Lue keskustelun säännöt.
Miten olette rauhoitelleet lasta/teiniä verikokeen ottamista varten?
10.02.2021 |
Vähän ehkä hassukin kysymys, mutta meillä sellainen tilanne, että 15-vuotiaan pojan pitäisi mennä huomenna verikokeeseen. Aiemmin ei ole ollut mitään ongelmaa, mutta edellisellä kerralla pari vuotta sitten, joku nuori opiskelijatyttö yritti ottaa pojan kädestä näytettä, mutta ei jostain syystä löytänyt suonta ja joutui vähän "kaivelemaan" sitä. Ja yritti useita kertoja uudelleen ohjaajan neuvoessa, kunnes ohjaaja lopulta otti sen näytteen. En tiedä miten tuosta tilanteesta jäi niin kova pelko kun nyt nyt on jäänyt. Poika on siis muuten ihan todella reipas ja ehkä vähän "kovanaamakin" välillä, mutta eilen kun kerroin että torstaina on aamulla sitten verikokeen ottaminen niin sen pysty näkemään kun poika meni ihan lukkoon. Oli ihan kalpeana ja hoki vaan että ei saa happea ja oksettaa. Siis se pelko on jotenkin niin paha nyt että pojalle tulee siitä ihan todella voimakkaat fyysiset tunteet.
Niin en nyt ollenkaan tiedä miten voisi rauhoittaa/rentouttaa poikaa huomista varten. Tuntuu itsestäkin ihan todella pahalta vielä toinen sinne, mutta kun on ihan pakko. Niin kertokaas miten te olette valmistelleet teidän lapsia tai jos itse pelkäätte niin miten rauhoittelette itseänne? Auttaisi varmasti paljon. Kiitos
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Hävettäisi viedä noinkin iso poika lääkäriin joka pelkää neulaa :D siis ihan oikeasti
Ihan turhaa häpeäisit, kun siellä näytteenotossa käy aikuisia ihmisiäkin, jotka pelkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Joten todellakin rauhoittelisin poikaa sanomalla, että tällä kertaa ei kestä kauan kun otetaan joku kokenut hoitaja joka löytää suonen nopeasti.
Kokenutkaan hoitaja ei aina vaan välttämättä voi luvata ongelmatonta näytteenottoa. Se olisikin kiva, kun tässä ammatissa joskus saavuttaisi sellaisen pisteen, että voisi luvata aina onnistuvansa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvä kuulla. :) Varmasti seuraava kerta on taas helpompi. Muistaisin silti jatkossakin nämä samat asiat: emla, tilanteen kertominen hoitajalle ja tarvittaessa makuulle pääseminen ja joku eväs mukaan jälkikäteen nautittavaksi. Mielummin varman päälle pari kertaa ja sitten pikkuhiljaa noita varotoimia pois, jos (ja todennäköisesti kun!) alkaa sujua.
Multa on otettu vähintään vuosittain verikokeita siitä asti kun olin 10v ja ei ole ikinä mitään kammoja ollut, mutta lapsena oli _aina_ emlat. Jossain vaiheessa ne sitten jätettiin pois, eikä se ollut minkäänlainen ongelma, kun tilanne oli niin tuttu ja eihän se oikein mennessään mitenkään paljoa satu. Ei niin paljon, että kenelläkään olisi syytä sen kivun takia pelätä. Ehkä ennemmin se ajatus ja tietysti tilanne, jossa ei mene kaikki kuin strömssöössä, niin kuin sinun pojallasi aiemmin.