Lue keskustelun säännöt.
Kävin viime vuonna lääkärillä, koska niin minusta tuntui, että kaikki ei ole hyvin
13.02.2021 |
Kyllä, epäilin syöpää, vaikka en sitä sanonut suoraan. Hän kuitenkin ymmärsi ja suorastaan naureskeli minulle. Nyt sitten oireet ovat pahentuneet. Olen esimerkiksi täynnä luomia, vaikka ennen minulla niitä oli harvakseltaan, tuskin ollenkaan. Minulle on ilmestynyt finnin kaltaisia näppylöitä muualle kuin kasvoihin, ovat erittäin tulehtuneita ja kipeitä. Esiintyvät lähinnä rintakehän alueella ja selässä. Olen kaksi kertaa saanut sanoinkuvaamattoman pahoinvointikohtauksen, millaista en ole ikinä kokenut. Se tuntuu siltä, että kuolen, sydämessä on uskomatonta kipua eikä se ole lainkaan tavallisen pahoinvoinnin kaltaista. Tuolloin olen mennyt istumaan, kun tuntuu, että pyörryn ja pyörtynyt istuma-asennosta. Toisella kerralla löin pääni kivilattiaan. Tila on sellainen, että olen täysin toimintakyvytön. Sitten niihin "noloihin" oireisiin. Sukupuolielimiini ja suolistooni on alkanut sattua. Istuma-asennossa joskus tunnun silmitöntä kipua. Eilen kipu levisi vatsaani.
Olen aika varma, että jos tämä nyt on syöpä niin nyt se on edennyt liian pitkälle. Mietin kuitenkin, kun kuolen ja syyksi selviää syöpä niin katsotaanko terveystietojani, mistä kyllä selviää tämä tutkimus. Vai ovatko ihmiset vain onnellisia, että tuokin kuoli?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on yllättävää, että näin moni kertoo minun kuulostavan stressaantuneelta. Koen itse, että olen elämäni vähiten stressaavassa vaiheessa. On minulla stressiä niin kuin kaikilla. Se, stressi mitä minulla on, on kuitenkin hyvää stressiä. Se saa minut edistämään asioita, joiden edestä työskentelen. Totta kai tällainen avaus tietysti kielii muusta ja totta kai stressaan näistä oireista.
Olen kuitenkin päässyt elämässäni siihen vaiheeseen, jossa minua ei kukaan enää satuta. Työskentelen haluamieni asioiden eteen. Ei, elämäni ole täydellistä ja kaikki on vielä kesken. Mutta minun taustallani tämä on todella hyvä saavutus. Se, että tässä vaiheessa kuolisin olisi kyllä täydellinen ja odottava loppu minun tarinalleni.
ap
Jos olet vuoden tätä miettinyt ja tarkkaillut oireita, niin sanoisin, että stressiltä kuulostaa. Siihen vaan tottuu itse niin, ettei enää edes tiedosta asiaa.
Ei oireisiin oikein voi olla kiinnittämättä huomiotakaan. Kuulostaa kyllä vähän itselleni epäuskottavalta, että nämä kivut eivät olisi todellisia. Olen kuitenkin ollut pahemmissa tilanteissa ilman mitään vastaavia oireita, vaikka kärsinyt hirveästä stressistä varmasti silloin. Tällöin minulla on ollut paniikkikohtauksia, pelkoa ja ahdistuneisuutta, mitkä moni täälläkin on maininnut ja erotan ne siten kyllä nykyisistä oireistani.
ap
Niin, se menee vähän siten että ensin kestät elämässä tietyn määrän ahdistusta, pelkoa jne ja pärjäilet. Sitten tilanteen ollessa tavallaan ihan sama, alkaakin kroppa hajota. Ja ne somaattiset eli keholliset oireet ON TOTTA. Joten alat miettiä että joku syöpä tms se täytyy olla. Ja voihan se toki ollakin, mutta pian aika näyttää se sinulle. Jos sulla tosiaan hoitamaton ja levinnyt syöpä on, niin vointi huononee kyllä ihan kunnolla. Mutta ilmeisesti niin ei kuitenkaan ole käynyt. Jatkat ilmeisesti työtä tai opiskelet mutta kaikkea oiretta vaan tulee lisää.
Minulla ahdistus oli juuri tätä. Ja varmaan monella muullakin. Mutta ei tällä palstalla sitä voi tietenkään kukaan varmaksi sanoa. Eli joko odotat ja katsot miten käy tai menet uudestaan lääkäriin.
Ei tilanne ole enää lainkaan samanlainen. Minulla ei ole enää noita stressitekijöitä elämässäni. Olen kyllä sellainen, että minä sitten kuolen ennen kuin luovutan. Mutta sitä juuri tarkoitankin, että kroppa alkaa väsyä. Toivottavasti muut eivät järkyty, jos sattuu käymään niin, etten kuole kotona.
ap
Kirjoitin nuo lainaamasi viestit. Tiesitkö että usein burn out ja erilaiset fyysiset oireet saatavat ilmaantua silloinkin, kun huonon jakson jälkeen vähän helpotta. Keho alkaa puskea kaikkea ulos. Voit itsekin selvitellä asiaa, on ihan tùtkittua ja todettua tietoa. Mutta kuten olen jo sanonut, pian tiedät oliko sulla hoitamaton syöpä vai ei.
Itse olin parikymppisenä aivan varma, että olen vakavasti sairas. Sydän hakkasi, jalat puutui, huimasi, hervoton olo....Sitten jossain vaiheessa tajusin että kyllä tässä aikaa mennyt jo niin, etten tässä enää ihmetteli jos mulla se tauti olisi. Yli kaksi vuotta elin pelossa. Ja ei, en mennyt lääkäriin. Koska olin nuori ja niin yksin ja kauhuissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaavilla oireilla minua hoidetaan nyt ahstuneisuushäiriöstä ja masennuksesta kärsivänä. Aika helpotus on ollut saada hoitoa ja lääkitys joka auttaa noihin kipuihinkin. Lääkärin pitäisi ottaa kaikki oireet ihan todesta ja antaa hoitoa vaikka vaiva olisikin toiminnallinen. Mielen aiheuttama fyysinen kipu voi olla täysin lamaavaa ja se on ihan yhtä todellista kipua kuin fyysisestä vaivasta alkava.
Mutta joo me ei voida täällä kuin arvailla, varaa uudelleen aikaa sinne lääkärille. Kirjoita etukäteen kaikki oireesi ylös ja lue ne vaikka paperista, ettei mitään unohdu sanoa.
Samoilla linjoilla itsekin. Mulle ahdistustuneisuushäiriö ja lievä masennus aiheutti ihan kamalia psykosomaattisia oireita. Tarkkailin tuolloin itseäni suunnilleen pakkomielteisesti ja tulkitsin kaikki fyysiset oireet ja jopa ne uudet luomet johtuvan syövästä. Mitään muuta vaihtoehtoja oireilleni ei mielestäni ollut. Oli erilaisia vatsavaivoja, päänsärkyä, lihasjännitystä ja ties mitä kolotusta. Sain avun yksityisen lääkäriaseman yleislääkäriltä, joka oli perehtynyt mielenterveysongelmien hoitoon ja diagnostiikkaan. Osasivat ajanvarauksessa ohjata mut tälle lääkärille, kun kerroin mitään kaunistelematta oireistani ja tuntemuksistani. Keskusteluapu ja lääkitys toi elämäni takaisin.
Kovasti vaikuttaa siltä, että ap:lla voisi myös olla ahdistuneisuutta ja/tai masennusta.
Ei tämä diagnoosi mikään häpeä ole. Pääasia että saa apua, oli oireiden taustalla mitä tahansa.
Kuules nyt, kaikki me kuollaan joskus, toiset ennemmin toiset myöhemmin. Mikään syöpä ei oireile aknena ta muina kummallisine yleisoireineen. Jos olisit levinneen syövän kourissa , et harrastaisi liikuntaa 2h päivässä etkä jaksaisi syödä "terveellisesti". Olen menettänyt 2 lähiomaista kahdelle eri syövälle, loppuvaiheessa he olivat todella heikossa kunnossa. Eli luulotauti sinua vaivaa eikä mikään muu.
Minkä iläinen olet? Jos sulla on vähän rankemmat vaihdevuodet? Puristusta rinnassakin esiintyy joillain.
Kyllä ne tiedot katsotaan toki kun selvitetään kuolemansyytä. Ihmisiä kuolee jatkuvasti, kukaan tuntematon tai terveydenhuollosta oleva ei siitä ole iloinen tai iloton.
Itse menisin tuossa tilanteessa ihan aluksi omakustanteisesti ottamaan laajat labrat, jos sulla on terminaalivaiheen syöpä niin kaikki arvot ei todellakaan ole kunnossa. Näitä tehdään jokaisella yksityisellä terveysasemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kai nämä sitten ovat psykosomaattisia oireita ja lääkäri oli oikeassa, että olen täys pöpipää. Loppuelämä eletäänkin sitten hulluna kärsien. Hauskaa. Minä lähden nyt. Kiitos kaikille vastauksista, anteeksi, jos loukkasin jotakuta.
ap
Oletko jotenkin pakkomielteinen terveytesi takia? Kaksi tuntia liikuntaa ja ruokavalio kuin jostain fitness-oppaasta. Ei ihme, että ahdistaa ja kroppa alkaa hajoamaan. Pitää pystyä rentoutumaankin. Elämään kuuluu myös vapaapäiviä ja herkkuja. Olet vain ahdistunut ja kuolemanpelkoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, kai nämä sitten ovat psykosomaattisia oireita ja lääkäri oli oikeassa, että olen täys pöpipää. Loppuelämä eletäänkin sitten hulluna kärsien. Hauskaa. Minä lähden nyt. Kiitos kaikille vastauksista, anteeksi, jos loukkasin jotakuta.
ap
Nyt en enää tiedä trollaatko vai et, mutta meitä pöpipäitä on monia. Ollaan pelätty ja kärsitty oireista Ja opittu elämään sen kanssa joten kuten. Tervetuloa joukkoon, aika yleinen kokemus ihmiskunnassa.
Täällä oli hyviä kommentteja noista somaattisista oireista! Ystävälläni oli myös todella monenlaisia oireita, kiputiloja ja pahoinvointia, ja hän ravasi niiden vuoksi eri lääkäreillä. Hän oli sinun tavallasi aivan varma syövästä ja lähestyvästä kuolemasta. Hänellä lopulta diagnosoitiin eräs autoimmuunisairaus sekä posttraumaattinen stressioireyhtymä. Sekä sairaus että ptsd laukesivat todella vaikean elämänvaiheen helpotuttua, juuri kun hänellä oli vihdoin kaikki ulkoisesti hyvin. Hän sai lääkityksen sekä autoimmuunisairauteen että ahdistukseen ja käy terapiassa. Somaattiset oireet eivät tarkoita keksittyjä oireita tai luulosairautta. Kipu, pahoinvointi jne ovat ihan todellisia. Ja se ei myöskään tarkoita, ettetkö voisi saada niihin apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on just näitä "piti vaan tulla tarkistuttaan kun viime kuussa melkene huimas kun nousin ylös"...
Sitte katotaan paino ja pituus,rr,p, ja mikä ettei verensokeriki jos sattuu oleen mittari pöydällä.
Sitte lähtee hypokondrikko/tai tekemistä etsivä vanhus kotiin taas tyytyväisenä.
Anteeksi, että sattuu sattumaan tiettyyn paikkaan. Taidat olla se samainen lääkäri. Kova tyyppi olet, kun vittuilet kuolevalle. Käy kirjoittamassa se kantaasi.
ap