Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa koettu henkinen väkivalta ahdistaa vielä vuosien jälkeen
11.02.2021 |
Niin, otsikossa asia onkin tiivistettynä. Miten ihmeessä tästä voisi toipua? Kokemani vaikuttaa minuun edelleen, usean vuoden jälkeen. Eksän käytökseen liittyi todella nöyryyttäviä piirteitä, julkista häpäisyä ym. Aloin eristäytyä tapahtumien jälkeen ja osittain teen sitä vieläkin. Häpeän tapahtunutta. Olen käynyt psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla muiden asioiden takia, mutta tästä en pysty puhumaan. Kuolisin häpeästä, jos tapahtumat kirjattaisiin yksityisesti jonnekin OmaKantaan, mistä kuka tahansa minua hoitava henkilö voisi ne lukea.
Mitä tehdä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ihanalta, ap!
Hyvä että löysin tämän ketjun, tästä on apua itsellenikin. Erosin 3v sitten suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa. Nyt kun ajattelen suhteessa tapahtuneita asioita jälkeenpäin, ulkopuolisen silmin, olen ihan kauhuissani siitä, miten minua kohdeltiin. Jos en olisi hyväksynyt kyseisiä tekoja ystäviltäni, miksi hyväksyin ne puolisolta? Siitä olen onnellinen, että nyt voin todella hyvin, en ole koskaan voinut henkisesti niin hyvin kuin nyt ja tuntenut itseäni näin ehjäksi.
Voi kiitos! :)
Kiva kuulla, että voit paremmin!
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ketjuun kirjoittaneilla menee? Tänään on taas tuntunut todella hankalalta jostain syystä. Tulevalla viikolla pääsen juttelemaan, pitänee puhua tästäkin.
- ap
Niin tuttua.
Miehen taholta vähättelyä kun en juo,
jatkuvaa valehtelua, salailua, juomista,
sek_siin pakottamista ja manipulointia kaikenlaisten sek__lelujen ym. virikkeiden käyttöön, koska hän haluaa, minulta ei kysytä mitä haluan vai haluanko ollenkaan,
flirttailua mun läsnäollessa muille naisille, väittää mua vainoharhaiseksi,
työreissuilla baareissa ja tanssimassa, mun kanssa ei koskaan... listaa vois jatkaa vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua.
Miehen taholta vähättelyä kun en juo,
jatkuvaa valehtelua, salailua, juomista,
sek_siin pakottamista ja manipulointia kaikenlaisten sek__lelujen ym. virikkeiden käyttöön, koska hän haluaa, minulta ei kysytä mitä haluan vai haluanko ollenkaan,
flirttailua mun läsnäollessa muille naisille, väittää mua vainoharhaiseksi,
työreissuilla baareissa ja tanssimassa, mun kanssa ei koskaan... listaa vois jatkaa vaikka kuinka.
Tervetuloa ketjuun. Oletko tällä hetkellä tuossa suhteessa?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilannepäivitys: Minulla oli tänään käynti psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Uskaltauduin kertomaan tästä, lopultakin! Kerroin asiasta itkunpärskähdysten säestyksellä, ulisten ja ääni väristen, mutta sain kuitenkin kerrottua. Yksi askel otettu...
- ap
Hyvä juttu, kun sait puhuttua. Iso askel eteenpäin! Tsemppiä sinulle!
Omalla kohdallani läheisriippuvuus myös otti niskaotteen, kun olin sairaassa suhteessa. Tiesin välittömästi järjellä ensimmäisten asioiden tultua esiin ja lopulta kun hän rökitti minut kunnolla, että vika ei ole minussa vaan hän on sairas. Alkuun sitä kai uskotteli itselleen, että tilanne on hallinnassa, kuten kaikki riippuvaiset tekee. Sitten lamaantui ja lannistui. Yritin välillä erota, mutta takaisin paluu suhteeseen tapahtui aina henkisesti ihan romuna - ja taas itseluottamus mureni lisää, kun en osannut erota, vaikka oli paha olla. Minulla oli myös kuormittavassa tilanteessa paniikkikohtauksia, pelkäsin tulipaloja ja muita erikoisia (täysin epärealistisia pelkoja).
Olen aikuinen ihminen ja siltikin hämmennyin totaalisesti kun väkivalta suhteessa alkoi ja en osannut toimia. En hakenut apua enkä puhunut kenellekään. Ja lopulta olin sitä mieltä, että en enää välitä vaikka kuolisin siinä suhteessa, olen sen ansainnut. Toisaalta toivoin kaiken palaavan alkuaikojen ihanaan oloon. Vaikeaa on antaa itselleni anteeksi. Olen todella vihainen, kun mietin ekaa rökitystä, se oli miehen taholta jotain todella ala-arvoista ja minä en osannut edes lähteä tilanteesta pois. Siltikin tajuan nyt, etten tietenkään osannut, koska minulla ei ollut mitään tietoa ja kokemusta tällaisista asioista.
Onneksi se on taakse jäänyttä elämää. Nyt on lupa tehdä mitä haluaa ja yritän parhaani mukaan hemmoitella itseäni ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Myös terapiaan olen hakeutunut. Olen päättänyt, etten häpeä eikä p*skapää onnistunut pilaamaan elämääni yrityksestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu, kun sait puhuttua. Iso askel eteenpäin! Tsemppiä sinulle!
Omalla kohdallani läheisriippuvuus myös otti niskaotteen, kun olin sairaassa suhteessa. Tiesin välittömästi järjellä ensimmäisten asioiden tultua esiin ja lopulta kun hän rökitti minut kunnolla, että vika ei ole minussa vaan hän on sairas. Alkuun sitä kai uskotteli itselleen, että tilanne on hallinnassa, kuten kaikki riippuvaiset tekee. Sitten lamaantui ja lannistui. Yritin välillä erota, mutta takaisin paluu suhteeseen tapahtui aina henkisesti ihan romuna - ja taas itseluottamus mureni lisää, kun en osannut erota, vaikka oli paha olla. Minulla oli myös kuormittavassa tilanteessa paniikkikohtauksia, pelkäsin tulipaloja ja muita erikoisia (täysin epärealistisia pelkoja).
Olen aikuinen ihminen ja siltikin hämmennyin totaalisesti kun väkivalta suhteessa alkoi ja en osannut toimia. En hakenut apua enkä puhunut kenellekään. Ja lopulta olin sitä mieltä, että en enää välitä vaikka kuolisin siinä suhteessa, olen sen ansainnut. Toisaalta toivoin kaiken palaavan alkuaikojen ihanaan oloon. Vaikeaa on antaa itselleni anteeksi. Olen todella vihainen, kun mietin ekaa rökitystä, se oli miehen taholta jotain todella ala-arvoista ja minä en osannut edes lähteä tilanteesta pois. Siltikin tajuan nyt, etten tietenkään osannut, koska minulla ei ollut mitään tietoa ja kokemusta tällaisista asioista.
Onneksi se on taakse jäänyttä elämää. Nyt on lupa tehdä mitä haluaa ja yritän parhaani mukaan hemmoitella itseäni ja huolehtia omasta hyvinvoinnista. Myös terapiaan olen hakeutunut. Olen päättänyt, etten häpeä eikä p*skapää onnistunut pilaamaan elämääni yrityksestä huolimatta.
Kiitos viestistäsi. On kiva kuulla, että sinulla menee hyvin!
Minulle psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että häpeä on turhaa. Hän muistutti minua myös siitä, että tapahtuneesta on pitkä aika eikä tuo ihminen enää pysty tunkeutumaan elämääni. On mahdollista, että tämänpäiväinen käynti avasi elämässäni uuden lehden. Asiasta kertominen ei ollutkaan niin pelottavaa kuin luulin, minua ei tuomittu eikä mitään pahaa tapahtunut.
On lohduttavaa kuulla, että muillakin on samantapaisia pelkoja... Tietenkään moisia pelkoja en kenellekään toivo mutta nyt en tunne olevani niin yksin. Alan vähitellen uskoa, että pelot eivät ole realistisia vaan johtuvat traumoista ja ahdistuksesta.
- ap
Ymmärrän sua. Häpeän hoito
Katja Myllyviita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään on taas mietityttänyt. Onko kenelläkään ideoita, miten ottaa tämä asia esille psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla? Minusta tuntuu, etten pysty kertomaan kaikkea.
- ap
Se onkin yllättävän vaikeaa. Itsekin kävin 8 kuukautta juttelemassa, mutta en oikeastaan hyötynyt siitä mitään. Koska en osannut kertoa mitään vielä silloin. Kesti useampi vuosi, että osasin edes jäsentää omat ajatukseni puhuttavaan muotoon. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo omillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on taas mietityttänyt. Onko kenelläkään ideoita, miten ottaa tämä asia esille psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla? Minusta tuntuu, etten pysty kertomaan kaikkea.
- ap
Se onkin yllättävän vaikeaa. Itsekin kävin 8 kuukautta juttelemassa, mutta en oikeastaan hyötynyt siitä mitään. Koska en osannut kertoa mitään vielä silloin. Kesti useampi vuosi, että osasin edes jäsentää omat ajatukseni puhuttavaan muotoon. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo omillani.
Minä sain tosiaan tänään sanaisen arkkuni auki. Jo pelkkä asian sanominen auttoi. Uskon, että vertaistuesta voi olla myös apua.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva ap, kun olet aktiivinen tämän ketjun kanssa 😊
Ajattelen tuosta avun hakemisesta, että onhan se pelottavaa! Kun on tottunut siihen, että kaikkea mitä teet, voidaan käyttää todisteena sinua vastaan ja toisaalta heikkouden näyttäminen on vaarallista. Näiden kanssa kamppailen, taas.
Mutta ehkä asiaa voi lähestyä pikkuhiljaa. Ei tarvitse kertoa heti kaikkea, voi rakentaa vähän luottamusta ensin. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään yhden käynnin juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kiva ap, kun olet aktiivinen tämän ketjun kanssa 😊
Ajattelen tuosta avun hakemisesta, että onhan se pelottavaa! Kun on tottunut siihen, että kaikkea mitä teet, voidaan käyttää todisteena sinua vastaan ja toisaalta heikkouden näyttäminen on vaarallista. Näiden kanssa kamppailen, taas.
Mutta ehkä asiaa voi lähestyä pikkuhiljaa. Ei tarvitse kertoa heti kaikkea, voi rakentaa vähän luottamusta ensin. Nämä eivät kuitenkaan ole mitään yhden käynnin juttuja.
Juuri näin. Otin asian varovasti esille ja kerroin sen verran kuin pystyin.
Tunnistan tuon, että heikkouden näyttäminen on pelottavaa. Menneisyydessä olin liian luottavainen mutta nykyään olen hysteerisen tarkka yksityisyydestäni.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Ei ole sinun vikasi vaikka siltä tuntuu. Voit vapauttaa itsesi syyllisyydestä ja häpeästä.
Kiitos paljon!
Tuli mieleen, että ex oli erittäin taitava manipuloija. Kun hän teki jotain pahaa, hän väitti minun tehneen niin ensiksi hänelle. Tiedän, etten ollut tehnyt, mutta välillä huomasin miettiväni, mitäs jos...? Hänellä oli todellakin ihmeellinen kyky puhua musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Hän saattoi sanoa jotain mutta myöhemmin kielsi sanoneensa niin. Taitaa olla esimerkki ns. gaslightingista.
- ap
Kiitos sulle ap että aloitit tän ketjun! Ja lämmin halaus. Nää viestit tuli itsellekin tarpeeseen..
Tunnistan myös ton että toinen kääntää asiat ihan päinvastoin, ja saa toisen tuntemaan että on itse se syypää! Tollaista sairasta manipulointia.
Tää nyt on vähän tyhmä esimerkki, mut mun eksä tuhosi mut pikkuhiljaa kaikilta elämänosa-alueilta. Oon aina ollut seksuaalinen ihminen, ensin tää eksä oli tosi innoissaan asiasta. Mutta pikkuhiljaa alkoi haukkumaan mua, häpäisi mua muille naisille. Itse en juossut KOSKAAN vieraissa, en itse ikinä pettänyt, ja tää mies teki sitä toistamiseen... Ja silti nää pettämiset oli jotenkin mun syy.
En tiedä tulenko koskaan enää parantumaan tästä seksuaalisesta häpeästä, nyttenkin haluaisin vaan saada jotain lääkettä etten koskaan tuntisi seksuaalista halua.
No meni vähän OT:n puolelle. Mut kiitos tästä ketjusta! Toivottavasti tää säilyy että ehtii lukea kaikki kommentit ja katsella noita videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Ei ole sinun vikasi vaikka siltä tuntuu. Voit vapauttaa itsesi syyllisyydestä ja häpeästä.
Kiitos paljon!
Tuli mieleen, että ex oli erittäin taitava manipuloija. Kun hän teki jotain pahaa, hän väitti minun tehneen niin ensiksi hänelle. Tiedän, etten ollut tehnyt, mutta välillä huomasin miettiväni, mitäs jos...? Hänellä oli todellakin ihmeellinen kyky puhua musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Hän saattoi sanoa jotain mutta myöhemmin kielsi sanoneensa niin. Taitaa olla esimerkki ns. gaslightingista.
- ap
Kiitos sulle ap että aloitit tän ketjun! Ja lämmin halaus. Nää viestit tuli itsellekin tarpeeseen..
Tunnistan myös ton että toinen kääntää asiat ihan päinvastoin, ja saa toisen tuntemaan että on itse se syypää! Tollaista sairasta manipulointia.
Tää nyt on vähän tyhmä esimerkki, mut mun eksä tuhosi mut pikkuhiljaa kaikilta elämänosa-alueilta. Oon aina ollut seksuaalinen ihminen, ensin tää eksä oli tosi innoissaan asiasta. Mutta pikkuhiljaa alkoi haukkumaan mua, häpäisi mua muille naisille. Itse en juossut KOSKAAN vieraissa, en itse ikinä pettänyt, ja tää mies teki sitä toistamiseen... Ja silti nää pettämiset oli jotenkin mun syy.
En tiedä tulenko koskaan enää parantumaan tästä seksuaalisesta häpeästä, nyttenkin haluaisin vaan saada jotain lääkettä etten koskaan tuntisi seksuaalista halua.
No meni vähän OT:n puolelle. Mut kiitos tästä ketjusta! Toivottavasti tää säilyy että ehtii lukea kaikki kommentit ja katsella noita videoita.
Esimerkkisi ei ollut ollenkaan tyhmä. Tunnistan tuo häpäistynä olemisen tunteen sekä seksuaalisen häpeän. Tähän ketjuun kirjoittaneilla on varmaan jokaisella omanlaisensa tarina, mutta mielestäni kaikista viesteistä välittyy jotain samaa. Uskon, että ymmärrämme toisiamme ja jaamme samat tunteet!
Minusta sinun ei tarvitse pyrkiä pääsemään eroon seksuaalisuudesta. Voit edelleen olla sellainen kuin olet, oma itsesi. Mutta jos asia mietityttää tai jokin siihen liittyvä ahdistaa, ota aikalisä ja pidä vaikka tauko suhteista ja seksistä. Anna itsellesi aikaa ja mieti juttuja kaikessa rauhassa. Kiitos viestistäsi, ja lämmin halaus myös sinulle. <3
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi häpeät asiaa? Väkivalta on tekijän syytä, hänen pitäisi hävetä. Oletko harkinnut terapiaa?
Koska siihen liittyi julkista nöyryytystä ja häpäisyä, myös netissä... Mietin koko ajan, kuinka moni ihminen tietää asiasta. Nolottaa se, etten lähtenyt aikaisemmin. Minusta tuntuu, että mahdollistin sen ja että tapahtunut oli osittain oma vikani.
- ap
Ei ole sinun vikasi vaikka siltä tuntuu. Voit vapauttaa itsesi syyllisyydestä ja häpeästä.
Kiitos paljon!
Tuli mieleen, että ex oli erittäin taitava manipuloija. Kun hän teki jotain pahaa, hän väitti minun tehneen niin ensiksi hänelle. Tiedän, etten ollut tehnyt, mutta välillä huomasin miettiväni, mitäs jos...? Hänellä oli todellakin ihmeellinen kyky puhua musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Hän saattoi sanoa jotain mutta myöhemmin kielsi sanoneensa niin. Taitaa olla esimerkki ns. gaslightingista.
- ap
Kiitos sulle ap että aloitit tän ketjun! Ja lämmin halaus. Nää viestit tuli itsellekin tarpeeseen..
Tunnistan myös ton että toinen kääntää asiat ihan päinvastoin, ja saa toisen tuntemaan että on itse se syypää! Tollaista sairasta manipulointia.
Tää nyt on vähän tyhmä esimerkki, mut mun eksä tuhosi mut pikkuhiljaa kaikilta elämänosa-alueilta. Oon aina ollut seksuaalinen ihminen, ensin tää eksä oli tosi innoissaan asiasta. Mutta pikkuhiljaa alkoi haukkumaan mua, häpäisi mua muille naisille. Itse en juossut KOSKAAN vieraissa, en itse ikinä pettänyt, ja tää mies teki sitä toistamiseen... Ja silti nää pettämiset oli jotenkin mun syy.
En tiedä tulenko koskaan enää parantumaan tästä seksuaalisesta häpeästä, nyttenkin haluaisin vaan saada jotain lääkettä etten koskaan tuntisi seksuaalista halua.
No meni vähän OT:n puolelle. Mut kiitos tästä ketjusta! Toivottavasti tää säilyy että ehtii lukea kaikki kommentit ja katsella noita videoita.
Minusta tuli täysin aseksuaali kokemukseni jälkeen. Seksuaalisuuteni nujerrettiin ennen kuin se ehti edes nousta kukkaansa. Toisaalta olen kiitollinenkin siitä. Jollain oudolla tavalla. Eipähän kukaan voi enää loukata minua seksuaalisesti kun ei ole mitään mitä loukata.
Olen kokenut myös tällaisen suhteen, jossa henkistä väkivaltaa oli koko ajan. Tauotta. Ihan kuin miehellä ois ollu joku luettelo keinoista, koska osasi käyttää niitä kaikkia sujuvasti enkä alussa tiennyt alkuunkaan mistä on kyse. Ja luonnollisesti syytin itseäni, kun hän oli niin hiton komea, arvostettu ja pidetty henkilö, älykäs jne, joten omaa päätäni epäilin enkä tajunnu lopettaa suhdetta ennenkuin mies katoili viikoiksi eikä vastaillu puhelimeen jne. Silloin tajusin vasta että enhän minä mitään väärin tee vaan kumppani, jos vaan häviää dokailemaan ja pettämään eikä edes ota vastuuta käytöksestään vaan kokee oikeudekseen tehdä mitä lystää.
Myös seksuaalisuuden tämä yritti minussa tappaa, koska olin aktiivinen ja avoin ja hänen mielestä sitten likainen iljettävä h u o r a, kun pidin seksistä hänen kanssaan enkä häpeillyt itseäni. Ei sitten alun jälkeen muka seksiä halunnut eikä koskenut jne vaikka oli itse seksiaddikti! Tämä ei ihan mennyt mun jakeluun, mutta vallankäyttöhän oli kyseessä eikä mikään muu.
Hän siis inhosi minussa KAIKKEA ja minä yritin suhdetta tällaisen ihmisen kanssa rakentaa, kun en tajunnut asiaa traumasidos tuolloin. Ja tämän suhteen jälkeen en ole mihinkään parisuhteeseen halunnut, koska pelkään liikaa kohtaavani samanlaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut myös tällaisen suhteen, jossa henkistä väkivaltaa oli koko ajan. Tauotta. Ihan kuin miehellä ois ollu joku luettelo keinoista, koska osasi käyttää niitä kaikkia sujuvasti enkä alussa tiennyt alkuunkaan mistä on kyse. Ja luonnollisesti syytin itseäni, kun hän oli niin hiton komea, arvostettu ja pidetty henkilö, älykäs jne, joten omaa päätäni epäilin enkä tajunnu lopettaa suhdetta ennenkuin mies katoili viikoiksi eikä vastaillu puhelimeen jne. Silloin tajusin vasta että enhän minä mitään väärin tee vaan kumppani, jos vaan häviää dokailemaan ja pettämään eikä edes ota vastuuta käytöksestään vaan kokee oikeudekseen tehdä mitä lystää.
Myös seksuaalisuuden tämä yritti minussa tappaa, koska olin aktiivinen ja avoin ja hänen mielestä sitten likainen iljettävä h u o r a, kun pidin seksistä hänen kanssaan enkä häpeillyt itseäni. Ei sitten alun jälkeen muka seksiä halunnut eikä koskenut jne vaikka oli itse seksiaddikti! Tämä ei ihan mennyt mun jakeluun, mutta vallankäyttöhän oli kyseessä eikä mikään muu.
Hän siis inhosi minussa KAIKKEA ja minä yritin suhdetta tällaisen ihmisen kanssa rakentaa, kun en tajunnut asiaa traumasidos tuolloin. Ja tämän suhteen jälkeen en ole mihinkään parisuhteeseen halunnut, koska pelkään liikaa kohtaavani samanlaista käytöstä.
Olet kokenut kovia. Kumma, miten samanlaisina nämä tarinat toistuvat - seksuaalinen häpäisy tuntuu olevan yleistä. Kiitos viestistäsi, ja tervetuloa ketjuun.
- ap
Haluaako joku keskustella vielä aiheesta perjantai-illan ratoksi ennen palstan kiinnimenoa? :)
- ap
Vaikutat ihanalta, ap!
Hyvä että löysin tämän ketjun, tästä on apua itsellenikin. Erosin 3v sitten suhteesta, jossa oli henkistä väkivaltaa. Nyt kun ajattelen suhteessa tapahtuneita asioita jälkeenpäin, ulkopuolisen silmin, olen ihan kauhuissani siitä, miten minua kohdeltiin. Jos en olisi hyväksynyt kyseisiä tekoja ystäviltäni, miksi hyväksyin ne puolisolta? Siitä olen onnellinen, että nyt voin todella hyvin, en ole koskaan voinut henkisesti niin hyvin kuin nyt ja tuntenut itseäni näin ehjäksi.