Miksi vihaat ujoja ihmisiä?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, mutta en pidä siitä että pitäisi saada erivapauksia vaikka töissä, tai ei käyttäydytä normaalisti ja kohteliaasti kun on niin ujo. Eli on pystyttävä toimimaan niinkuin aikuiset vaikka kuinka olisi ujo.
Oletko sinä jotenkin yksinkertainen?
Tavallinen ujo ihminen osaa kyllä käyttäytyä kohteliaasti ja pystyy myöskin toimimaan ihan "niinkuin aikuiset". He eivät myöskään ole vailla mitään erivapauksia toisin kuin päällepäsmärit jotka ovat koko ajan äänessä ja jyräävät kaikki. Meillä on töissä näitä yltiösosiaalisia, omaa ääntään rakastavia kaakattajia jotka kiekuvat ja hirnuvat kaikki kahvitauot pilalle. Monesti iso porukka kuuntelee koko tauon ajan kahden ihmisen kaakatusta kun kehuvat isoon ääneen omaa olemistaan ja tekemisiään. Heitä meillä ei halua kukaan samaan aikaan mukaviin juttutuokioihin. Ujojen kanssa ei ole kenelläkään mitään ongelmaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujon kanssa on vaikea keksiä puhumista ja tulee semmonen vaivaantunu olo, en inhoa, mutta seurassa on vähän vaikeeaa olla
Just tätä piirrettä ihmettelen joissakin ihmisisissä.
Onko pakko puhua jos ei ole mitään asiaa?
Onko pakko olla äänessä jos on toinen ihminen on vierellä?
Onko parempi puhua tyhjää kuin olla vaan?
Onko vaikeaa vain olla? Jos, niin miksi et osaa vain olla?
Pakenetko omia ajatuksiasi oman äänesi alle?Itse olen introvertti ja tykkään olla omissa oloissani, mutta kyllä on aika paljon tilanteita, joissa on epäkohteliasta olla puhumatta ja se tyhjänkin puhuminen on parempaa kuin ignoorata se toinen henkilö kokonaan.
Esim. mikä tilanne on sellainen? Miksi maailma on rakennettu ekstroverttien mukaan? Miksi ei muka ole ok olla hiljaa?
Minä nautin toisen hiljainen ihmisen seurasta. Ei ole paineita miettiä tyhjiä puheenaiheita vain kohteliaisuuden takia. Samanhenkisyys yhdistää. Kumpikaan ei moiti toista ja ymmärrys on molemminpuolista.
Nykymaailma on liian tuomitseva. Ole sitä, ole tätä. Älä ole kuitenkaan oma itsesi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa ujoja enkä introvertteja. Ärsyttäviä ovat ekstrovertit hölöttäjät, jokapaikanhöylät.
Onko se sitten jotenkin enemmän hyväksyttävämpää?
Ei mutta usein nuo "hölöttäjät" ovat hiljaisia useammin kiusaajia. Vai kuinka usein olet törmännyt ujoon kiusaajaan? -eri
Ujous ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla myös ilkeä. Minulla oli yläasteella ujo kaveri, joka usein kahden kesken nälvi ja piikitteli minua. Olin meistä kahdesta ulospäinsuuntautuneempi ja itsevarmempi, vaikka en supersosiaalinen saati suosittu ollutkaan. En tiedä, oliko hän kateellinen vai eikö hän muuten vain pohjimmiltaan pitänyt minusta. Hänen kanssaan oli mahdotonta ottaa mitään tällaisia vakavampia asioita puheeksi, koska hän joko väänsi ne vitsiksi tai sulkeutui kokonaan.
Ihan yhtä paljon kuin kaikki puheliaat ekstrovertit eivät ole kiusaajanarsisteja, niin ujotkaan eivät kaikki ole päähänpotkittuja enkeleitä. Äänekkäämpien ja esillä enemmän olevien harjoittama kiusaaminen havaitaan paljon paremmin, joten siitä voi syntyä se mielikuva, että kaikki kiusaajat olisivat ekstrovertteja suupaltteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommunikointi ei ole ujon kanssa luontevaa vaan vaivaannuttavaa. En ole tekemisissä, ellei ole pakko.
Win Win tilanne :) minäkään en halua olla tekemisissä puhekoneiden kanssa.
Oikeastiko täällä on ihmisiä joiden mielestä jos et ole 100% ajasta tuppisuuna olet moottoriturpa? Missä on välimaasto, jossa huomioidaan muut ja osataan normaalit käytöstavat?
Onko tää ees totta, että ujoja pidettäisiin muka ylimielisinä? Eikö ujoista yleensä paista olemuksessa sellainen epävarmuus, heikkous, sosiaalinen kömpelyys ja outous. Ja kiusaajat haluaa sitten kiusata, kun kokevat itse olevansa parempia ihmisiä ja haluavat sitä todistella muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Ujos ja ylimielisyys on vaikea erottaa toisistaan välillä. Ei aina voi olla varma onko ihminen hiljaa siksi että ei voi sietää kanssa ihmisiään vai siksi ettei uskalla puhua.
Silti! mikään ei oikeuta itse olemaan tökerö heitä kohtaan.
Tai kolmaskin vaihtoehto voi olla, ettei vain ole niin puhelias. Itse en ole ujo, enkä ylimielinen. Toiset ovat kuuntelijoita ja puhuvat vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Ehkä he eivät halua luoda ihmissuhteita. Varsinkaan päällepäsmärien kanssa.
Sitten ei varmaan kannata netissä itkeä miksei kukaan pidä ja miten on yksinäinen.
Tuohan ei aiheeseen liittynyt mitenkään.
Enemmän on netissä nähnyt sitä, että toi ei keskustele _mun_ kanssani, yhyy.
Mun teoriani on että ujoja vaan pidetään uhkina, koska eivät jaa asioitaan tai päästä lähelleen. Eiks kukaan ajattele oikeasti mitään, menee vaan jollain miljoona vuotta vanhalla laumakäyttäytymismallilla edelleen eteenpäin?
t nro 37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Huh, tuli nyt jo raskas olo. Oletko kenties painostava?
En. Osaan olla myös hiljaa. Siinä vaiheessa jos toisen on tuntenut jo kuukausia niin pitäisi silti osata esim kysymykseen vastata muutakin kuin "ihan", "nojoo" tai "okei". Eräs kaverini vastailee näin kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen. En paljon näe pointtia enää tavata, kun menee väistämättä kiusalliseksi kun toinen tietää minusta kaiken ja minä en mitään hänestä. Mikä viihdytysvelvollisuus minulla on?
Etkö tosissaan näe mitä se toinen on yrittänyt vihjailla kaikki nuo vuodet? Ei ole uskaltanut vain tehdä asian eteen mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Huh, tuli nyt jo raskas olo. Oletko kenties painostava?
En. Osaan olla myös hiljaa. Siinä vaiheessa jos toisen on tuntenut jo kuukausia niin pitäisi silti osata esim kysymykseen vastata muutakin kuin "ihan", "nojoo" tai "okei". Eräs kaverini vastailee näin kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen. En paljon näe pointtia enää tavata, kun menee väistämättä kiusalliseksi kun toinen tietää minusta kaiken ja minä en mitään hänestä. Mikä viihdytysvelvollisuus minulla on?
Etkö tosissaan näe mitä se toinen on yrittänyt vihjailla kaikki nuo vuodet? Ei ole uskaltanut vain tehdä asian eteen mitään.
Mitähän hän on vihjaillut? Kaikki tapaamiset ovat nykyään aina hänen aloitteestaan. Minua ei ole enää pariin vuoteen kiinnostanut pyytää kylään, koska kasvokkain toisesta ei saa mitään irti.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Tuskin kukaan ujo haluaa olla kanssasi missään tekemisissä, eli pysy kaukana. Kuka sinua on on pyytänyt heidän seuraansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa ujoja enkä introvertteja. Ärsyttäviä ovat ekstrovertit hölöttäjät, jokapaikanhöylät.
Onko se sitten jotenkin enemmän hyväksyttävämpää?
Ei mutta usein nuo "hölöttäjät" ovat hiljaisia useammin kiusaajia. Vai kuinka usein olet törmännyt ujoon kiusaajaan? -eri
Ujous ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi olla myös ilkeä. Minulla oli yläasteella ujo kaveri, joka usein kahden kesken nälvi ja piikitteli minua. Olin meistä kahdesta ulospäinsuuntautuneempi ja itsevarmempi, vaikka en supersosiaalinen saati suosittu ollutkaan. En tiedä, oliko hän kateellinen vai eikö hän muuten vain pohjimmiltaan pitänyt minusta. Hänen kanssaan oli mahdotonta ottaa mitään tällaisia vakavampia asioita puheeksi, koska hän joko väänsi ne vitsiksi tai sulkeutui kokonaan.
Ihan yhtä paljon kuin kaikki puheliaat ekstrovertit eivät ole kiusaajanarsisteja, niin ujotkaan eivät kaikki ole päähänpotkittuja enkeleitä. Äänekkäämpien ja esillä enemmän olevien harjoittama kiusaaminen havaitaan paljon paremmin, joten siitä voi syntyä se mielikuva, että kaikki kiusaajat olisivat ekstrovertteja suupaltteja.
Huom. en sanonut missään vaiheessa että "kaikki ekstrovertit olisivat kiusaajia" enkä puhunut mitään narsismistakaan. Käytin sanaa "useammin" ja olen edelleen tuota mieltä.
Tosi vihamielisiä ainakin ujot täällä, löytysköhän se vastaus siltä suunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujon kanssa on vaikea keksiä puhumista ja tulee semmonen vaivaantunu olo, en inhoa, mutta seurassa on vähän vaikeeaa olla
Just tätä piirrettä ihmettelen joissakin ihmisisissä.
Onko pakko puhua jos ei ole mitään asiaa?
Onko pakko olla äänessä jos on toinen ihminen on vierellä?
Onko parempi puhua tyhjää kuin olla vaan?
Onko vaikeaa vain olla? Jos, niin miksi et osaa vain olla?
Pakenetko omia ajatuksiasi oman äänesi alle?
Yksi suulas latino tunnusti minulle, että hän pelkää olla tekemisissä hiljaisten ihmisten kanssa. Kun toinen ei osallistu aktiivisesti small talkiin, niin latino tulee lörpötelleeksi itsestään hyvinkin henkilökohtaisia, haavoittuvaisia ja arkoja asioita. Huomasin hänen piirteensä myös itse: hän etenee keskustelussa äärimmäisen nopeasti järisyttävän arkoihin asioihin, ellei muiden pälpätys auta häntä pitäytymään pinnallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Tuskin kukaan ujo haluaa olla kanssasi missään tekemisissä, eli pysy kaukana. Kuka sinua on on pyytänyt heidän seuraansa!
Viimeksi viime viikolla on viestillä pyydetty mökkeilemään muttei oikein huvita mennä yksinään pitämään keskustelua pystyssä. :/
Yläasteella ja lukiossa myös kävi sääliksi yksin olevia, halusin olla kaveri. Sillä olen tuohonkin tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vihaa mutta ovat tylsää seuraa. Kaikki vastuu tutustumiseen on toisella ja vaikka miten yrität niin parhaassa tapauksessa toinen ei saa yhtä sanaa pidempää lausetta suustaan. Lapsena vielä meni mutta aikuisena pitäis sen verran osata itsensä kanssa toimia että saa suunsa auki jos ihmissuhteita haluaa luoda.
Huh, tuli nyt jo raskas olo. Oletko kenties painostava?
En. Osaan olla myös hiljaa. Siinä vaiheessa jos toisen on tuntenut jo kuukausia niin pitäisi silti osata esim kysymykseen vastata muutakin kuin "ihan", "nojoo" tai "okei". Eräs kaverini vastailee näin kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen. En paljon näe pointtia enää tavata, kun menee väistämättä kiusalliseksi kun toinen tietää minusta kaiken ja minä en mitään hänestä. Mikä viihdytysvelvollisuus minulla on?
Etkö tosissaan näe mitä se toinen on yrittänyt vihjailla kaikki nuo vuodet? Ei ole uskaltanut vain tehdä asian eteen mitään.
Mitähän hän on vihjaillut? Kaikki tapaamiset ovat nykyään aina hänen aloitteestaan. Minua ei ole enää pariin vuoteen kiinnostanut pyytää kylään, koska kasvokkain toisesta ei saa mitään irti.
Ehkä yrittää pyytää apuasi. Ei vain tiedä miten. Ei kukaan huvikseen mene toisen luo vain istumaan? Varsinkaan jos on tuntenut jo 8 vuoden ajan. Tuossa ei ole kyse enää ujoudesta tai ekstroverttiydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujon kanssa on vaikea keksiä puhumista ja tulee semmonen vaivaantunu olo, en inhoa, mutta seurassa on vähän vaikeeaa olla
Just tätä piirrettä ihmettelen joissakin ihmisisissä.
Onko pakko puhua jos ei ole mitään asiaa?
Onko pakko olla äänessä jos on toinen ihminen on vierellä?
Onko parempi puhua tyhjää kuin olla vaan?
Onko vaikeaa vain olla? Jos, niin miksi et osaa vain olla?
Pakenetko omia ajatuksiasi oman äänesi alle?Itse olen introvertti ja tykkään olla omissa oloissani, mutta kyllä on aika paljon tilanteita, joissa on epäkohteliasta olla puhumatta ja se tyhjänkin puhuminen on parempaa kuin ignoorata se toinen henkilö kokonaan.
Miksi ujous pitää rinnastaa johonkin toisten ignooramiseen ja tylyyteen yms.?
Minä luokittelisin itseni ujoksi, mutta en todellakaan ole tyly ja osallistun keskusteluun mikäli päällepäsmärit olisivat joskus hiljaa, mutta yleensä se menee niin, että yksi kailottaa ja nauraa jokaisen oman juttunsa jälkeen niin, että muut pitävät tyhmänä ja itsekkäänä jyränä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommunikointi ei ole ujon kanssa luontevaa vaan vaivaannuttavaa. En ole tekemisissä, ellei ole pakko.
Win Win tilanne :) minäkään en halua olla tekemisissä puhekoneiden kanssa.
Oikeastiko täällä on ihmisiä joiden mielestä jos et ole 100% ajasta tuppisuuna olet moottoriturpa? Missä on välimaasto, jossa huomioidaan muut ja osataan normaalit käytöstavat?
Nämä keskustelut olisivat tosi tylsiä, jos asioita ei korostettaisi ja liioiteltaisi. Nk internet, tiedäthän.
Mutta oikeasti, olisi kiva jutella oikeista asioista laajemmin ja monipuolisesti, vauvapalstalla on mahkut ihan hyväänkin keskusteluun. Itsekin pystynyt avaamaan mustavalkoista ajatteluani aika tavalla, joskus tulee vastaan uusia oivalluksia joissa on viisautta takana.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan peruspsykologiaa: ujoja vihaava ei kestä ujoutta itsessään ja haluaa kieltää sen olemalla aggressiivinen ujoja kohtaan. Kuten homoja vihaava pelkää olevansa kaappihomo ja lihavia vihaava pelkää kuollakseen lihovansa.
Aika tyhjentävä vastaus. Itsekin meinasin kirjoittaa että ujoja vihaavat eivät siedä kun ujo muistuttaa heitä omasta epävarmuudestaan ja tulee niitä hiljaisia tilanteita. Oikeasti itsevarmahan tulee hyvin toimeen myös ujon ja hiljaisen kanssa. Puhelias ei välttämättä ole itsevarma, jotkut peittävät ujouttaan teeskentelemällä puheliasta ja ulospäinsuuntautunutta.
Ujoja vihataan koska uhot ovat älykkäämpiä kuin aina äänessä olevat lörppäsuut. Ujot näkevät kaikkien läpi. Ujon ei tarvitse tuoda itseään esiin kovaan ääneen tai haukkua pystyy idioottina pitämiään ihmisiä. Ujot ovat kaikessa vain yksinkertaisesti fiksumpia.
En. Osaan olla myös hiljaa. Siinä vaiheessa jos toisen on tuntenut jo kuukausia niin pitäisi silti osata esim kysymykseen vastata muutakin kuin "ihan", "nojoo" tai "okei". Eräs kaverini vastailee näin kahdeksan vuoden tuntemisen jälkeen. En paljon näe pointtia enää tavata, kun menee väistämättä kiusalliseksi kun toinen tietää minusta kaiken ja minä en mitään hänestä. Mikä viihdytysvelvollisuus minulla on?