutta käsikirjoitus ja rooli mahdollistaa esiintymisen. Tilanne on hallinnassa silloin.

Ujous ei ole sairaus, josta olisi päästävä eroon, mitä kovasti yritetään tyrkyttää ekstrovertissä nykymaailmassa. Ujous on temperamenttipiirre, jossa ihminen tarkkailee hieman varautuneesti uusissa tilanteissa ja uusia ihmisiä tavatessaan. Silti ujokin sopeutuu tilanteisiin.

T. Se jolle vastasit

Se on kun on korkeakoulutettu ihminen niin on älyä, mutta ei kuitenkaan tunneälyä muita ihmisiä kohtaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D "äärimmäistä ihmispelkoa" johan myrkyn lykkäsi. Tuommoiset ihmiset jotka larppaavat ujoa, mutta ovat esimies asemassa niin eivät tiedä ujoudesta mitään :D

Moi, pakko vastata, kun tähän vielä palasin. Olen oppinut larppaamaan esimiestä :D Siis ujo olen edelleen perusluonteeltani, mutta työtehtävien ja -kokemuksen myötä olen päässyt ujoudesta työroolissani eroon. Rooli auttaa, kun on selvät työtehtävät ja tietoa asioista.

Siis moni näyttelijäkin oikeasti erittäin ujo ja oksentelee kauhusta ennen esitystä, mutta käsikirjoitus ja rooli mahdollistaa esiintymisen. Tilanne on hallinnassa silloin.

Ujous ei ole sairaus, josta olisi päästävä eroon, mitä kovasti yritetään tyrkyttää ekstrovertissä nykymaailmassa. Ujous on temperamenttipiirre, jossa ihminen tarkkailee hieman varautuneesti uusissa tilanteissa ja uusia ihmisiä tavatessaan. Silti ujokin sopeutuu tilanteisiin.

T. Se jolle vastasit

Tästä olen samaa mieltä että tietämällä asioista pystyy olemaan reippaampi kuin mitä onkaan, sen takia ajattelin että koulutus voisi auttaa minua. En kuitenkaan pysty uskomaan että esimies asemassa oleva, joka pitää esitelmiä niin olisi ujo, ehkä ennemmin jännittäjä vain ja samoin esimerkkisi näyttelijöistä. No en tiedä, sinulla on hyviä pointteja mutta kaikesta en voi olla samaa mieltä.

Mun esiintymisongelmani lakkasivat kauppakoulussa (sori, olen vanha). Opettaja oli hyvä, hän antoi vinkkejä ja koin onnistumisen ensimmäisessä esitelmässäni. Tämän jälkeen aloin nauttia esityksistä ja vedin vaikka minkälaista esitystä vuosikausia työelämässä vaikka minkälaisille yleisöille.

Joka kerta se esitys aina jännitti, mutta sitten innostuin ja pääsin vauhtiin ja nautin tilanteesta. Epäilen, että tää on vähän jotain samaa mitä ujot näyttelijät kokevat.

Nyt työttömänä saan kokea saman vain työhaastatteluissa, joihin suhtauduin kieroutuneen jännittyneesti. Ujo minäni toivoo, ettei haastattelukutsua tulisi (tiedän! hölmöä), mutta se toinen minäni oikein odottaa, että tulisi.

Valitettavasti esiintymiseni on nykyisin vain vaisua jaarittelua netissä ja somessa, kuten täällä.

Mutta tsemppiä ap, älä koskaan oleta ettet voisi muuttua. Sinun ei tarvitse, mutta mikään ei ole mahdotonta.

On mahdollista <3

Itsekin olen ujo ja introvertti ja isot ryhmät ahdistavat. Silti olen pärjännyt amk:ssa hyvin. Tämä etäopiskelu on ollut tällaiselle introvertille pelastus kun ei tarvitse olla sosiaalinen koko ajan. Esitelmistäkin selviää, kun ne pidetään aina ryhmissä ja oma puheosuus on siten lyhyt. Ryhmästä saa aina tukea.

Opiskelen taloushallinnon tradenomiksi. Tässä vaiheessa opintoja ei onneksi enää ole juuri ollenkaan ryhmätöitä/esitelmiä niinkuin oli perusopinnoissa. Yksi syy miksi valitsin tämän suuntautumisen. Esim myynnin ja markkinointi-viestinnän opinnoissa esiintymistä on paljon.

Eli kyllä sä selviät.

Ihania kommentteja teiltä, kiitos! <3