Pidän siivoamisesta ja haluaisin olla ammatiltani laitoshuoltaja, mutten kehtaa
Saan ihan oikeasti suurta tyydytystä siitä kun teen jostain likaisesta puhdasta, ja olen hyväkin siivoamaan niin haluaisin tehdä sitä myös työkseni.
En vaan kehtaa, koska olen olevinani niin akateeminen ja korkeasti koulutettu, ja siivous olisi aika noloa perheen ja ystävien mielestä.
Ihmiset säälisivät ja ihmettelisivät mitä minulle oikein tapahtui.
Kommentit (29)
Aina kannattaa tehdä sitä, mistä tykkää!
Kyllä siihen siivoamiseen leipääntyy siinä vaiheessa kun sitä tekee 8h päivässä ja aina ne samat vessat ja roskikset mitä hinkkaat ja tyhjennät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen siivoamiseen leipääntyy siinä vaiheessa kun sitä tekee 8h päivässä ja aina ne samat vessat ja roskikset mitä hinkkaat ja tyhjennät.
Mutta jos se on niitä ainoita töitä mihin pystyy. Sitten pitäisi valita jääkö kotiin te-toimiston kiusattavaksi vai siivoaako kuitenkin ihan ok korvauksella. Tietysti mieluummin siivoaa vaikka se on aina sitä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen siivoamiseen leipääntyy siinä vaiheessa kun sitä tekee 8h päivässä ja aina ne samat vessat ja roskikset mitä hinkkaat ja tyhjennät.
Mutta jos se on niitä ainoita töitä mihin pystyy. Sitten pitäisi valita jääkö kotiin te-toimiston kiusattavaksi vai siivoaako kuitenkin ihan ok korvauksella. Tietysti mieluummin siivoaa vaikka se on aina sitä samaa.
Ei se niin kauheaa ole. Voi vaikka kuunnella musaa tai äänikirjoja samalla, saa liikuntaa ja siitä maksetaan. Ei se mitä teet, vaan millä asenteella sitä teet.
Suorittava työ, jossa näkee työnjälkensä ja jonka jälkeen kortin leimattuaan lähtee ulos, voi työn unohtaa, eikä tarvitse stressatavapaa-aikana, on joillekin oikein hyvä vaihtoehto.
Sellaisia töitä on nykyisin vähän. Monesti jos siinä työssä on hyvä, niin tulee paineita, kun halutaan esim. valita sitten työnjohtajaksi tms. On vaikea tietää, missä vaiheessa urakehitys kannattaisi katkaista, ettei vähän suurempi palkka ja paljon suurempi vastuu tekisi työstä ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen siivoamiseen leipääntyy siinä vaiheessa kun sitä tekee 8h päivässä ja aina ne samat vessat ja roskikset mitä hinkkaat ja tyhjennät.
Mutta jos se on niitä ainoita töitä mihin pystyy. Sitten pitäisi valita jääkö kotiin te-toimiston kiusattavaksi vai siivoaako kuitenkin ihan ok korvauksella. Tietysti mieluummin siivoaa vaikka se on aina sitä samaa.
Ei se niin kauheaa ole. Voi vaikka kuunnella musaa tai äänikirjoja samalla, saa liikuntaa ja siitä maksetaan. Ei se mitä teet, vaan millä asenteella sitä teet.
Eikä ole pakko siivota aina niitä samoja vessoja. Voi ruveta vaikka kiertäväksi sijaiseksi, keikkailla eri paikoissa, tai hankkia sellaisen työn jossa kerran-pari viikossa siivottavia kohteita on useampia. Ei tule tylsäksi niin helposti.
Perusta firma, ja tee sivutyönä siivousta.
Itse tykkään myös siivouksesta, ja olen leikitellyt ajatuksella kouluttautua/vaihtaa alaa ja ryhtyä laitoshuoltajaksi, MUTTA.
Epäilen, että työkseen siivoavilla työstä vie ilon tiukat aikataulut, et ehdi tehdä kunnolla, niinkuin haluaisit.
Eri asia jynssätä kotona rauhassa paikkoja viimeisen päälle, kukaan ei höngi niskaan eikä hoputa, voit pitää taukoa koska haluat ja siivota silloin kuin huvittaa, kun olet pirteä eikä paikkoja kolota.
Töissä siivoat hiki hatussa kiireellä, oli olosi mikä tahansa.
Näin siis oletan...
Itsekin tykkäisin muuten siivoustyöstä ja olen sitä tehnytkin MUTTA inhoan vessojen siivoamista. Se tuntuu jotenkin nöyryyttävältä siivota muiden uloste ja pissa tahroja. Tai kun joku tahallaan heittää roskia lattialle. Jotain uuniin tai lavuaariin pinttynyttä likaa olisi ihana puhdistaa vaikka työkseen.
Laitossiivous nyt ei kovin mielekästä ole. Ei siinä juuri kättensä jälkiä näe koska siivous tapahtuu niin usein ettei paikat juurikaan likaannu. Sairaalat ja terkkarit varsinkin sitä siistiä siivoamista.
Oksennukset ja ripulit/pissat siivoaa hoitajat. Hyvin hyvin harvoin joutuu tuollaisia siivoamaan.
Kotisiivous voisi olla palkitsevampaa? Hemnetin raskasta pitemmän päälle.
Itse olen siivooja. Laitoshuoltaja.
Olen nyt kylläkin koti-äiti mutta tykkään siivoamisesta. Teen muutaman keikan kuussa vakkariasiakkaille kotisiivouksena. En jaksaisi tehdä sitä päivittäin.
Nämä vakkarit on helppoja kohteita.
En jaksaisi siivota matoilla vuorattua "mummonmökkiä" joka täynnä tavara ja huonekaluja. Toive tietenkin se että kaikki matot ulos ja tamppaus...
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tykkäisin muuten siivoustyöstä ja olen sitä tehnytkin MUTTA inhoan vessojen siivoamista. Se tuntuu jotenkin nöyryyttävältä siivota muiden uloste ja pissa tahroja. Tai kun joku tahallaan heittää roskia lattialle. Jotain uuniin tai lavuaariin pinttynyttä likaa olisi ihana puhdistaa vaikka työkseen.
Kotisiivous voisi olla sinun juttusia. Julkisilla paikoilla onkin tuota vessojen kuuraamista, mutta ehkä kotiin siivoojan palkkaavat huolehtivat edes pahimmista paskaroiskeista harjalla. Tai minä itse ainakin tekisi, mutta kunpa joku hinkkaisi uunin huolella puhtaaksi.
Inhoan siivoamista, mutta työssä on kyllä hyviä puolia. Ei tarvitsisi pelätä työttömyyttä. Minulla olisi varaa downshiftata ja tehdä vähemmän tunteja viikossa, mutta nykytyössä en voi neuvotella osa-aikaisuutta.
Töitä saisi tehdä yksin eikä tarvitsisi pelata bullshit-bingoa palavereissa. Voisi vaikka kuunnella äänikirjoja samalla.
Vierailija kirjoitti:
Perusta firma, ja tee sivutyönä siivousta.
TÄMÄ on loistoidea! KUn omistat sen firman,ei äitisikään voi nalkuttaa! HAnkit asiakkaat juuri kotoa,kotisiivousta siis.
Mä rakastan mun kotisiivoojaa,hän käy harvoin mutta voi että on ihanaa kun hän käy!
Voisit palkata muutaman lähihoitajan töihin,jakaisivat lääkkeetkin ja vaihtaisivat xxx kaikkea semmoista!
Eikun ota selvää!
Tulevaisuuden ala,koska kaikille ei riitä laitospaikkoja!
Paras siivouskohde itsellä oli metallityöpaja. Siellä sen kädenjäljen todellakin näki työhallissa, ruokalassa ja vessoissa. Tylsimpiä kohteita ovat olleet terveydenhoitoalan paikat, neuvola, hammaslääkäri jne. Siistejä paikkoja joissa vähän näkyvää likaa mutta silti pitää siivota koska siellähän puhtaus on todella tärkeää. Toimistosiivous myös tylsää ja puuduttavaa.
Siivousala menettää ne siivouksesta tykkäävät sillä kiireellä, ei ole aikaa tehdä hyvää jälkeä.
Samat ajatukset. Olen asiantuntijatyössä, joten ajatus simppelistä työstä houkuttelee. Rakastan siivoamista, etenkin muiden kodeissa. Voisin tehdä muuttosiivouksia ja auttaa ihmisiä tavaran hävittämisessä, mutta ajatus siitä, palkka putoisi huomattavasti ja saisi kuulla päivittelyä muilta ihmisiltä, on toistaiseksi jättänyt asian vain mietinnän asteelle.
Itse haluaisin opiskella merkonomiksi, mutta se hävettää.
Älkää hyvät ihmiset jaksako välittää muiden mielipiteistä! Kun kumarrat yhteen suntaan, pyllistät toiseen suuntaan. Toisin sanoen et voi koskaan miellyttää kaikkia. Esim. meidän suvussa on akateemisia sekä duunareita, ja jos menen akateemisiin töihin ne duunarit paheksuu ja jos menen duunaritöihin akateemiset paheksuu. Lopputulos kuitenkin on, että aina joku paheksuu. Miksei sit vaan tekisi just sitä mitä itse haluaa?
Tuuuu tänne ni katotaaan kumpi on kovempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tykkäisin muuten siivoustyöstä ja olen sitä tehnytkin MUTTA inhoan vessojen siivoamista. Se tuntuu jotenkin nöyryyttävältä siivota muiden uloste ja pissa tahroja. Tai kun joku tahallaan heittää roskia lattialle. Jotain uuniin tai lavuaariin pinttynyttä likaa olisi ihana puhdistaa vaikka työkseen.
Kotisiivous voisi olla sinun juttusia. Julkisilla paikoilla onkin tuota vessojen kuuraamista, mutta ehkä kotiin siivoojan palkkaavat huolehtivat edes pahimmista paskaroiskeista harjalla. Tai minä itse ainakin tekisi, mutta kunpa joku hinkkaisi uunin huolella puhtaaksi.
Kotisiivouskohteet ovat todella vaihtelevia. Jotkut paikat kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Toiset näyttävät siltä, että koti on puunattu putipuhtaaksi juuri ennen kuin olet saapunut paikalle. Ensimmäisessä haasteena on ehtiä tehdä ajoissa tarpeeksi puhdasta jälkeä, toisessa keksiä mistä löytää siivottavaa koko sen asiakkaalle varatun ajan verran.
Esim äitini on aina ollut sitä mieltä että minusta tulee vielä maineikas tutkija. Oikeasti haluaisin ihan vaan jonkun simppelin työn..