Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan
09.02.2021 |
Lähtisin lasten kanssa heti kun olisi mahdollista.
Vuodesta toiseen jatkuvaa nalkutusta aamusta iltaan.
Aamulla alkaa ja jatkuu kunnes nukahtaa aiheina; korona, lumi, lumettomuus, sateet, satamattomuus, valonsäteet, pimeys, lapset ja niiden tekemiset ja tekemättä jättämisen. Minä ja minussa riittää sekin kun isossa pihassa parkkeeraan auton 20 cm eri paikkaan kuin hän tai syönkin kevyempää ruokaa kuin hän tai haluan lenkkeillä toisin kuin hän ja ihan kaikesta kuuluu nalkutus.
Eräs arkipäivå laskin jokaisen eri asiasta huutamisen ja nalkutuksen ja pääsin 35 kertaan.
Miten tätä jaksaa kunnes tulee hermoromahdus?
Kommentit (351)
Ehkä se äiti tulee nyt eron jälkeen hoitamaan ne kotityöt ja laskut. Äitiään tuo tuntui olevan vailla, ei tasavertaista kumppania. Elämäsi helpottuu huomattavasti kun ei ole enää se mieslapsi huollettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Tuohan nainen on yrittänyt puhua, mutta mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa, kieltäytynyt keskustelusta ja torpannut kaiken keskustelun nalkkuttamisena. Aika kätevä keino manipuloida toinen tekemään toiselle mieliksi ja aika kätevä vaientamiskeino. ”Minun ei tarvitse kuunnella nalkutusta” ja kas niin kaikista keskusteluyrityksistä tuleekin mystisesti nalkuttamista. Ja mies saa sikailla miten tahtoo. Alentavaa, mitätöivää, alistavaa ja halveksivaa käytöstä mieheltä.
No sitten asia pitää tehdä selväksi paremmin.
Kuten jo sanoin, tuo nainen on hankkimassa avioeroa ja muuttamassa omaan kämppään.
Jos kerran puhe ei mennyt perille, miksei voinut aikaisemmin lähteä joksikin aikaa huitsin Nevadaan? Tai edes täyttää avioerolappuja ja jättää ne miehen pöydälle? Takuulla olisi mennyt perille.
Naisilla on tuo käsitys siitä että "kuppi on täynnä". Se täyttyy pikkuhiljaa ja vasta kun se on täynnä, sitten toimitaan. Miehen näkökulmasta se kuppi ei täyty vaan tilanne pysyy samana, nalkutus jatkuu. Ja kun nalkutus loppuu, tokihan tilanne on hyvä.
Asia pitää tehdä selväksi. Suoraan ja heti. Ei passiivis-aggressiivisesti.
No, yritetään sinun keino. Eli laitan tuon avioerolapun pöydälle tänään. Vaikka hänen lautaselle kun menee syömään. Se, että sanot että se on passivista vieterin kiristämistä, niin se ei pidä paikkaansa. ja, minun mielestä lähden muutaman viikoksi pois, ei yleensä auta. Minä olen suoraan sanonut enne joulua, että harkitsen eroa, koska en jaksa tehdä kaikki kotityöt yksin. Näytin myös kaikki laskut jota olen maksanut + lainanlyhennykset. En edes vaivautunut kertomaan lasten kuluista mitään. En huutanut näytin suoraan todisteita. Sanoin silloin myös suoraan, että jos asiasta ei puhuta ennen helmikuuta niin haen eroa. Mies oli sitä mieltä, että nalkutan. Hänen vastaus oli, taas sinä nalkutat niistä kotitöistä, lopeta. Miten sitä voi suoremmin sanoa. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut, olen kertonut missä mennään. Mutta joo, laitan tänään sen lapun ruokalautaselle ja sanon vielä kerran, että asunto on haettu ja vuokrattu ja lähden viimeisenä päivänä helmikuussa niin kuin ennen joulua sanoin.
No niin. Mies tuli kotiin, annoin paperin hänelle. Hän ei syönyt, lähti samantien ovesta ulos. Hän ei ala kuuntelemaan nalkutusta. meillähän on kaikki ihan hyvin. Vastasin, ei ole ja olen sinulle kertonut tästä jo monta kertaa. Voidaanko puhua ihan aikuisten oikeasti. Ovi pamahti kiinni, sitten tuli viesti. kerro sitten kun olet rauhoittunut niin tulen sitten kotiin. Vastasin, että olen rauhallinen. Kerroin ennen joulua, että ajattelen eroa. Et vieläkään halua jutella asoista, tule sinä kotiin jos haluat keskustella. Hetken päästä tuli: en minä jaksa nalkutusta, menen äidille.
vastasin: Ok, vien paperit ja haen eroa sitten yksin. Kerro äidillesi terveisiä.
Tässä sitä ollaan..... Ai, että se tuntuu nyt hyvälle. on niin helppo hengittää!
Menen äidille. 🙈 Apua... Tuo jo pelkästään kertoo kaiken oleellisen.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja lapselle uusiin kuvioihin!
Kiitos, ensimmäinen yö takana. Viestejä on nyt tähän mennessä tullut 20 kpl. Kaikki sitä samaa, meillähän on kaikki ihan hyvin. Miksi sinä nyt riitelet? No, olen nyt laittanut kirjanpidon kaikista laskuista ja ruokalaskuista hänelle. Pyysin hänen toimittamaan minulle samat jos hänellä on kuitteja mitä on maksanut. Hiljaista tuli, kirjoitin pitkän mailin kaikista epäkohdista josta olen yrittänyt puhua. Anoppi on ihana ihminen ja häneltä tuli vaan yksi viesti: ihme kauan sinä katsoit tuota touhua, nyt et anna periksi, joskus pojan on kasvattava aikuiseksi.
Vien paperit tänään eteenpäin ja minulla on oikeasti niin helppo hengittää. Minulla on kerrankin ja pitkästä aikaa hyvä olla.
Mieheni on millintarkka perfektionisti. Muuten ihana ihminen, mutta välillä tulee kausia, kun hän tykkää nalkuttaa nalkuttamisen ilosta, kun joku asia häiritsee häntä. Hänen bokserit väärin kuivumassa pyykkitelineellä, koiran karva keittiön lattialla (juu meillä on koira), suihku jätetty vinoon (meillä 2 suihkua), auto hieman liian takana parkissa (taakse/viereen mahtuu hyvin toinen auto), voiveitsi väärinpäin rasian päällä jne. Huomauttaa asioista ja katsoo sellaisella "soosoo" -katseella kohottaen kulmiaan. Joskus väsyneenä sitä itsekin riemastuu veetuilusta, mutta välillä vaan tuhahdan jotain "joopa joo".
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on millintarkka perfektionisti. Muuten ihana ihminen, mutta välillä tulee kausia, kun hän tykkää nalkuttaa nalkuttamisen ilosta, kun joku asia häiritsee häntä. Hänen bokserit väärin kuivumassa pyykkitelineellä, koiran karva keittiön lattialla (juu meillä on koira), suihku jätetty vinoon (meillä 2 suihkua), auto hieman liian takana parkissa (taakse/viereen mahtuu hyvin toinen auto), voiveitsi väärinpäin rasian päällä jne. Huomauttaa asioista ja katsoo sellaisella "soosoo" -katseella kohottaen kulmiaan. Joskus väsyneenä sitä itsekin riemastuu veetuilusta, mutta välillä vaan tuhahdan jotain "joopa joo".
Sama täällä, mun mies on vaan vähän kiukkuisempi noissa. Joissain asioissa myös se ns. ainoa oikea tapa tehdä joku asia vaihtelee vähän kuun asennon tai ties minkä muun minulle tuntemattoman muuttujan mukaan. Ja mies katsoo mua kuin vähäjärkistä kun en tajunnut tehdä oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas näkee, että miehet ovat asialla. PMS ei ole mikään leikin asia vaan oikeasti vttumainen juttu. Ei sitä tunnekuohua pysty kontrolloimaan ja nainen on itsekin hämillään miksi käyttäytyy niin. Se on luonnon oikkuja. Tarjotkaa miehet naisellenne turvaa, lämmintä syliä, ymmärrystä.
PMS luonnonoikku? Kumma kyllä minun tapauksessani lääketiede tunnisti tämän luonnonoikun jo 1980-luvulla ja sain lääkkeet. Minä luulen että naiset ei mene tämän luonnonoikun kanssa lääkäriin hakemaan apua. Sitten raivotaan vaikka lääkkeet auttais. Kohta joku kysyy mitkä lääkkeet niin vastaus : se on tapauskohtaista , mars lääkäriin!
Mun tuttavapiirissä on kans tällänen nainen. Sen mies on tosi lupsakka ja mukava tyyppi, voi parkaa. Nainen sai järkyttäviä raivareita milloin missäkin vaiheessa kuunkiertoa. Haukkui miehensä alimpaan hemmettiin joka kerta. No, nainen tuli raskaaksi. Ei enää kuukautisia, joten ei enää raivareita? Mitä vielä, ihan sama jatkui. No jospa helpottaa synnytyksen jälkeen? Ehei. Käy niin sääliksi tuota miestä, ja sitä lastakin, kun eroonhan tuo saattaa lopulta päättyä. Oon yrittänyt välittää viestiä miehelle, että ei, tuo ei ole normaalia eikä asiaan kuuluvaa, naisen pitää hakeutua lääkäriin ja kokeilla kaikki mahdolliset hoidot tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PMS oireihin on ainakin minua auttanut B-vitamiini. Hampaitten krisitys ja ärsytys helpottoi huomattavasti. AInakin sitä kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on millintarkka perfektionisti. Muuten ihana ihminen, mutta välillä tulee kausia, kun hän tykkää nalkuttaa nalkuttamisen ilosta, kun joku asia häiritsee häntä. Hänen bokserit väärin kuivumassa pyykkitelineellä
Mikä on syynä, että hän ei ole itse laittanut boksereitaan kuivumaan mieleisellään tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on millintarkka perfektionisti. Muuten ihana ihminen, mutta välillä tulee kausia, kun hän tykkää nalkuttaa nalkuttamisen ilosta, kun joku asia häiritsee häntä. Hänen bokserit väärin kuivumassa pyykkitelineellä
Mikä on syynä, että hän ei ole itse laittanut boksereitaan kuivumaan mieleisellään tavalla?
En ole tuo jolta kysyit, mutta: Ihan sama kuin naispuolisellakin nalkuttajalla. ”Voisit sinäkin edes joskus laittaa pyykit kuivumaan, miksi sinä et ikinä, koskaan sinä et, aina minun täytyy...” Ja sitten kun toinen laittaa kuivumaan, niin ”eihän niitä nyt tuolla tavalla laiteta, tyhmäkö olet, tuohanhan on ihan väärin...” jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
No tuo vasta naurettavaa on. Että pitää sitten itse jälkeenpäin kuitenkin korjata toisen mokat, ettei toiselle vain tule paha mieli. Kun yrittihän se parhaansa. Ihan kuin mies olisi joku lapsi, jolta ei voi vaatia ihan normaaleja aikuisten asioita.
No kun se on moka vain sen toisen näkökulmasta. Toisen mielestä hän on tehnyt asian juuri oikein. Miten vaikeaa voi olla tajuta, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä jokin asia?
Miksei niitä toisen vaatteita voi jättää sängylle viikattuina ja sitten omistaja laittaa kaappiinsa haluamallaan tavalla? Jos ei osaa viikatakaan oikein niin jättää sängylle kasaksi odottamaan viikkausta?
Kun olen teettänyt siivoojalla vaatehuoltoa, olen pyytänyt vain viikkaamaan, en oleta, että osaisi laittaa paikoilleen kaappiin juuri haluamallani tavalla haluamalleni paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on kans tällänen nainen. Sen mies on tosi lupsakka ja mukava tyyppi, voi parkaa. Nainen sai järkyttäviä raivareita milloin missäkin vaiheessa kuunkiertoa. Haukkui miehensä alimpaan hemmettiin joka kerta. No, nainen tuli raskaaksi. Ei enää kuukautisia, joten ei enää raivareita? Mitä vielä, ihan sama jatkui. No jospa helpottaa synnytyksen jälkeen? Ehei. Käy niin sääliksi tuota miestä, ja sitä lastakin, kun eroonhan tuo saattaa lopulta päättyä. Oon yrittänyt välittää viestiä miehelle, että ei, tuo ei ole normaalia eikä asiaan kuuluvaa, naisen pitää hakeutua lääkäriin ja kokeilla kaikki mahdolliset hoidot tuohon.
Minulla on myös tuollainen ystäväpariskunta. Ensimmäiset vuodet säälin miestä, mutta jossain vaiheessa, etenkin naisen itse avauduttua, ymmärsin kuviota laajemmin. Mies on aivan liian lupsakka ja rento. Tekee vain käskystä, jättää kaapinovet auki, ei oma-aloitteisesti hoida lapsia, kaikki menee kuin vesi hanhen selästä, kun on niin rento ja mukava. Ja nainen sanoi, että mitä rennommaksi ja mukavammaksi mies menee sitä kireämmäksi hän tulee, koska mies ei kanna vastuuta eikä kasvata/komenna lapsia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Tuohan nainen on yrittänyt puhua, mutta mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa, kieltäytynyt keskustelusta ja torpannut kaiken keskustelun nalkkuttamisena. Aika kätevä keino manipuloida toinen tekemään toiselle mieliksi ja aika kätevä vaientamiskeino. ”Minun ei tarvitse kuunnella nalkutusta” ja kas niin kaikista keskusteluyrityksistä tuleekin mystisesti nalkuttamista. Ja mies saa sikailla miten tahtoo. Alentavaa, mitätöivää, alistavaa ja halveksivaa käytöstä mieheltä.
No sitten asia pitää tehdä selväksi paremmin.
Kuten jo sanoin, tuo nainen on hankkimassa avioeroa ja muuttamassa omaan kämppään.
Jos kerran puhe ei mennyt perille, miksei voinut aikaisemmin lähteä joksikin aikaa huitsin Nevadaan? Tai edes täyttää avioerolappuja ja jättää ne miehen pöydälle? Takuulla olisi mennyt perille.
Naisilla on tuo käsitys siitä että "kuppi on täynnä". Se täyttyy pikkuhiljaa ja vasta kun se on täynnä, sitten toimitaan. Miehen näkökulmasta se kuppi ei täyty vaan tilanne pysyy samana, nalkutus jatkuu. Ja kun nalkutus loppuu, tokihan tilanne on hyvä.
Asia pitää tehdä selväksi. Suoraan ja heti. Ei passiivis-aggressiivisesti.
No, yritetään sinun keino. Eli laitan tuon avioerolapun pöydälle tänään. Vaikka hänen lautaselle kun menee syömään. Se, että sanot että se on passivista vieterin kiristämistä, niin se ei pidä paikkaansa. ja, minun mielestä lähden muutaman viikoksi pois, ei yleensä auta. Minä olen suoraan sanonut enne joulua, että harkitsen eroa, koska en jaksa tehdä kaikki kotityöt yksin. Näytin myös kaikki laskut jota olen maksanut + lainanlyhennykset. En edes vaivautunut kertomaan lasten kuluista mitään. En huutanut näytin suoraan todisteita. Sanoin silloin myös suoraan, että jos asiasta ei puhuta ennen helmikuuta niin haen eroa. Mies oli sitä mieltä, että nalkutan. Hänen vastaus oli, taas sinä nalkutat niistä kotitöistä, lopeta. Miten sitä voi suoremmin sanoa. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut, olen kertonut missä mennään. Mutta joo, laitan tänään sen lapun ruokalautaselle ja sanon vielä kerran, että asunto on haettu ja vuokrattu ja lähden viimeisenä päivänä helmikuussa niin kuin ennen joulua sanoin.
No niin. Mies tuli kotiin, annoin paperin hänelle. Hän ei syönyt, lähti samantien ovesta ulos. Hän ei ala kuuntelemaan nalkutusta. meillähän on kaikki ihan hyvin. Vastasin, ei ole ja olen sinulle kertonut tästä jo monta kertaa. Voidaanko puhua ihan aikuisten oikeasti. Ovi pamahti kiinni, sitten tuli viesti. kerro sitten kun olet rauhoittunut niin tulen sitten kotiin. Vastasin, että olen rauhallinen. Kerroin ennen joulua, että ajattelen eroa. Et vieläkään halua jutella asoista, tule sinä kotiin jos haluat keskustella. Hetken päästä tuli: en minä jaksa nalkutusta, menen äidille.
vastasin: Ok, vien paperit ja haen eroa sitten yksin. Kerro äidillesi terveisiä.
Tässä sitä ollaan..... Ai, että se tuntuu nyt hyvälle. on niin helppo hengittää!
Menen äidille. 🙈 Apua... Tuo jo pelkästään kertoo kaiken oleellisen.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja lapselle uusiin kuvioihin!
Kiitos, ensimmäinen yö takana. Viestejä on nyt tähän mennessä tullut 20 kpl. Kaikki sitä samaa, meillähän on kaikki ihan hyvin. Miksi sinä nyt riitelet? No, olen nyt laittanut kirjanpidon kaikista laskuista ja ruokalaskuista hänelle. Pyysin hänen toimittamaan minulle samat jos hänellä on kuitteja mitä on maksanut. Hiljaista tuli, kirjoitin pitkän mailin kaikista epäkohdista josta olen yrittänyt puhua. Anoppi on ihana ihminen ja häneltä tuli vaan yksi viesti: ihme kauan sinä katsoit tuota touhua, nyt et anna periksi, joskus pojan on kasvattava aikuiseksi.
Vien paperit tänään eteenpäin ja minulla on oikeasti niin helppo hengittää. Minulla on kerrankin ja pitkästä aikaa hyvä olla.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana anoppi, mutta pikkasen kävi naurattamaan, että hänkin mieluusti laittaa sinut tekemään asiat eli kasvattamaan oman poikansa aikuiseksi. Hyvin toimii vastuunsiirto XD
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävä tapa, mutta oire puhumattomista asioista. Jos puolisosi olisi viisas ja rehellinen itseään kohtaan hän miettisi, mikä oikeasti ottaa päähän ja puhuisi siitä kanssasi. Sinun hommasi on kysyä, mikä oikeasti mättää ja kuunnella vastaus rauhassa.
Voit myös ehdottaa puolisollesi pariterapiaa, jossa voitte avata tilannettanne.
KOeta ottaa etäisyyttä teihin ja itseesi ja arvioida kokonaisuutta. Puolison arvostelu on tosi helppoa: hän sinua ja sinä häntä ajatuksissasi. KUmpikaan ette toimi oikein.
Korona-aika tosin saa monetkin parisuhteet rakoilemaan.
Ensimmäinen nalkuttaja ilmoittautui. Ei, se ei ole molempien vika. Se on ihan sataprosenttisesti sinun vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävä tapa, mutta oire puhumattomista asioista. Jos puolisosi olisi viisas ja rehellinen itseään kohtaan hän miettisi, mikä oikeasti ottaa päähän ja puhuisi siitä kanssasi. Sinun hommasi on kysyä, mikä oikeasti mättää ja kuunnella vastaus rauhassa.
Voit myös ehdottaa puolisollesi pariterapiaa, jossa voitte avata tilannettanne.
KOeta ottaa etäisyyttä teihin ja itseesi ja arvioida kokonaisuutta. Puolison arvostelu on tosi helppoa: hän sinua ja sinä häntä ajatuksissasi. KUmpikaan ette toimi oikein.
Korona-aika tosin saa monetkin parisuhteet rakoilemaan.
Ensimmäinen nalkuttaja ilmoittautui. Ei, se ei ole molempien vika. Se on ihan sataprosenttisesti sinun vikasi.
Todella harvoin parisuhdeongelmat ovat vain sataprosenttisesti toisen syytä. Silloin onkin parasta erota heti eikä jäädä suhteeseen, ellei se syyllinen ole valmis menemään välittömästi terapiaan, aloittamaan tarvittavaa lääkitystä tms. Nalkutus on vuorovaikutusongelma ja se ei ole näitä psykoosi, narsismi, psykopatia tms. oireita, jotka ovat yksinomaan toisen yksittäisiä ominaisuuksia vaan se voidaan korjata vain yhteisellä muutoksella.
Nalkuttaja toimii taitamattomasti ja haitallisesti. Se ei kuitenkaan korjaa suhdetta, jos hän yksin lopettaa taitamattoman ja haitallisen käytöksen ja alkaa sietää valittamatta toisen osapuolen taitamatonta ja haitallista käytöstä. Sama koskee nalkutuksen kohdetta. Suhde ei korjaudu sillä, että hän nielee pahaa mieltään ja sietää nalkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas näkee, että miehet ovat asialla. PMS ei ole mikään leikin asia vaan oikeasti vttumainen juttu. Ei sitä tunnekuohua pysty kontrolloimaan ja nainen on itsekin hämillään miksi käyttäytyy niin. Se on luonnon oikkuja. Tarjotkaa miehet naisellenne turvaa, lämmintä syliä, ymmärrystä.
PMS luonnonoikku? Kumma kyllä minun tapauksessani lääketiede tunnisti tämän luonnonoikun jo 1980-luvulla ja sain lääkkeet. Minä luulen että naiset ei mene tämän luonnonoikun kanssa lääkäriin hakemaan apua. Sitten raivotaan vaikka lääkkeet auttais. Kohta joku kysyy mitkä lääkkeet niin vastaus : se on tapauskohtaista , mars lääkäriin!
PMS-oireihin vaikuttaa jo terveellinen ruokavalio. Ei muuta kuin alkoholi, sokeri, kahvi, ja vehnä ihan ensimmäiseksi pois, niin olo voi jo helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Oi hyvänen aika, oletko koskaan yrittänyt keskustella henkilön kanssa, joka ei yksinkertaisesti suostu tai pysty kuuntelemaan ja ymmärtämään mitä hänelle puhut? Henkilölle, joka on niin vakuuttunut omasta näkökulmastaan, että muiden näkökulmat ovat automaattisesti vääriä tai merkityksettömiä.
Joillain miehillä tai naisilla on niin vahva sisäinen kokemus ja ymmärrys siitä, että toisen osapuolen sanomiset ovat vähempiarvoisia, mitättömiä ja turhia, ettei niitä edes voi ottaa vakavissaan huomioon niin olemattomia ne sanomiset ja asiat ovat.
Ei sellaisen henkilön kanssa pysty keskustelemaan asioita halki kerralla eikä edes kahdella.
Naiset aina vaan haluaa puhua ja jutella kaikesta. MIehet tekee ne asiat ilman turhaa pälpättämistä.
Puhumalla ei ole koskaan parannettu maailmaa.
Menen äidille. 🙈 Apua... Tuo jo pelkästään kertoo kaiken oleellisen.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ja lapselle uusiin kuvioihin!