Millainen on taloudellinen tilanteesi verrattuna vanhempiisi saman ikäisenä

Itselläni on upouutena ostettu auto, maksettu iso paritalo Helsingistä ja kesämökki järvenrannalta josta vähän velkaa. Olen koulutukseltani lastentarhan opettaja ja mieheni ylioppilas. Äiti on maisteri ja maisterin kanssa naimisissa ja tilanteensa oli huomattavasti heikompi (perheasunto huonommalla alueella josta velkaa, auto vanha romu ja mökistä ei tietoa).

Parempi. Tässä iässä vanhempani asuivat lapsen (eli minun) kanssa vuokrakaksiossa huonomaineisessa lähiössä. Auto oli pieni, vanha ja rämä. Ulkomaanmatkailuun ei ollut varaa. Lomailtiin kotona tai kyläiltiin sukulaisten luona. Joskus muistan että vuokrattiin kesällä mökki viikoksi. Työpaikka kummallakin oli vakituinen, mutta elintaso heikompi kuin minulla nyt.

Me asumme suuremmassa omistusasunnossa kantakaupungissa. Auto on suurempi, uudempi ja parempi. Ulkomailla matkailtiin pari kertaa vuodessa ennen koronavirusta. Työpaikka kummallakin on vakituinen ja hyväpalkkainen. Rahaa jää reilusti säästöön, vaikka elintaso kaiken kaikkiaan on parempi kuin vanhemmillani tässä iässä.

Vanhemmillani on iso ikäero joten:

Isäni oli 25-vuotiaana hyväpalkkaisessa duunarihommassa, asui yksiössä. Varaa autoon, juhlimiseen, matkusteluun.

Äitini odotti 25-vuotiaana esikoistaan (minua), asui isossa omakotitalossa, auto, lemmikkejä, vakkaripaikka rahakkaalla alalla. Asuntolaina tosin niskassa.

Minä 25-vuotiaana olen opiskelija, jolla ei ole rahaa säästössä, ikinä en ole matkustellut ja oon täysin pulassa jos jokin esim. hajoaa. Tuskin tulee ikinä olemaan varaa minkäänlaiseen omaan asuntoon tai edes perheen perustamiseen.

Opiskelen vielä monta vuotta, koska en hakenut teininä apua mielenterveysongelmiini, vaan jäin yksinkertaisesti kotiin tekemään henkistä kuolemaa. Kaduttaa omat valinnat ja tiedän ihan itse olevani vastuussa tilanteestani. Yritän kovasti täältä päästä ylös, mutta tuntuu että olen jo pilannut koko loppuelämäni. Juuri tänään tuli taas tieto etten pääse edes kesätyöhaastatteluun, kun ei ole kokemusta.

Vanhempani olivat ottaneet velkaa miljoona markkaa vuonna 1968. Vastannee miljoonaa euroa nykyään. Maatilan sai sillä lunastettua. Tila elätti ja mistään ei varsinaisesti ollut puutetta. Vanhempani olivat säästeliäitä. Luulen, että taloudellinen tilanne kuitenkin stressasi, sillä velka oli todella iso ja lisäksi Vanhempani tekivät tilaan investointeja. Lapsille stressi ei kuitenkaan suoraan näkynyt.

Vanhempani saivat tilan velattomaksi ennen eläkelöitymistään. (Toisaalta jatkajille tuli uudet velat, sillä pitää ostaa sisarukset pois ja maksaa verot tilakaupasta. Velka on kuitenkin paljon vähemmän kuin miljoona euroa, sisaruksia/perikuntaa pois maksettavaksi on vähemmän; toisaalta maatiloiden keskimääräinen koko on kasvanut Suomessa viime vuosina paljon ja tuo 30 peltohehtaaria on nykyään melko pieni tila, kun joskus aikaisemmin se oli hyvinkin elinkelpoinen tila.)

Itse käyn kuukausipalkkaisessa työssä (suomalaisella keskiansiolla) ja elintasoni on joillakin mittareilla mitattuna paljonkin korkeampi kuin vanhempieni. Tai siis minulla on vapaa-aikaa, illat ja viikonloput, toisin kuin vanhemmillani, jotka viettivät ne navettatöillä. Työni on myös fyysisesti paljon kevyempää. Asunnnossani ei tarvitse tapella jäätyvien vesiputkien kanssa jne. Olen 43-vuotias.

Paremmassa asemassa kuin äitini mutta huonommassa kuin isäni. Perhekunnittain laskettuna oma nykyinen perheeni (minä, mies ja lapset) olemme hieman heikommassa taloudellisessa asemassa kuin lapsuudenperheeni. 45-vuotiaana isälläni oli jo merkittävät osinkotulot omistamastaan yrityksestä. Toisaalta en ole joutunut aikuisiässä missään vaiheessa elämään kädestä suuhun enkä tekemään kahta työtä yhtä aikaa, kuten isäni joutui yrittäjäurallaan ensimmäiset 10 vuotta.

Mun porukat 30-v:

- melkein velaton omistusasunto

- uutuuttaan kiiltävä auto

- hyvät palkat vakituusissa duunarihommissa, paremmat mitä monella akateemisella tänä päivänä

- vara ostaa minulle kaikista hienoimmat vauvatarvikkeet ja lelut

- vanhemmat matkustelivat jo ennen syntymääni ulkomaille monta kertaa vuodessa. Lapsuudessani tehtiin ainakin se yksi matka kauas per vuosi

Minä 30-v:

- maksan vuokraloordin rikastumisen

- 18 vuotta vanha Skoda Octavia seisonnassa nyt kun ei ole varaa ylläpitää, toisaalta en uskalla myydäkään

- työura pelkkää silppua, huonot palkat, välissä myös muutama vuosi pakkoyrittäjyyttä

- ei ole varaa mihinkään muuhun kuin halvimpaan ruokaan. Yksikin keskituloiselle pieneltä tuntuva meno esim. Terveyskeskuslääkärillä käynti laittaa pakan sekaisin

- en ole matkustellut 5 vuoteen ulkomaille

-ei puhettakaan lapsien hankinnasta

Huonompi kuin vanhemmillani, muttei huono. Johtuu osin siitä että asun yksin suuressa kaupungissa, joten asumiskulut ovat aika korkeat. Vanhemmillani oli kolmekymppisinä hyvä taloudellinen tilanne, mutta 3 lasta, joten myös menot olivat aika suuret. 

Sama paska elintaso kuin heilläkin. Ja heidän vanhemmillaan samanikäisenä.

Ei tämä koskaan lopu. Tai loppuu, kun en lisäänny.

Varmaan aika sama. Luulisin vanhemmillani olleen enemmän säästöjä tämän ikäisenä, mutta me olemme rakentaneet juuri omakotitalon, minkä vanhempani tekivät kuutisen vuotta myöhemmin meistä. Meillä taas suurimmat elämänmenot on nyt tehty (lapsia lukuunottamatta) ja pystymme säästämään. Toisaalta saamme esikoisemme aiemmin kuin vanhempani, eli emme ehdi säästämään yhtä lailla.

Parempi. Isä reissasi ulkomaankomennuksilla ja äiti oli ammattikoulun ope. Velaton omakotitalo, pitivät myös pientä sivubisnestä. Itse olen pakkoyrittäjä kun en päässyt vieraalle töihin. Kaikki mitä tulee myös menee välttämättömyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi. Isä reissasi ulkomaankomennuksilla ja äiti oli ammattikoulun ope. Velaton omakotitalo, pitivät myös pientä sivubisnestä. Itse olen pakkoyrittäjä kun en päässyt vieraalle töihin. Kaikki mitä tulee myös menee välttämättömyyksiin.

Piti kirjoittaa että vanhemmillani oli parempi kuin minulla.

Lähes kaikilla tietenkin paljon huonompi, koska nyt valtio on lähes konkurssissa ja vanhempiemme aikana valtio oli velaton. Se ei vielä kerro kaikkea, että nyt sulla voi olla joku neukkukuutio ja vanhempasi asuivat vuokralla.

On ehkä 100 kertaa enemmän varallisuutta. Vanhemmillani oli ensimmäinen oma asunto (kerrostalo kolmio), mutta siitä velkaa. Minulla on velaton omakotitalo ja kolme sijoitusasuntoa + 70 000€ osaketilillä. Tosin olen perinyt 90% varallisuudestani vanhemmiltani.

Suunnilleen sama tilanne.

Vanhemmillani parempi tilanne. Minun iässäni (40v), heillä okt pk-seudulla, pari lasta, varaa reissata ulkomailla. Rakensivat vielä mökinkin kun olivat 50v. Itse kerrostalokolmiossa, haaveilen pihasta, ei lapsia. Ja meidän tilanne ei ole edes mitenkään huono, mutta talosta voi vain haaveilla näillä kulmilla.

Vanhempani kävivät vain kansakoulun ja siitä työelämään, minun ikäisinä (vajaa 30v.) olivat juuri ostaneet 20-neliön yksiön Helsingistä ja minä syntyisin parin vuoden päästä.

Itse opiskelen ammattikorkeassa, käyn samalla töissä ja ostin oman kaksion Helsingistä. Mies löytyy, mutta lapset eivät ole vielä ajankohtaisia.

Periaatteessa olemme samassa tilanteessa, heidän aikaan koulutusta ei tarvittu kun taas nykyään on pakollinen. Ja vaikka heillä oli matalampi palkkataso, elinkustannukset olivat myös huomattavasti pienemmän niin veikkaisin käteen jäävän summan olevan samaa luokkaa.

Kaikki ne keillä tilanne on huonommin ovat luultavasti saamassa perintöä jossain vaiheessa ja sitten tilanne paranee.

Mulla on huonompi enkä koskaan tule yltämään isäni tuloihin. 30-vuotiaana vanhemmillani oli talo ostettuna, purjevene ja hevonen ja kaksi muksua. Minä valmistun kohta yliopistosta ja toivottavasti saan töitä. Olen nyttekin töissä, mutta määräaikaisena. Isälläni on semmoinen ammatti, että en ikinä uudelleenkouluttautumatta pääse samoille rahoille. Eikä kyllä kiinnostakkaan.

Vanhemmillani oli paljon parempi tilanne. Heillä ei ollut enää iässäni esim. ollenkaan asuntolainaa. Minulla on asunto-ja yhtiölainaa vielä 25 vuoden ajan, eli aika eri luokissa painitaan.

Suunnilleen sama. Samanarvoisessa 350ke velattomassa asunnossa asutaan (vanhempien asunnon nykyinen arvo, silloin kun ostivat sen niin maksoi alle tuon markkoina).

Muuten on enemmän ostovoimaa, koska tavarat ovat niin paljon halvempia nykyään. Esim tietokoneesta maksettiin 1980 luvulla yli 20000 markkaa, joka oli hyvätuloisen parin kuukauden palkka. Nykyään 1000 kertaa paremman saa parin päivän työllä. Myös autot olivat huonoja ja kalliita 1980-luvulla. Ruokakin on nykyään paljon halvempaa tuloihin suhteutettuna.