Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan
09.02.2021 |
Lähtisin lasten kanssa heti kun olisi mahdollista.
Vuodesta toiseen jatkuvaa nalkutusta aamusta iltaan.
Aamulla alkaa ja jatkuu kunnes nukahtaa aiheina; korona, lumi, lumettomuus, sateet, satamattomuus, valonsäteet, pimeys, lapset ja niiden tekemiset ja tekemättä jättämisen. Minä ja minussa riittää sekin kun isossa pihassa parkkeeraan auton 20 cm eri paikkaan kuin hän tai syönkin kevyempää ruokaa kuin hän tai haluan lenkkeillä toisin kuin hän ja ihan kaikesta kuuluu nalkutus.
Eräs arkipäivå laskin jokaisen eri asiasta huutamisen ja nalkutuksen ja pääsin 35 kertaan.
Miten tätä jaksaa kunnes tulee hermoromahdus?
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.
On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.
Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.
Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.
Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:
1. Sinun vuoro imuroida.
2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.
3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt
(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)
Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?
Ne on kaikki nalkuttamista, koska
A) SINÄ päätät milloin on likaista
B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivotaEli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.
Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä. Mitäs sanot tähän:
-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?
- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista
- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?
-------
- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?
- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea
- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?
Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)
Ja mitäs sitten kun ei maksa? Eikä hae kahvia eikä mitään muutakaan? Makaa vain sohvalla eikä tee yhtään mitään yhteisen hyödyn eteen?
T. eri, visusti sinkkuna pysyvä, mutta isäänsä 19 vuotta kotona katsellut. Isä ei tehnyt _mitään_ ilman sanomista, ja sitten jos sanottiin, loukkaantui ja alkoi marttyyriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.
On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.
Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.
Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.
Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:
1. Sinun vuoro imuroida.
2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.
3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt
(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)
Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?
Ne on kaikki nalkuttamista, koska
A) SINÄ päätät milloin on likaista
B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivotaEli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.
Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä. Mitäs sanot tähän:
-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?
- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista
- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?
-------
- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?
- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea
- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?
Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)Ja mitäs sitten kun ei maksa? Eikä hae kahvia eikä mitään muutakaan? Makaa vain sohvalla eikä tee yhtään mitään yhteisen hyödyn eteen?
T. eri, visusti sinkkuna pysyvä, mutta isäänsä 19 vuotta kotona katsellut. Isä ei tehnyt _mitään_ ilman sanomista, ja sitten jos sanottiin, loukkaantui ja alkoi marttyyriksi.
No olisko sitten vaikka ihan sellainen asia kuin ERO? Äitisihän tässä se marttyyri on ollut, kun ei tuollaisesta miehestä eroa ole ottanut. Hyviä, kunnollisia, ihania miehiä on. Minullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.
On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.
Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.
Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.
Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:
1. Sinun vuoro imuroida.
2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.
3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt
(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)
Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?
Ne on kaikki nalkuttamista, koska
A) SINÄ päätät milloin on likaista
B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivotaEli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.
Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä. Mitäs sanot tähän:
-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?
- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista
- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?
-------
- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?
- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea
- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?
Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)
Minä oletan, että sellaisessa suhteessa missä hommat toimii, kukaan ei nalkuta, koska sellaiseen ei ole mitään syytä eikä tarvetta. Että siinä mielessä tuo antamasi esimerkki on typerä, koska se liittyy normaaliin suhteeseen ja nalkutus on yksi oire siitä, että suhde ei ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.
On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.
Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.
Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.
Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:
1. Sinun vuoro imuroida.
2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.
3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt
(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)
Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?
Ne on kaikki nalkuttamista, koska
A) SINÄ päätät milloin on likaista
B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivotaEli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.
Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä. Mitäs sanot tähän:
-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?
- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista
- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?
-------
- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?
- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea
- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?
Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)
Et ymmärrtänyt. onko tämä nalkutusta vai suoraan sanomista. Koska minua on haukuttu nalkuttajaksi kun olen nämä kysymykset esittänyt. Haluaisin oikeasti ymmärtää, eli naisen suora puhe on nalkuttamista. Ja, ihan tiedoksi, ei mieheni aina niitä laskuja maksa. Minä ne maksan, suurimman osan. Miehini mielestä minun ei tarvitse tietää minne hänen palkka menee. No, kohta hän maksaa itse omat laskut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.
On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.
Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.
Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.
Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:
1. Sinun vuoro imuroida.
2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.
3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt
(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)
Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?
Ne on kaikki nalkuttamista, koska
A) SINÄ päätät milloin on likaista
B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivotaEli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.
Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä. Mitäs sanot tähän:
-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?
- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista
- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?
-------
- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?
- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea
- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?
Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)Ja mitäs sitten kun ei maksa? Eikä hae kahvia eikä mitään muutakaan? Makaa vain sohvalla eikä tee yhtään mitään yhteisen hyödyn eteen?
T. eri, visusti sinkkuna pysyvä, mutta isäänsä 19 vuotta kotona katsellut. Isä ei tehnyt _mitään_ ilman sanomista, ja sitten jos sanottiin, loukkaantui ja alkoi marttyyriksi.
No olisko sitten vaikka ihan sellainen asia kuin ERO? Äitisihän tässä se marttyyri on ollut, kun ei tuollaisesta miehestä eroa ole ottanut. Hyviä, kunnollisia, ihania miehiä on. Minullakin.
Se oli eri aikaa, enkä minä ole vastuussa äitini valinnoista. Vastaukseni oli viestiin jossa oletettiin että kyllä se mies maksaa laskun ja käy kaupassa jos haluaa kahvia. Tai että jompikumpi hoitaa... Niin, eli ei se mies.
Eli miten hoidat tilanteen, kun puoliso EI maksa laskuja vaan ne menevät vaikka ulosottoon asti? Eikä mene kauppaan vaikka ei olisi kaapissa enää mitään? Ja kun mitään ei saa kysyä, ehdottaa eikä sanoa koska se on sitä oh my god nalkuttamista?
Eli mitään muuta ratkaisua ei ole kuin ero, eikä sitäkään voi tehdä oikein, koska jos siitä sanoo etukäteen, se on nalkuttamista, ja jos sen tekee salaa on salakavala akka joka päätti ihan hyvän suhteen täysin puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Tuohan nainen on yrittänyt puhua, mutta mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa, kieltäytynyt keskustelusta ja torpannut kaiken keskustelun nalkkuttamisena. Aika kätevä keino manipuloida toinen tekemään toiselle mieliksi ja aika kätevä vaientamiskeino. ”Minun ei tarvitse kuunnella nalkutusta” ja kas niin kaikista keskusteluyrityksistä tuleekin mystisesti nalkuttamista. Ja mies saa sikailla miten tahtoo. Alentavaa, mitätöivää, alistavaa ja halveksivaa käytöstä mieheltä.
No sitten asia pitää tehdä selväksi paremmin.
Kuten jo sanoin, tuo nainen on hankkimassa avioeroa ja muuttamassa omaan kämppään.
Jos kerran puhe ei mennyt perille, miksei voinut aikaisemmin lähteä joksikin aikaa huitsin Nevadaan? Tai edes täyttää avioerolappuja ja jättää ne miehen pöydälle? Takuulla olisi mennyt perille.
Naisilla on tuo käsitys siitä että "kuppi on täynnä". Se täyttyy pikkuhiljaa ja vasta kun se on täynnä, sitten toimitaan. Miehen näkökulmasta se kuppi ei täyty vaan tilanne pysyy samana, nalkutus jatkuu. Ja kun nalkutus loppuu, tokihan tilanne on hyvä.
Asia pitää tehdä selväksi. Suoraan ja heti. Ei passiivis-aggressiivisesti.
No, yritetään sinun keino. Eli laitan tuon avioerolapun pöydälle tänään. Vaikka hänen lautaselle kun menee syömään. Se, että sanot että se on passivista vieterin kiristämistä, niin se ei pidä paikkaansa. ja, minun mielestä lähden muutaman viikoksi pois, ei yleensä auta. Minä olen suoraan sanonut enne joulua, että harkitsen eroa, koska en jaksa tehdä kaikki kotityöt yksin. Näytin myös kaikki laskut jota olen maksanut + lainanlyhennykset. En edes vaivautunut kertomaan lasten kuluista mitään. En huutanut näytin suoraan todisteita. Sanoin silloin myös suoraan, että jos asiasta ei puhuta ennen helmikuuta niin haen eroa. Mies oli sitä mieltä, että nalkutan. Hänen vastaus oli, taas sinä nalkutat niistä kotitöistä, lopeta. Miten sitä voi suoremmin sanoa. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut, olen kertonut missä mennään. Mutta joo, laitan tänään sen lapun ruokalautaselle ja sanon vielä kerran, että asunto on haettu ja vuokrattu ja lähden viimeisenä päivänä helmikuussa niin kuin ennen joulua sanoin.
No niin. Mies tuli kotiin, annoin paperin hänelle. Hän ei syönyt, lähti samantien ovesta ulos. Hän ei ala kuuntelemaan nalkutusta. meillähän on kaikki ihan hyvin. Vastasin, ei ole ja olen sinulle kertonut tästä jo monta kertaa. Voidaanko puhua ihan aikuisten oikeasti. Ovi pamahti kiinni, sitten tuli viesti. kerro sitten kun olet rauhoittunut niin tulen sitten kotiin. Vastasin, että olen rauhallinen. Kerroin ennen joulua, että ajattelen eroa. Et vieläkään halua jutella asoista, tule sinä kotiin jos haluat keskustella. Hetken päästä tuli: en minä jaksa nalkutusta, menen äidille.
vastasin: Ok, vien paperit ja haen eroa sitten yksin. Kerro äidillesi terveisiä.
Tässä sitä ollaan..... Ai, että se tuntuu nyt hyvälle. on niin helppo hengittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Tuohan nainen on yrittänyt puhua, mutta mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa, kieltäytynyt keskustelusta ja torpannut kaiken keskustelun nalkkuttamisena. Aika kätevä keino manipuloida toinen tekemään toiselle mieliksi ja aika kätevä vaientamiskeino. ”Minun ei tarvitse kuunnella nalkutusta” ja kas niin kaikista keskusteluyrityksistä tuleekin mystisesti nalkuttamista. Ja mies saa sikailla miten tahtoo. Alentavaa, mitätöivää, alistavaa ja halveksivaa käytöstä mieheltä.
No sitten asia pitää tehdä selväksi paremmin.
Kuten jo sanoin, tuo nainen on hankkimassa avioeroa ja muuttamassa omaan kämppään.
Jos kerran puhe ei mennyt perille, miksei voinut aikaisemmin lähteä joksikin aikaa huitsin Nevadaan? Tai edes täyttää avioerolappuja ja jättää ne miehen pöydälle? Takuulla olisi mennyt perille.
Naisilla on tuo käsitys siitä että "kuppi on täynnä". Se täyttyy pikkuhiljaa ja vasta kun se on täynnä, sitten toimitaan. Miehen näkökulmasta se kuppi ei täyty vaan tilanne pysyy samana, nalkutus jatkuu. Ja kun nalkutus loppuu, tokihan tilanne on hyvä.
Asia pitää tehdä selväksi. Suoraan ja heti. Ei passiivis-aggressiivisesti.
No, yritetään sinun keino. Eli laitan tuon avioerolapun pöydälle tänään. Vaikka hänen lautaselle kun menee syömään. Se, että sanot että se on passivista vieterin kiristämistä, niin se ei pidä paikkaansa. ja, minun mielestä lähden muutaman viikoksi pois, ei yleensä auta. Minä olen suoraan sanonut enne joulua, että harkitsen eroa, koska en jaksa tehdä kaikki kotityöt yksin. Näytin myös kaikki laskut jota olen maksanut + lainanlyhennykset. En edes vaivautunut kertomaan lasten kuluista mitään. En huutanut näytin suoraan todisteita. Sanoin silloin myös suoraan, että jos asiasta ei puhuta ennen helmikuuta niin haen eroa. Mies oli sitä mieltä, että nalkutan. Hänen vastaus oli, taas sinä nalkutat niistä kotitöistä, lopeta. Miten sitä voi suoremmin sanoa. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut, olen kertonut missä mennään. Mutta joo, laitan tänään sen lapun ruokalautaselle ja sanon vielä kerran, että asunto on haettu ja vuokrattu ja lähden viimeisenä päivänä helmikuussa niin kuin ennen joulua sanoin.
No niin. Mies tuli kotiin, annoin paperin hänelle. Hän ei syönyt, lähti samantien ovesta ulos. Hän ei ala kuuntelemaan nalkutusta. meillähän on kaikki ihan hyvin. Vastasin, ei ole ja olen sinulle kertonut tästä jo monta kertaa. Voidaanko puhua ihan aikuisten oikeasti. Ovi pamahti kiinni, sitten tuli viesti. kerro sitten kun olet rauhoittunut niin tulen sitten kotiin. Vastasin, että olen rauhallinen. Kerroin ennen joulua, että ajattelen eroa. Et vieläkään halua jutella asoista, tule sinä kotiin jos haluat keskustella. Hetken päästä tuli: en minä jaksa nalkutusta, menen äidille.
vastasin: Ok, vien paperit ja haen eroa sitten yksin. Kerro äidillesi terveisiä.
Tässä sitä ollaan..... Ai, että se tuntuu nyt hyvälle. on niin helppo hengittää!
Osanottoni ja onnitteluni.
Olen ollut vähän samanlaisessa erossa, tosin se ei ollut avioero. Valitettavasti teitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Ehkä mies skarppaa joskus jonkun toisen kanssa tai sitten ei, se ei ole enää sinun murheesi. Sinä saat nyt elää vapaana ja elämässäsi on tilaa paremmalle. Jonkun toisen kanssa se ei ole jatkuvaa vääntöä vaan ihan normaalia, toimivaa ja hyvää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lähdin lenkille enkä ottanut puhelinta mukaan niin sain huudot että aion tavata jotain naista koska hän ei voi soittaa minulle ja tarkistaa missä olen. Seuraavalla kerralla otin puhelimen mukaan. Sain huudot siitä että soittelen lenkillä naisille.
Lopetin lenkkeilyn.
Laitoin aina astiat väärin pesukoneeseen. Ja maitopurkit väärin jääkaappiin (milloin nokka piti osoittaa oikeaan, milloin vasempaan, ihan päivästä riippuen).
Mattojen tamppaaminen ei ollut koskaan oikein koska tamppasin liikaa/liian vähän mattoja.
Ja kaikki muukin kotityö mitä tein oli väärin.
Tulihan tuota nalkutusta kuunneltua 15 vuotta.
Ja sitten otin eron. Elämäni paras päätös.
Nyt tulee taas lenkkeiltyä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?
Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.
Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.
Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.
Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.
Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.
Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.
Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.
Tuohan nainen on yrittänyt puhua, mutta mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa, kieltäytynyt keskustelusta ja torpannut kaiken keskustelun nalkkuttamisena. Aika kätevä keino manipuloida toinen tekemään toiselle mieliksi ja aika kätevä vaientamiskeino. ”Minun ei tarvitse kuunnella nalkutusta” ja kas niin kaikista keskusteluyrityksistä tuleekin mystisesti nalkuttamista. Ja mies saa sikailla miten tahtoo. Alentavaa, mitätöivää, alistavaa ja halveksivaa käytöstä mieheltä.
No sitten asia pitää tehdä selväksi paremmin.
Kuten jo sanoin, tuo nainen on hankkimassa avioeroa ja muuttamassa omaan kämppään.
Jos kerran puhe ei mennyt perille, miksei voinut aikaisemmin lähteä joksikin aikaa huitsin Nevadaan? Tai edes täyttää avioerolappuja ja jättää ne miehen pöydälle? Takuulla olisi mennyt perille.
Naisilla on tuo käsitys siitä että "kuppi on täynnä". Se täyttyy pikkuhiljaa ja vasta kun se on täynnä, sitten toimitaan. Miehen näkökulmasta se kuppi ei täyty vaan tilanne pysyy samana, nalkutus jatkuu. Ja kun nalkutus loppuu, tokihan tilanne on hyvä.
Asia pitää tehdä selväksi. Suoraan ja heti. Ei passiivis-aggressiivisesti.
No, yritetään sinun keino. Eli laitan tuon avioerolapun pöydälle tänään. Vaikka hänen lautaselle kun menee syömään. Se, että sanot että se on passivista vieterin kiristämistä, niin se ei pidä paikkaansa. ja, minun mielestä lähden muutaman viikoksi pois, ei yleensä auta. Minä olen suoraan sanonut enne joulua, että harkitsen eroa, koska en jaksa tehdä kaikki kotityöt yksin. Näytin myös kaikki laskut jota olen maksanut + lainanlyhennykset. En edes vaivautunut kertomaan lasten kuluista mitään. En huutanut näytin suoraan todisteita. Sanoin silloin myös suoraan, että jos asiasta ei puhuta ennen helmikuuta niin haen eroa. Mies oli sitä mieltä, että nalkutan. Hänen vastaus oli, taas sinä nalkutat niistä kotitöistä, lopeta. Miten sitä voi suoremmin sanoa. Sen jälkeen en ole asiasta puhunut, olen kertonut missä mennään. Mutta joo, laitan tänään sen lapun ruokalautaselle ja sanon vielä kerran, että asunto on haettu ja vuokrattu ja lähden viimeisenä päivänä helmikuussa niin kuin ennen joulua sanoin.
No niin. Mies tuli kotiin, annoin paperin hänelle. Hän ei syönyt, lähti samantien ovesta ulos. Hän ei ala kuuntelemaan nalkutusta. meillähän on kaikki ihan hyvin. Vastasin, ei ole ja olen sinulle kertonut tästä jo monta kertaa. Voidaanko puhua ihan aikuisten oikeasti. Ovi pamahti kiinni, sitten tuli viesti. kerro sitten kun olet rauhoittunut niin tulen sitten kotiin. Vastasin, että olen rauhallinen. Kerroin ennen joulua, että ajattelen eroa. Et vieläkään halua jutella asoista, tule sinä kotiin jos haluat keskustella. Hetken päästä tuli: en minä jaksa nalkutusta, menen äidille.
vastasin: Ok, vien paperit ja haen eroa sitten yksin. Kerro äidillesi terveisiä.
Tässä sitä ollaan..... Ai, että se tuntuu nyt hyvälle. on niin helppo hengittää!
Osanottoni ja onnitteluni.
Olen ollut vähän samanlaisessa erossa, tosin se ei ollut avioero. Valitettavasti teitä ei ollut tarkoitettu yhteen. Ehkä mies skarppaa joskus jonkun toisen kanssa tai sitten ei, se ei ole enää sinun murheesi. Sinä saat nyt elää vapaana ja elämässäsi on tilaa paremmalle. Jonkun toisen kanssa se ei ole jatkuvaa vääntöä vaan ihan normaalia, toimivaa ja hyvää elämää. [/
Kiitos, kyllä se tästä lähtee eteenpäin. Pitää tuon nuorimman kanssa keskustella kun hän tulee kotiin. Ei se muutto ole kauhean kamala koska muutetaan tuohon ihan lähelle. Lapsi ei muutenkaan isänsä kanssa ole juurikaan tekemisessä kun isä harrastaa tuota surffailua netissä. Mutta ei mieheni paha ole, ei lyö ja kun jaksaa niin on loistava isä. Eihän se muutu nyt miksikään. Tulen tekemään kaikkeni, että he tapaavat ja olen siis oikeasti valmis vuoroasumista. Mutta kunhan tuo nyt alkaisi edes näistä asioista keskustelemaan. Jossain vaiheessa on pakko.
Uutta parisuhdetta en lähde hakemaan. Ei mieheni pilannut tätä yksin, ja enntoista kertaa lähde tämmöistä rumbaa pyörittämään. Pelkäämään sanoja jotta ei haukuta nalkuttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lähdin lenkille enkä ottanut puhelinta mukaan niin sain huudot että aion tavata jotain naista koska hän ei voi soittaa minulle ja tarkistaa missä olen. Seuraavalla kerralla otin puhelimen mukaan. Sain huudot siitä että soittelen lenkillä naisille.
Lopetin lenkkeilyn.
Laitoin aina astiat väärin pesukoneeseen. Ja maitopurkit väärin jääkaappiin (milloin nokka piti osoittaa oikeaan, milloin vasempaan, ihan päivästä riippuen).
Mattojen tamppaaminen ei ollut koskaan oikein koska tamppasin liikaa/liian vähän mattoja.
Ja kaikki muukin kotityö mitä tein oli väärin.
Tulihan tuota nalkutusta kuunneltua 15 vuotta.Ja sitten otin eron. Elämäni paras päätös.
Nyt tulee taas lenkkeiltyä. :)
Toivottavasti tämä oli humoristisesti kirjoitettu, ettet oikeasti toiminut ja ratkonut asioita noin? Nimittäin kun olen kuunnellut loukkaantuneita miehiä, minun on hiukan vaikea uskoa etteikö tuo olisi mennyt todellisuudessakin aika lailla noin.
Lenkkeilyn lopettaminen tuossa tilanteessa on passiivis-aggressiivista masokismia. Ei se ole naisen vika jos päätät valita taistelusi niin, että vetäydyt aina ja kaikkialla. Ja sitten ihmettelet, kun mikään ei kelpaa. Mitä jos se mitä hän koko ajan hakikin oli kontakti, ja sinä menit vain edellä ja väistit painetta? Sen sijaan että olisit kysynyt, kumpaa hän haluaa koska lenkkeily ei lopu. Että olisit haastanut hänet ja heittänyt pallon takaisin.
Terveisin nainen, jonka mies meni seksilakkoon. Minulle hän ilmoitti asiasta vuotta myöhemmin, siihen asti vastaus kaikkeen oli näää. Olin kuulemma sanonut jotain väärin. MIten minä olisin voinut muistaa, mitä olen sanonut vuosi sitten tilanteessa, jota en muista. Siitä kyllä olin varma, että sitä en ole voinut sanoa mitä hän on kuullut minun sanoneen. Koska en puhu niin kenellekään.
No, nyt meillä ei enää kukaan muista, mitä siellä sängyssä pitikään muuta tehdä kuin katsella nahkakaihtimia. Pääsi unohtumaan.
Onko edes vastapainona nalkuttamisen lisäksi kuumaa seksiä?
Muuten vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tuo nalkuttava vaimo viisi pitkää vuotta. Sitten kirjoitin kirjeen miehelle, kerroin miten haluaisin elää ja mitä muutoksia se vaatisi tai vaihtoehtoisesti lusikat jakoon. Mies luki kirjeen, puhuttiin ja riideltiinkin kyllä mutta lopulta asiat selvisi. Suurin ongelma mulla oli kotitöiden epäreilu jako ja miehen poissaoleva olemus. Jouduin tahtomattani vetovastuuseen kaikesta, kun mies alkoi ottaa vastuuta perheestä sain rentouduttua ja mieliala parani nopeasti. Aloin harrastaa ja opettelin uudestaan tuntemaan itseni. Mietin mitä minä haluan ja en halua, kysyin mieheltä samat kysymykset ja jaettiin hommat tasaisemmin. Mies on enemmän läsnä lapsille, molemmille on omaa aikaa ja aikaa myös kahdestaan. Kalenteriseksi aloitettiin myös ja se oli yksi parhaita päätöksiä.
Nalkuttamalla asiat ei muutu mutta nalkuttaminen on usein oire jostakin ongelmasta. Kyse ei oo murusista lattialla mutta
muruset vituttaa vähemmän jos ei ole ainoa joka niitä imuroi.
Vierailija kirjoitti:
Puhun aina joskus vaimoni kanssa nalkutuksesta ilmiönä, viimeksi eilen, koska vaikka olemme olleet jo yli 7 vuotta naimisissa niin minun on sanottava aviomiehenä, että en kerta kaikkiaan keksi tilannetta jossa vaimoni olisi nalkuttanut. Minua hämmentää, kun niin moni mies tuntuu valittavan vaimonsa nalkuttamisesta, ja moni nainen myös myöntää nalkuttavansa miehelleen. Ihan aidosti mietin, onko minulla jokin poikkeuksellinen nalkutuksensietokyky, vai olenko vain saanut poikkeuksellisen hyvän vaimon joka ei nalkuta? Tai voisiko olla niin, että nalkutus on vain harvinainen ilmiö, josta pidetään turhan kovaa meteliä sen harvinaisuus huomioon ottaen?
Jos vaimo valittaa miehelleen siitä, että auto on pysäköity 2 cm väärään kohtaan tai että roskis on jo puolillaan miehen roskia, niin kyse on nalkutuksesta ja tällaista meidän avioliitossamme ei esiinny. Sen sijaan jos vaimo valittaa miehelleen siitä, kun tämä makaa sohvalla kengät jalassa tai että roskis on ollut jo 3 päivää aivan täynnä, vaikka mies on luvannut tyhjentää sen, niin kyse ei ole nalkutuksesta. Näen kuitenkin, että valitettavan moni mies ei osaa tuossa jälkimmäisessä tilanteessa katsoa peiliin, vaan mieluummin he lähtevät kavereiden kanssa oluelle avautumaan vaimon nalkuttamisesta...
Tiedän tekeväni paljon virheitä, ja tiedän että silloin kun vaimo valittaa jostain mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, niin siihen on yleensä aihetta. Jos läikytän kahvia matolle tai pöytäliinalle ja saan vaimolta valitukset, niin voin joko uhriutua kohtaamastani epäoikeudenmukaisuudesta, tai sitten voin pyytää anteeksi, auttaa puhdistamisessa ja luvata, että olen jatkossa tarkempi kahvini kanssa. Jälkimmäisellä tavalla pidetään vaimo tyytyväisenä, varsinkin jos se lupaus sitten pitää.
Vaimo on todennut, että hän huomauttaa minulle vain silloin kun on aihetta, ja että joistakin asioista hän ei jaksa enää huomauttaa minulle, koska on tehnyt niin useamman kerran mutta mikään ei ole silti muuttunut. En minä kuitenkaan ihan kaikkea pysty itsessäni muuttamaan, ja jos en vain osaa hoitaa jotakin asiaa jollain tietyllä tavalla, niin vaimoni lopulta hyväksyy asian ja suostuu elämään sen kanssa. Tämän ansiosta meillä ei ole mitään sellaista kestoaihetta, josta vaimoni joutuisi toistuvasti huomauttamaan minulle. Tämä pätee meillä myös toiseen suuntaan.
Jokaisen miehen on hyvä pohtia, onko vaimolla aihetta valittaa. Ja jokaisen vaimon on hyvä pohtia myös, kannattaako avata suu vai ei. Jos auto on 2 cm väärässä kohdassa, niin mitä sitten, ihan oikeasti mitä väliä? Hankkikaa oikeita ongelmia, jos tuollainen aiheuttaa niin paljon päänvaivaa että siitä pitää valittaa. Mutta jos mies on sohvalla kengät jalassa, niin silloin on parempi että mies katsoo peiliin, kun vaimo huomauttaa asiasta. Ei vaimon pidä ruveta parisuhteessa minkään teinipojan äidiksi, eikä oikeasta ongelmasta huomauttaminen on mitään nalkuttamista, vaan se on pyyntö joka pitää ottaa vakavasti.
Jos toinen nalkuttaa turhasta, tai jos toinen ei kestä toisen pyyntöjä elää niin kuin vastuullinen aikuinen, niin ei siinä parisuhteessa tarvitse silloin väkisin yrittää elää. Mutta kurjaa jos tällaiset asiat johtavat eroihin tai vuosia kestäviin kriiseihin, koska nämä olisivat niin pienellä peiliin katsomisella ratkaistavissa.
Ongelmahan tuossa tulee siinä kohtaa, jos parisuhteen osapuolilla on eri näkemykset siitä, miten vastuullinen aikuinen elää ja onko yhtä oikeaa tapaa tehdä se tietty asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vois vetästä lehmää kerran kunnolla avarilla ja kertoa, että pitää nyt sen turpansa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.
Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
Oudot vaihtoehdot sulla. Mikä miehessäsi on vikana, kun hän ei pysty laittamaan vaatteita niille hyllyille, mille pyydät? Muistivaikeuksia, alkava dementia? Kettumainen luonne?
Kolmekymmentä risat vuotta olemme olleet naimisissa, ei ole ollut kummankaan puolelta nalkuttamista eikä huutoa vaan olemme keskustelleet asioista. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutettu on muuten onnellinen että oma elämänkumppani on assertiivinen ja suorapuheinen, mutta samalla reilu ja sydämellinen, nainen.
Ei nalkuta koskaan, mutta ei myöskään päästä asioita lipsumaan tai minua laiskottelemaan toisen kustannuksella. Ja minä olen luontainen laiskottelija joka joutui muuttamaan tapojaan kun muutettiin yhteen.
Kaikki asiat puhutaan heti halki suoraan mutta hyvässä hengessä. Kertaakaan meidän taloudessa ei ole huudettu tai tapeltu, sen seitsemän vuoden aikana kun on asuttu yhdessä.
Ei minua ainakaan kiinnosta tippaakaan olla assertatiivinen äitihahmo., joka ei anna aikuisen miehen olla laiska.
Kyllä se on ihan aikuisen miehen oma tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on ihan naurettavaa nalkuttaa siitä, kuinka astianpesukone on täytetty tai lumet luotu pihalta. Lopputulos on tärkein. Se, että saatavilla on puhtaita astioita ja pihasta pääsee kulkemaan lumisateen jälkeen.
No ei se aina ole noin yksikertaista! Jos täytät astianpesukoneen tyhmästi, sinne menee paljon vähemmän tiskejä, kuin järkevästi täytettynä. Tai joku ei puhdistu ollenkaan, jos astian laittaa sinne miten sattuu!
Tai jos lumet kolaa niin, ettei huomioi ollenkaan sitä, että lunta voi tulla lisää eli se uusi lumikin pitäisi saada kolattua jonnekin! Ne hommat mitkä haluaa tehdyksi omalla tavallaan, täytyy tehdä itse.Tuossapa kohtaa se juuri tulee... Pidänkö kiinni siitä omasta parhaasta, tehokkaasta ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asiat vai en. Mun mies laittaa vaatteet vaatekaappiin mun mielestä väärille hyllyille. Alanko valittaa, että ei noin, vaan laita pikkarini yhdelle hyllylle ja sukkahousut toiselle? Vai annanko laittaa minne laittaa ja käyn sitten kun ehdin järjestelemässä omat hyllyni haluamallani tavalla?
Mun valintani on jälkimmäinen, koska jos valittaisin, perheen pyykkihuolto tulisi jäämään yksin minulle.
Oudot vaihtoehdot sulla. Mikä miehessäsi on vikana, kun hän ei pysty laittamaan vaatteita niille hyllyille, mille pyydät? Muistivaikeuksia, alkava dementia? Kettumainen luonne?
Hänen mielestä se on se ja sama, millä hyllyillä ne ovat. Miksi mä alkaisin kyseenalaistamaan tapaa, jolla hän vaatekaapin järjestyksen hahmottaa?
Alue: Aihe vapaa
Laskuista: Mä oletan, että normaali mies pystyy maksamaan laskut ajoissa ihan ilman nalkuttamista. Jompikumpi maksaa, eihän sillä ole väliä kumpi maksaa, kun ollaan yhdessä ja yhteinen talous.
Kahvista: Se hakee kuka ehtii. Jos mieskin sitä kahvia juo, niin kyllä sitä varmaan haetaan. Vaikka ihan koko perhe yhdessä kauppaan;)