Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi joku ei tee vastapalveluksia?

Takers
12.02.2021 |

Oletko ihminen tai tunnetko jonkun joka on sellainen, että pyytää asioita ja palveluksia muilta, mutta ei tee niitä takaisin? Mikä tuollaisen logiikan takana on?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
12.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tutustuin erääseen vanhempaan yksinäiseen naiseen joka kuitenkin oli kaikissa ainakin ruumiin voimissa. Jotenkin oletti heti että autan häntä silloin kun apua tarvitsee. Oli muutama aika outo keissi jossa vaan oletti että "tuosta vaan syöksyn häntä auttamaan". Sellaista vaivihkaista lipumista sen puolelle että autan häntä tietyissä asioissa. Toki ensin autoinkin mutta alkoi puhumaan minusta pahaa eräälle kolmannelle osapuolelle jne. Joten sellainen vilpitön pyyteettömyys katosi itseltäni siinä auttamisessa vaan alkoi vaan ärsyttämään. Ymmärrän avuntarpeen ja yksinäisyyden hänelläkin mutta olisi jättänyt sen pahan puhumisen jne pois. Siihen loppui avustushalut. 

Juuri noin se menee! Virheiden etsiminen palveluksista ja pahan puhuminen muille vie kyllä hetkessä motivaation. Olisi myös kiva, että yhteydenoton syy olisi edes joskus joku muu kuin palveluksen pyytäminen, mutta joillekin ei riitä yhtään mikään. Omat asiansakin yrittävät kustantaa muilla.

22/24 |
12.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei ap. Kirjoitit lyhyesti, mutta arvaan, että tähän liittyy jokin pettymys. 

Kyllähän ihmissuhteisiin lähtökohtaisesti liittyy tasapuolisuuden tarve. Yleensä ystävät ja tuttavat auttavatkin toisiaan vastavuoroisesti kun jommalle kummalle tulee avun tarve. Joskus kuitenkin roolit jäävät päälle: joku tukeutuu jatkuvasti toisiin pyytäen apua, muttei itse joko huomaa tai muista syistä tarjoa apuaan muille. 

Mikäli tällainen on läheinen ihmissuhde, kannattaa asia ilman muuta ottaa puheeksi. Muuten on vaara katkeroitua tai etääntyä. Kysyä suoraan, voitko nyt vuorostasi vaikkapa auttaa minua muutossa, kun minäkin olen auttanut aina sinua muutoissasi (tai mikä ikinä avun tarve onkaan). Toisen pitää ainakin vähintään perustella, miksei voisi auttaa, kun esille tuodaan tämä vastavuoroisuuden periaate ja konkreettinen esimerkki. Suurin osa ihmisistä haluaa olla reilu ja oikeudenmukainen, mutta aina ei myöskään hoksottimet toimi varsinkaan oma-aloitteisiin auttamisiin ja voi olla, että totutut roolit vain jäävät päälle.  Ja sen, joka tarvitsee apua, on opittava se selvästi ja ääneen ilmaisemaan, eikä vain olettamaan, että toiset pyytämättä rientävät apuun.

Joskus tietenkin on niinkin, että toinen esim. vamman, sairauden tai muun haastavan tilanteen takia ei vain voi auttaa. Silloinkin hän voi ehkä auttaa jollain toisella tavalla kuin juuri sillä, mitä häneltä toivotaan. On myös tärkeä, ettei 'autettavaa' jätetä pelkästään avun kohteen rooliin vaan pyydetään häntä osallistumaan ja tekemään voitavansa. 

Miltä nämä näkökulmat tuntuivat?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
13.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap. Kirjoitit lyhyesti, mutta arvaan, että tähän liittyy jokin pettymys. 

Kyllähän ihmissuhteisiin lähtökohtaisesti liittyy tasapuolisuuden tarve. Yleensä ystävät ja tuttavat auttavatkin toisiaan vastavuoroisesti kun jommalle kummalle tulee avun tarve. Joskus kuitenkin roolit jäävät päälle: joku tukeutuu jatkuvasti toisiin pyytäen apua, muttei itse joko huomaa tai muista syistä tarjoa apuaan muille. 

Mikäli tällainen on läheinen ihmissuhde, kannattaa asia ilman muuta ottaa puheeksi. Muuten on vaara katkeroitua tai etääntyä. Kysyä suoraan, voitko nyt vuorostasi vaikkapa auttaa minua muutossa, kun minäkin olen auttanut aina sinua muutoissasi (tai mikä ikinä avun tarve onkaan). Toisen pitää ainakin vähintään perustella, miksei voisi auttaa, kun esille tuodaan tämä vastavuoroisuuden periaate ja konkreettinen esimerkki. Suurin osa ihmisistä haluaa olla reilu ja oikeudenmukainen, mutta aina ei myöskään hoksottimet toimi varsinkaan oma-aloitteisiin auttamisiin ja voi olla, että totutut roolit vain jäävät päälle.  Ja sen, joka tarvitsee apua, on opittava se selvästi ja ääneen ilmaisemaan, eikä vain olettamaan, että toiset pyytämättä rientävät apuun.

Joskus tietenkin on niinkin, että toinen esim. vamman, sairauden tai muun haastavan tilanteen takia ei vain voi auttaa. Silloinkin hän voi ehkä auttaa jollain toisella tavalla kuin juuri sillä, mitä häneltä toivotaan. On myös tärkeä, ettei 'autettavaa' jätetä pelkästään avun kohteen rooliin vaan pyydetään häntä osallistumaan ja tekemään voitavansa. 

Miltä nämä näkökulmat tuntuivat?

 

En viitsi yksityiskohtia kertoa tunnistettavuuden vuoksi. Tilanne ollut päällä vuosia ja vuosia. Yhteydenpito lähinnä avun ja hyödyn hakemista. Autan mielelläni, mutta olisi kiva että joskus huomioitaisiin myös jollakin konkreettisella tavalla. Puhuminen ei auta, toinen ei halua tai koe syytä muuttaa tapojaan. En ole ainoa, johon noita pyyntöjä kohdistetaan. Tuntuu, että jopa väsyneenä oleminen on kielletty. Siis että jos joku joka mennyt auttamaan on kesken päivän väsähtänyt ja tarvii lepohetken, niin puhuu tästäkin ikävään sävyyn takanapäin. Jokaista palvelusta ei tarvitse laskea tai palkita, mutta siinä vaiheessa kun jopa itselle kuuluvia kuluja sysätään muiden niskaan on raja tullut vastaan.

Vierailija
24/24 |
14.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä viisi