Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi moni keski-ikäinen inhoaa kaikkea retroa?
10.02.2021 |
Oma kokemus on tämä. Paljon on lähipiirissäni porukkaa, jotka ihmettelevät miksi huolitaan miehen kanssa kotiin pelkkää retroa tavaraa. Ollaan alta kolmekymppisiä, ja kaikki kodin tapetit, huonekalut ja tekstiilit on kaikkea 50-70 luvun tuotoksia. Mitään uutta ei olla ostettu. Meillä on vanha rintamamiestalo, johon tavarat tietty sopii.
Monesta tyypistä ihan huokuu sellainen inho kaikkea tämän aikakauden juttuja kohtaan. Asiat nähdään jotenkin niin vanhanaikaisena, mummolajuttuina, joita ei todella huolita kotiin. Oma äitini jaksaa aina ihmetellä vaikkapa räsymattojamme, että miksi ihmeessä ne, kun olisi varaa laatumattoihin. Miksi näin?
Kommentit (64)
[/quote]
Hyi helvetit, mietin just samoja värejä samassa järjestyksessä! Tuleeko pilkkuja tai raitoja?[/quote]
Ai saakeli, unohdin nämä. Ne raidat ja pilkut oli tietysti verhoissa ja pöytäliinoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun niihin jotka pitävät modernista /avaruusajasta ja luonnonmateriaaleista myös. :D Muttei muiden retroharrastus häiritse erityisesti, se kouhkaaminen joskus ihmetyttää netissä tai media. Liika kierrätys häiritsee, jos ei tiedetä enää materiaalin alkuperää, se voi olla paikasta josta ei pitäisi. Puhtauskin tärkeää. Vanha esine voi olla kestävä ja luotettava, mutta niitä saisi uutena versiona puusta, kankaasta tai metallista (vai onko se aina kierrätysmateriaali esim. metallit), jos joku vielä tekee. Vähän karmivaa on kun näkee nuorilla vanhanaikaisia vaatteita, silmälaseja ja kampauksia – onko mummo ja pappa syntynyt uudelleen nuoreen kroppaan? Joillekin taas voi sopia se, haluavat olla cooleja ja itsevarmoja. Toisaalta oma tyyli voi olla joskus peräisin 2000-luvulta vaikka se on klassinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet 90-00 ajan sisustuksesta?
Ei ole minun mieleen juurikaan, en laittaisi sellaista omaan kotiin. Mutta olen tysin ok asian kanssa, ei se mitään inhoa minussa aiheuta.
Tuo ajan sohvat, muhkeat nahkanojatuolit? Ikean lastulevyt ja ne massiiviset lastulevyiset koko seinän kattavat kirjahylly, tv-taso, vitriini, dvd ja cd teline kokonaisuudet. Mikään ei herätä yhtään inhoa?
Ei herätä yhtään inhoa. Joku voi loihtia noistakin kivannäköisen oman tuntuisen kodin, ei siinä ole mitään inhottavaa minusta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se aika on jo kerran koettu - oksettavaa köyhistelyä teiltä - mukamas retroa.
Meille ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun muuta ei ollut tarjolla ja sitä samaa oli kaikilla.
Teillä on vaihtoehtoja, käyttäkää niitä ja olkaa persoonallisia.
Mitä persoonallista on seurata nykytrendejä, jos retrotyyli on juuri se mistä itse pitää?
Juu, pitää Tällä Hetkellä. Kun se on trendikästä juuri nyt. 😉
Sinällään, en tuomitse ketään tykkäämästä mistä milloinkin. Olen itse parjattu keski-ikäinen, ja olin iloinen nähdessäni nuoruuteni vitriinikaappeja taas myynnissä! Ostin semmoisen uuteen asuntooni. Kertaustyylisinä ne eivät kumminkaan ole vintagea eli vanhan/aikansa eläneen näköistä, vaan uudella twistillä! Boho-tyylinkin olen kokenut jo nuorena opiskelijana! (Ei sitä tietenkään silloin kutsuttu bohoksi) Nyt otin siitä itselleni rottinkiesineet; heinät jätän muille.
25 jatkaa: 50-luvun taloon hankin 50-luvusta muistuttavia esineitä, osa ihan aitoja kun ovat vanhempien perintötavaraa! Olen aina tykännyt sirommista huonekaluista, esim. kiinteät sohvat ja lepotuolit puisilla vinojaloilla - ei niitä amerikkalais(?)tyylisiä laiskanlinnoja helmuksilla. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetit, mietin just samoja värejä samassa järjestyksessä! Tuleeko pilkkuja tai raitoja?
Ai saakeli, unohdin nämä. Ne raidat ja pilkut oli tietysti verhoissa ja pöytäliinoissa. Kai muistat myös ne pirtsakat kukkatarrat, mitä liimailtiin kaapinoviin ja kaakeleihin.
Tulin jotenkin hyvälle mielelle, kun katsoin kuvaa prinsessa Annen kodin olohuoneesta.
https://www.msn.com/en-us/entertainment/entertainment-celebrity/princes…
🤗
Omassa kodissani on ihan erinäköistä. Ja tykkään siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kelpaisi 20-luvun "retroa", siis art deco tyylinen sisustus, vaan ei ole varaa toteuttaa. 70-80-luku on jo eletty ja katsottu, en kaipaa sitä yhtään. Ymmärrät ehkä sitten kun oma lapsuutesi sisustustrendit ovat "retroa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet 90-00 ajan sisustuksesta?
Ei ole minun mieleen juurikaan, en laittaisi sellaista omaan kotiin. Mutta olen tysin ok asian kanssa, ei se mitään inhoa minussa aiheuta.
Tuo ajan sohvat, muhkeat nahkanojatuolit? Ikean lastulevyt ja ne massiiviset lastulevyiset koko seinän kattavat kirjahylly, tv-taso, vitriini, dvd ja cd teline kokonaisuudet. Mikään ei herätä yhtään inhoa?
Ai että. Kirsikka oli suosittu sävy kalusteissa ja lattiassa. Ikkunoissa oli muotia pastellisävyiset puhvikapat, meilläkin oli sellaiset. Niitä nykyään näkee harvoin ikkunoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetit, mietin just samoja värejä samassa järjestyksessä! Tuleeko pilkkuja tai raitoja?
Ai saakeli, unohdin nämä. Ne raidat ja pilkut oli tietysti verhoissa ja pöytäliinoissa. Kai muistat myös ne pirtsakat kukkatarrat, mitä liimailtiin kaapinoviin ja kaakeleihin.
Kyllä. Kukkatarrat kaakeleissa. Olen täysin lapsuuden maisemissa nyt.
Alapeukuttajan vuoksi haluan sanoa että perinne-esine ei sinänsä ole huono asia, mutta kierrätys 500 kertaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahoinvointia näihin liittyy? En ymmärrä.
Ei minua inhita oman lapsuuden ajan kuosit, värit, sisustus ylipäätään. Ei se ole mun juttu, mutta ei siihen mitään ikävää liity.
No mitäköhän ? Jos sulla ei liity niin ei muillakaan liity? Mitäs sitten kyselet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa teillä nyt siis on, aitoja tavaroita ja kankaita sun muuta 50-70-luvuilta vai sitä myöhempää uustuotantoa? Vai sekaisin kumpaakin?
Siis kuten kirjoitin, ihan aitoja tavaroita tuolta ajalta, ei uustuotantoa.
Eli vintagea. Ei retroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan samasta ilmiöstä, että omille lapsille ei halua antaa niitä nimiä, jotka oli suosittuja oman lapsuuden aikana.
Itse elin lapsuuden riemunkirjavassa 70-luvun kodissa, joten sen aikakauden sisustusmuoti ei enää kiinnosta. Vihertävänruskea karkeakankainen tai punaisenruskea muovipintainen sohvakalusto lähinä puistattaa.
Juuri näin.
Se on jo nähty ja siihen on jo kyllästytty.
En tykkää niiden pikkuruisista mittasuhteista, koska olen pitkä. Ihan kuin jossain nukkekodissa olisi 50-60 - lukujen huonekalujen kanssa.
Minä kyllä tykkään 60- ja 70-lukujen sisustuksesta. Olen nyt 60-v. eli elänyt tuon ajan. Muutenkin aina kiinnyn seiniin ja tavaroihin enemmän kuin ihmisiin, joten mulle nuo värit ja muodot ja huonekalut eivät tuota mitään oksennusrefleksiä, vaan päin vastoin, tulee turvallinen olo, vaikkei se lapsuudenkoti aina niin turvallinen ja seesteinen edes ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihan samasta ilmiöstä, että omille lapsille ei halua antaa niitä nimiä, jotka oli suosittuja oman lapsuuden aikana.
Itse elin lapsuuden riemunkirjavassa 70-luvun kodissa, joten sen aikakauden sisustusmuoti ei enää kiinnosta. Vihertävänruskea karkeakankainen tai punaisenruskea muovipintainen sohvakalusto lähinä puistattaa.
Juuri näin.
Se on jo nähty ja siihen on jo kyllästytty.
En minäkään niitä karseita keinonahkakalusteita kaipaa. Mutta jotain nostalgiaa 70-lukuun tunnen kyllä. 80-luku riemunkirjavine vaatteineen ja olkatopattuine bleisereineen ei vetoa tippaakaan, hyhhyh.
(Juu, oli puhe kalusteista, mutta retromuotia ovat vaatteetkin.)
He ihmettelee miksi haluatte vanhaa. Se on heille kulahtanutta ja nähtyä, haluavat uutta.
Lapsuuteeni kuuluu retro/vintage/jotakin muuta ja äidilläni oli hyvä maku. Meillä ei ollut ikäluokkasi vapaasti sovellettua retrohenkistä ns mummolatyyliä, vaan tyylikästä suomalaista muotoilua ja hyvälaatuisia tekstiilejä. Ja myös huomannut, että hyvin harva ikäluokkasi edustaja tunnistaa sen ajan tyyliä monipuolisesti. Siihenkin aikaan sisustustyylit vaihtelivat.
Räsymattojen lisäksi kodeissa oli myös kauniita luonnonkuiduista valmistettuja mattoja, kuten villamatot, sisalmatot, silkkimatot, eläinkarvaiset matot yms.
Katselen kyllä somesta ikäluokkasi retrosisustuskuvia ja on toki hauskaa, miten kaikkea sekoitetaan keskenään vapaasti. Maalataan keittiö vaaleanpunaiseksi, kunnostetaan emännänkaappeja , hihkutaan kirppisten löydöistä niin kuin ryjyistä, mutta kaiken aikaa tehdään ihan sitä samaa kuin muut. Ja mitä ehkä oli jonkun mummolassa.
Suomi kaupungistui 60-70-luvulla, joten ikäistenne ns mummolatyyli on ehkä enemmän romantisoitua maalaiselämää kuin mitä se suurella osalla suomalaisia oli moderneissä lähiöissä.
RIntamamiestalot rakennettiin sodan jälkeen 1945 alkaen ja 1960-70-luvulla ne edustivat jo vanhanaikaista tyyliä., josta moni halusi eroon muuttamalla elementtitaloihin. Odottelen yhä, koska ikäpolvesi herää huomaamaan sen aikaiset retro-/vintagekerrostalot. Niissä on monissa hyvinkin upeita väriratkaisuja ja joita nyt haalitte sitten kirppiksiltä oransseina vessanpönttöinä.
Jos saat käsiisi esim. sen aikaisia Kaunis Koti-lehtiä, niin näet hieman mitä kaikkea oli 60-luvulla. Se on aika kaukana siitä, mitä ikäpolvesi nyt sisustaa,
Alue: Aihe vapaa
Tuo ajan sohvat, muhkeat nahkanojatuolit? Ikean lastulevyt ja ne massiiviset lastulevyiset koko seinän kattavat kirjahylly, tv-taso, vitriini, dvd ja cd teline kokonaisuudet. Mikään ei herätä yhtään inhoa?