Millainen on taloudellinen tilanteesi verrattuna vanhempiisi saman ikäisenä
Kun vertaat itseäsi vanhempiisi aikana, jolloin he olivat yhtä vanhoja kuin sinä nyt, niin olivatko he köyhempiä, varakkaampia vai taloudeltaan samassa asemassa, kuin mitä itse olet tällä hetkellä ?
Omat vanhempani olivat ainakin huomattavasti varakkaampia. Oli omistustasunto ja molemmilla vakituiset hyvin palkatut työt. Ja itsehän tässä asustelen vuokrayksiössä ja työttömyyskausien ja määräaikaisten työsuhteiden vaihdellessa.
Kommentit (43)
Huomattavasti varakkaampia. Melkein kokonaan maksettu omakotitalo, kaksi uutta autoa, molemmat keskituloisia. Minä asun yksin vuokralla, auto on 15 vuotta vanha romu. On sentään vakityö.
Olivat huomattavasti varakkaampia= omakotitalo, auto, varaa kahteen lapseen ja Euroopan-matkoihin. Minulla ei ole mitään näistä, ei ole varaa saada edes velkaa. Mitäs sairastuin.
Itse sanoisin ihan suoralta kädeltä, että oma taloudellinen tilanteeni on huomattavasti parempi kuin vanhemmillani 30 vuotta sitten. Toisaalta, jos lapsia haastattelee, voi tulla toisenlainen kuva. Minulta ei lapsuudessa puuttunut mitään, omat teinit eivät varmaan koe saavansa "koskaan yhtään mitään".
Varakkaampia olivat. Oli paremmat työt, ostivat oman asunnon paljon nuorempana kuin minä paljon paremmalta alueelta. Kyllä oma taloudellinen tilanne on kärsinyt näistä nykyajan haasteista; pätkätyöt, lainaa vaikeampi saada, asunnot kalliimpia, kovempi tappelu kunnon työpaikoista.
Elintasoni on kaikilla mittapuilla mitattuna 5x suurempi kuin 70-luvun pienviljelijä vanhemmillani.
Minä olen monin kerroin varakkaampi.
Käsittääkseni parempi. Parempi palkka, vähemmän lainaa, pienemmät menot, enemmän arvokasta omaisuutta.
Todella paljon parempi verrattuna muonamies-ja karjakkovanhempiini! Kotona luettiin,se oli poikkeuksellista ja pelasti minut, innostuin opiskelemaan.Nyt akateeminen,hyväpalkkainen ja kykenen vanhoja vanhempiani auttamaan jos kohta he ylpeinä, pienellä selviämään tottuneina eivät koskaan mitään pyydä.
Huonompi. Vanhempani ostivat jo kolmekymppisenä, suurella pankkilainalla toki, omakotitalon pääkaupunkiseudulta. Minä en koskaan olisi kyennyt saamaan samansuuruista lainaa, puhumattakaan, että olisin pystynyt maksamaan sen.
Niin no miten sen nyt ajattelee. Omat vanhempani tienasivat huomattavasti enemmän mutta siihen lama-aikaan korot olivat järkyttävät ja vanhempani opintovelkaisiakin joten heillä ei vielä tämän ikäisinä ollut säästöjä. Itse olen sijoittanut osakkeisiin ja vaikka summat ovat olleet pieniä niin kymmenessä vuodessa ne ovat poikineet niin hyvin että salkun arvo lähentelee 100t euroa. Että tavallaan olen varakkaampi mutta heidän palkkansa ovat olleet paljon parempia kuin omani on.
Itse olen 39v.
Olen akateemiseti koulutettu, hyvinpalkatussa asiantuntija työssä.
Velaton omakotitalo pääkaupunkiseudulla, huvila merenrannalla ymv.
Vanhemmillani tässä iässä velkainen rintamamiestalo, terveys menetetty jne.
Kyllä nykyisin saa paremmat eväät alkumetreillä.
Parempi kuin äidilläni. Olen lapseton ja äiti huolehti minusta yksin.
Isästä en osaa sanoa. Hän oli saanut jo koko perintönsä, minä vasta puolet. Ehkä aika samoissa mennään tai isä oli rikkaampi.
Vanhemmillani huomattavasti parempi. Paahtoivat mun ikäisenä täysillä uraputkessa. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut 4 vuotta.
Olen nyt nelikymppisenä merkittävästi varakkaampi ja suurituloisempi kuin vanhempani, vaikka heilläkin oli omistusasunto ja ihan OK työpaikat. Lapsia yhtä paljon.
Om tilanne piirun verran parempi.
Ikää 55 v ja vanhempani olivat tuossa iässä vetämässä eläkettä, joka on suurempi kuin minun akateemisesti koulutetun palkka nyt.
Vanhemmillani oli saman ikäisenä upouutena ostettu auto, maksettu iso paritalo Helsingistä ja kesämökki järvenrannalta josta vähän velkaa. Äitini on koulutukseltaan peräti lastentarhan opettaja ja isä itseoppinut ylioppilas. Itse maisteri ja maisterin kanssa naimisissa ja tilanteemme on huomattavasti heikompi (perheasunto huonommalla alueella josta velkaa, auto vanha romu ja mökistä ei tietoa).
Olen kolmikymppinen, omat vanhemmat olivat duunareita ja työnsa aloittivat jo alle 20-vuotiaina ja 27-vuotiaina hankkivat ensimmäisen asuntolainan kerrostalo lähiöstä. Rahaa heillä oli kait ihan normi duunarin palkka, noin tänä päivänä varmaan 2000 euroa per pää jos vähän pyöristetään äitin palkkaa ylös ja isän alas. No heillä oli lainat ja auto minun iässäni. Itte olen onnistunut säheltämään raha-asioissa ja opiskellut ammatin josta ei löydy työtä ja tehnyt pätkäduuneja siellä täällä. Tällä hetkellä aloin uudelleen opiskelemaan työllistävälle normi palkkaiselle alalle, joten voisin kuvitella että 5-8 vuoden päästä olen samassa tilanteessa kuin porukat vähän alle kolmikymppisinä. Mutta elämä on kuitenkin aika kivaa, vaikka rahaa ei hirveästi ole ollut.
Sanoisin että oma taloudellinen tilanteeni on hieman parempi.