Miksi joku ei tee vastapalveluksia?

Voi olla esim uupumus. Ei vain pysty.

En pyydä, mutta en myöskään tee. Mutta jos joku tarjoutuu auttamaan, saa tehdä, en silti koe tarvetta vastapalvelukselle. Jokainen valitsee, haluaako auttaa, turha siitä on mitään palkintoa odotella. Itsekin autan aina (vain) silloin, kun en odota mitään vastineeksi, mutta haluan kuitenkin auttaa.

Luulisi, että jos vuosia käytetään toisia johonkin tiettyyn tarkoitukseen, niin jossain kohtaa ihan automaattisesti haluaisi tehdä jotakin vapaaehtoisesti takaisin.

Toiset on niin itsekkäitä.

Tiedän pariskunnan jota pitäisi jatkuvasti auttaa. Ovat vihaisia jos heitä ei auteta. Varmasti laskevat kuinka paljon säästävät kun saa jonkun tekemään esim pihatöitä ilmaiseksi.

Nauttivat kun saavat pomottaa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset on niin itsekkäitä.

Tiedän pariskunnan jota pitäisi jatkuvasti auttaa. Ovat vihaisia jos heitä ei auteta. Varmasti laskevat kuinka paljon säästävät kun saa jonkun tekemään esim pihatöitä ilmaiseksi.

Nauttivat kun saavat pomottaa.

Kai olette jossain kohtaa kieltäytyneet auttamasta? Itse olen huomannut että mitä enemmän auttaa, sitä epäkiitollisemmaksi homma menee. Pahimmillaan sitä viettää koko päivän auttamassa, ilman että edes kunnollista ruokaa tarjotaan.

Mun vanhemmat. Toinen on narsisti. Kaikkien pitää auttaa heitä, he eivät siis pyydä vaan komentavat ka käskyttävät. Itse eivät auta koskaan. Edes pahassa hädässä.

Nuo vaan aattelee että muut on heitä varten

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat. Toinen on narsisti. Kaikkien pitää auttaa heitä, he eivät siis pyydä vaan komentavat ka käskyttävät. Itse eivät auta koskaan. Edes pahassa hädässä.

Nuo vaan aattelee että muut on heitä varten

Olen myös kokenut tuollaista. Käskytys ja komentaminen kertovat mielestäni juuri siitä, että toista pidetään itsestäänselvyytenä ja itseä alempiarvoisena. Apua on turha odottaa takaisin pahassakaan paikassa.

Itse ainakin huomasin että moni tuttu kaupungissa ei oikein ymmärrä tuota, kaikesta avusta ollaan työntämässä rahaa kouraan ja hämmennytään kun en huoli. Mutta ei sitten oikein tajuta että se saisi olla vastavuoroista, eli autellaan tousiamme. Ja siis täysin ok jos laittaisivat hyvän kiertämään. Maalla tämä aina ymmärretään. Elämäntapa jossa laitetaan tikkua ristiin ns yhteisön eteen koska näin kaikki lopulta hyötyy.

Toki yleistystä tämä jako, olen itsekin paljasjalkainen kaupunkilainen, vanhemmat vaan kasvatti ajattelemaan näin. Omat sisarukset majailee nykyään Helsingissä ja tuntuvat sieltä kuitenkin imeneen itseensä sen asenteen että kaikesta tehdystä avusta pitää maksaa rahalla.

En auta muita vain siksi että saan jotain takaisin. Jos alkaa näyttää siltä, että on itse vain se auttaja olen siitä keskustellut ja asia on kyllä korjaantunut.

Itse pyrin aina pyyteettömästi auttamaan muita. Harvoin olen itse tarvinnut apua, mutta sitten jos sattuisi tarvimaan, en kehtaisi pyytää jos en itse ole auttanut. Nuorempana oli yksi kaveri Tampereella, jota sai auttaa harvasen viikko jossakin asiassa, mikä oli ihan ok. Ensimmäisen kerran kun pyysin itse apua, jäi se kuitenkin saamatta. Oli tulossa aamukoneella lomalta, ja kaveri oli menossa samaan aikaan töihin. Pyysin hakemaan, koska lentokenttä-koti olisi ollut suoraan matkan varrella ja konekin olisi laskeutunut aikaisemmin, joten olisin ootellut kunnes kaveri menee töihin. Ei tullut hakemaan, koska olisi joutunut heräämään 15min aikaisemmin omasta mielestään töihin. Siihen loppui 15-vuoden ystävyys ja auttelu. Lopetin kokonaan yhteyden pidon, mutta edelleenkin kymmeniä vuosia jälkeenpäin tulee soittoja samalta kaverilta, ja jotaki apua taas kaivattas. Meneeköhän loppuelämä, että tajuaa avunannon loppuneen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin huomasin että moni tuttu kaupungissa ei oikein ymmärrä tuota, kaikesta avusta ollaan työntämässä rahaa kouraan ja hämmennytään kun en huoli. Mutta ei sitten oikein tajuta että se saisi olla vastavuoroista, eli autellaan tousiamme. Ja siis täysin ok jos laittaisivat hyvän kiertämään. Maalla tämä aina ymmärretään. Elämäntapa jossa laitetaan tikkua ristiin ns yhteisön eteen koska näin kaikki lopulta hyötyy.

Toki yleistystä tämä jako, olen itsekin paljasjalkainen kaupunkilainen, vanhemmat vaan kasvatti ajattelemaan näin. Omat sisarukset majailee nykyään Helsingissä ja tuntuvat sieltä kuitenkin imeneen itseensä sen asenteen että kaikesta tehdystä avusta pitää maksaa rahalla.

Ai tuollaistakin on olemassa! Itse en myöskään kaipaa rahaa, pelkkä tieto siitä että saisi tarvittaessa apua myös takaisin olisi riittävä. Myös kahvin tai ruuan tarjoaminen edes joskus ulkona, jos siellä ollaan, olisi riittävä "palkka".

Tiedän tällaisen henkilön. Hän itse pyytää ja vaatii minkä ehtii esimerkiksi kuskiksi kauppaan, hakemaan kaupasta jotain hänelle, kun "itse ei pääse/ehdi". Ruinaa myös muuttoapuja, pihatalkoisiin porukkaa ym. Ei maksa mitään kunnollista vaivanpalkkaa eikä ole mitenkään vastavuoroinen. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi heiveröinen vanhus tai kyse jostain liikuntarajoitteesta, mutta kyseessä täysin terve työssäkäyvä vajaa neljäkymppinen.

Vierailija kirjoitti:

En auta muita vain siksi että saan jotain takaisin. Jos alkaa näyttää siltä, että on itse vain se auttaja olen siitä keskustellut ja asia on kyllä korjaantunut.

Mulla edes keskustelu ei ole auttanut, mitään korjausta ei haluta tehdä.

Takers kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin huomasin että moni tuttu kaupungissa ei oikein ymmärrä tuota, kaikesta avusta ollaan työntämässä rahaa kouraan ja hämmennytään kun en huoli. Mutta ei sitten oikein tajuta että se saisi olla vastavuoroista, eli autellaan tousiamme. Ja siis täysin ok jos laittaisivat hyvän kiertämään. Maalla tämä aina ymmärretään. Elämäntapa jossa laitetaan tikkua ristiin ns yhteisön eteen koska näin kaikki lopulta hyötyy.

Toki yleistystä tämä jako, olen itsekin paljasjalkainen kaupunkilainen, vanhemmat vaan kasvatti ajattelemaan näin. Omat sisarukset majailee nykyään Helsingissä ja tuntuvat sieltä kuitenkin imeneen itseensä sen asenteen että kaikesta tehdystä avusta pitää maksaa rahalla.

Ai tuollaistakin on olemassa! Itse en myöskään kaipaa rahaa, pelkkä tieto siitä että saisi tarvittaessa apua myös takaisin olisi riittävä. Myös kahvin tai ruuan tarjoaminen edes joskus ulkona, jos siellä ollaan, olisi riittävä "palkka".

Joo, luulen että tuossa on taustalla joku ajatus siitä että pitää olla itsenäinen eikä haluta olla velkaa kenellekään. Oman työn arvo mitataan rahassa.

Vierailija kirjoitti:

Toiset on niin itsekkäitä.

Tiedän pariskunnan jota pitäisi jatkuvasti auttaa. Ovat vihaisia jos heitä ei auteta. Varmasti laskevat kuinka paljon säästävät kun saa jonkun tekemään esim pihatöitä ilmaiseksi.

Nauttivat kun saavat pomottaa.

Että minua risoo tuollaiset halvalla tai ilmaiseksi pääsevät. Kalliiksi tulee vaikka kulkea taksilla paikasta A paikkaan B, mutta halvalla tai ilmaiseksi sitten jonkun ylikiltin kaverin kyydillä. Näitä pihistelijöitä on yllättävän paljon ja kyse monesti ihan työssäkäyvistä ihmisistä.

Minä en auta, jotta saisin vatsapalveluksia, autan koska voin.

Jos joku ei auta minua, oletan sen johtuvan siitä, että hän ei voi. Miksi ei voi, johtuu eri ihmisillä eri syistä. Monilla on liikaa muitakin vaatimuksia! Hädin tuskin selviävät omista ongelmistaan saati sitten että alkaisivat siinä minuakin paapoa. Se on ihan ok. Kaikille on parempi, että pitävät huolen ensin itsestään. Voi myös olla, että heillä ei ole sellaista valtaa tai tilaisuutta tai resurssia auttaa, kuin olin kuvitellut. Tai edes viisautta neuvoa. Sekin on ihan ok - ei minullakaan ole paljoa sellaista, mitä jotkut kuvittelevat.

Tutustuin erääseen vanhempaan yksinäiseen naiseen joka kuitenkin oli kaikissa ainakin ruumiin voimissa. Jotenkin oletti heti että autan häntä silloin kun apua tarvitsee. Oli muutama aika outo keissi jossa vaan oletti että "tuosta vaan syöksyn häntä auttamaan". Sellaista vaivihkaista lipumista sen puolelle että autan häntä tietyissä asioissa. Toki ensin autoinkin mutta alkoi puhumaan minusta pahaa eräälle kolmannelle osapuolelle jne. Joten sellainen vilpitön pyyteettömyys katosi itseltäni siinä auttamisessa vaan alkoi vaan ärsyttämään. Ymmärrän avuntarpeen ja yksinäisyyden hänelläkin mutta olisi jättänyt sen pahan puhumisen jne pois. Siihen loppui avustushalut. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin huomasin että moni tuttu kaupungissa ei oikein ymmärrä tuota, kaikesta avusta ollaan työntämässä rahaa kouraan ja hämmennytään kun en huoli. Mutta ei sitten oikein tajuta että se saisi olla vastavuoroista, eli autellaan tousiamme. Ja siis täysin ok jos laittaisivat hyvän kiertämään. Maalla tämä aina ymmärretään. Elämäntapa jossa laitetaan tikkua ristiin ns yhteisön eteen koska näin kaikki lopulta hyötyy.

Toki yleistystä tämä jako, olen itsekin paljasjalkainen kaupunkilainen, vanhemmat vaan kasvatti ajattelemaan näin. Omat sisarukset majailee nykyään Helsingissä ja tuntuvat sieltä kuitenkin imeneen itseensä sen asenteen että kaikesta tehdystä avusta pitää maksaa rahalla.

Mä olen maalta kotoisin, enkä itse oikein ymmärrä tuota puolin ja toisin auttelua enää. Itse en halua olla missään edes kiitollisuudenveloissa ketään kohtaan. Siksi haluan korvata avun ihan vaan rahalla tai muulla tällaisella, en mielellään vastapalveluksella. En tykkää mistään riippuvuusverkostoista, ahdistaa ajatus että pitäisi jotenkin muistaa palveluksia jne. 

Tuohon vastavuoroisuuteen pitää oppia jo lapsena, vanhempien pitäisi opettaa se lapsilleen. Minulle tuo vastavuoroisuuden tärkeys alkoi hahmottua aivan liian myöhään.

Toisaalta, nykyään se tuntuu rasitteelta - autan jos voin mutta en halua jäädä kiitollisuudenvelkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin huomasin että moni tuttu kaupungissa ei oikein ymmärrä tuota, kaikesta avusta ollaan työntämässä rahaa kouraan ja hämmennytään kun en huoli. Mutta ei sitten oikein tajuta että se saisi olla vastavuoroista, eli autellaan tousiamme. Ja siis täysin ok jos laittaisivat hyvän kiertämään. Maalla tämä aina ymmärretään. Elämäntapa jossa laitetaan tikkua ristiin ns yhteisön eteen koska näin kaikki lopulta hyötyy.

Toki yleistystä tämä jako, olen itsekin paljasjalkainen kaupunkilainen, vanhemmat vaan kasvatti ajattelemaan näin. Omat sisarukset majailee nykyään Helsingissä ja tuntuvat sieltä kuitenkin imeneen itseensä sen asenteen että kaikesta tehdystä avusta pitää maksaa rahalla.

Mä olen maalta kotoisin, enkä itse oikein ymmärrä tuota puolin ja toisin auttelua enää. Itse en halua olla missään edes kiitollisuudenveloissa ketään kohtaan. Siksi haluan korvata avun ihan vaan rahalla tai muulla tällaisella, en mielellään vastapalveluksella. En tykkää mistään riippuvuusverkostoista, ahdistaa ajatus että pitäisi jotenkin muistaa palveluksia jne. 

Minä taas koen että se kiitollisuudenvelka on yhteisölle. On elämäntapa että aina autetaan kun voidaan. Ei siinä oikeasti jäädä mitään velkaa tai tasata tilejä.