Voi kiesus, perhetyöntekijä tuli eka käynnille ja opetti makkarakastikkeen tekoa minulle keittiöpäällikölle

Jos lapsi on valittanut koulussa, että kotona on pahaa makkarakastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi aikuiselle olla näin vaikeaa avun vastaanottaminen? Aloittajan omanarvontunto on kokenut kolauksen kun perheessään käy perhetyöntekijä , tämä makkarakastike on vain sivuosassa. Kyllä kun apua tarjotaan pitäisi se osata ottaa vastaan eikä nillittää jostain kastikkeesta. Olisko se soosinlaitto ollut sitä että siinä olis harjoiteltu vuorovaikutustaitoja tms. (alanuoli tulee) Ja ei tarvi joka sanaan ja lauseeseen takertua.

Miten voi aikuiselle olla näin vaikeaa ymmärtää, että asiakas ei tässä tapauksessa koe perhetyöntekijän touhuja apuna? Sehän lastensuojelussa onkin suurin ongelma - heidän työtänsä ei perhe, eikä lapsi koe apuna, vaan häirintänä ja kiusaamisena. Varmasti jokainen on valmis vastaanottamaan oikeaa apua. Mutta kun sitä oikeaa, ammattitaitoista apua ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Jos keittiöpäällikkö ei saanut suutaan auki ko. tilanteessa, hän varmasti kyllä perhetyötä tarvitseekin, ja jostainhan se työskentely on aloitettava.

Jos kyseessä teini, niin toivottavasti teini oli mukana. Meillä on ollut lasten kanssa makkarakastikkeen teko ensimmäisiä opetettuja ruoanlaittojuttuja. Tosin meidän lapset oli silloin alle teini-iän, kun tämä opetettiin.

Eihän niille uskalla mitään sanoa. Jos sanoo, ettei nyt tässä asiassa tarvitse apua, niin on "yhteistyökyvytön", ja seuraavaksi onkin lapsi huostassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tilanteessa ei auttanut makkarakastikkeen teko vaan joku muu teko olisi auttanut enemmän.  Eikö perhetyössä tehdä suunnitelmia mitä kukin perhe tarvitsee, ihan tapauskohtaisesti? Pettymyksen tunne jää autettaville sekä perhetyöntekijälle. Varmasti löytyy ammattitaitoa mikä kävisi juuri tämän perheen tarpeisiin.

Miksi joku oli alapeukuttanut tätäkin, tähän mennessä asiallisinta lukemaani vastausta?

Minä alapeukutin tätä viimeisen lauseen vuoksi. Siinä sanottiin, että varmasti löytyy ammattitaitoa, joka kävisi juuri tämän perheen tarpeisiin. Näin ei valitettavasti ole. Ammattitaitoista apua saa kyllä etsiä.

Siis opettiko se perhetyöntekijä tekemään makkarakastiketta vai teittekö yhdessä makkarakastiketta ja juttelitte samalla? Ehkä tuo perhetyöntekijä oli huomannut, että on helpompi luoda suhdetta tekemällä jotain yhdessä kuin istuttamalla alas ja väkinäisesti keskustelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Varmaan vähän sama, jos menisin Rottweilereita kouluttamaan, kun en ole elämässäni minkäänlaista koiraa omistanut.

Puuttuu kokemus siis.

Sosionomı on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto. Saamoista koulista valmistuu esim katiloita ja sairaanhoitajia. Katilot osaavat noin keskimaarin hommansa aivan yhta hyvin vaikeivat itse olisi ikina synnyttaneet, samoin hoitajat hoitavat patevasti potilaita vaikka henkilokohtaista kokemusta samasta sairaudesta ei olisi. Meilla on yleisesti kouluttautumismahdollisuus, jotta kaikki tieto ei perustuisi vain omakohtaiseen kokemukseen, joka usein on omien arvojen mukaista eika perustu objektiiviseen tietoon.

Sosionomin opintoihin kuuluu makkarakastikkeen teko ja sen opettaminen? No paljonko se nepsy-lapsi hyötyy siitä, että äiti osaa tehdä makkarakastiketta, jos muuten ruuanlaitto sujuu?

Ehkä olen väärässä, kun olen kuvitellut sosionomin työhön kuuluvan jotain muuta kuin keittiöhommia. Sen olen jo tiennyt ennestään, että monen kokemus perhetyöntekijästä on ollut se, että istuu vaan persiillään eikä tee yhtään mitään perheen hyväksi vaan seuraa perheen elämää ja tekee siitä raportin. Onhan makkarakastikkeen teon "opettaminen" sentään paljon enemmän.

Eikö perhetyöntekijä tule tarkastelemaan kotiin minkälainen siellä on perhedynamiikka , miten perhe kommunikoi keskenään , jne. Moni vertaa perhetyöntekijää kotihoitajaan joka tiskaa , siivoaa ym. Se että perhetyöntekijä istuu sohvalla on sitä perheen käytöksen tarkkailua. Jotakin  apua perheessä tarvitaan jos perhetyöntekijää on pyydetty paikalle!

Perhe käyttäytyy tietenkin aina täysin normaalisti silloinkin, kun täysin vieras, ulkopuolinen ihminen on tullut varta vasten tilannetta tarkkailemaan. Tai ainakin joku niin luulee.

Eihän kukaan ole väittänyt, että ei JOTAIN apua tarvita, kun perhetyöntekijä taloon tulee. Se tässä on kyseenalaisettu, että se tarjotttu "apu" ei aina auta millään tavalla.

Vanhuksille tehdään selkeät hoito- ja palvelusuunnitelmat ( joita ei yleensä noudateta). Eikä samaa tehdä lastensuojelun tai perhetyön tarpeessa oleville edes teoriassa?

Tuntuu, että lasun ainoa tukimuoto on juurikin lähettää nuo perhetyöntekijät kytikselle ihmisten koteihin tarkkailemaan ja kirjaamaan mahdollisia virheitä. Meillä oli lapsen kanssa sellainen ongelma, että hän heräili öisin huutamaan kuin riivattu, monta kertaa, herättäen koko kerrostalon vielä 3 vuotiaana. Noh, joku naapuri oli tästä tomerana tehnyt lasun. Se tuki mitä sain lapsen ÖISIIN huutokohtauksiin, oli perhetyöntekijät istuun sohvalle jauhamaan tyhjänpäiväisiä keskellä kirkasta päivää. Ei siis oikein ongelma eikä siihen tarjottu apu kohdanneet, ei ne perhetyöntekijät ota lapsia yökylään huutamaan, että minä saisin nukuttua. Eivät sitten havainneet mitään puutteita vanhemmuudessa tai rutiineissa, niin lopettivat "palvelun". Ja minä jäin yksin lapsen huuto-ongelman kanssa. Hyvä, koska oikeasti noista kotikäynneistä aiheutunut ahdistus ja stressi sen väsymyksen kanssa vain pahensi tilannetta potenssiin tuhat.

Mulle tuli Facebookissa vastaan ilmoitus missä haettiin sosiaalityöntekijöitä. Pisti silmään miten siinä korostettiin sosiaalityöntekijä SAA ITSE ITSENÄISESTI PÄÄTTÄÄ MITEN PERHEITÄ AUTTAA.

Öh. Eikö sen nimenomaan pitäisi osata tehdä sitä työtään yhteistyössä sen itse perheen kanssa? Eikö tämän yhteistyökyvyn pitäisi olla suunnilleen tärkein ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Tyhmästä päästä kärsii koko kirjoitti:

Lastensuojelun tehtävä on aiheuttaa päänvaivaa ja lisää ongelmia että sitten on helpompi ottaa lapsi pois laitokseen ja kääriä hynät. Mitä väliä sinusta tai lapsestasi, muka "autetaan". Voi vi ttu Suomi hyvin pyyhkii per seensä tolla lasten "suojelulla".

Joo joo kylläpä kuulee tästä kommentista miten lastensuojelun toimille on ollu tarve kun aggressiivinen ja oppositiossa oleva elämänhallintaongelmainen vanhempi ei osaa asiallisesti edes keskustella

Sinäkö sitten keskustelet asiallisesti tekemällä tuollaisia olettamuksia yhden kommentin perusteella?

Fakta on, että lastensuojelussa tapahtuu virheitä, lastensuojelun työntekijät saattavat käyttäytyä epäasiallisesti tai voi käydä niin kuin ap:n tilanteessa: "autetaan", mutta apu onkin aivan vääränlaista tai turhaa. Lastensuojelun asiakkaaksi joutuminen koetaan myös usein hävettävänä asiana, jos se apu on pakotettu otettavaksi vastaan. Usein myös aiheuttaa vanhemmissa ahdistusta ja pelkoa (vaikka vanhemmat tietäisivät, että lapset voivat hyvin ja lasu on tehty aivan turhaan), koska lastensuojelulla on valta ottaa lapset huostaan.

Lastensuojelu voi pahimmillaan olla täysin mielivaltaista ja vanhemman tunteita ei oteta huomioon, ja tätä perustellaan lapsen edulla ja sillä, että no kun huoli on herännyt ja nyt pitää varmistaa onko kaikki hyvin. Siinä sitten joutuu vanhempana tuntemaan itsensä jotenkin rikolliseksi tai hulluksi, kun monen kuukauden ajan kytätään, että onko perheessä ongelmaa. Sitten kun vihdoin toteavat, että lastensuojelua ei tarvita, niin mitään pahoitteluja tai anteeksipyytelyjä ei saa, vaikka vanhemmille on aiheutettu pitkäksi aikaa täysin turhaa stressiä ja vanhemmilta on viety aikaa turhilla nöyryyttävillä tapaamisilla.

Eli on täysin ymmärrettävää, että lastensuojelu saattaa aiheuttaa asiakkaissa kiukun ja vihan tunteita, kuten näkyy tuossa kommentissa, johon vastasit.

Ihmeellistä, että täälläkin oikeasti puolustellaan lastensuojelua ihan loppuun asti, ihan sama kuinka paskaa "palvelua" ja "apua" niiltä saa. Ikään kuin lastensuojelun työntekijät olisivat jotain erehtymättömiä, kaikentietäviä superihmisiä, jotka eivät voi tehdä virheitä tai olla väärässä. Oletusarvoisesti ovat erinomaisia ja ammattitaitoisia moniosaajia, jotka tietävät paremmin kuin lapsen äiti ja isä, että mikä on lapsen etu. Moraalisestikin tietenkin varsinaisia enkeleitä.

Itse erityislapsen äitinä minua ahdistaisi ja stressaisi ihan suunnattomasti, jos joku parikymppinen lapseton sossu tulisi arvostelemaan kotiamme ja perhettämme. Sen sijaan tervetullutta olisi ollut ihan käytännön apu peehe-elämässä lasten ollessa pieniä (leikkiä hetki lasten kanssa, jotta saan tehtyä kotitöitä tehokkaasti jne.), ja nykyään lasten ollessa isompia ihan erilaisten toimintatapojen ja -periaatteiden opettaminen - eli vinkkejä miten toimia missäkin tilanteessa minimoidakseen erilaiset ongelmatilanteet erityislapsen kanssa. Ja voin taata, että tällaista se parikymppinen lapseton pimu ei osaa. Eikä osaa muutkaan, joilla ei ole kokemusta erityislapsista. Itse on joutunut kaiken opiskelemaan ja oppimaan, mikä on tietty ihan OK! Mutta hyvinvointiyhteiskunnassa sitä apua pitäisi oikeasti saada, ettei joudu kukaan liian koville kuormittumeessa arjessa. Mutta ei - oikeaa apua ei saa, vaan sen sijaan nämä kaiken maailman kokemattomat bimbopimatsut tulevat arvostelemaan ja puhumaan itsestäänselvyyksiä. Sori, mutta mulla ei ole edes aikaa tuollaiseen pelleilyyn. Erityisarki on kiireistä ja stressaavaa jo ilman tällaista "apua".

Vierailija kirjoitti:

Et saanut sitten sanotuksi mitään? Kommunikointi on vaikea laji.

Minulla on samanlainen kokemus. Hain tuki- tai lomaperhettä lapselle ja sain kaksi perhetyöntekijää. He tulivat meille istumaan ja kahvittelemaan. Jouduin aina lopettamaan omat hommat ja pitämään vieraista innostuvaa taaperoa kurissa. Joka kerta kysyin, että mikä heidän vierailun tarkoitus on. He sanoivat, että auttavat vaikka minua täyttämään papereita yms. Olin kyllä siihen ikään asti oppinut täyttämään paperit jopa maissa jossa en osannut edes kieltä. Kävivät muka ohjaamassa itsestään selvyyksiä, eivätkä ottaneet vastaan minun ihmettelyä. Esim. Kun kielsi lasta, eikä hän lopettanut maljakon räpläämistä, otin maljakon pois ja siirsin lapsen pois. Ihan niin kuin normaali ihminen tekee. He kommentoivat: "hyvä". Ihan kuin olisin idiootti, joka opettelee perusasioita.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että täälläkin oikeasti puolustellaan lastensuojelua ihan loppuun asti, ihan sama kuinka paskaa "palvelua" ja "apua" niiltä saa. Ikään kuin lastensuojelun työntekijät olisivat jotain erehtymättömiä, kaikentietäviä superihmisiä, jotka eivät voi tehdä virheitä tai olla väärässä. Oletusarvoisesti ovat erinomaisia ja ammattitaitoisia moniosaajia, jotka tietävät paremmin kuin lapsen äiti ja isä, että mikä on lapsen etu. Moraalisestikin tietenkin varsinaisia enkeleitä.

Itse erityislapsen äitinä minua ahdistaisi ja stressaisi ihan suunnattomasti, jos joku parikymppinen lapseton sossu tulisi arvostelemaan kotiamme ja perhettämme. Sen sijaan tervetullutta olisi ollut ihan käytännön apu peehe-elämässä lasten ollessa pieniä (leikkiä hetki lasten kanssa, jotta saan tehtyä kotitöitä tehokkaasti jne.), ja nykyään lasten ollessa isompia ihan erilaisten toimintatapojen ja -periaatteiden opettaminen - eli vinkkejä miten toimia missäkin tilanteessa minimoidakseen erilaiset ongelmatilanteet erityislapsen kanssa. Ja voin taata, että tällaista se parikymppinen lapseton pimu ei osaa. Eikä osaa muutkaan, joilla ei ole kokemusta erityislapsista. Itse on joutunut kaiken opiskelemaan ja oppimaan, mikä on tietty ihan OK! Mutta hyvinvointiyhteiskunnassa sitä apua pitäisi oikeasti saada, ettei joudu kukaan liian koville kuormittumeessa arjessa. Mutta ei - oikeaa apua ei saa, vaan sen sijaan nämä kaiken maailman kokemattomat bimbopimatsut tulevat arvostelemaan ja puhumaan itsestäänselvyyksiä. Sori, mutta mulla ei ole edes aikaa tuollaiseen pelleilyyn. Erityisarki on kiireistä ja stressaavaa jo ilman tällaista "apua".

Olen nähnyt tuon. Minulla on extra helppo ja rauhallinen lapsi. Ei siis ole kasvatuksen tulos, vaan temperamentti. Ystävälläni on on kaikista ADHD:ein lapsi, mitä ikinä olen nähnyt. Lapsi on kiltti , ei kiusaa tai käy kiinni eikä edes kiukuttelee, mutta on vain niin ylivilkas ettei sitä pitele mikään. Ystäväni on upea ja kärsivällinen äiti. Olimme kerran yhdessä paikassa, jossa oli ns.ammattilaisia. He sanoivat minulle, että voisinko opettaa ystävälleni, kuin ja lasten kanssa ollaan, koska olen lapseni niin hienosti kasvattanut. Jotenkin ihan absurdi tilanne ja mietin, että näinkö pihalla ammattilaiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Mielestäni tämmöiset asiakkaat loukkaavat todella pahasti työntekijän ammattitaitoa. Minä olen lapseton sosionomi ja juuri annoin ystävälleni neuvoja esimerkiksi lapsen toiminnanohjaukseen liittyen kun eivät tiedä mitä tekevät todella vilkkaan lapsen kanssa. Ystäväni kiitteli ja sanoi ettei olisi itse keksinyt mitään vastaavia keinoja mitä neuvoin. Kyllä se lapsetonkin ihminen voi tietää asioista ja paljonkin vaikkei itsellä olisi omia lapsia. Se onko työntekijällä lapsia ei oikeuta aliarvioimaan hänen osaamistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Mielestäni tämmöiset asiakkaat loukkaavat todella pahasti työntekijän ammattitaitoa. Minä olen lapseton sosionomi ja juuri annoin ystävälleni neuvoja esimerkiksi lapsen toiminnanohjaukseen liittyen kun eivät tiedä mitä tekevät todella vilkkaan lapsen kanssa. Ystäväni kiitteli ja sanoi ettei olisi itse keksinyt mitään vastaavia keinoja mitä neuvoin. Kyllä se lapsetonkin ihminen voi tietää asioista ja paljonkin vaikkei itsellä olisi omia lapsia. Se onko työntekijällä lapsia ei oikeuta aliarvioimaan hänen osaamistaan.

Juu. Tunnen tuon tyypin. Jakaa niitä neuvojaan koko ajan ja kaikille. Ainoa keino on kiitellä ja yrittää päästää tilanteesta vain eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että täälläkin oikeasti puolustellaan lastensuojelua ihan loppuun asti, ihan sama kuinka paskaa "palvelua" ja "apua" niiltä saa. Ikään kuin lastensuojelun työntekijät olisivat jotain erehtymättömiä, kaikentietäviä superihmisiä, jotka eivät voi tehdä virheitä tai olla väärässä. Oletusarvoisesti ovat erinomaisia ja ammattitaitoisia moniosaajia, jotka tietävät paremmin kuin lapsen äiti ja isä, että mikä on lapsen etu. Moraalisestikin tietenkin varsinaisia enkeleitä.

Itse erityislapsen äitinä minua ahdistaisi ja stressaisi ihan suunnattomasti, jos joku parikymppinen lapseton sossu tulisi arvostelemaan kotiamme ja perhettämme. Sen sijaan tervetullutta olisi ollut ihan käytännön apu peehe-elämässä lasten ollessa pieniä (leikkiä hetki lasten kanssa, jotta saan tehtyä kotitöitä tehokkaasti jne.), ja nykyään lasten ollessa isompia ihan erilaisten toimintatapojen ja -periaatteiden opettaminen - eli vinkkejä miten toimia missäkin tilanteessa minimoidakseen erilaiset ongelmatilanteet erityislapsen kanssa. Ja voin taata, että tällaista se parikymppinen lapseton pimu ei osaa. Eikä osaa muutkaan, joilla ei ole kokemusta erityislapsista. Itse on joutunut kaiken opiskelemaan ja oppimaan, mikä on tietty ihan OK! Mutta hyvinvointiyhteiskunnassa sitä apua pitäisi oikeasti saada, ettei joudu kukaan liian koville kuormittumeessa arjessa. Mutta ei - oikeaa apua ei saa, vaan sen sijaan nämä kaiken maailman kokemattomat bimbopimatsut tulevat arvostelemaan ja puhumaan itsestäänselvyyksiä. Sori, mutta mulla ei ole edes aikaa tuollaiseen pelleilyyn. Erityisarki on kiireistä ja stressaavaa jo ilman tällaista "apua".

Olen nähnyt tuon. Minulla on extra helppo ja rauhallinen lapsi. Ei siis ole kasvatuksen tulos, vaan temperamentti. Ystävälläni on on kaikista ADHD:ein lapsi, mitä ikinä olen nähnyt. Lapsi on kiltti , ei kiusaa tai käy kiinni eikä edes kiukuttelee, mutta on vain niin ylivilkas ettei sitä pitele mikään. Ystäväni on upea ja kärsivällinen äiti. Olimme kerran yhdessä paikassa, jossa oli ns.ammattilaisia. He sanoivat minulle, että voisinko opettaa ystävälleni, kuin ja lasten kanssa ollaan, koska olen lapseni niin hienosti kasvattanut. Jotenkin ihan absurdi tilanne ja mietin, että näinkö pihalla ammattilaiset ovat.

Näinhän se juuri menee, ettei ammattilaisetkaan usein ole perillä näistä asioista. Itselläni on kaksi lasta, joista toisella on ADHD sekä autistisia piirteitä. Toinen taas on ihan normaali, kiltti, empaattinen ja hyvin käyttäytyvä lapsi. Siltikin saan kuulla, että se ADHD on vain huonosti kasvatettu tai "huonoista kotioloista". Meidän perheessämme ei ole päihteitä, emme ole väkivaltaisia tmv. Molemmilla vanhemmilla on yliopistokoulutus. Jostain syystä ilmeisesti olemme vain päättäneet jättää kasvattamatta toisen lapsista, mutta toiseen olemme panostaneet?

Vierailija kirjoitti:

No oisko ollut mitään sanoo vaikka, että ruoanlaitto ei oo teidän ongelma ja kertoa, mihin sitä tukee kaipaisitte..?

Vaikka vuorovaikutukseen lapsen kanssa, jota sossuntäti yritti parantaa yhdessä tekemisellä. Tekemiseksi valittiin ruuanlaitto ja valittiin helppo aihe, jotta lapsikin voi osallistua. Ilmeisesti se oli kuitenkin "päällikölle" liian vaikeaa, kun se on tottunut vaan komentelemaan muita

Vierailija kirjoitti:

Kai kerroit olevasi keittiöpäällikkö?

Eli nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Mielestäni tämmöiset asiakkaat loukkaavat todella pahasti työntekijän ammattitaitoa. Minä olen lapseton sosionomi ja juuri annoin ystävälleni neuvoja esimerkiksi lapsen toiminnanohjaukseen liittyen kun eivät tiedä mitä tekevät todella vilkkaan lapsen kanssa. Ystäväni kiitteli ja sanoi ettei olisi itse keksinyt mitään vastaavia keinoja mitä neuvoin. Kyllä se lapsetonkin ihminen voi tietää asioista ja paljonkin vaikkei itsellä olisi omia lapsia. Se onko työntekijällä lapsia ei oikeuta aliarvioimaan hänen osaamistaan.

Kyllä se oikeuttaa siinä vaiheessa, kun se paukapää tulee opettamaan makkarakastikkeen tekoa tai muuten tekee itsestänsä hölmön. Jos taas sosionomilla on oikeasti jotain tietoa ja taitoa näissä asioissa, niin varmasti apua kaipaava vanhempi kuuntelee, eikä aliarvioi. Kun vaan tulisi vastaan se asiansa osaava perhetyöntekijä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tilanteessa ei auttanut makkarakastikkeen teko vaan joku muu teko olisi auttanut enemmän.  Eikö perhetyössä tehdä suunnitelmia mitä kukin perhe tarvitsee, ihan tapauskohtaisesti? Pettymyksen tunne jää autettaville sekä perhetyöntekijälle. Varmasti löytyy ammattitaitoa mikä kävisi juuri tämän perheen tarpeisiin.

Miksi joku oli alapeukuttanut tätäkin, tähän mennessä asiallisinta lukemaani vastausta?

Minä alapeukutin tätä viimeisen lauseen vuoksi. Siinä sanottiin, että varmasti löytyy ammattitaitoa, joka kävisi juuri tämän perheen tarpeisiin. Näin ei valitettavasti ole. Ammattitaitoista apua saa kyllä etsiä.

joo, meilläkin käyny kaikenlaista harakkaa, mut eipä ole apua saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Mielestäni tämmöiset asiakkaat loukkaavat todella pahasti työntekijän ammattitaitoa. Minä olen lapseton sosionomi ja juuri annoin ystävälleni neuvoja esimerkiksi lapsen toiminnanohjaukseen liittyen kun eivät tiedä mitä tekevät todella vilkkaan lapsen kanssa. Ystäväni kiitteli ja sanoi ettei olisi itse keksinyt mitään vastaavia keinoja mitä neuvoin. Kyllä se lapsetonkin ihminen voi tietää asioista ja paljonkin vaikkei itsellä olisi omia lapsia. Se onko työntekijällä lapsia ei oikeuta aliarvioimaan hänen osaamistaan.

Juu. Tunnen tuon tyypin. Jakaa niitä neuvojaan koko ajan ja kaikille. Ainoa keino on kiitellä ja yrittää päästää tilanteesta vain eteenpäin.

Joo, tyyliin: "Oletko kokeillut antaa positiivista palautetta onnistumisista?" Ai joo helvetti, eipä ole tullut mieleenkään... "Hei kiitos tästä kullanarvoisesta vinkistä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sosionomin lapsettomuus asiaan kuuluu?

Ehkäpä siten, että ei sellainen ihminen voi oikeasti tietää juuri mitään lapsista tai perhe-elämästä käytännössä, saatika sitten nepsy-ongelmista, jotka ovat ihan oma lukunsa. 

Mielestäni tämmöiset asiakkaat loukkaavat todella pahasti työntekijän ammattitaitoa. Minä olen lapseton sosionomi ja juuri annoin ystävälleni neuvoja esimerkiksi lapsen toiminnanohjaukseen liittyen kun eivät tiedä mitä tekevät todella vilkkaan lapsen kanssa. Ystäväni kiitteli ja sanoi ettei olisi itse keksinyt mitään vastaavia keinoja mitä neuvoin. Kyllä se lapsetonkin ihminen voi tietää asioista ja paljonkin vaikkei itsellä olisi omia lapsia. Se onko työntekijällä lapsia ei oikeuta aliarvioimaan hänen osaamistaan.

Kyllä se oikeuttaa siinä vaiheessa, kun se paukapää tulee opettamaan makkarakastikkeen tekoa tai muuten tekee itsestänsä hölmön. Jos taas sosionomilla on oikeasti jotain tietoa ja taitoa näissä asioissa, niin varmasti apua kaipaava vanhempi kuuntelee, eikä aliarvioi. Kun vaan tulisi vastaan se asiansa osaava perhetyöntekijä...

Kuten joku jo yllä kyseli niin oliko kyse nimenomaan makkarakastikkeen tekemisestä vai kenties siitä, että yhdessä tekemällä tilanne on luonnollisempi ja siinä on helpompi puhua kuin pöydän ääressä kasvotusten istumalla?