Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan
09.02.2021 |
Lähtisin lasten kanssa heti kun olisi mahdollista.
Vuodesta toiseen jatkuvaa nalkutusta aamusta iltaan.
Aamulla alkaa ja jatkuu kunnes nukahtaa aiheina; korona, lumi, lumettomuus, sateet, satamattomuus, valonsäteet, pimeys, lapset ja niiden tekemiset ja tekemättä jättämisen. Minä ja minussa riittää sekin kun isossa pihassa parkkeeraan auton 20 cm eri paikkaan kuin hän tai syönkin kevyempää ruokaa kuin hän tai haluan lenkkeillä toisin kuin hän ja ihan kaikesta kuuluu nalkutus.
Eräs arkipäivå laskin jokaisen eri asiasta huutamisen ja nalkutuksen ja pääsin 35 kertaan.
Miten tätä jaksaa kunnes tulee hermoromahdus?
Kommentit (351)
Olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä että tein avioehdon. Akka jätti nyt vuodenvaihteessa, sinne olisi mennyt puolet siitä mitä olen kovalla työllä itselleni rakentanut.
Älkää hyvät ihmiset IKINÄ menkää naimisiin ilman avioehtoa, ette pysty tietämään millainen hirviö kullastanne kuoriutuu.
T. Kokoomussika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen mieheni sai nalkutus kohtauksen jopa siitä, kun laitoin viinirypäleitä vihersalaattiin.
Kaikki kuulemma tietävät ettei hedelmiä ja vihanneksia saa sekoittaa.
Muutenkin oli kuin räkyttävä koira. Yhtä haukkumista aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!
Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.
Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.
Ihan vinkkinä, ei kannata sanoa nalkuttajalle, mikä häntä vaivaa. Se kuulostaa syyllistävältä ja siltä, että et aiokaan ymmärtää ja että hän tekee tietysti väärin. Voit kysyä mieluummin, onko kaikki ok ja haluaisiko hän puhua jostain. Ja joskus kannattaa myös kuunnella ihan sitä nalkutusta. Sieltä aika usein löytyy vastaus ja ratkaisu.
Esim nainen sanoo "ei tästä tule taaskaan mitään, kun pojan takki on taas rikki, minkä hiton rievun sille nyt taas ehtii löytämään huomiseksi, kun ruokakin pitäisi vielä tehdä". Siinä on ihan suora ratkaisuehdotus, jolla se nalkutus katkeaa kuin seinään. "Hei, tee sinä se ruoka, minä käyn pojan kanssa kaupassa ostamassa uuden takin. Kyllä tämä tästä."
Tai toinen esimerkki "onko sinun taas pakko lähteä poikien kanssa pelaamaan, kun lapset odottivat että lähdettäisiin luistelemaan. Siitä puhuttiin kyllä jo eilen, etkö sinä taaskaan kuunnellut yhtään". Ratkaisu: "Minulla meni se ihan ohi kun käsitin, että tarkoitat jotain muuta päivää. Tästä on sovittu poikien kanssa jo viime viikolla. Voitaisiinko tehdä se vaikka huomenna? Minä tulen tänään pelistä ajoissa ja laitan lapset nukkumaan."
Juu, nalkutusta ei ole kiva kuunnella eikä silloin tee mieli olla kiva, mutta noin pääsee paljon vähemmällä.
Niin ja noinhan normaalit ihmiset asiat hoitaa. Outoa että toisen pitää ns nalkuttaa kun toinen ei älyä hoitaa itselleenkin kuuluvia asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!
Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.
Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.
Ihan vinkkinä, ei kannata sanoa nalkuttajalle, mikä häntä vaivaa. Se kuulostaa syyllistävältä ja siltä, että et aiokaan ymmärtää ja että hän tekee tietysti väärin. Voit kysyä mieluummin, onko kaikki ok ja haluaisiko hän puhua jostain. Ja joskus kannattaa myös kuunnella ihan sitä nalkutusta. Sieltä aika usein löytyy vastaus ja ratkaisu.
Esim nainen sanoo "ei tästä tule taaskaan mitään, kun pojan takki on taas rikki, minkä hiton rievun sille nyt taas ehtii löytämään huomiseksi, kun ruokakin pitäisi vielä tehdä". Siinä on ihan suora ratkaisuehdotus, jolla se nalkutus katkeaa kuin seinään. "Hei, tee sinä se ruoka, minä käyn pojan kanssa kaupassa ostamassa uuden takin. Kyllä tämä tästä."
Tai toinen esimerkki "onko sinun taas pakko lähteä poikien kanssa pelaamaan, kun lapset odottivat että lähdettäisiin luistelemaan. Siitä puhuttiin kyllä jo eilen, etkö sinä taaskaan kuunnellut yhtään". Ratkaisu: "Minulla meni se ihan ohi kun käsitin, että tarkoitat jotain muuta päivää. Tästä on sovittu poikien kanssa jo viime viikolla. Voitaisiinko tehdä se vaikka huomenna? Minä tulen tänään pelistä ajoissa ja laitan lapset nukkumaan."
Juu, nalkutusta ei ole kiva kuunnella eikä silloin tee mieli olla kiva, mutta noin pääsee paljon vähemmällä.
Niin ja noinhan normaalit ihmiset asiat hoitaa. Outoa että toisen pitää ns nalkuttaa kun toinen ei älyä hoitaa itselleenkin kuuluvia asioita
No niinpä. Mutta minkäs se nalkuttaja sille voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
No kun se on moka vain sen toisen näkökulmasta. Toisen mielestä hän on tehnyt asian juuri oikein. Miten vaikeaa voi olla tajuta, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä jokin asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Minun exäni ainakin laski tuon nalkuttamiseksi. Vaikea se on puhua asioita halki ja kertoa mikä mättää, kun toinen ei kuuntele vaan valittaa, että pitääkö taas jauhaa niitä samoja asioita. Itse otin asioita puheeksi ensimmäisen kerran kaksi vuotta ennen eroa. Toinen kerta oli puoli vuotta ennen eroa. Ihan juuri niillä sanoilla, että jos tilanne ei muutu, minä lähden. Sitten kun kamelin selkä katkesi, sitten itkettiinkin perään ja ihmeteltiin, en kai ole tosissani. Mies ei siis ottanut tosissaan niitä minun keskusteluyrityksiäni. Siinä vaiheessa oli enää turha yrittää korjata asia. Olisi korjannut silloin, kun minä annoin mahdollisuuden.
Niinpä. Itsekin sanoin siis todellakin sanoin en esim huutanut että meidän pitää jakaa näitä hommia, tehdä yhdessä hoitaa hommat ja tätä siis usein. Mies oli lähinnä huvittunut jos jotain. Kerran sitten raivostuin aivan täysin ja karjuin niin että melkein ääni lähti ja sanoin että jos homma ei heti muutu niin lähden ja että tietåäkseni mies on kykenevä aikuinen ja että minä en yksinkertaisesti enää jaksa enkä halua tälläistä elämää että haluan elämänkumppanin.
No muuttui asiat mutta on kyllä käsittämätöntä että noin pitää tehdä ennenkuin asiat muuttuu.
Ja ei naiset ei laita avioeroa valmiiksi mieheltä salaa. Mies vain pitää naista niin itsestään selvänä että ei ota edes suoraa eroilmoitusta tosissaan . Sitten ovat kauhuissaan 'yllätyserosta'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
No kun se on moka vain sen toisen näkökulmasta. Toisen mielestä hän on tehnyt asian juuri oikein. Miten vaikeaa voi olla tajuta, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä jokin asia?
Juuri näin. Itse en ole koskaan nalkuttanut, mutta mieheni nalkuttaa minulle. Juurikin tuolla ajatusmallilla, että on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asiat. Itse en näe elämää niin. Vähän rennommin vois ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko edes vastapainona nalkuttamisen lisäksi kuumaa seksiä?
Muuten vaikea ymmärtää.
No miten oli kun sekin on varmaan miehelle liikaa vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
No kun se on moka vain sen toisen näkökulmasta. Toisen mielestä hän on tehnyt asian juuri oikein. Miten vaikeaa voi olla tajuta, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä jokin asia?
No ehkä vaatekaapin kohdalla noin, mutta tuossa aiemmin puhuttiin tiskikoneen täyttämisestä ja lumitöiden tekemisestä siten, että seuraavankin päivän lumet mahtuvat. Aina ei ole kyse pelkästään omista pinttyneistä mielivaltaisista tavoista vaan ihan oikeasti järkevyydestä ja hyödyllisyydestä. Vaatekaapin tapauksessa saattaisi olla kyse siitä, että mies heittää koko perheen vaatteet yhteen kasaan yhden perheenjäsenen kaappiin. Kyllä siinä aika äkkiä sinäkin huomaisit, että hiton hankalaksi meni elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutettu on muuten onnellinen että oma elämänkumppani on assertiivinen ja suorapuheinen, mutta samalla reilu ja sydämellinen, nainen.
Ei nalkuta koskaan, mutta ei myöskään päästä asioita lipsumaan tai minua laiskottelemaan toisen kustannuksella. Ja minä olen luontainen laiskottelija joka joutui muuttamaan tapojaan kun muutettiin yhteen.
Kaikki asiat puhutaan heti halki suoraan mutta hyvässä hengessä. Kertaakaan meidän taloudessa ei ole huudettu tai tapeltu, sen seitsemän vuoden aikana kun on asuttu yhdessä.
Ei minua ainakaan kiinnosta tippaakaan olla assertatiivinen äitihahmo., joka ei anna aikuisen miehen olla laiska.
Kyllä se on ihan aikuisen miehen oma tehtävä.
Aika monia miehiäkään ei huvittaisi olla jämerä isähahmo joka suojelee ja tukee kun vaimoa pelottaa, jännittää, tai itsevarmuus rakoilee. Tai jos ei kaikki työt luonnistu. Kyllä aikuisen naisen pitää uskaltaa ja osata siinä missä miehenkin.
Se on semmoista että ihmisilllä on heikkoutensa ja parisuhteessa tuetaan toista. Tai sitten voi olettaa että "KYLLÄ MIEHEN PITÄÄ...", ja tulle valittamaan av-palstalla kun se mies ei tajua ja tekee mieli ottaa avioero.
Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te ole huomanneet mitään nalkutuspiirteitä jo seurusteluvaiheessa, vai onko nalkutus alkanut vasta kun olette menneet naimisiin?
Mun ex-vaimo (syystäkin) oli seurusteluvaiheessa maailman ihanin ja kiltein ihminen. Käytös muuttui kuin sormia napsauttamalla naimisiin mentyämme. Raivokohtaukset, joiden aikana heilutteli keskisormea 1 cm mun naamasta, sylki mun jalkojen juureen, haukkui paskiaiseksi, puliukoksi, kusipääksi, äpäräksi ja mitä kaikkea. Kun sanoin, että onko tämä nyt se oikea ihminen kuoren takana niin vastauksena oli, että kyllä, on vain esittänyt lempeää aiemmin. Mutta olen niin ällöttävä sika, että ei enää pysty esittämään. Se olikin sitten lopun alkua ja menetin kyllä uskoni naisiin siinä liitossa. 4 vuotta olen nyt asunut yksin ja edelleenkin katson liian kriittisesti naisia. Jos tapaan jonkun kivan naisen niin oletan, että se räjähtää jossain vaiheessa kuitenkin ja se kaatuu siihen, koska en uskalla mennä pidemmälle.
Kuulostaa täsmälleen ex-vaimoltani. Seurusteluaikana ei riidelty koskaan, ei myöskään avioliiton alkuaikoina. Lasten syntymän jälkeen lauhkeasta ja lempeästä naisesta kuoriutui jatkuvasti nalkuttava ja raivoava ilmestyskirjan peto, joka käytti valveillaoloaikansa energiasta suurimman osan someen, aivottomien hömppäohjelmien katsomiseen, vikojen etsimiseen minusta, draaman kehittämiseen tyhjästä, itkemiseen ja silmittömään raivoamiseen. Minua on lyöty, koska erehdyin etätyöpäivänä ja työaikana kieltäytymään kotitöistä ja sulkemaan kotitoimiston oven koska olin neuvottelupuhelussa, päälleni on syljetty, minut on haukuttu ties kuinka monet kerrat omien lasteni edessä kelvottomaksi isäksi, maailman surkeimmaksi mieheksi, luuseriksi, kusipääksi ja ties miksi ja mitä moninaisimmista syistä. Ylitöiden tai työmatkan jälkeen silmitön raivoaminen ja haukkuminen oli takuuvarmaa, heti kun palasin sontaiseen kotiin jossa pöydät olivat täynnä astioita, lapset juoksivat täysissä vaipoissa ja ex-vaimo katseli telkkarista realityroskaa pyjamassa. Hän oli lasten kanssa kotona vuosikaudet omasta halustaan, minä kävin töissä ja elätin perheen, vaikkakin ex-vaimon mukaan en tehnyt yhtään mitään muuta kuin olin kuulemma itsekäs paska. Sopua ja rauhaa oli ainoastaan isojen hankintojen kuten talon, autojen, lomamatkojen, jne jälkeen jonkin aikaa.
Kaikki tämä sen naisen toimesta, jonka vuoksi ensimmäiset neljä vuotta parisuhteestamme kehuin kavereille kuinka onnekas olen kun olen saanut niin ihanan naisen, jonka kanssa ei ole mitään draamaa eikä riitaa ikinä. Sitten alkoi maanpäällinen helvetti, vieläkin puistattaa ja oksettaa vaikka erosta on jo vuosikausia.
Olin niin tyhmä että kärsin vuosikaudet nöyränä enkä tajunnut erota aiemmin. Sen jälkeen olen kehottanut kaikkia tuntemiani miehiä eroamaan, jos kärsivät kotona henkisestä väkivallasta. Pelkkä nalkutuskin on sellaista, turhasta draamasta ja huutamisesta puhumattakaan.
Ei tullut sitten mieleen hakea teille apua? Exäsi oli varmaan masentunut, väsynyt ja pettynyt.
Mutta tokihan sinun niehenä ei pidä vaivautua. On vain naisen tehtävä saada muutosta aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä että tein avioehdon. Akka jätti nyt vuodenvaihteessa, sinne olisi mennyt puolet siitä mitä olen kovalla työllä itselleni rakentanut.
Älkää hyvät ihmiset IKINÄ menkää naimisiin ilman avioehtoa, ette pysty tietämään millainen hirviö kullastanne kuoriutuu.
T. Kokoomussika
Mistä alapeukut? Haluatteko tosiaan menettää omaisuutenne samalla kuin puoliso lähtee jonkun toisen mukaan? Ihme tyyppejä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutettu on muuten onnellinen että oma elämänkumppani on assertiivinen ja suorapuheinen, mutta samalla reilu ja sydämellinen, nainen.
Ei nalkuta koskaan, mutta ei myöskään päästä asioita lipsumaan tai minua laiskottelemaan toisen kustannuksella. Ja minä olen luontainen laiskottelija joka joutui muuttamaan tapojaan kun muutettiin yhteen.
Kaikki asiat puhutaan heti halki suoraan mutta hyvässä hengessä. Kertaakaan meidän taloudessa ei ole huudettu tai tapeltu, sen seitsemän vuoden aikana kun on asuttu yhdessä.
Ei minua ainakaan kiinnosta tippaakaan olla assertatiivinen äitihahmo., joka ei anna aikuisen miehen olla laiska.
Kyllä se on ihan aikuisen miehen oma tehtävä.
Aika monia miehiäkään ei huvittaisi olla jämerä isähahmo joka suojelee ja tukee kun vaimoa pelottaa, jännittää, tai itsevarmuus rakoilee. Tai jos ei kaikki työt luonnistu. Kyllä aikuisen naisen pitää uskaltaa ja osata siinä missä miehenkin.
Se on semmoista että ihmisilllä on heikkoutensa ja parisuhteessa tuetaan toista. Tai sitten voi olettaa että "KYLLÄ MIEHEN PITÄÄ...", ja tulle valittamaan av-palstalla kun se mies ei tajua ja tekee mieli ottaa avioero.
Oma valinta.
Mä voin kyllä tukea ja pitää sylissä miestä, jos sitä jännittää. Se laiska passka jolle pitää laittaa rajat ei taas ole mun valinta, hyi stana.
Vierailija kirjoitti:
Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.
Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.
Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.
Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.
Tämähän on henkistä väkivaltaa, vieläpä pahaa sellaista! Miksi suostut?
Lukekaa hyvät naiset kirja Why Does He Do That? Inside the Minds of Angry Men. Löytyy ilmaisena PDF:nä netistä.
Älkää antako anteeksi väkivaltaa ja perseilyä vain siksi, että kyseessä on puoliso ja/tai mies. Miehet itse valitsevat, että he käyttäytyvät näin ja he valitsevat sen koska heillä on siihen mielestään oikeus. Vaimoa/tyttöystävää nämä samat oikeudet eivät kuitenkaan koske.
Se ei ole normaalia vaan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itselleni ikuisesti kiitollinen siitä että tein avioehdon. Akka jätti nyt vuodenvaihteessa, sinne olisi mennyt puolet siitä mitä olen kovalla työllä itselleni rakentanut.
Älkää hyvät ihmiset IKINÄ menkää naimisiin ilman avioehtoa, ette pysty tietämään millainen hirviö kullastanne kuoriutuu.
T. KokoomussikaMistä alapeukut? Haluatteko tosiaan menettää omaisuutenne samalla kuin puoliso lähtee jonkun toisen mukaan? Ihme tyyppejä.
Ap
No olisiko ihan siksi, että et kommenttisi ei liittynyt ketjuun oikein mitenkään. Tuskin olet edes ollut parisuhteessa, kun sinulla ei ollut mitään sanottavaa itse aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimolla on omien sanojensa mukaan pahat PMS-oireet ja kivuliaat kuukautiset. Tarkoittaa sitä, että 2 viikkoa on raivoamista ja itkemistä ja 2 viikkoa suht normaalia elämää. Puolet koko ajasta menee siis siihen, että vaimo raivoaa. Pikkuhiljaa alkaa riittämään. Aika raskasta elää kun 14 päivän välein alkaa 2 viikkoa kestävä huuto, itku ja nalkutus.
Lääkäriltä saisi lääkitystä pms oireisiin
Vierailija kirjoitti:
Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.
Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.
Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.
Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.
Voi luoja! Miten voit alistua moiseen?
Minun exäni ainakin laski tuon nalkuttamiseksi. Vaikea se on puhua asioita halki ja kertoa mikä mättää, kun toinen ei kuuntele vaan valittaa, että pitääkö taas jauhaa niitä samoja asioita. Itse otin asioita puheeksi ensimmäisen kerran kaksi vuotta ennen eroa. Toinen kerta oli puoli vuotta ennen eroa. Ihan juuri niillä sanoilla, että jos tilanne ei muutu, minä lähden. Sitten kun kamelin selkä katkesi, sitten itkettiinkin perään ja ihmeteltiin, en kai ole tosissani. Mies ei siis ottanut tosissaan niitä minun keskusteluyrityksiäni. Siinä vaiheessa oli enää turha yrittää korjata asia. Olisi korjannut silloin, kun minä annoin mahdollisuuden.