Onko Juha Itkonen oikea henkilö kertomaan keskiverto duunari lapsiperheen onnesta ja autuudesta?

öyh öyh lisääntyminen elämän tarkoitus. Juha Itkonen on jäänyt henkisesti apinan tasolle

Toivottavasti Itkonen ei lue kommenttiasi. On nimittäin sen verran huonosti kirjoitettu.

Kaikki lapsesta haikailevat. Ottakaa kaverin koira hoitoon viikoksi. Se on jo suuri vapauden menetys viikoksi. Töistä tullessa ulkoilutettava koira, ei voi pötkähtää sohvalle ja ottaa päikkäreitä. Koiran kanssa puuhailtava. 

Koira on vain pientä esimakua siitä mitä on olla isä tai äiti. Univajeet, stressi toimeentulosta. 

Suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Sitäkö se onni sitten on? 

Veikkaan, että Itkosen perheessä käy siivooja, he ovat niin rikkaita ja laittavat verohännykseen kotitalousvähennyksenä sen. 

Varmaan aika ihana tulla kotiin kun on valmiiksi siivottu koti. 

Juttu ei edes pyrkinyt kuvaamaan duunariperheen arkea, vaan kirjailija Itkosen mietteitä lapsiperhearjesta. Vaikutti hyvin keskiluokkaiselta jutun perustella. Iso osa lapsiperheitä varmaankin pystyy samaistumaan Itkosen ajatuksiin.

Itkonen puhuu lapsiperhearjesta. Meillä koulutetuilla hyväosaisillakin on lapsia ja arkea. Miksi se lapsiarki olisi vain köyjhien elämää?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsesta haikailevat. Ottakaa kaverin koira hoitoon viikoksi. Se on jo suuri vapauden menetys viikoksi. Töistä tullessa ulkoilutettava koira, ei voi pötkähtää sohvalle ja ottaa päikkäreitä. Koiran kanssa puuhailtava. 

Koira on vain pientä esimakua siitä mitä on olla isä tai äiti. Univajeet, stressi toimeentulosta. 

Suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Sitäkö se onni sitten on? 

On vähän eri asia hoitaa omaa rakasta lasta kuin kaverin koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Itkonen puhuu lapsiperhearjesta. Meillä koulutetuilla hyväosaisillakin on lapsia ja arkea. Miksi se lapsiarki olisi vain köyjhien elämää?

Juuri näin.

Miksi se aamulla samasta aiheesta ollut ketju on hävinnyt? Siksikö, kun siinä oli suoria lainauksia hesarin jutusta?

Mutta joo, samaa mieltä - hyvä se on Juhan hehkuttaa lapsiperheen autuutta, kun vaimo on hyvin tienaava tj, ja Juha itse voi hyvin vapaasti säännellä työaikansa. En myöskään usko, että asuvat ihan missään resulähiössä, jossa joku naapuri voi metelillään pitää hereillä. Vähän samaa kuin ne jotkut ratikkakiskojen varrella asuvat, jotka ihmettelevät, että mihin sitä yksityisautoa muka tarvii, ku kaikkialle pääsee ilmankin?

Itse pystyn samaistumaan Itkosen arkeen. Meillä on melkein samanlaista, lapsiakin saman verran. Hienoa kun joillakin muillakin elämä on perheellisenä onnellista.

"Ovatko vanhemmat ikuisessa univelassa? " Kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsesta haikailevat. Ottakaa kaverin koira hoitoon viikoksi. Se on jo suuri vapauden menetys viikoksi. Töistä tullessa ulkoilutettava koira, ei voi pötkähtää sohvalle ja ottaa päikkäreitä. Koiran kanssa puuhailtava. 

Koira on vain pientä esimakua siitä mitä on olla isä tai äiti. Univajeet, stressi toimeentulosta. 

Suuri osa avioliitoista päätyy eroon. Sitäkö se onni sitten on? 

Luitko jutun? Siinä Itkonen minusta hyvin kuvaa sitä, että elämä muuttuu oli lapsia tai ei. Muutoksen tuomia hyviä puolia ei pysty arvioimaan ennen kuin muutos on tapahtunut. Otteita jutusta:

ITKONEN epäilee, että yksi nuorten aikuisten harha liittyy siihen, että he näkevät kaksi vaihtoehtoa: joko hankin lapsia ja elämäni muuttuu lapsiperhehelvetiksi – tai sitten elämäni jatkuu hyvänä ja tuttuna.

”Harha on se, että siinä ei kuitenkaan käy niin. Elämä ei jatku samanlaisena. Aika kuluu ja ihmiset muuttuvat. Sitä vanhenee joko lasten kanssa tai ilman. Yllätyksiä on luvassa joka tapauksessa.”

Ihmisen on Itkosen mukaan helpompi ajatella, mitä hän menettää kuin mitä saa. Se on ymmärrettävää, koska nyt olevan elämän tuntee, tuleva taas on arvailun varassa.

VANHEMMUUDEN yhteydessä puhutaan paljon vaivalloisuudesta.

Vaivaa ei voi kiistää, mutta Itkonen kyseenalaistaa taustalla olevan ihanteen: Onko onnellinen elämä vaivatonta? Pitääkö aina olla leppoisaa ja paljon aikaa itselle?

”Kyllähän mielekäs, tavoitteen eteen tehty vaiva myös palkitsee. Oman lapsen kasvattaminen ja hyvinvointi ei ole tyhjää vaivaa vaan tuo onnen hetkiä itselle.”

Itkonen pohtii, laitetaanko perhe-elämän syyksi nykyään myös sellaista, joka ei oikeastaan johdu siitä.

”Nuorten aikuisten elämässä on stressiä, masennusta ja burn outia. Eivät ne ole asioita, jotka tulisivat elämään lapsen myötä. Elämä voi olla kuormittavaa ja raskasta ihan eri syistäkin kuin perhe-elämään liittyvistä.”

Minulla oli lapsia jo silloin kun olin köyhä. Ei sekään mitään hirveää kärsimystä ollut vaan melko kivaa. Ja töissä me keskiluokkaisetkin käydään, ja harvemmalla mitään siivoojia on. Kirjailijat taas ovat köyhiä, Itkosen vaimolla tosin taitaa olla rahaa.

Minusta juttu oli hyvä. Liian vähän puhutaan siitä, miten valtavasti lapsista on iloa ja miten paljon lapset todellisuudessa "kasvattavat" vanhempia. Olen myös Itkosen kanssa samaa mieltä siitä, ettei vaivaton elämä välttämättä ole onnellista elämää. Siitähän se elämän merkityksellisyys juuri syntyy, että näkee vaivaa asioiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se aamulla samasta aiheesta ollut ketju on hävinnyt? Siksikö, kun siinä oli suoria lainauksia hesarin jutusta?

Mutta joo, samaa mieltä - hyvä se on Juhan hehkuttaa lapsiperheen autuutta, kun vaimo on hyvin tienaava tj, ja Juha itse voi hyvin vapaasti säännellä työaikansa. En myöskään usko, että asuvat ihan missään resulähiössä, jossa joku naapuri voi metelillään pitää hereillä. Vähän samaa kuin ne jotkut ratikkakiskojen varrella asuvat, jotka ihmettelevät, että mihin sitä yksityisautoa muka tarvii, ku kaikkialle pääsee ilmankin?

Miten nuo asiat on oleellisia? Kukin elää niiden eväiden kanssa mitä on olemassa. Perheonni ei ole rahasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se aamulla samasta aiheesta ollut ketju on hävinnyt? Siksikö, kun siinä oli suoria lainauksia hesarin jutusta?

Mutta joo, samaa mieltä - hyvä se on Juhan hehkuttaa lapsiperheen autuutta, kun vaimo on hyvin tienaava tj, ja Juha itse voi hyvin vapaasti säännellä työaikansa. En myöskään usko, että asuvat ihan missään resulähiössä, jossa joku naapuri voi metelillään pitää hereillä. Vähän samaa kuin ne jotkut ratikkakiskojen varrella asuvat, jotka ihmettelevät, että mihin sitä yksityisautoa muka tarvii, ku kaikkialle pääsee ilmankin?

Voit kadehtia toisen varallisuutta, mutta ei se liity lapsiperhe-elämään sen enempää kuin mihin tahansa muuhun asiaan elämässä.

Niin eipä itkonenkaan osannu huomioida, että se vapaaehtoinen lapsettomuus voi olla vapaaehtoinen pako kurjasta ja köyhästä lapsiperhearjesta. Että ehkä arvon kirjailija voisi yrittää vähän samaistua muihin ihmisiin ennennkuin kirjoittaa mitään.

Mun ymmärtääkseni ani harva jos kukaan kieltäytyy perheen perustamisesta silloin jos puoliso on rikas toimari ja itse voi päättää milloin ja miten tekee töitä.

Itkonen ei missään ole väittänyt, että heidän perheensä elämä olisi joku yleispätevä totuus tai muiden pitäisi ajatella ja elää samalla tavalla. Kyse oli hänen mielipiteistään aivan kuin täälläkin! Siihen hänellä on täysi oikeus. On virkistävää lukea juttu, jossa ei valiteta, että kaikki on päin helvettiä ja se on aina hallituksen vika.

Vierailija kirjoitti:

Juttu ei edes pyrkinyt kuvaamaan duunariperheen arkea, vaan kirjailija Itkosen mietteitä lapsiperhearjesta. Vaikutti hyvin keskiluokkaiselta jutun perustella. Iso osa lapsiperheitä varmaankin pystyy samaistumaan Itkosen ajatuksiin.

Maija Itkosen (Juha Itkosen vaimo) tulot ovat vielä nyhtisyrityksen myynninkin jälkeen olleet vajaa 100 000 euroa ja eikä kyllä ihan mitätön kirjailija ole itse herrakaan. 

Eli ei mikään keskiluokkainen perhe. Paljonko Maija Itkonen sai muuten nyhtökauraputiikkinsa myynnistä? 

 

On helppo olla onnellinen, asua varakkaiden alueella pankkitilit pullollaan rahaa. Siinä on jo se elämän suurin huoli pois harteilta ja voi vain istahtaa lasten kanssa puistoon ja tuntea onnellisuutta kun on menestynyt kirjalija ja vaimo nyhtökaurayrityksen perustaja. 

Vierailija kirjoitti:

öyh öyh lisääntyminen elämän tarkoitus. Juha Itkonen on jäänyt henkisesti apinan tasolle

Ei vaan kun on tarpeeksi syvällinen mieli, pystyy tunnustamaan tosiasiat. Kuten sen, että ihminen on mitä todennäköisimmin biologian ja evoluution muovaama eliö, siinä missä muukin planeettamme fauna. Jokainen eläinlaji pyrkii vain varmistamaan oman lajinsa olemassaolon. Jos se siinä jostakin syystä epäonnistuu, laji katoaa ja tekee tilaa muille lajeille. Ihmisellä ei ole mitään sen suurempaa missiota äärettömässä maailmankaikkeudessa.