Kävin viime vuonna lääkärillä, koska niin minusta tuntui, että kaikki ei ole hyvin

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat voi oirehtia myös fyysisesti.

Saatan olla hullu, sitä en kiellä. Niinhän hänkin ajatteli, että olen luulosairas. Harmi, että voin puolustaa itseäni vain kuolemalla.

ap

Stressistä tulee suolistokipuja!! Mene lääkäriin niin pääset mietinnästä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot elintavat?

No, en ole täydellinen. Päihteitä en käytä ollenkaan, mitään. Liikun n. 2 tuntia päivässä muuta kuin arkiliikuntaa. Ruokavalioni on pääasiassa terveellinen omasta mielestäni, vaikka hiilihydraattipainoinen. Kuitenkin koostuu hitaasti imeytyvistä hiilihydraateista marjoista, kasviksista jne. Mitään rasvaisia tai roskaruokaa en syö. Syön päivittäin puuroa, jogurttia ja salaattia. Mikä muu voisi vaikuttaa, mikä kuuluu elintapoihin? Ystäviä minulla ei juurikan ole, mutta se tuskin vaikuttaa syövän kehittymiseen.

ap

Aivot ja limakalvot tarvitsevat hyviä rasvoja. Tasaa myös verensokerin heittelyä.

Vankilaan?  Sieltä löytyy lääkäreitä.

Vastaavilla oireilla minua hoidetaan nyt ahstuneisuushäiriöstä ja masennuksesta kärsivänä. Aika helpotus on ollut saada hoitoa ja lääkitys joka auttaa noihin kipuihinkin. Lääkärin pitäisi ottaa kaikki oireet ihan todesta ja antaa hoitoa vaikka vaiva olisikin toiminnallinen. Mielen aiheuttama fyysinen kipu voi olla täysin lamaavaa ja se on ihan yhtä todellista kipua kuin fyysisestä vaivasta alkava.

Mutta joo me ei voida täällä kuin arvailla, varaa uudelleen aikaa sinne lääkärille. Kirjoita etukäteen kaikki oireesi ylös ja lue ne vaikka paperista, ettei mitään unohdu sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonot elintavat?

No, en ole täydellinen. Päihteitä en käytä ollenkaan, mitään. Liikun n. 2 tuntia päivässä muuta kuin arkiliikuntaa. Ruokavalioni on pääasiassa terveellinen omasta mielestäni, vaikka hiilihydraattipainoinen. Kuitenkin koostuu hitaasti imeytyvistä hiilihydraateista marjoista, kasviksista jne. Mitään rasvaisia tai roskaruokaa en syö. Syön päivittäin puuroa, jogurttia ja salaattia. Mikä muu voisi vaikuttaa, mikä kuuluu elintapoihin? Ystäviä minulla ei juurikan ole, mutta se tuskin vaikuttaa syövän kehittymiseen.

ap

Aivot ja limakalvot tarvitsevat hyviä rasvoja. Tasaa myös verensokerin heittelyä.

Syön pähkinöitä, broileria ja raejuustoa jogurtin ja salaatin seassa. Lisäksi itse jogurtissa on rasvaa. Rasvaisilla ruoilla tarkoitan lähinnä rasvassa paistettuja asioita. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vankilaan?  Sieltä löytyy lääkäreitä.

No, jos mitään muuta ei voi tehdä, niin vapaa haluan olla elämäni loppuun asti.

ap

Stressi ja ahdistuneisuus kyllä aiheuttavat mitä moninaisempia vaivoja, kokemusta on. Mitä syöpää tarkalleen epäilit, melanoomaako. Jos sinulla se olisi, etkä hoitoja ole saanut, niin todennäköisesti vointisi olisi jo niin huono ettet esim. liikuntaa pahemmin harrastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vastaavilla oireilla minua hoidetaan nyt ahstuneisuushäiriöstä ja masennuksesta kärsivänä. Aika helpotus on ollut saada hoitoa ja lääkitys joka auttaa noihin kipuihinkin. Lääkärin pitäisi ottaa kaikki oireet ihan todesta ja antaa hoitoa vaikka vaiva olisikin toiminnallinen. Mielen aiheuttama fyysinen kipu voi olla täysin lamaavaa ja se on ihan yhtä todellista kipua kuin fyysisestä vaivasta alkava.

Mutta joo me ei voida täällä kuin arvailla, varaa uudelleen aikaa sinne lääkärille. Kirjoita etukäteen kaikki oireesi ylös ja lue ne vaikka paperista, ettei mitään unohdu sanoa.

Hyvä kommentti, kuin omista ajatuksistani ja kokemuksistani.

Ei välttämättä ole syöpää, samantyyppisiä oireita voi aiheuttaa vaikka akne ja paniikkikohtaus. Mutta mene uudestaan lääkäriin

Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista. 

Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.

ap

*odotettava

ap

Vierailija kirjoitti:

Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista. 

Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.

ap

Jos olet vuoden tätä miettinyt ja tarkkaillut oireita, niin sanoisin, että stressiltä kuulostaa. Siihen vaan tottuu itse niin, ettei enää edes tiedosta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista. 

Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.

ap

Jos olet vuoden tätä miettinyt ja tarkkaillut oireita, niin sanoisin, että stressiltä kuulostaa. Siihen vaan tottuu itse niin, ettei enää edes tiedosta asiaa.

Ei oireisiin oikein voi olla kiinnittämättä huomiotakaan. Kuulostaa kyllä vähän itselleni epäuskottavalta, että nämä kivut eivät olisi todellisia. Olen kuitenkin ollut pahemmissa tilanteissa ilman mitään vastaavia oireita, vaikka kärsinyt hirveästä stressistä varmasti silloin. Tällöin minulla on ollut paniikkikohtauksia, pelkoa ja ahdistuneisuutta, mitkä moni täälläkin on maininnut ja erotan ne siten kyllä nykyisistä oireistani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista. 

Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.

ap

Jos olet vuoden tätä miettinyt ja tarkkaillut oireita, niin sanoisin, että stressiltä kuulostaa. Siihen vaan tottuu itse niin, ettei enää edes tiedosta asiaa.

Ei oireisiin oikein voi olla kiinnittämättä huomiotakaan. Kuulostaa kyllä vähän itselleni epäuskottavalta, että nämä kivut eivät olisi todellisia. Olen kuitenkin ollut pahemmissa tilanteissa ilman mitään vastaavia oireita, vaikka kärsinyt hirveästä stressistä varmasti silloin. Tällöin minulla on ollut paniikkikohtauksia, pelkoa ja ahdistuneisuutta, mitkä moni täälläkin on maininnut ja erotan ne siten kyllä nykyisistä oireistani.

ap

Niin, se menee vähän siten että ensin kestät elämässä tietyn määrän ahdistusta, pelkoa jne ja pärjäilet. Sitten tilanteen ollessa tavallaan ihan sama, alkaakin kroppa hajota. Ja ne somaattiset eli keholliset oireet ON TOTTA. Joten alat miettiä että joku syöpä tms se täytyy olla. Ja voihan se toki ollakin, mutta pian aika näyttää se sinulle. Jos sulla tosiaan hoitamaton ja levinnyt syöpä on, niin vointi huononee kyllä ihan kunnolla. Mutta ilmeisesti niin ei kuitenkaan ole käynyt. Jatkat ilmeisesti työtä tai opiskelet mutta kaikkea oiretta vaan tulee lisää.

Minulla ahdistus oli juuri tätä. Ja varmaan monella muullakin. Mutta ei tällä palstalla sitä voi tietenkään kukaan varmaksi sanoa. Eli joko odotat ja katsot miten käy tai menet uudestaan lääkäriin.

Miksi teit avauksen jos et halua neuvoja? Pyöriäksesi itsesäälissä kun olet kuolemassa ja vain siten voit osoittaa olevasi oikeassa. Ei yhtään ole stressiä / masennusta / ahdistusta, ei. Ihan vain normaalin ihmisen asiallista pohdintaa. Anteeksi vain, mutta mene lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista. 

Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.

ap

Jos olet vuoden tätä miettinyt ja tarkkaillut oireita, niin sanoisin, että stressiltä kuulostaa. Siihen vaan tottuu itse niin, ettei enää edes tiedosta asiaa.

Ei oireisiin oikein voi olla kiinnittämättä huomiotakaan. Kuulostaa kyllä vähän itselleni epäuskottavalta, että nämä kivut eivät olisi todellisia. Olen kuitenkin ollut pahemmissa tilanteissa ilman mitään vastaavia oireita, vaikka kärsinyt hirveästä stressistä varmasti silloin. Tällöin minulla on ollut paniikkikohtauksia, pelkoa ja ahdistuneisuutta, mitkä moni täälläkin on maininnut ja erotan ne siten kyllä nykyisistä oireistani.

ap

Niin, se menee vähän siten että ensin kestät elämässä tietyn määrän ahdistusta, pelkoa jne ja pärjäilet. Sitten tilanteen ollessa tavallaan ihan sama, alkaakin kroppa hajota. Ja ne somaattiset eli keholliset oireet ON TOTTA. Joten alat miettiä että joku syöpä tms se täytyy olla. Ja voihan se toki ollakin, mutta pian aika näyttää se sinulle. Jos sulla tosiaan hoitamaton ja levinnyt syöpä on, niin vointi huononee kyllä ihan kunnolla. Mutta ilmeisesti niin ei kuitenkaan ole käynyt. Jatkat ilmeisesti työtä tai opiskelet mutta kaikkea oiretta vaan tulee lisää.

Minulla ahdistus oli juuri tätä. Ja varmaan monella muullakin. Mutta ei tällä palstalla sitä voi tietenkään kukaan varmaksi sanoa. Eli joko odotat ja katsot miten käy tai menet uudestaan lääkäriin.

Ei tilanne ole enää lainkaan samanlainen. Minulla ei ole enää noita stressitekijöitä elämässäni. Olen kyllä sellainen, että minä sitten kuolen ennen kuin luovutan. Mutta sitä juuri tarkoitankin, että kroppa alkaa väsyä. Toivottavasti muut eivät järkyty, jos sattuu käymään niin, etten kuole kotona.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi teit avauksen jos et halua neuvoja? Pyöriäksesi itsesäälissä kun olet kuolemassa ja vain siten voit osoittaa olevasi oikeassa. Ei yhtään ole stressiä / masennusta / ahdistusta, ei. Ihan vain normaalin ihmisen asiallista pohdintaa. Anteeksi vain, mutta mene lääkäriin.

No siis kerroin miettiväni, katsotaanko terveystietoja kuollessani vai ovatko muut vain onnellisia kuollessani. Tämä oli siis kysymys, ei neuvojen saanti yleisesti. 

ap

"sydämessä on uskomatonta kipua", "suolistooni on alkanut sattua"

Aika tarkkaan osaat kohdistaa kipuilun tiettyyn kohtaan elimistöäsi.

Sanoisin että vaivasi on yläpäässä, eli ajatuksissasi.

Mulla oli tuollaisia oireita, kun olin raskaana. Hormonimuutoksista varmaan noita näppyjä, varsinkin rintakehän alueelle. Liitoskipuja, joiden takia meinasi taju lähteä. Oli pakko päästä aina makaamaan. Mutta tuo raskausjuttu ei kyllä täsmää suhun.