Toiset lapsiperheet ällöttää, vaikka itselläkin on lapsia.

Minua ällöttää samat asiat. Eritteet, lika, imetys, huomionkipeys.

Osaako joku psykiatri kertoa, mistä muiden lapsiperheiden ällöttäminen johtuu?

Suosittelen psykiatrista hoitoa. 

Eikö sinun lapsesi muka tehneet mitään mainitsemistasi? Miksi hankit lapsia, jos ne ällöttävät?

Mikähän siinä on että jotkut lapset menevät vieraista aivan sekaisin? Ei saa aikuiset hetken rauhaa? 

Onko ne kasvatettu siihen että vieraat ottaa syliin  ja antaa koko ajan huomiota, vaikka harva tosiaan haluaa sitä tahmeaa taaperoa kahvipöydässä syliin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on että jotkut lapset menevät vieraista aivan sekaisin? Ei saa aikuiset hetken rauhaa? 

Onko ne kasvatettu siihen että vieraat ottaa syliin  ja antaa koko ajan huomiota, vaikka harva tosiaan haluaa sitä tahmeaa taaperoa kahvipöydässä syliin. 

Älä kutsu lapsia kotiisi, jos et niitä siedä. Helppoa ja yksinkertaista. En minä ainakaan osaa sellaista temppua, jolla saan 1-vuotiaan lopettamaan syliin haluamisen. En edes halua opetella sellaista temppua, jos sellainen olisi. 

No eihän se ole harvinaista, että pitää vain omista lapsistaan. Myös omalta perheeltä ja itseltään sietää sellaistakin toimintaa, mitä ei vierailta sietäisi.

Ei tähän psykiatria tarvita: hyvä ajatusharjoitus on ajatella omaa kakalla käyntiä tai piereksimistä. Omansa kestää ja normaali osa elämää, mutta ei sitä muita halua nähdä, kuulla tai haistaa tekemässä samaa, eikä toisten vessailuista keskustelukaan juuri kiinnosta.

En itsekään tykkää muiden lapsista ja eritteet ja epähygieenisyys ällöttää. Omat lapset on eri asia.

Minuakin ällöttää. En jaksa sitä mamma- ja perhekuplaan mihin useimmat perheet kääriytyvät lapsia saatuaan. Puhetapakin on "Meillä tehtiin yöllä hampaita" tai "Ei meillä vaan..." Yöks.

Tämän takia meillä ei juuri lapsiperhekavereita ole. On mun joillakin kavereilla lapsia, mutta silti pääasiassa näemme ilman lapsia. Lapsilla on omat kaverit. Sisarusten perheet ovat ainoita kenne kanssa tavataan koko porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän psykiatria tarvita: hyvä ajatusharjoitus on ajatella omaa kakalla käyntiä tai piereksimistä. Omansa kestää ja normaali osa elämää, mutta ei sitä muita halua nähdä, kuulla tai haistaa tekemässä samaa, eikä toisten vessailuista keskustelukaan juuri kiinnosta.

NÄIN! Tämän ymmärtää jokainen, eipä ois paremmin voinut kiteyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku psykiatri kertoa, mistä muiden lapsiperheiden ällöttäminen johtuu?

Paljon on sellaisia asioita, joissa ei ole ns yleistä kiinnostavuutta, mutta asiaan osallisia kiinnostaa. Sosiaalisessa kanssa käymisessä on kohteliasta kuunnella muiden 'kiinnostamattomia' kuulumisia saman verran kuin niitä itse jakaa.

Vähän niin kuin muita kiinnostaa aika vähän se, mitä joku on syönyt aamupalaksi niin yhtä vähän heitä kiinnostaa lasten ruokakokeilut jne. Pitää osata olla hereillä siitä, kuinka paljon ympäristöä mikäkin kiinnostaa. Siksi esim taaperon äiti on toiselle taaperon äidille hyvää seuraa, koska heitä molempia saattaa kiinnostaa taaperojutut, jotka taas muista ovat helposti hyvinkin puuduttavaa kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

En itsekään tykkää muiden lapsista ja eritteet ja epähygieenisyys ällöttää. Omat lapset on eri asia.

Omien lasten eritteet yms kestää, koska on pakko, mutta fiksu ymmärtää, ettei muita kiinnosta.

Nuo ällötykset ovat mielenkiintoisia, koska ne kertovat aina jostakin sokeista pisteistä. Itseäni ärsytti pikkulasten itku, koska itse en itse olisi lapsena koskaan saanut näyttää heikkouttani. Onneksi tajusin ja työstin asian jo esikoisen vauva-aikana.

Lasten huomiontarve ei minua ole koskaan ällöttänyt, koska sain itse paljon huomiota ja olen valmis sitä eteenpäinkin antamaan, omille ja vieraille lapsille.

Mua ällöttää suunnattomasti joidenkin lasten vanhempien itsekkyys ja käytöstapojen puute. Esimerkiksi vaipan vaihto kylässä olohuoneen matolla tai sohvalla ilman mitään suojaa. Kerran olin erään äidin kanssa yhtäaikaa käymässä toisella kaverilla ja päätti vaihtaa vauvansa vaipan tämän kaverin aidon lampaantaljan päällä. Olin siinä vaiheessa vähän suu auki ja kysyin mitäs jos vauva pissaa kesken kaiken? Naurahti vaan että höpsistä! Voi jumankauta inhottaa tuollainen. Tehköön kotonaan mitä haluaa, kylässä voi käyttäytyä!

En minäkään muiden lapsista tykkää vaikka omia on 2. Enkä ole koskaan pitänyt pienistä lapsista.. Ärsyttää kun joskus ihmiset ajattelevat että automaattisesti pidän vieraista kersoista kun on omia.

Kouluikäisestä ylöspäin ne vieraatkin alkaa olemaan jo ihan siedettäviä, joten nykyään lasten kavereiden vierailut on ok.

Vierailija kirjoitti:

Mua ällöttää suunnattomasti joidenkin lasten vanhempien itsekkyys ja käytöstapojen puute. Esimerkiksi vaipan vaihto kylässä olohuoneen matolla tai sohvalla ilman mitään suojaa. Kerran olin erään äidin kanssa yhtäaikaa käymässä toisella kaverilla ja päätti vaihtaa vauvansa vaipan tämän kaverin aidon lampaantaljan päällä. Olin siinä vaiheessa vähän suu auki ja kysyin mitäs jos vauva pissaa kesken kaiken? Naurahti vaan että höpsistä! Voi jumankauta inhottaa tuollainen. Tehköön kotonaan mitä haluaa, kylässä voi käyttäytyä!

Ai että ihan aidon lampaantaljan?! Tämä palsta on kyllä aivan huippu.

Eikös teidän nyt vaan pitäisi ymmärtää, kun kerran on omiakin lapsia? :)

Joskus voi mennä itseen ja miettiä, onko ihan tervettä, että kaikki normaalit asiat ällöttävät. Ymmärrän, ettei tarvitse tykätä, mutta ihan tosi voi niiden muiden ällöttävien ominaisuuksien kyttäämisen sijaan miettiä, että miten voisi kehittää omaa ajattelua ja päästä eroon inhosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mikähän siinä on että jotkut lapset menevät vieraista aivan sekaisin? Ei saa aikuiset hetken rauhaa? 

Onko ne kasvatettu siihen että vieraat ottaa syliin  ja antaa koko ajan huomiota, vaikka harva tosiaan haluaa sitä tahmeaa taaperoa kahvipöydässä syliin. 

Mun kaverin lapsi odotti et kaikki ihmiset suukottelee häntä kun lähtee heiltä. En suukotellut ja kerroin vain lapselle ettei tapanani ole tehdä sellaista. Kaverini suuttui.