Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monilta lapsilta puuttuu peruskäytöstavat?
Näen paljon lapsia työssäni, mutta varsinkin jotkut lasteni kavereista ovat hyvin epäkiitollisia ja röyhkeitä.
Ei kiitetä kun saadaan kyyti harrastukseen, ei kiitetä jos saadaan ruokaa, ihan tavallista ruokaa jätetään myös syömättä ja lautanen jää pöydälle tähteineen, kommentoidaan ihan ihmeellisiä asioita (miksi teillä on niin pieni vessa tmv.)
En ymmärrä. Meillä lapset on opetettu käyttäytymään kohteliaasti muita kohtaan, esim. kiittämään ja pitämään ovea auki seuraavalle, ihan perusjuttuja. Osataan väistää pyörätiellä ja kerätään omat roskat eikä odoteta, että joku muu koko ajan palvelee.
Tästä joku vetää herneen nenään, mutta nämä tökeröimmät muksut tulevat juuri niistä "paremmista" perheistä. Yksikin ihmetteli, eikö ole vegeruokaa hänelle, lapseni tuli sanomaan että kaveri ei voi syödä että mitä nyt tehdään.
No sanoin että syö sitten vaikka perunat vaan ja laitan leipää saalatin kanssa tarjolle, ettei sitten ole nälissään.
Jotenkin tosi outoa, että minä joudun aikuisena ihmisenä "petaamaan" näille röyhkimyksille kaikkea, ettei oma lapseni kärsisi arvostelusta (haluan kuitenkin että lapsellani on nämä kaverit, sehän on itsestään selvää). Kerran joku yökyläilijä oli kysynyt, että voiko nukkua lapseni sängyssä kun patja on niin kova.
Toisen lapsemme kaveri, jonka kotona oli paljon kaikkea kurjaa meneillään on ollut kaikkein kiitollisin ylläpidosta. Aidosti kiitollinen ja kohtelias.
Mietin, onko lapsistamme tulossa nöyristeleviä ja alistuvia aikuisia. En kuitenkaan voi alkaa toisten lapsia kasvattaa, oma äitini aikoinaan ojensi veljeni kavereita ja olin kuolla häpeään.
Kommentit (539)
Olen huomannut saman. Ei tervehditä, kun tullaan kylään, ei kiitetä, kyydistä tai ruuasta. Ihan ihmeellistä touhua. Ja nimenomaan niiden "parempien" perheiden lapset tekee tätä.
Tokikaan enhän voi olla varma, miten omani käyttäytyvät, kun ovat kylässä ilman minua, mutta olen monta kertaa teroittanut sitä, että aina kiitetään ja ollaan kiitollisia siihen, mitä saadaan, eikä vaadita ylimääräisiä.
Annoin sukulaispojalle muumikeksejä. Äitinsä pojan takana kysyy "kuinkas sanotaan?" poika ihan pokkanaamalla "Lisää." True story.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niissä ns. paremmissa perheissä mennään kaikkein eniten muodin mukaan mitä tulee kasvatukseen. Eli teki lapsi mitä vaan, niin ei siitä seuraa lapselle kuin sanoitusta. Jolloin lapsi oppii, että oman edun pystyy asettamaan toisten edun edelle ilman, että se sattuu omaan nilkkaan.
Peruskäytöstavat puuttuvat myös monilta aikuisilta. Esim. nämä keskustelupalstojen kommentit osoittavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman. Ei tervehditä, kun tullaan kylään, ei kiitetä, kyydistä tai ruuasta. Ihan ihmeellistä touhua. Ja nimenomaan niiden "parempien" perheiden lapset tekee tätä.
Tokikaan enhän voi olla varma, miten omani käyttäytyvät, kun ovat kylässä ilman minua, mutta olen monta kertaa teroittanut sitä, että aina kiitetään ja ollaan kiitollisia siihen, mitä saadaan, eikä vaadita ylimääräisiä.
Annoin sukulaispojalle muumikeksejä. Äitinsä pojan takana kysyy "kuinkas sanotaan?" poika ihan pokkanaamalla "Lisää." True story.
Ipanat usein heijastaa sitä mitä elävät. Onko sukulaispoika nähnyt äitinsä kiittävän saamastaan?
Suomessa hyvin monelta aikuiseltakin sosiaaliset taidot on täysin hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tekevät mitä näkevät. Vaikka opettajat tyrmäävät tämän niin koulussa olisi hyvä opettaa tapoja enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peruskäytöstavat puuttuvat myös monilta aikuisilta. Esim. nämä keskustelupalstojen kommentit osoittavat sen.
Ok, boomer
Riippuu, millä mittarilla parempi perhe.
Itse mittaan ihmisten paremmuutta juurikin käytöstavoilla, en niinkään materialistisen menestymisen kautta.
Mielestäni niin huono- kun hyvätapaisia lapsia on kaikissa sosiaaliluokissa.
Huonotapaisia aikuisia on paljon. Siksi on huonotapaisia lapsiakin. Kasvatuksen tulosta siis pitkälti.
Mutta kyllä somen ja tv-ohjelmien suorapuheisuudellakin on osuutensa. Se tarttuu lapsiin, eikä kaikkea voi estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska aikuiset on kokolailla minäminäminä-porsaita nykyään. Keltä ne lapset niitä käytöstapoja mka oppisivat?
Siihen nähden sanoisin, että paremmin lapset käyttäytyy kuin keski-ikäiset. Ihan vielä ei kuitenkaan useimmilla kantti kestä siihen oman etuoikeutuksen tuomaan röyhkeyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ei ole mitä vanhemmat ei enää opeta.
Totta. Sellaista on vaikea opettaa, josta ei itsekään tiedä mitään. Monella aikuisellakaan ei ole mitään käsitystä normaaleista ihmistavoista.
Muutamissa edeltävissä viesteissä on mainittu, etteivät vanhemmat itsekään osaa käyttäytyä. Näin varmasti osalla. Olen kuitenkin huomannut, kuinka jossain tilanteissa vanhempi yrittää opettaa lastaan, miten kuuluu käyttäytyä, mutta tuntuu, että puhe menee kuuroille korville. Mitään ei myöskään seuraa, jos lapsi ei noudata käytöstapoja, ja asia jää siihen. Ja vanhemmalla on hyvä omatunto, koska on edes yrittänyt. Tällaista pehmeää, löperöä vanhemmuutta näkee paljon. Yritetään, muttei jakseta kunnolla viedä asiaa loppuun asti.
Ei käytöstapoja tietenkään hetkessä opi, mutta miten lapsi voisi niitä koskaan kunnolla oppia, jos niiden noudattamista ei vaadita ja seurata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
Vierailija kirjoitti:
Erään lähipiirini perheen isällä on tapana saman tien huikata tervehdys lapsen kaverille, mainiten tämän myös nimeltä, kun havaitsee tämän eteisessä. kyselee samalla, että mitä kuuluu tms. Hän on kotoisin toisesta Euroopan maasta, jossa tämmöinen on normaalia. Eli sisään tulevan vieraan voi itsekin huomioida ystävällisesti sen sijaan että kyräilisi odotellen, että sanooko se mitään. Siitä ne lapset oppii. Kannattaa kokeilla.
Olen kokeillut. Jotkut lapset eivät vain vastaa tervehdykseen.
Niin niin, täällä jokainen on sitä mieltä että se oma kullannuppu osaa käyttäytyä koska hänelle on kotona opetettu.
Ja nämä äidit sitten paasavat juuri näitä yleistyksiä että parempien perheiden lapset eivät osaa käyttäytyä.
Itse sanoisin että kyllä ne käytöstavat unohtuu välillä ihan kaikilta nuorilta, ollaan innostuneita lähtemään esim. Kyydistä ja kiitos unohtuu..yms..
Ihan samat asiat olen omilleni opettanut kuin ap, mutta en silti löhde haukkumaan lapsien kavereita käytöstapojen puutteesta koska olen melko varma että omanikin ne joskus unohtavat.
Sen sijaan kun nuoret ovat meillä, saatan asiasta muistuttaa jos kiitos unohtuu. Uskon että kun ikää tulee lisää nämä opit aletaan muistamaan paremmin ja paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Muutamissa edeltävistäsä viesteissä on mainittu, etteivät vanhemmat itsekään osaa käyttäytyä. Näin varmasti osalla. Olen kuitenkin huomannut, kuinka jossain tilanteissa vanhempi yrittää opettaa lastaan, miten kuuluu käyttäytyä, mutta tuntuu, että puhe menee kuuroille korville. Mitään ei myöskään seuraa, jos lapsi ei noudata käytöstapoja, ja asia jää siihen. Ja vanhemmalla on hyvä omatunto, koska on edes yrittänyt. Tällaista pehmeää, löperöä vanhemmuutta näkee paljon. Yritetään, muttei jakseta kunnolla viedä asiaa loppuun asti.
Ei käytöstapoja tietenkään hetkessä opi, mutta miten lapsi voisi niitä koskaan kunnolla oppia, jos niiden noudattamista ei vaadita ja seurata?
Ei itsepäinen lapsi tee jos on niin pättänyt, se on totta, mutta mikä olisi pehmeän keinon vaihtoehto, kun pehmeys on ainut mitä sallitaan? Jos vanhempi korottaisi vaikka julkisesti ääntään, niin heti sitäkin paheksuttaisiin. Vanhemmat on tänä päivänä syyllistetty kaikesta, eli kaikesta pitäisi tuntea häpeää. Itse ainakin mieluummin häpeäisin liikaa pehmeyttäni kuin sitä, että olisin huutanut julkisella paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan Ranskasta ja Italiasta, jossa lapset tervehtivät aikuisia herra ja rouva -nimityksillä ja kysyvät kuulumisia ja osallistuvat nätisti keskusteluun.
Lapset pystyvät oppimaan kauniita käytöstapoja jos vanhemmat niitä opettavat ja niitä vaativat.
No se on toisinkin päin; siellä lapset ovat toivottua seuraa ja aikuiset ottavat lapset aina huomioon. Siinä sitä sitten oppii luontevasti keskustelemaan ja käyttäytymään. Ei sielläkään lapset synny ne käytöstavat valmiina, mutta siellä siedetään lapsia ja ääntä.
Mitenkäs täällä? Lapsia ei yleensä edes kutsuta tervehtimään kun tulee vieraita, aikuiset eivät itsekään juttele lapsille. Vanhemmat eivät vaadi ja vieraat eivät odota. Niin niitä tuppisuita möllyköitä sitten kasvaa.
Alue: Aihe vapaa
Koska vanhemmat ovat ensin pitkän päivän töissä, sitten väsyneenä kotona haluavat rauhaa ja hiljaisuutta eikä opettajia/päiväkodin tätejä voi kuormittaa yhtään enempää. Eivät lapset synny hyvien käytöstapojen kanssa.