Kolmekymppisenä eronneet, ehdittekö perustaa perhettä?

No ehdin. 29-vuotiaana tapasin mieheni ja perustimme perheen noin vuoden sisällä suhteen alusta.

Ehdin, mutta se oli iso virhe. En lastani tietenkään kadu, mutta sitä kadun, että paniikissa tein lapsen ihan liian äkkiä käytännössä tuntemattomalle miehelle. Ongelmiahan siitä vain tuli. 

Jos pystyisin niin jäisin vielä suhteeseen, mutta valitettavasti sitä vaihtoehtoa tuskin on. Meillä oli perhe myös suunnitteilla, sen takia tuntuu tällä hetkellä siltä kuin menettäisin koko tulevaisuuden. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitkäaikainen mies jätti mut hieman yli kolmekymmentä ollessani. Pohja todellakin putosi elämältä, masennuin entistä pahemmin ja keräilen itseäni edelleen usean vuoden päästä. Seurustelen nyt ihan mukavan miehen kanssa joka ei kuitenkaan ole täysin sellainen jonka olisin kuvitellut mahdollisen lapseni isäksi. En myöskään näe todennäköisenä että olemme yhdessä loppuelämää. Silti tämä suhde on iästäni johtuen todennäköisesti ainoa mahdollisuus jos lapsia haluan.

Niin, tähän voi suhtautua kahdella tapaa. Joko lähtee vielä etsimään jotain neulaa heinäsuovasta eli tässä iässä vapaana olevaa, täyspäistä lapsia haluavaa ihmistä josta olisi sekä täydelliseksi kumppaniksi että isäksi, ja ottaa riski että sitä ei parissa vuodessa ehdi löytyä. Tai ajatella että sillä mennään mitä on ja yritetään tehdä nykytilanteesta paras mahdollinen ennen kuin aika loppuu. Alan kallistua jälkimmäiseen, uskon että jäisin katumaan jos en edes yrittäisi saada lasta.

Aika hurjaa, jos lapsentarve on niin suuri, että "kuka vaan" suhteellisen ok tyyppi kelpaa isäksi. Lapsiarki on todella raskasta, vaikka olisi se ns. täydellinenkin kumppani rinnalla. En voi edes kuvitella, mitä se olisi, jos kumppanina olisi vain "ihan kiva tyyppi, jonka kanssa en kuitenkaan näe yhteistä tulevaisuutta"

Ymmärrän, suhtautuisin varmasti samoin jos olisin edes viisi vuotta nuorempi tai jos olisin löytänyt sen ns. täydellisen ajoissa. Aika kuitenkin osoittaa rajallisuutensa ja realismi tulee peliin kun tajuaa että aika on loppumassa. Ei elämässä saa aina sitä täydellistä tilannetta. Jos sitä odottaa ei välttämättä saa paljon mitään. Mutta tämä on tietysti kunkin oma, todella henkilökohtainen kanta joka ratkaisee.

Ja se täytyy sanoa, että en usko että näin hyviä tyyppejä kuin tämä mies tulee useinkaan vastaan, ainakaan vapaina. Mulle ei todellakaan kelpaa ihan kuka vain ja ymmärrän itsekin että odotukseni parisuhdetta kohtaan on aika korkeita, koska ne muutama aiempi kumppani ovat asettaneet riman todella korkealle. En siis missään tapauksessa sano että olen harkitsemassa lapseni isäksi mitään viinaanmenevää renttua tms.

Up

Kyllä minä tiedän monia jotka on yli kolmekymppisinä löytäneet uuden kumppanin ja ehtineet saada lapsia.

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

Aloin seurustelemaan 25 vuotiaana. Erosin 28 vuotiaana. Aloin seurustella 29 vuotiaana, erosin 35 vuotiaana. Naimissa en oo ees ollut.

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyisin niin jäisin vielä suhteeseen, mutta valitettavasti sitä vaihtoehtoa tuskin on. Meillä oli perhe myös suunnitteilla, sen takia tuntuu tällä hetkellä siltä kuin menettäisin koko tulevaisuuden. Ap

Kuinka vanha olet? Jos olet yhdessä väärän miehen kanssa, niin ero on hyvä vaihtoehto. Lasta ei voi hankkia jo valmiiksi huonoon suhteeseen. Hyvänkin kanssa lapsen saaminen on kriisi.. Lemppaa mies, ja hetken toipumisen jälkeen etsi joku noin 35-40v mies, jolla ei ole vielä lapsia. Nuorempia ei kannata katsella, koska suurella todennäköisyydellä eivät ole valmiita perheen perustamiseen. Oman mieheni tapasin, kun hän oli kolmevitonen. Halusi perhettä alle vuoden sisällä suhteen alkamisesta.

Vierailija kirjoitti:

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

Täh, varmaan provo. Ehdit vielä aivan hyvin miehenä. Jos sua estää joku outo henkinen asia kuten että sun piireissä porukka on ns normaalisti pyöräyttänyt lapset n. 25v viimeistään niin unohda sellaiset esteet.

Erosin kun olin 30v. Parin vuoden päästä olin jo 2 lapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

Täh, varmaan provo. Ehdit vielä aivan hyvin miehenä. Jos sua estää joku outo henkinen asia kuten että sun piireissä porukka on ns normaalisti pyöräyttänyt lapset n. 25v viimeistään niin unohda sellaiset esteet.

Ei ole provo. Tuntuu olevan mahdotonta löytää tässä iässä enää sellaista joka perheen haluaisi perustaa. Ilmeisesti miehiä on niin paljon suhteessa enemmän. Useampi vuosi jo etsitty niin tuskin tässä mahdollisuudet enää kasvaa.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

Täh, varmaan provo. Ehdit vielä aivan hyvin miehenä. Jos sua estää joku outo henkinen asia kuten että sun piireissä porukka on ns normaalisti pyöräyttänyt lapset n. 25v viimeistään niin unohda sellaiset esteet.

Ei ole provo. Tuntuu olevan mahdotonta löytää tässä iässä enää sellaista joka perheen haluaisi perustaa. Ilmeisesti miehiä on niin paljon suhteessa enemmän. Useampi vuosi jo etsitty niin tuskin tässä mahdollisuudet enää kasvaa.

M38

Jos asut kovin pienellä paikkakunnalla niin ymmärrän, tai jos et ole sosiaalisesti kovin lahjakas, tai jos parisuhdekokemusta on pyöreä nolla. Muutoin olet mies parhaassa iässä ja mahdollisuudet on vielä hyvät. Kokeile eri deittisovelluksia kuin ennen. Kysy huvikseen kavereilta jos ne tietäisi ketään mukavaa sinkkua omista kavereista. Ihan tosissaan, vielä ei tule heittää kirvestä kaivoon. Ei moneen vuoteen. Mutta kannattaa tietysti silti toimia aktiivisesti asian eteen. Tsemppiä!

N34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyisitkö hankkimaan lapsen yksin, esim omien vanhempiesi tuella? Sitten ei jää haave toteutumatta vain epätoivoisten sinkkumarkkinoiden vuoksi?

Tämä ei kyllä tunnu omalta, olen aina halunnut lapsen yhdessä kumppanin kanssa, en yksin. Ap

Mitäs sitten, jos kumppani lähteekin lätkimään lapsen tultua?

Sitten tietenkin lähetetään lapsi takasin sinne mistä on tullutkin :O ..vai?

Mitä tässä maailmassa voisi tehdäkään, jos aina miettisi, että mikä voisi mennä sitten pieleen...

Mitä sitten jos sairastuukin itse lapsen tulon jälkeen? Mitä sitten jos lapsi sairastuu? ..tai mies? taityöpaikka menee? Mitä sitten jos mies paljastuu mulkeroksi lapsen tulon jälkeen? Mitä sitten jo itse paljastuu mulkeroksi lapsen tulon jälkeen? Mitä sitten jos lapsi kuolee syöpään sen ollessa viisi? Mitä jos tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Mitä jos pelaat kaikki rahasi ja olet täysin kusessa lapsen tulon jälkeen, tai jos mies pelaa, tai alkaa narkkaamaan, tai lapsi alkaa? Mitä sitten jos Venäjä hyökkää ja tulee sota? Mitä sitten jos ydinvoimala räjähtää lapsen tulon jälkeen? Mitä sitten jos ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat ihan katastrofaaliset lapsen tulon jälkeen ja toivoisit ettet olisi lisääntynyt ja saattanut lasta siihen kamalaan maailmaan?  Mitä sitten jos lapsen tulon jälkeen...? Niin, mitä sitten?

Kai sitä nyt sitten hoitaisi sen lapsen itse parhaansa mukaan, jos toinen lähtee totaalisesti lätkimään ja lapsenkin jättää huoltamatta. Mitä muutakaan? Ja kyllä ne isätkin yleensä haluavat lastensa kanssa olla, eronkin jälkeen. Miten tämä nyt liittyi mihinkään?

(ps.vähän tyhmä kysymys)

- ei ap

Vierailija kirjoitti:

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

vielä ehtii?

En ehtinyt, mutta kaksi ystävääni ehti. Olen kuitenkin löytänyt hyvän ihmissuhteen. 

Hyvin ehtii.

Naimisiin menin alle 20-vuotiaana ja erosin alle 30-vuotiaana, tästä liitosta yksi lapsi.

Olin 38-vuotias kun tapasin miehen ja suhteesta kaksi lasta.

Olisiko teillä kumppanuusvanhemmuus mahdollinen eli että tekisitte lapsen ennen eroa tai jopa eron jälkeen ja jatkaisitte sen lapsenne vanhempina mutta ette enää parisuhteessa? Jos suhteessa väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa niin silloin tietenkään ei mutta jos esim. pettämistä tai kumppani löytänyt uuden niin sellaisissa tapauksissa saattaisi onnistua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

34v erosin, en löytänyt parisuhdetta enkä ehtinyt perustaa.

M38

Täh, varmaan provo. Ehdit vielä aivan hyvin miehenä. Jos sua estää joku outo henkinen asia kuten että sun piireissä porukka on ns normaalisti pyöräyttänyt lapset n. 25v viimeistään niin unohda sellaiset esteet.

Ei ole provo. Tuntuu olevan mahdotonta löytää tässä iässä enää sellaista joka perheen haluaisi perustaa. Ilmeisesti miehiä on niin paljon suhteessa enemmän. Useampi vuosi jo etsitty niin tuskin tässä mahdollisuudet enää kasvaa.

M38

Jos asut kovin pienellä paikkakunnalla niin ymmärrän, tai jos et ole sosiaalisesti kovin lahjakas, tai jos parisuhdekokemusta on pyöreä nolla. Muutoin olet mies parhaassa iässä ja mahdollisuudet on vielä hyvät. Kokeile eri deittisovelluksia kuin ennen. Kysy huvikseen kavereilta jos ne tietäisi ketään mukavaa sinkkua omista kavereista. Ihan tosissaan, vielä ei tule heittää kirvestä kaivoon. Ei moneen vuoteen. Mutta kannattaa tietysti silti toimia aktiivisesti asian eteen. Tsemppiä!

N34

Oulun seudulla tällä hetkellä, mahdollisesti muutan etelämmäs tulevaisuudessa uran takia kun sinkkuna ei varsinaisesti mikään sido jäämään. 13v pitkä suhde päättyi tuolloin 34v. Kaikki deittisivut testattu, muut kuin Tinder melko kuolleita tällä seudulla. Kavereista ei valitettavasti ole ollut apua tässä asiassa.

M38

Vierailija kirjoitti:

En ehtinyt, mutta kaksi ystävääni ehti. Olen kuitenkin löytänyt hyvän ihmissuhteen. 

Mulle kävi juuri päinvastoin. Löysin lapsilleni isän mutta en saanut kunnollista parisuhdetta.