Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnyttäneitä?
Olitteko tyytyväisiä saamaanne " palveluun" ja apuun synnytyksessä ja osastolla vauvan kanssa? Itse olen todellayytyväinen, terve tyttö tuli turvallisesti maailmaan ja arki lähti harjoitteluiden jälkeen hyvin kulkemaan...
huhtikuun tytön äiti =)
Kommentit (6)
ketä kannattaisi pyytää synnytykseensä?olen menossa pelkopolille kanta- hämeen keskussairaalaan!
kävin pelkopolilla pari kertaa jo raskauden puolessä välissä koska minulla oli (on vieläkin kyllä...) kamala synnytyspelko. halusin sektiota alusta saakka mutta en uskaltanut pyytää...
lopulta kuitenkin sektioon päädyttiin. synnytys oli saatu vihdoin viikon käynnistelyn jälkeen käyntiin, mutta avautuminen pysähtyi ja lapsen sydänäänet oli pitkään ollu monotoniset.
ehdin olla yhteensä sairaalassa melkein kaksi viikkoa (siis ennen ja jälkeen synnytyksen) ja uskon tavaanneeni lähes kaikki kätilöt ja hoitajat. vain yhdestä en pitänyt! ja sekin johtui siitä että olin herkässä mielentilassa ja hän yritti kovasti tuputtaa minulle petidiiniä mitä en halunnut. myöhemmin sama kätilö osoittautui kuitenkin todella ammattitaitoiseksi, kun huomasi kotiinlähtöpäivänä lapsellamme kireän kielijänteen, jota lääkrikään ei ollut huomannut.se leikattiin vielä ennen lähtöämme.
eli, kaikki kätilöt ja hoitajat olivat mukavia, kipulääkettä melkein tuputettiin! leikkauksen jälkeen lähdin nopsaan ite liikkumaan pitkin osastoa ja silloin hoitajat tuli usein sanomaan että ota vaan tästä lääkettä.
alussa jo sanoivat että tuo vauva vaan aina tänne vauvalaan jos haluat mennä rauhassa suihkuun tai kanttiniin. ensimmäiset kaksi yötä vauva oli vauvalassa koko yön, ei tuotu edes syömään.
tämä siksi, että minut leikattiin la klo 20.30 ja ekana yönä en ois voinu tehä mitään vauvan eteen, en saanut edes nostaa päätä tyynyltä kovin ylös enkä juoda paljon mitään ettei tule huono olo.
tokana yönäkin tuntui siltä että sängyssä kääntyminen ja nouseminen on niin kivuliasta ja hidasta enkä olis pystynyt pesee pyllyä yksin, niin siksi jätin vauvan vielä vauvalaan. mitään ei sanottu tästä.
kauniisti kysyivät haluanko vauvan luokseni. jo ekana päivänä hoidin ite kokonaan, noi kaks yötä oli hoidossa. ja tietty suihkujen aikana.
imetykseen sain apua, useammalta hoitajalta. lastenhoitaja näytti lapsen hoitoon liittyviä juttuja ja opasti kylvetyksen yms. " kädestä pitäen" . ja osasto oli aika täynnä silloin, eli ei oltu mitään ainoita asiakkaitakaan. kertakaikkiaan hyvää palvelua!
aina oon inhonnu sairaaloita, mutta nyt kun synnytyksestä on jo kohta puolitoista vuotta, kaipaan sitä sairaala-aikaa! synnytystä pelkään edelleen, koska pelkoni liittyy kipuun, lähinnä ponnistamiseen.
tämä oli vähän sekava sepustus, koska YRITIN kertoa lyhyesti, mutta jos esim. sinua vaanka kiinnostaa tietää enemmän, kysy pois! vastaan ihan mielelläni. on se synnytyspelko niin inhottava asia, että mielelläni autan samoin tuntevaa jos voin!
ai niin, valitettavasti nimiä en paljon muista... synnytyksen hoiti kätilö Paula Paavola. siis leikkuriin asti ja sitten sen jälkeen. Aivan ihanan rauhallinen ja sympaattinen kätilö!
Leikannut lääkäri oli Jorma Kääriäinen. Muita lääkäreitä: oikein mukava Jatta Tuohimaa ja Marjukka Hirvioja.ekalla kerralla pelkopolilla oli kätilönä osastonhoitaja joku Tarja tai Tanja. tummat hiukset, ihana ihminen!
kysele jos haluut jotai tietää!
sannuska
Meidän pienokainen syntyi 5.4.2006 klo:23.38. Sairaalaan menin aamupäivästä joten siinä aamu- ja iltavuoronkätilöt olivat joiden nimiä en muista, mutta erittäin ihania ja mukavia ihmisiä olivat, varsinkin iltavuorilainen. Hän oli vanhempi kätilö ja oikein ihana!!!
Yövuorolainen otti pienokaisemme vastaan ja silloin kätilönä oli joku Alatalo tms ja lääkäri Tuohimaa oli mukana myös.
Synnytystä kätilö kanssa ei voitu käydä läpi, niinkuin kuulemma tapana on, koska hän ei päässyt työvuorojensa takia.
Synnytyspelkoni hävisi kun pääsin sairaalaan ja olin valmis vastaanottamaan sen mikä vastaan tulisi vaikka eihän pienokaisemme maailmaantulo mikään helppojuttu ollut...
Mahdollisesti toisen tulevaisuudessa syntyessä olisin viisaampi monessa asiassa enkä niin paljon jännitä...
Tsemppiä kaikille synnytykseen! se lopputulos on aina ihana =)
sairaalaan menin sisälle jo 23.5, käynnistystä varten. syynä minun synnytyspelkoni ja pelkoni vauvan suuresta koosta. sekä järkyttävät liitoskivut joita en enää kestänyt!
tosiaan maanantaina alkoi käynnistely, lauantaina leikattiin tyttö. ja joka päivä siinä välissä supisteli, mutta paikat ei auennu.
ola alusta alkaen tunne etten tule lasta synnyttää alakautta. siis siinä oli muutakin ku se pelko. jotenkin tiesin ettei se onnistu, vaikka ihan esikoinen kyseessä. äidinvaistoa! =)
harmittaa etten minäkään päässyt selvittämään synnytystä/leikkausta mukana olleiden kanssa, vaan eräs hoitaja vuodeosastolla kävi sen läpi. luki siis papereista. näin jälkikäteen on herännyt monta kysymystä. miksi lapsi ei laskeutunut synnytyskanavaan? oliko lapsi kuitenkin minun mittoihin nähden suuri? lapsi oli 3940g. minusta otettiin lantionkuvat ja piti olla hyvät mitat, mutta... jokin kai esti avautumisen?silloin en tajunnut muuta kuin olla onnellinen että se viikon tuska oli ohi.
saiskohan sairaalasta ne paperit, mitä minusta on sinne kirjattu? tai saahan ne, mutta minne pitää soittaa ja maksaakohan se että lähettävät epikriisit minulle?
seuraavaa raskautta harkitaan tosi tarkkaan, koska en tahdo tollasee rääkkiin lähteä enää. kun ei yli viikkoon saa nukuttua sairaalassa oikeastaan yhtään, oli aika rankkaa palata kotiinkin, kun tietty vauvan kanssa ei kotonakaan nukuta. =) jos en voi olla varma että saan sektion, en tiedä uskallanko raskautua... vaikka tuntemukseni on nämä, silti minulla ei ole varsinaisesti valittamista K-HKS:sta vaan viihdyin oikein hyvin!
sannuska
Eipä osunut silmään ekalla selailulla. Nostan siis tämän. :)
Täytyy opetella käyttämään haku-toimintoa...
Ja nyt kesällä toisen satakunnan keskussairaalassa.
K-HKS:ssä sain synnytyksessa haluamani kivunlievityksen, tosin mielestäni käynnistämistä lapsivesien menen jälkeen viivyteltiin liian pitkään (36h). Osastolla ei olisi saanut kipulääkettä vaikka leikattu eppari. Lasta ei saanut viedä hoitajille edes hetkeksi ettei paheksuttu. Lisäksi vielä haukuttiin (tosin huone kaveri) ettei ikinä pärjää vauvan kanssa kotona ja aivan syyttä.
SatKs:ssä en mielestäni saanut riittävää kipulääkitystä minua ei uskottu kuinka kipeä olen. Osastolla sen sijaan oli todella hyvä hoito kipulääkettä tarjottiin usein vauva otettiin hoitoon jos huomattiin että äiti tarvitsisi hieman lepoa, muutenkin kannustava ilmapiiri.
Molemmissa hoitajilla koko ajan kiire, keskusteluun ei aikaa.