Miksi moni keski-ikäinen inhoaa kaikkea retroa?
Oma kokemus on tämä. Paljon on lähipiirissäni porukkaa, jotka ihmettelevät miksi huolitaan miehen kanssa kotiin pelkkää retroa tavaraa. Ollaan alta kolmekymppisiä, ja kaikki kodin tapetit, huonekalut ja tekstiilit on kaikkea 50-70 luvun tuotoksia. Mitään uutta ei olla ostettu. Meillä on vanha rintamamiestalo, johon tavarat tietty sopii.
Monesta tyypistä ihan huokuu sellainen inho kaikkea tämän aikakauden juttuja kohtaan. Asiat nähdään jotenkin niin vanhanaikaisena, mummolajuttuina, joita ei todella huolita kotiin. Oma äitini jaksaa aina ihmetellä vaikkapa räsymattojamme, että miksi ihmeessä ne, kun olisi varaa laatumattoihin. Miksi näin?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jos saat käsiisi esim. sen aikaisia Kaunis Koti-lehtiä, niin näet hieman mitä kaikkea oli 60-luvulla. Se on aika kaukana siitä, mitä ikäpolvesi nyt sisustaa,
Ei ainakaan ole mun tarkoitus koota mitään autenttista kokonaisuutta 60-luvulta. Vaan enempi valita kaikkea jopa eri parista ja ei yhteensopivaakin, mikä _itseä_ miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olet 90-00 ajan sisustuksesta?
Ei ole minun mieleen juurikaan, en laittaisi sellaista omaan kotiin. Mutta olen tysin ok asian kanssa, ei se mitään inhoa minussa aiheuta.
Tuo ajan sohvat, muhkeat nahkanojatuolit? Ikean lastulevyt ja ne massiiviset lastulevyiset koko seinän kattavat kirjahylly, tv-taso, vitriini, dvd ja cd teline kokonaisuudet. Mikään ei herätä yhtään inhoa?
IKEA tuli Suomeen 1996 - eli jollei roudannut kalusteita Ruotsista, ne olivat jonkun muun lastulevyjä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt sekaisin upouudessa kodissa sekä lasia ja korkeakiiltoista valkoista että sinapinkeltaista ja myrkynvihreää. Upea kokonaisuus! Uskoisitte, jos laittaisin kuvan!
Uskon!
Vierailija kirjoitti:
Teillä on vaihtoehtoja, käyttäkää niitä ja olkaa persoonallisia.
Eikö just ole persoonallista poimia kotiinsa vain omaa silmää miellyttävät jutut? Meillä se on sitä retroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole elänyt samaa elämää. Näihin retro kuoseihin liittyy muistoja ja pahoinvointia.
Niinpä. Kun on elänyt lapsuutensa värioksennuksen keskellä sammarit henskeleillä kainaloihin nostettuna, kaipaa näin vahemmiten hillitympää sisustusta.
Aah, ne ihanat vihreät, ruskeat tai oranssit keittiön kaapit :)
Ne oli oikeesti hienot, ja jos vielä löytää hyväkuntoisena tällaisen keittiön se kannattaa ehdottomasti säästää.
Rakastan retroa, mutta se pitää osata sekoittaa oikein niin ettei yleisvaikutelma ole tunkkainen.
En inhoa, arvostan ja rakastan. Ja nythän uusi trendi on grandmillenial, värikäs mummolatyyli.
Vierailija kirjoitti:
En inhoa, arvostan ja rakastan. Ja nythän uusi trendi on grandmillenial, värikäs mummolatyyli.
Ai se on tuo sana! Olenkin ihmetellyt mitä milleniaalit ja sitä nuoremmat touhuavat vanhojen vaatteiden ja esineiden parissa.
Ihan tosi, 70-luvun sisustus ja muoti oli ihan karmeeta. N55+
Juu, en pidä minäkään mistään 70-luvun väreistä. Jotenkin tunkkaista ja likaisia olivat ne vihreän, keltaisen, oranssin ja ruskean sävyt. Pölyisen sohvat, jotka oli päällystetty jollain vakosametilla.
En ole koskaan pitänyt Marimekon kuoseista, koska väri- ja muotomaailma tuovat mieleeni juurikin 70-luvun. Olen hämmästynyt, mikä kaikki on nyt arvokasta. Esim. emaliastiat. Outoa, miten kaikki palaa uudelleen muotiin. Mutta kukin sisustakoon oman kotinsa mielensä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuteeni kuuluu retro/vintage/jotakin muuta ja äidilläni oli hyvä maku. Meillä ei ollut ikäluokkasi vapaasti sovellettua retrohenkistä ns mummolatyyliä, vaan tyylikästä suomalaista muotoilua ja hyvälaatuisia tekstiilejä. Ja myös huomannut, että hyvin harva ikäluokkasi edustaja tunnistaa sen ajan tyyliä monipuolisesti. Siihenkin aikaan sisustustyylit vaihtelivat.
Räsymattojen lisäksi kodeissa oli myös kauniita luonnonkuiduista valmistettuja mattoja, kuten villamatot, sisalmatot, silkkimatot, eläinkarvaiset matot yms.Katselen kyllä somesta ikäluokkasi retrosisustuskuvia ja on toki hauskaa, miten kaikkea sekoitetaan keskenään vapaasti. Maalataan keittiö vaaleanpunaiseksi, kunnostetaan emännänkaappeja , hihkutaan kirppisten löydöistä niin kuin ryjyistä, mutta kaiken aikaa tehdään ihan sitä samaa kuin muut. Ja mitä ehkä oli jonkun mummolassa.
Suomi kaupungistui 60-70-luvulla, joten ikäistenne ns mummolatyyli on ehkä enemmän romantisoitua maalaiselämää kuin mitä se suurella osalla suomalaisia oli moderneissä lähiöissä.
RIntamamiestalot rakennettiin sodan jälkeen 1945 alkaen ja 1960-70-luvulla ne edustivat jo vanhanaikaista tyyliä., josta moni halusi eroon muuttamalla elementtitaloihin. Odottelen yhä, koska ikäpolvesi herää huomaamaan sen aikaiset retro-/vintagekerrostalot. Niissä on monissa hyvinkin upeita väriratkaisuja ja joita nyt haalitte sitten kirppiksiltä oransseina vessanpönttöinä.Jos saat käsiisi esim. sen aikaisia Kaunis Koti-lehtiä, niin näet hieman mitä kaikkea oli 60-luvulla. Se on aika kaukana siitä, mitä ikäpolvesi nyt sisustaa,
En oikein ymmärrä ajatustasi. Ylipäätään aika alentuva suhtautuminen, pidät aikuisten ihmisten sisustusvalintoja söpönä leikkinä kun eivät ymmärrä mitä silloin oikeasti oli. Eihän aloittaja väitä hakevansa mitään mummolatyyliä, saati että yrittäisi sisustaa oman mummolansa tyyliin. Muutenkin on ehkä typerin argumentti, että "tehdään ihan sitä samaa kuin muut". Mitä sitten jos tehdäänkin, mitä sitten jos sama tyyli sattuu miellyttämään muitakin? Vai menetkö myös Ikeaan voivottelemaan hieman ylemmyydentuntoisena, kun ihmiset ostavat sitä samaa kiiltovalkoista kallaxia kuin kaikki muutkin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahoinvointia näihin liittyy? En ymmärrä.
Ei minua inhita oman lapsuuden ajan kuosit, värit, sisustus ylipäätään. Ei se ole mun juttu, mutta ei siihen mitään ikävää liity.
Kiva juttu että sinulla on mukavia muistoka lapsudestasi. Itselläni nämä retrojutut muistuttavat elämästä alkoholistiperheen lapsena köyhissä oloissa. En todellakaan halua ympäröidä itseäni sen aikakauden tavaroilla ja väreillä kun niistä olen kerran päässyt eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahoinvointia näihin liittyy? En ymmärrä.
Ei minua inhita oman lapsuuden ajan kuosit, värit, sisustus ylipäätään. Ei se ole mun juttu, mutta ei siihen mitään ikävää liity.
Kiva juttu että sinulla on mukavia muistoka lapsudestasi. Itselläni nämä retrojutut muistuttavat elämästä alkoholistiperheen lapsena köyhissä oloissa. En todellakaan halua ympäröidä itseäni sen aikakauden tavaroilla ja väreillä kun niistä olen kerran päässyt eroon.
Ymmärrän tämänkin. Tuntuu vaan että niin monella retro aiheuttaa suoranaista inhoa ja minusta se om tosi vahva fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60 luvulla ja viettänyt oman lapsuuteni perinteisessä retrokodissa. Kaikki tuon ajan värit, muodot ja tyyli löytyivät lapsuudenkodistani liiankin yliedustettuina. Sinapinkeltaista, punaista, vihreää, rumaa ruskeaa. Muodot pyöreitä ja jotenkin kömpelön näköisiä. Retrosisustuksessa ei ole minulle mitään sellaista, josta pitäisin ja oman kotini sisustus on täysin toisenlainen.
Jos olisit elänyt tuona aikana, saattaisit itsekin ajatella tuosta tyylistä toisella tavalla.
Räsymattoa en laittaisi kotiini mistään hinnasta, se sopii korkeintaan saunan pukuhuoneeseen.
Riippuu asunnon tunnelmasta. Miksei sopisi johonkin vanhempaan kerrostaloon ja etenkin maalaistaloon, jos tykkää maanläheisyysestä ja harrastaa vaikka eläinten kanssa peuhaamista (!).
Ihanaa että räsymatot ei pääse kuolemaan täysin sukupuuttoon näiden juurevien ihmisten ansiosta
Onpa mammoilla epäselvyyttä mikä on retroa, vintagee tai antiikkia.
Retro on vanhan mallin uustuotantoa.
Vintage on sitä aitoa vanhaa, alle 100 vuotiasta.
Yli 100 vuotta vanha on antiikkia.
Saatte tämän infon ihan ilmaiseksi!
Osa tykkää, osa ei. Helpompi on tykätä kaikesta selvästi vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mammoilla epäselvyyttä mikä on retroa, vintagee tai antiikkia.
Retro on vanhan mallin uustuotantoa.
Vintage on sitä aitoa vanhaa, alle 100 vuotiasta.
Yli 100 vuotta vanha on antiikkia.
Saatte tämän infon ihan ilmaiseksi!
Ehkä tuo 100 v raja on vähän liikaa. Ehkä se yksinkertaiselle ihmiselle sopiva helppo peukalosääntö on.
Noihin retrojuttuihin liittyy meillä boomereilla myös hajumuisto. Siksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mammoilla epäselvyyttä mikä on retroa, vintagee tai antiikkia.
Retro on vanhan mallin uustuotantoa.
Vintage on sitä aitoa vanhaa, alle 100 vuotiasta.
Yli 100 vuotta vanha on antiikkia.
Saatte tämän infon ihan ilmaiseksi!Ehkä tuo 100 v raja on vähän liikaa. Ehkä se yksinkertaiselle ihmiselle sopiva helppo peukalosääntö on.
Se on raja mitä käytetään näissä termeissä.
Kaksinkertaiset ihmiset voivat keksiä omia rajojaan, mutta ei se mitään muuta.
Koska se tyyli on jo kerran läpieletty alun innostuksesta lopun inhotukseen.
Sama se on näiden vaatemuotien kanssa, ei ne minihameet eikä purjelahkeet enää oikein nappaa ja unikot tuli korvista jo silloin ennen muinoin.
Me vanhemmat halutaan ihan uutta ja raikasta, eikä mitään kertaustyylejä.
Nuoret saavat tykätä mistä haluavat, vaikka ruskeista ja oransseista keittiöistä ja röpelöisistä maljakoista.
Mulla on nyt sekaisin upouudessa kodissa sekä lasia ja korkeakiiltoista valkoista että sinapinkeltaista ja myrkynvihreää. Upea kokonaisuus! Uskoisitte, jos laittaisin kuvan!