Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sukulaisenne ovat kertoneet kotirintaman asioista sodan aikana. Itse kuulin paljon ikävästäkin toiminnasta.
12.02.2021 |
Sodan aikaan ajatellaan yleisesti, että puhallettikn yhteen hiileen ja se onkin hyvä asia. Isänikin on sotaveteraani ja teki siellä sodassa parhaansa.
Mutta äitini on kertonut myös sota-ajan nurjista puolista. Esimerkiksi kaikenlaisia huijauksia tapahtui paljon, kun ihmiset halusivat hankkia itsekkäästi ja muiden kustannuksella itselleen enemmän ruokaa ja rahaa. Mutta se oli sitten toisilta pois.
Esimerkki huonosta kohtelusta työpaikalla: isoisäni oli tehtaassa töissä. Kun tuli ilmahälytys ja muualta kaikki juokisvat pommisuojiin, niin tehtaan omistaja oli kieltänyt keskeyttämästä työntekoa heti. Yksi mies lähetettiin tähystämään kadulle ja vasta kun hän näki pommikoneet, sai lopettaa työnteon.
Kommentit (349)
Isäni on syntynyt 1938, hän siis oli pikkulapsi sotien aikana. Mutta hän muistaa joitakin yksityiskohtia. Juoksun pimeään, kolkkoon ja kylmään pommisuojaa. Sen, kuinka siellä naiset ja lapset itkivät, jotkut kirkuivat. Kaukaa kuului pommien kumu. Jonkun koira oli tullut pommisuojaan ja sitä äänestettiin, että heitetäänkö se pihalle, mutta ovea ei uskallettu avata. Kerrankin kun pommitus oli ohi, ihmiset palailivat koteihinsa, paitsi ne, joiden koti loimotti täydessä tulessa. Kadulla oli ollut lämmintä, koska niin monet rakennukset olivat tulessa.
Pommituksiin väsyneinä perhe muutti sukulaisten luo maaseudulle. Kun he palasivat, pommi oli osunut hyvin lähelle heidän kotiaan kaupungin keskustassa. Kodin ikkunoista suurin osa oli rikki, isäni rautasängystä sirpale oli katkonut kaksi jalkaa ja hänen keinuhevosensa oli saanut osuman.
Melko ohuita ja jostain näkökulmasta katsottuna pieniä juttuja. Mutta pikkulapsen silmin nähtyinä isoja, todella isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani mies on syntynyt 1938. Semmoinen iäkäs mies nykyisin, joka muisteli jokunen vuosi sitten, kuinka hänet lähetettiin sodan aikana sukulaisiin turvaan maaseudulle pääkaupungista.
Kertoi, että oli kivaa kun maalla sai parempaa ruokaa, mutta oli tylsää. Stadissa oli jännempää! Taisivat kokea pommitukset täällä jänninä seikkailuina. Pojat on poikia!
Vierailija kirjoitti:
Suonenjoelle (ja varmaan muuallekin) tuli amerikasta avustuspaketteja 1940 alussa talvisodan aikaan. Ruustinna ja kirkkoherra poimivat parhaat vaatteet ja kengät päältä, antoivat sukulaisilleen ja myivät osan.
Tämän uskon.
Tunnen tuon seudun väkeä. Mitä äveriäämpiä ovat, sitä ahneempia ja kierompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotavankeja oli maataloissa töissä. Ja jotkut vangit pani talon tyttären paksuksi. Näitä on tiedossa useita tapauksia.
Kuultu tositapaus: Sotavanki oli pyytänyt isännältä, saako syödä omenia. Isäntä sanoi, että saat syödä niin monta omenaa, kuin suuhun mahtuu kerralla. Vanki ahtoi suunsa täyteen omenia. Mutta ei sitten saanutkaan pois niitä ja alkoi tukehtumaan. Isäntä hätääntyi ja leikkasi puukolla posken auki ja omenat saatiin pois. Vanki ei tukehtunut ja jäi sillä kertaa henkiin. Useat vangithan kuolivat myöhemmin Venäjän omilla pakkotyöleireillä palautuksen jälkeen. Venäläisen järjen mukaan sotavanki oli petturi ja tuomittiin vankileirille. (Tarkoituksellisesti käytän sanaa Venäjä, enkä NL).
Sellaistakin väitetään tapahtuneen, että talon emäntä ja teini-ikäinen tytär olisivat olleet raskaana samalle vangille.
Nää jututhan on kuin p**noleffoista? Only in Finland?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Karjalan evakoita oltiin kotiuttamassa muualle Suomeen, Lappeenrannassa kaupunginjohtaja oli mennyt rautatieasemalle evakkojunan tullessa ja sanonut että Lappeenranta ei ota evakkoja vastaan. Evakot menivät sitten Lahteen ja veivät sinne Torkkelin paperin, Starkjohanin ja monta muuta menestyvää yritystä.
Juu ihan varmaan.
L.ranta on melkoisen lähellä rajaa. Sieltä lähdettiin evakkoon esim. Pohjanmaalle.
Evakkoon? Kait olet katsonut karttaa, että vielä rajan oikealla puolella ollaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaan vanhemmistani ei puhunut kotirintaman asioista juuri mitään, koska molemmat olivat rintamalla. Joskus kertoivat miten lomilla oli hankalaa liikkua, kun raitiovaunutiet oli pommitettu hajalle. Eivät puhuneet myöskään juuri mitään rintamakokemuksistaan.
Itse muistan 1970-luvun vastenmielisen poliittisen ilmapiirin, jolloin sotaan osallistuneita parjattiin ja syyteltiin tyyliin mitäs läksitte sinne.
Presidentti Martti Ahtisaari aloitti kunnian palauttamisen sotaveteraaneille. Siitä hänelle suuri kiitos.
N 69 v
En ole juurikaan kuullut sotatarinoita vaikka ainakin toinen isoisistäni oli viiteen sotaan osallistunut sotasankari. Isovanhempani kuolivat sairauksiin ennen syntymääni ja vanhemmat eivät olleet innokkaita muistelemaan "vanhoja asioita". Siihen saattaa vaikuttaa se, että sisällissodassa suku jakaantui molemmille puolille.
Jotain juttuja voisin silti kertoa. Yksi tädeistäni onkin kylässä käyneen perhetuttavan lapsi. Ei siinä mitään, sota-aika ja isoisäni rintamalla joten biologisesta isästä tehtiin lapsen kummi.
Isoisälleni oli annettu venäläinen sotavanki asumaan taloon ja tekemään töitä maatilalla. Kuulemma häntä kohdeltiin kuin ketä tahansa palkollista eikä syrjitty. Hieman olen kuitenkin pohdiskellut millaisesta sotilaasta oli kyse, kun äitini muisteli tämän rakentaneen radion vanhasta nukensängystä ja kuunnelleen sillä venäjänkielisiä radiolähetyksiä.
Joskus olen tuntemattomien mummojen kuullut puhuneen kuinka aika oli sellaista, että vuoroin itkettiin ja sitten taas naurettiin, vaikka rintamalta olisi tullut suru-uutisia. Huumorintaju helpotti niinkin vaikeina aikoina. Tai siis ainakin naiset myös vitsailivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Karjalan evakoita oltiin kotiuttamassa muualle Suomeen, Lappeenrannassa kaupunginjohtaja oli mennyt rautatieasemalle evakkojunan tullessa ja sanonut että Lappeenranta ei ota evakkoja vastaan. Evakot menivät sitten Lahteen ja veivät sinne Torkkelin paperin, Starkjohanin ja monta muuta menestyvää yritystä.
Juu ihan varmaan.
L.ranta on melkoisen lähellä rajaa. Sieltä lähdettiin evakkoon esim. Pohjanmaalle.Evakkoon? Kait olet katsonut karttaa, että vielä rajan oikealla puolella ollaan?
Tarkoittaa varmaan turvaan ilmapommituksilta.
Siitä ei ole juurikaan puhuttu, mutta myös mm. Helsingissä pelättiin ilmapommituksia ja siviilejä lähti asumaan kesähuviloille yms. kaupungin ulkopuolelle. Kuulemma useampi perhe joutui asumaan yhdessä. Oli vain hyvän ilmatorjunnan ansiota, ettei siviiliuhreja tullut Helsingissä paljon enemmän. Venäläiset eivät uskaltaneet siksi lentää kaupungin yläpuolelle vaan pudottivat suurimman osan pommeista mereen.
Myös päämajakaupunki Mikkeli oli pommitusten kohteena. Venäläiset pommittivat aivan samalla tavalla siviilikohteita silloin kuin nykyäänkin.
Mummoni oli syntynyt 1908. Oli siis talvisodan alettua 31-vuotias. Karjakkona ja kievarin emäntänä suuren kartanon alaisuudessa. Oliva siis köyhiä. Miehensä lähtenyt YH-aikaan ja oli siis rintamalla. Lapsia tässä vaiheessa kolme. Mummo kertoi olleensa viimeisillään raskaana ja neljännen lapsen syntyneen talvisodan jouluaattona. Tätä ennen oli saanut muun työväen kanssa käydä kuuntelemassa radiota kartanolla joulun kunniaksi. Radiossa oli kerrottu sodasta ja paikoista Kollaa, Summa jne. Miehen tilanteesta ei tietoa. Oli joutunut vastasyntyneen lapsen kanssa menemään joulupäivänä avuksi navetalle koska väkeä ei ollut tarpeeksi. Pari päivää tämän jälkeen lapsi oli kuollut kätkyihin. Mies palasi sodasta kevää
Oli viisas ja paljon elämää nähnyt nainen. Kolme sotaa ja laittoi omia lapsiaan hautaan kolme seitsemästä ennen omaa kuolemaansa. Ei ollut katkera eikä kateellinen. Tuollaisia ihmisiä jos olisi enemmän niin ei mitään sotia tai muita ongelmia olisi missään. Mummo kuoli vuonna 1991.
Tämän foorumin porukalla olisi aika paljon opittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inkerilaiset iso-isovanhemmat jattivat maatilansa ja koko omaisuutensa karjaalaan. Paatyivat viroon tyhjin kasin.
Iso-isoisa kuoli sodassa. Isoisoaiti jai yksin pienten lasten kanssa ja rakensi tarmolla uuden elaman. Oli vahva nainen ja eli pitkaan. Han peloitti minua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapissa syntyi paljon saksalaissotilaiden lapsia.
Mun isoisä oli saksalainen ja tapasin hänet yhden kerran vuonna 1992.
Oli tosi hyvä ja liikuttava kohtaaminen.
Hän kuoli n. kolme kuukautta tapaamisemme jälkeen.
Nytkö pitäs hävetä?
Ei tartte todellakaan.
Mieheni isä, syntynyt Rovaniemellä 41, ei tiedä mitään isästään. Oma äitinsä ei koskaan kertonut.Tässäkään ei tapahtunut mitään muuta väärää, äitin salailu. Lapsen olisi kuulunut tietää isänsä.
Olet kyllä aika naiivi. Kai sä nyt ymmärrät ettei tohon aikaan tollasta asiaa voinut kellekään kertoa? Jo se että ei oltu naimisissa ja tehtiin lapsia oli valtava häpeä, saati sit lapsi liiton ulkopuolella.
Ei sitä olisikaan tarvinnut kertoa "tohon aikaan", vaan sitten kun lapsi oli jo aikuinen. Eikä myöskään muille kuin tälle lapselle. Omapäisyydestä ja katkeruudesta näissä tapauksissa on kyse. Oma napa on tärkeämpi kuin lapsen napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli varmaan kiinteistöjä ym omaisuutta, josta ei haluttu luopua ennen kuin oma henki oli vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.
Ja kaatuneista tehtyjen tilastojen mukaan eniten kaatui miehiä Pohjois-Suomesta, kun esim. Helsingin alueelta ja ruotsinkieliseltä rannikolta kotoisin olevia kaatuneita oli paljon vähemmän.
Siis köyhät metsätyömiehet ja pienviljelijät siellä tappelivat ja etelä-suomalaiset taisivat enimmäkseen olla johtotehtävissä yms. Ja rannikkolaiset päivystivät rannikolla vihollisaluksia ja ottivat aurinkoa, kesäisin. Kun niitä aluksia ei koskaan tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sotavangit yrittivät aina karata siinä vaiheessa kun olisi pitänyt takaisin isänmaahan lähteä.
Niin yrittivät, koska tiesivät, että heitä odotti petturuudesta joko teloitus suoraan tai karkoitus Siperiaan.
Ja toiset viihtyivöt niin hyvin, että saivat lapsen suomalaisen naisen kanssa. Joissakin suvuissa tämä on ollut tiukasti varjeltu salaisuus, vasta viime vuosina kun sukututkimus on yleistynyt nämä tapaukset ovat tulleet esiin. Nämä silloin syntyneet lapset ovat nykyisin noin 80-vuotiaita.
Pohjois-Savossa oli venäläisiä sotavankeja auttamassa taloissa töissä. Esim. mummolassani oli heinänteossa tällainen vanki, usein ne asuivatkin taloissa.
Kuulema olivat kovin lapsirakkaita,mikä herätti varmaan kummastusta sen ajan väessä, jotka ei lapsiin kiinnittäneet paljon huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö että suomi oli maailman suurin metamfetamiinin ostaja jatkosodan aikaan. Saksalaiset olivat keksineet jalostaa siitä pervitiini-nimistä "piristysainetta", jota käytettiin rintamalla yleisesti. Sotien jälkeen suomessa oli satoja huumeriippuvaisia, joille siviilielämästä muodostui todella vaikeaa.
Jotkut sortuu huumeisiin, jos tilaisuus on.
Minun lähisukulaisissani ei tuollaisia ollut. Raittiita kaikki lähisuvun sotilaat. (Raittiusaate oli opittu kotona, sillä poikien isoisä oli alkoholisti ja poikien isä päätti olla raitis, samoin pojat)
Ei kyse ollut siitä, että sortuivat huumeisiin tilaisuuden tullen. Pervitiiniä käytettiin rintamalla lääkkeenä piristämään että jaksoivat kun joskus piti vuorokausia pysyä valveilla. Eivät edes tienneet, että se on huumausainetta vaan pitivät lääkkeenä.
Pervitiiniä myös määrättiin. Joukkueenjohtaja siis käskytti esim yhtä (heikkoa) miestä ottamaan sitä jotta jaksaisi hiihtää 20 km matkan vaikka oli täysin loppuunpalaneessa uupuneessa tilassa. Pervitiini antoi hetkeksi supervoimat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Karjalan evakoita oltiin kotiuttamassa muualle Suomeen, Lappeenrannassa kaupunginjohtaja oli mennyt rautatieasemalle evakkojunan tullessa ja sanonut että Lappeenranta ei ota evakkoja vastaan. Evakot menivät sitten Lahteen ja veivät sinne Torkkelin paperin, Starkjohanin ja monta muuta menestyvää yritystä.
Juu ihan varmaan.
L.ranta on melkoisen lähellä rajaa. Sieltä lähdettiin evakkoon esim. Pohjanmaalle.Evakkoon? Kait olet katsonut karttaa, että vielä rajan oikealla puolella ollaan?
Tarkoittaa varmaan turvaan ilmapommituksilta.
Siitä ei ole juurikaan puhuttu, mutta myös mm. Helsingissä pelättiin ilmapommituksia ja siviilejä lähti asumaan kesähuviloille yms. kaupungin ulkopuolelle. Kuulemma useampi perhe joutui asumaan yhdessä. Oli vain hyvän ilmatorjunnan ansiota, ettei siviiliuhreja tullut Helsingissä paljon enemmän. Venäläiset eivät uskaltaneet siksi lentää kaupungin yläpuolelle vaan pudottivat suurimman osan pommeista mereen.
Myös päämajakaupunki Mikkeli oli pommitusten kohteena. Venäläiset pommittivat aivan samalla tavalla siviilikohteita silloin kuin nykyäänkin.
Ei vaan ihan oikeaan evakkoon. Lappeenranta evakuoitiin, koska se oli julistettu sotatoimialueeksi. Muiden evakoiden kanssa lappeenrantalaiset joutuivat mm. Pohjanmaalle.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan vanhemmistani ei puhunut kotirintaman asioista juuri mitään, koska molemmat olivat rintamalla. Joskus kertoivat miten lomilla oli hankalaa liikkua, kun raitiovaunutiet oli pommitettu hajalle. Eivät puhuneet myöskään juuri mitään rintamakokemuksistaan.
Itse muistan 1970-luvun vastenmielisen poliittisen ilmapiirin, jolloin sotaan osallistuneita parjattiin ja syyteltiin tyyliin mitäs läksitte sinne.
Presidentti Martti Ahtisaari aloitti kunnian palauttamisen sotaveteraaneille. Siitä hänelle suuri kiitos.
N 69 v
Samalla tavalla muistan 70l. ilmapiirin: veteraaneille ei annettu arvoa, vaan vallitsi tunkkainen taistolainen ilmapiiri. Oli ankeaa aikaa poliittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.
Niitä taitaa olla eniten. Johtajista on pulaa, heitä pitää säästää. Mitä korkeampi herra, sitä turhempi on uhrata. Viime sodassa kaatui kolme kenraalia. Melko iso prosentti siis heitäkin..
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta ikivanhat jorinat. Ne ovat merkityksettömiä.
Reilu vuosi myöhemmin tästä kommentista (12.2.2021) jorinoilla oli yhtäkkiä valitettavan paljon merkitystä.
Alue: Aihe vapaa
"Lottajärjestö teki poikkeuksen lottien aseettomuudesta virallisesti silti vasta vuonna 1944, jolloin Helsingin ilmapuolustuksen turvaksi koulutetut valonheitinlotat aseistettiin ja koulutettiin puolustamaan itseään ja kallista valonheitinkalustoa italialaisilla Terni-kivääreillä."
https://www.nostalgisetnaiset.fi/lotista-ja-aseista/