Yhteishuoltajuudesta ja toisen vanhemman lasusta

Vierailija kirjoitti:

Olet hyvin vastuuton äiti, koska annat lapsesi tuollasella isälle. Eihän hän hoida mitään velvollisuuksia. Alat hoitaa itse lapset. Käy isällä joka toinen viikonloppu mikäli homma toimii.

On se kyllä jännä miten tässäkin tehdään syylliseksi etävanhempi, luuletko että on helppoa alkaa taistelemaan toista vastaan, ilman taistelua tuo lähivanhempi ei luovu lapsista, vaikka ei niistä jaksakkaan huolehtia niin hyvin...

Ja sitä raivoa saan kuulla häneltä, kunhan lastensuojelusta tavoittavat hänet...

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa yksinhuoltajuutta tarvita?

Itse näkisin järkevimmäksi sen että lähivanhemmuus siirretään nykyiselle etälle ja lapset asuvat tämän luona tavaten toista vanhempaa mielekkäässä määrin.

Lisäksi lähtisin miettimään mikä ex:n tilanteessa ajaa siihen ettei hän huolehdi lapsista? Onko hänellä masennusta, jotain muuta sairautta, päihdeongelmaa jne. Eli sitä puolta hoitamaan kuntoon niin että hän ensin pärjää itsensä ja oman arkensa kanssa ja sen jälkeen vasta alkaa ottamaan vastuuta lapsista.

Koska jonkun täytyy oikeasti kantaa se vastuu eikä etäkään voi vain sivusta seurata kun lähi laiminlyö lapsiaan. Mulla siis oli alkuun eron jälkeen vähän vastaavaa tilannetta. Etä vaati viikko-viikko-systeemiä vaikka suhtauduin hänen kykyihinsä suoriutua tästä skeptisesti. Hän oli silti hyvä puhumaan ja moni näki hänet super-isänä eli koin painetta siinä tilanteessa edes antaa yrittää.

Ei onnistunut vaikka mä hoidon kaikki yhteydet kouluun, päiväkotiin, neuvolaan, erityislapsen lääkärit ja terapiat myös isäviikoilla jne. Hän ei kuunnellut mitään ohjausta ja lapset kärsivät. Noin itse hän ei vapaaehtoisesti suostunut siihen että lapset jäisivät kokonaan mun luokse, vaikka siis lähi olinkin (ilman mitään tukia). Lopulta tuli sitten lasua esikoisen koulusta ja lääkäriltä, itsekin sellaisen tein ja kuopuksen päiväkoti lupasi myös tehdä jos tilanne ei muutu. Ex ei halunnut näitä jäädä selvittämään vaan jätti lapset yhtenä kauniina päivänä mulle ja muutti toiselle puolelle maata. Ei ehkä kaunein kertomus, mutta lapsille ja varmasti meille aikuisillekin paras mahdollinen ratkaisu. Ex:llä ei ole enää mitään velvoitteita lapsia kohtaan ja hän saa tavata heitä siinä määrin kuin hänelle itselleen sopii.

Noniin kiitos tästä vastauksesta, eli jotakin tällistä minäkin olen miettinyt, että onko parempi vain, että lähivanhemmuus siirtyy minulle, ja lapset kävisivät sitten toisen luona, mutta meillä olisi yhteishuoltajuus kuitenkin...?

Vai tuottaako yhteishuoltajuus ongelmia jatkossa...voiko etävanhempi tehdä kiusaa ihan kosto mielessä?

Minä olen halunnut ajatella asiaa näin, että lapset rakastavat kumpaakin vanhempaansa ja myös vanhemmat rakastavat lapsiaan, ja jos minä veisin toiselta vanhemmalta lapset, niin olisin se julma vanhempi joka haluaa erottaa lapset toisesta vanhemmasta.

Mutta, olen kyllä mielestäni aika kauan tässä odottanut, että asiat muuttuu parempaan, ja haluan että lapsilla on turvallinen lapsuus ja nuoruus.

Onneksi pääsen myös juttelemaan sinne lastensuojeluun. Ehkä hekin kehottavat hakemaan yksinhuoltajuutta tai lähivanhemmuutta..ja saan rohkeutta viedä asiaa eteenpäin.

Tiedän millaisen raivon saan niskaani tästä..ja tumnen syyllisyyttä siitä että erotan lapset toisesta vanhemmastaan...

Joku sosiaalitoimesta oli joskus sanonut, että nämä käräjät on raskaita ja kestää kauan, kun ne tutkii vanhempien kaikki asiat, että ei kannata lähteä käräjöimään, ainakaan huvikseen...