Onko ujon ja aran ihmisen mahdollista päästä ammattikorkeasta läpi?

Silloin kun itse aloitin AMK:n joku yli 10v sitten niin suorastaan järkytyin miten jokaisen tunnin alussa opettaja sanoo että "noniin nyt aloitetaan projekti aiheesta x, hakeutukaa 4 tai 5 hengen ryhmiin.

Vihasin tuota ja lopetin koulun 1v jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse aloitin AMK:n joku yli 10v sitten niin suorastaan järkytyin miten jokaisen tunnin alussa opettaja sanoo että "noniin nyt aloitetaan projekti aiheesta x, hakeutukaa 4 tai 5 hengen ryhmiin.

Vihasin tuota ja lopetin koulun 1v jälkeen.

Ääks, kiitos varoituksesta :D Tuo on minun painajainen, tiedän että kenelläkään ei olisi hinkua minun saada ryhmään koska olem huono kaikessa tuommoisessa kirjoittamisessa ja esiintymisessä. Olen hyvä tekemään käytännön töitä vain

On mahdollista, esiintymispelkoon auttoi beetasalpaajat, jolla sain fyysiset oireet kuriin. Ryhmätöissä aina joku ekstrovertti, joka vaan nauttii kun saa kuunnella omaa ääntään eniten jne. Kyllä selviää siis ujompi ja hiljaisempi aivan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista :) Olen niin arka, että jään taka-alalle vaikka olisi ryhmä kavereitani. Minulla jäi ammattikoulukin kesken, koska en pystynyt pitämään esitelmää pelkälle opettajalle. Tuo oli kyllä hyvä idea. En tiedä mistä kannattaisi aloittaa, ilmaisutaidon kurssi olisi vähän liikaa tälle hetkelle. Olisikohan ujoille joku oma ryhmä.

-ap

Ethän sä voi päästä AMK:hon, jos sulla ei ole ammattikoulu käytynä! Vai jäikö multa nyt joku juttu huomaamatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista :) Olen niin arka, että jään taka-alalle vaikka olisi ryhmä kavereitani. Minulla jäi ammattikoulukin kesken, koska en pystynyt pitämään esitelmää pelkälle opettajalle. Tuo oli kyllä hyvä idea. En tiedä mistä kannattaisi aloittaa, ilmaisutaidon kurssi olisi vähän liikaa tälle hetkelle. Olisikohan ujoille joku oma ryhmä.

-ap

Ethän sä voi päästä AMK:hon, jos sulla ei ole ammattikoulu käytynä! Vai jäikö multa nyt joku juttu huomaamatta?

Tässä ei ole koko elämäntarinani, eli ammattikouluon jäänyt kesken mutta olen myöa sen jälkeen käynyrt toisen ammattikoulun läpi onnistuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla alalla kuitenkaan on esitelmiä ja ryhmätöitä.

Millä alalla ei ole? Ainakin pienissä kielten opettajat on hyvin samoja joka linjalla ja sama kaava - esitelmä, tentti, ryhmätöitä. Itse olen amk-insinööri, aikuislinjalta vieläpä ja esitelmiä ja ryhmätöitä oli kielten lisäksi useissa ammattiaineissa. 

Minua aina surettaa, kun ujoista ja aroista ihmisistä puhutaan tietyin sanavalinnoin. Kuten tässäkin ketjussa, heidän pitää "reipastua" tai "muuttua rohkeammaksi". Kyse ei ole mistään vetelehtimisestä tai pelokkuudesta. Ujous on temperamenttipiirre, osa ihmisen perusluonnetta. Miten sitä ei voida hyväksyä yhdeksi isoksi temperamenttipiirteeksi ulospäinsuuntautuneisuuden rinnalle. Kaikista ei ole kukoksi tunkiolle, miksei joidenkin anneta olla sellaisia, kuin syntyjään ovat, vaan kaikkia pakotetaan ahtautumaan yhteen ja samaan muottiin. Tässä maailmassa ei ole kohta tilaa enää muunlaisille kuin karismaattisille, sujuvasanaisille ja itsevarmoille esiintyjille. Kaikki tällainen luonnonvastainen pakottaminen ja painostaminen lisää hirveästi mielenterveysongelmia. Miksei jumalauta ihmiset saa olla sellaisia kuin on? Miksei tässä monipuolisuutta ja kaiken hyväksymistä korostavassa maailmassa edelleenkään saa olla rauhassa ujo tarkkailija. On se nyt perkele. 

Ei sitä niin vaan voi sanoa toiselle, että muutu toiseksi ihmiseksi. Ei puheliaalle esiintyjällekään sanota, että sinun täytyy muuttua hiljaiseksi ja araksi, etkä saa olla niin näkyvä persoona, tai muuten et pärjää tässä maailmassa. Jos minulle sanotaan, että muutu reippaammaksi ja kyllä se siitä, niin se tuntuu samalta, kuin äärimmäisestä korkean paikan kammosta kärsivää tuupataan väkipakolla vuoren reunalta, että 'kyllä se siitä, mene nyt vain. Sinun on pakko nauttia kallionkielekkeellä roikkumisesta, jos haluat kelvata ja pärjätä tässä maailmassa'. Paskat siitä sanon minä, pitäkää tunkkinne. Olen sellainen kuin olen, ja jos ei kelpaa niin antaa olla sitten.

Minulle opiskelu ei ole tuottanut suuria ongelmia, mutta työelämään pääsy on mahdotonta. Tyssää haastatteluun, jossa pälyilen kattoon tai lattiaan ja sössötän jotain ihan käsittämätöntä. Ei vaan pysty pitämään katsekontaktia ja samaan aikaan kuuntelemaan, ajattelemaan ja puhumaan järkeviä, kun lisäksi vielä sydän hakkaa ja kädet tärisee.

Esiintymiskammoon olen käynyt kursseja, jotka ovat vain pahentaneet ongelmaa. Esiintymiset koulussa olen hoitanut istuen (joskus opettajan luvalla, välillä omalla luvalla), jolloin fyysiset oireet eivät ole ihan yhtä pahoja kuin seisoen. Luen myös suoraan paperista enkä yritä improvisoida mitään, pääasia että selviää tilanteista pyörtymättä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle opiskelu ei ole tuottanut suuria ongelmia, mutta työelämään pääsy on mahdotonta. Tyssää haastatteluun, jossa pälyilen kattoon tai lattiaan ja sössötän jotain ihan käsittämätöntä. Ei vaan pysty pitämään katsekontaktia ja samaan aikaan kuuntelemaan, ajattelemaan ja puhumaan järkeviä, kun lisäksi vielä sydän hakkaa ja kädet tärisee.

Esiintymiskammoon olen käynyt kursseja, jotka ovat vain pahentaneet ongelmaa. Esiintymiset koulussa olen hoitanut istuen (joskus opettajan luvalla, välillä omalla luvalla), jolloin fyysiset oireet eivät ole ihan yhtä pahoja kuin seisoen. Luen myös suoraan paperista enkä yritä improvisoida mitään, pääasia että selviää tilanteista pyörtymättä.

Sama. :D Se on kyllä aika koomista, kun miettii jälkeenpäin. Kysymyksen kuullessani hahmotan heti suurin piirtein, mitä alan vastata ja mikä kuulostaisi hyvältä. Suusta vain tuleekin sitten jotain ihan muuta sössötystä ja itsekin alan miettiä kesken lauseen "WTF? ei minun näin kyllä ollut tarkoitus sanoa". Ja senat menee sakaisin sun muuta kivaa. Annan itsestäni niin idiootin kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla alalla kuitenkaan on esitelmiä ja ryhmätöitä.

Millä alalla ei ole? Ainakin pienissä kielten opettajat on hyvin samoja joka linjalla ja sama kaava - esitelmä, tentti, ryhmätöitä. Itse olen amk-insinööri, aikuislinjalta vieläpä ja esitelmiä ja ryhmätöitä oli kielten lisäksi useissa ammattiaineissa. 

Ehkä amk:ssa mutta entäs kun olet päässyt töihin niin aika paljon on aloja joissa ei tarvitse leikkiä ryhmäleikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Minua aina surettaa, kun ujoista ja aroista ihmisistä puhutaan tietyin sanavalinnoin. Kuten tässäkin ketjussa, heidän pitää "reipastua" tai "muuttua rohkeammaksi". Kyse ei ole mistään vetelehtimisestä tai pelokkuudesta. Ujous on temperamenttipiirre, osa ihmisen perusluonnetta. Miten sitä ei voida hyväksyä yhdeksi isoksi temperamenttipiirteeksi ulospäinsuuntautuneisuuden rinnalle. Kaikista ei ole kukoksi tunkiolle, miksei joidenkin anneta olla sellaisia, kuin syntyjään ovat, vaan kaikkia pakotetaan ahtautumaan yhteen ja samaan muottiin. Tässä maailmassa ei ole kohta tilaa enää muunlaisille kuin karismaattisille, sujuvasanaisille ja itsevarmoille esiintyjille. Kaikki tällainen luonnonvastainen pakottaminen ja painostaminen lisää hirveästi mielenterveysongelmia. Miksei jumalauta ihmiset saa olla sellaisia kuin on? Miksei tässä monipuolisuutta ja kaiken hyväksymistä korostavassa maailmassa edelleenkään saa olla rauhassa ujo tarkkailija. On se nyt perkele. 

Ei sitä niin vaan voi sanoa toiselle, että muutu toiseksi ihmiseksi. Ei puheliaalle esiintyjällekään sanota, että sinun täytyy muuttua hiljaiseksi ja araksi, etkä saa olla niin näkyvä persoona, tai muuten et pärjää tässä maailmassa. Jos minulle sanotaan, että muutu reippaammaksi ja kyllä se siitä, niin se tuntuu samalta, kuin äärimmäisestä korkean paikan kammosta kärsivää tuupataan väkipakolla vuoren reunalta, että 'kyllä se siitä, mene nyt vain. Sinun on pakko nauttia kallionkielekkeellä roikkumisesta, jos haluat kelvata ja pärjätä tässä maailmassa'. Paskat siitä sanon minä, pitäkää tunkkinne. Olen sellainen kuin olen, ja jos ei kelpaa niin antaa olla sitten.

Tämä on niin totta! Miksi ei ymmärretä että ihmisiä on erilaisia. Ekstrovertitkin puhuvat aina että pitää reipastua mutta ei tosiaan ymmärrä että sama asia olisi kun heitä käskettäisi olemaan arempi.. Koko elämä jankattaisiin eri tilanteissa että ole arempi ja ole ujompi, todella raskasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle opiskelu ei ole tuottanut suuria ongelmia, mutta työelämään pääsy on mahdotonta. Tyssää haastatteluun, jossa pälyilen kattoon tai lattiaan ja sössötän jotain ihan käsittämätöntä. Ei vaan pysty pitämään katsekontaktia ja samaan aikaan kuuntelemaan, ajattelemaan ja puhumaan järkeviä, kun lisäksi vielä sydän hakkaa ja kädet tärisee.

Esiintymiskammoon olen käynyt kursseja, jotka ovat vain pahentaneet ongelmaa. Esiintymiset koulussa olen hoitanut istuen (joskus opettajan luvalla, välillä omalla luvalla), jolloin fyysiset oireet eivät ole ihan yhtä pahoja kuin seisoen. Luen myös suoraan paperista enkä yritä improvisoida mitään, pääasia että selviää tilanteista pyörtymättä.

Sama. :D Se on kyllä aika koomista, kun miettii jälkeenpäin. Kysymyksen kuullessani hahmotan heti suurin piirtein, mitä alan vastata ja mikä kuulostaisi hyvältä. Suusta vain tuleekin sitten jotain ihan muuta sössötystä ja itsekin alan miettiä kesken lauseen "WTF? ei minun näin kyllä ollut tarkoitus sanoa". Ja senat menee sakaisin sun muuta kivaa. Annan itsestäni niin idiootin kuvan.

Minulla kans, en tiedä miten olen onnistunut pääsemään ikinä töihin.

Vierailija kirjoitti:

On esitelmiä ja ryhmätöitäkin (niitä on myös työelämässä), mutta eikö sinun kannattaisi varovaisesti opetella ujoudesta ja arkuudesta rohkeammaksi ihmiseksi? Joku ilmaisutaidon kurssi, teatteripedagogiikka tai -harrastus voisi ihan oikeasti auttaa. Esiintymään oppii vain esiintymällä. Kaikkia jännittää ja se on OK.

Ujous on temperamenttipiirre. Se on synnynnäistä, eikä siitä voi opetella eroon. Toki ujokin voi saada jonkin verran rohkeutta tottumalla sosiaalisiin tilanteisiin ja etsimällä keinoja, kuinka selvitä niistä, mutta ei ujoudesta voi noin vaan oppia pois.

Minä pääsin, mutta vaikeaa oli. Opiskelin ihmisiläheistä alaa. Kuormituin työstä kuitenkin niin paljon, etten jaksanut tehdä sitä. Minun kohdalla koulutus meni siis hukkaan. Kannattaa miettiä, että pystytkö tekemään alan työtä päivittäin. Omassa työssä olisi pitänyt olla esillä päivittäin, joten henkinen kuormitus kävi liian suureksi.

Kannattaa tosiaan miettiä enemmän sitä, selviääkö alan töistä. Jos pitää vetää projekteja ym. voi elämä käydä raskaaksi. Ja ne työhaastattelut pitäisi käydä läpi.

Suosittelen lääkitystä.

Kyllä. Olen ujo ja arka, mutta suorittanut kaksi amk tutkintoa. Hyvin selvisin ryhmätöistä ja esitelmistäkin, niihin pitää vain itse osata asennoitua oikein.

Koetko ap olevasi sen ujouden alla sosiaalisesti taitava? Jos olet, niin kyllä ujoudesta varmasti voi oppia eroon. Se edellyttää sitten vain tuota harjoittelua ja altistumista.

Ujoudella voidaan puhekielessä tarkoittaa todella erilaisia asioita, ja yhden kokemus ei tosiaankaan vastaa toisen ihmisen kokemusta asista. Jotkut ovat vähän hitaasti lämpeneviä, mutta pohjimmiltaan puheliaita ja sosiaalisesti lahjakkaita. Itse taas en juurikaan koe fyysisiä jännittämisen oireita ja olen tietyllä tapaa jopa rohkea, mutta olen sosiaalisesti kömpelö ja menen lukkoon sosiaalisesti kuormittavissa tilanteissa. Olen mieltänyt itseni nuoresta asti ujoksi, koska olen hiljainen ja minun on vaikea päästä porukkaan mukaan. Mutta selkeästi kyseessä on monitahoisempi asia, koska jotkut "ujot" ovat täysin erilaisia kuin minä.

Se ujouden "oikea" määritelmä kai siis tarkoittaa hitaasti lämpenevää ja asioihin hieman varautuneesti suhtautuvaa ihmistä. Ja tämä on sitten se, mistä on mahdollista oppia pois ja harjoittelu, altistaminen ja aika auttavat. Mutta jos ujouden lisäksi on jotain muuta problematiikkaa, niin silloin esimerkiksi tilanteisiin altistuminen ja niissä epäonnistuminen ei välttämättä auta. :(

Joissakin oppilaitoksissa (ainakin yliopistolla) voidaan muuten järjestää pakollisesta puheviestinnän kurssista myös esiintymisjännityksestä kärsiville suunnattua versiota. Voisit katsoa, onko AMK:issa tarjolla tällaista. Olen käynyt tällaisia kursseja, ja niissä on kannustava ilmapiiri.

Muistan joltain yliopiston pakolliselta viestintäkurssilta nuoren naisen, joka oli kertonut opettajalle jännittävänsä aivan hirvittävästi esiintymistä. Opettaja kertoi tämän meille ja KUKAAN meistä ei havainnut esityksessä mitään "vikaa". Luulen, että tuo ihminen opetteli siitä ulos tai sitten me kaikki vain suurentelemme niitä "vikojamme", mitä kukaan ei oikeasti näe.

Lisäksi 99% yleisöstä on aina esittäjän puolella. Hyvin hyvin harva toivoo toisen epäonnistuvan. Ne on niitä psykopaattinarsisseja, joista nyt ei muutenkaan tarvitse välittää. Kunhan ei jää samaan tilaan yksin niiden kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla alalla kuitenkaan on esitelmiä ja ryhmätöitä.

99% kaikista amkki tutkinnoista sisältää 80% just noita.