Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas näkee, että miehet ovat asialla. PMS ei ole mikään leikin asia vaan oikeasti vttumainen juttu. Ei sitä tunnekuohua pysty kontrolloimaan ja nainen on itsekin hämillään miksi käyttäytyy niin. Se on luonnon oikkuja. Tarjotkaa miehet naisellenne turvaa, lämmintä syliä, ymmärrystä.

Ai että kun nainen raivoaa, niin syliin pitäisi ottaa?🙄 Miksi ihmeessä raivoamista pitäisi ymmärtää? Varsinkin kun kaikki naiset eivät raivoa. Vai olenko vain valioyksilö, kun mulla ei tule tuollaisia tunnekuohuja;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.

Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.

Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.

Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.

=========

Onko nalkuttamisen lisäksi mustasukkainen?

En ole tuo jolta kysyit, mutta voi olla mustasukkainen ja epäluuloinen, kaikkein todennäköisimmin ihan vaan vanha kunnon kontrollifriikki despootti, joka haluaa alistaa kumppaninsa täysin kynnysmatoksi. T: N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies nalkutti aiemmin koko ajan. Kyllästyin siihen ja aloin pysäyttää sen nalkutuksen tulvan heti, kun se alkoi ja sanoin: "älä nalkuta." Jossain vaiheessa tajusi käyttäytyvänsä, kuin akka konsanaan ja lopetti sen.

Jos mies tekisi noin niin luultavasti  saisi keittiöveitsen niskaansa.

Kyllä. Tässä maassa on todella vähän vaimojensa tappamia miehiä ihan vaan siksi, että miehet tajuavat pitää suunsa kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas näkee, että miehet ovat asialla. PMS ei ole mikään leikin asia vaan oikeasti vttumainen juttu. Ei sitä tunnekuohua pysty kontrolloimaan ja nainen on itsekin hämillään miksi käyttäytyy niin. Se on luonnon oikkuja. Tarjotkaa miehet naisellenne turvaa, lämmintä syliä, ymmärrystä.

Ai että kun nainen raivoaa, niin syliin pitäisi ottaa?🙄 Miksi ihmeessä raivoamista pitäisi ymmärtää? Varsinkin kun kaikki naiset eivät raivoa. Vai olenko vain valioyksilö, kun mulla ei tule tuollaisia tunnekuohuja;)

Kun nainen perseilee ja sikailee, niin taustalla on aina joko naisen oma kärsimys ja/tai miehen aiheuttama vakava laiminlyönti. Nainen on itse aina syytön.

Kun mies perseilee ja sikailee, mies on arvoton itsekäs sika. Mies on aina syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.

Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.

Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.

Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.

Miksi olet suostunut rajojesi rikkomiseen alun perin? Jos vastaus on pelko keittiöveitsestä niskassa, niin ongelmanne ovat ihan jotain muuta kuin nalkutus. 

Aiheesta on tosi vaikea keskustella, koska tosiaan nalkuttamiseksi voidaan laskea ihan mitä tahansa ja alun perin se on nalkutettavan mielestä kätevä puolustusase. Valitettavasti se johtaa asevarustelukierteeseen, mutta silti perheillä on eroa. Jos nalkutuksen aiheet ovat näitä kuvaamiasi, teillä ei ole kummallakaan käsitystä siitä, mikä on normaalia ja ok. Miksi olet antanut toisen alkaa määräillä tekemisistäsi? 

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri täällä.

Eilen olin raivokohtauksen kohteena kun lämmitin ruokaa hellan 6. tasolla enkä 7. tasolla. Sunnuntaina sain kuulla kunniani siitä kuinka olin kolannut lumet väärälle puolelle penkkaa, koska naapurikin kolasi vasemmalle ja minä oikealle.

Miksi et eroa?

Ah, ihanaa lukea näitä juttuja :)

Juuri tämän takia en halunnut kumppania ja oi mikä ihana ja vapaus ja rauha vallitsee joka päivä. Teen kaiken aina niinkuin itse haluan ja aina se on oikein <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

Vierailija kirjoitti:

Tulin lenkiltä puoli tuntia myöhemmin kuin tavallisesti kun juoksu kulki. Ensimmäiset sanat oven avattuani oli raivo miksi viivyin niin kauan. Mitään syytä miksi olisin mistään myöhästynyt ei ollut kuten ruokailu tai jonkin asian tekeminen. Asumme maalla ja oli valoisaa sekä olen terve ihminen.

Koko ajan saa olla varpaillaan eikä saa elää omaa elämää. Koko ajan kontrollia ja ohjailua.

Kyttää ruokalautasen mitä sille otan. Jääkaapin ovea ei saa avata enää klo 21.00 jälkeen. Kirjoja ei saa lukea. Puhelimessa ei saa puhua pitkään, vaikka oma liittymä ja itse maksuni maksan.

Olen pitkään syönyt vähillä kaloreilla ja erittäin edullista ruokaa. Välillä on herkkupäivä eli kerran kuussa ja silloin nousee meteli kun haluankin ostaa sen purkkitonnikalan ja silakoiden tilalta lohipalasen. Maksan oman osani menoista, mutta silti... Itse vetää herkkuja naamariin joka päivä.

Miksi et vapauta itseäsi tuosta helvetistä? Vapaa maa, muuta pois ja elä niinkuin haluat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

Ne on kaikki nalkuttamista, koska

A) SINÄ päätät milloin on likaista

B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivota

Eli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.

Joku kysyi eivätkö miehet havainneet taipumusta nalkuttamiseen ennalta.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Kerron tässä oman näkemykseni miehistä ja naisista. Avainsana on muutos. Hyvin usein naiset toivovat miehen muuttuvan mutta miehet eivät halua muuttua, kun taas nainen haluaa muuttua mutta mies ei halua tämän muuttuvan.

Nainen haluaa aina matkan jonnekin, muutosta. Jos asiat pysyvät paikoillaan, ei auta vaikka ne olisivat hyvin. Nainen muuttuu tyytymättömäksi. Se "vieteri" alkaa kiristyä. Ja kun se alkaa kiristyä, sitä on vaikea pysäyttää. Nainen, mikäli on vähänkin neuroottinen, alkaa nähdä likaa ja ongelmia kaikkialla. Pian mies ei voi tehdä mitään oikein eikä asunnossa ole mikään hyvin.

Samanaikaisesti mies ihmettelee missä vika, onhan nyt päästy tilanteeseen johon nainen halusi. Mies ei kuitenkaan tiedä että nainen kaipaa muutosta, eikä sitä välttämättä tajua nainen itsekään.

Jos mies olisi ajatustenlukija, hän alkaisi järjestämään muutosta, uutta matkaa. Ei väliä vaikka se johtaisi nykyistä huonompaan, sekin on parempi kuin pysyminen paikallaan. Mutta mies ei ole ajatustenlukija, eikä halua muutosta kun asiat ovat vihdoinkin kohdillaan, ja siten kuin nainen vuosia siten toivoi niiden tulevaisuudessa olevan.

Tämä ei päde kaikkiin nalkuttajiin eikä kaikkiin miehiin. Mutta kovin moneen tapaukseen joissa nalkutustaipumus ihan oikeasti ilmestyi ns. tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

En ole parisuhteessa, joten tämä ajatus tulee kaukaa ja voi mennä lujaa ohi, mutta ihan hullua puhua jostain yksittäisestä imuroinnista, kun pitäisi luoda raamit kodinhoidolle. Jos ne raamit on sovittu ja sitten toinen ei noudata niitä, voidaan muistuttaa asiasta. Sama vaikka yhteisen budjetin kanssa, jos toinen rupeaa sooloilemaan = ostaa vaikka lyhennysrahoilla uuden tietokoneen. 

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi eivätkö miehet havainneet taipumusta nalkuttamiseen ennalta.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Kerron tässä oman näkemykseni miehistä ja naisista. Avainsana on muutos. Hyvin usein naiset toivovat miehen muuttuvan mutta miehet eivät halua muuttua, kun taas nainen haluaa muuttua mutta mies ei halua tämän muuttuvan.

Nainen haluaa aina matkan jonnekin, muutosta. Jos asiat pysyvät paikoillaan, ei auta vaikka ne olisivat hyvin. Nainen muuttuu tyytymättömäksi. Se "vieteri" alkaa kiristyä. Ja kun se alkaa kiristyä, sitä on vaikea pysäyttää. Nainen, mikäli on vähänkin neuroottinen, alkaa nähdä likaa ja ongelmia kaikkialla. Pian mies ei voi tehdä mitään oikein eikä asunnossa ole mikään hyvin.

Samanaikaisesti mies ihmettelee missä vika, onhan nyt päästy tilanteeseen johon nainen halusi. Mies ei kuitenkaan tiedä että nainen kaipaa muutosta, eikä sitä välttämättä tajua nainen itsekään.

Jos mies olisi ajatustenlukija, hän alkaisi järjestämään muutosta, uutta matkaa. Ei väliä vaikka se johtaisi nykyistä huonompaan, sekin on parempi kuin pysyminen paikallaan. Mutta mies ei ole ajatustenlukija, eikä halua muutosta kun asiat ovat vihdoinkin kohdillaan, ja siten kuin nainen vuosia siten toivoi niiden tulevaisuudessa olevan.

Tämä ei päde kaikkiin nalkuttajiin eikä kaikkiin miehiin. Mutta kovin moneen tapaukseen joissa nalkutustaipumus ihan oikeasti ilmestyi ns. tyhjästä.

Ihan mahtavaa. Miehet eivät tiedä mitä ajattelevat eivätkä naiset tiedä mitä ajattelevat, mutta sinä tiedät molempien puolesta XDDD

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun nalkutetaan jos ei tee jotain ja jos sen tekee niin nalkutetaan sitten siitä että et tehnyt niinkuin piti eli taas väärin. Se se vasta nalkutusta on kun mikään ei kelpaa!

Mieheni mielestä oli myös nalkutusta, kun huomautin väärin pestystä pyykistä. Lakkasin nalkuttamasta ja maksatin hänellä 2 todella kallista, liian kuumassa pilalle pestyä vaatetta. Sen jälkeen totesi, että ehkä huomautin ihan asiasta ja olisi pitänyt kuunnella. Nykyisin kyselee jopa neuvoa pyykin pesuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on varmasti jonkinlaista tyytymättömyyttä myös sen nalkuttajan puolelta. Oletteko keskustelleet suhteenne tilasta? Nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa!

Siinä ei enää nalkuttaja huomaa nalkuttavansa, eikä ymmärrä miltä se toisesta tuntuu.

Mutta ei ole normaalia tuollainen ja syy todennäköisesti puhumattomat ongelmat/tyytymättömyys parisuhteessa.

No kyllähän tuon kaikki tajuaa, mutta arvaappa muuttuukoo nalkutus vihakiukuksi jos kysyy mikä häntä vaivaa.

Totta kai se muuttuu. Ihan jo siksi, koska silloin hänellä on oikeus päästää todellinen tunnetilansa esiin. Plus että silloin hän tajuaa, miten monta hetkeä olet ollut kysymättä mikä on, ja kokee turhautumista niistä kaikista. Mutta aika usein syynä on se, että äänensävystäsi hänelle selviää, että sinun mielestäsi hänellä ei pitäisi olla tunteilleen mitään aihetta, koska kaikki muuhan on hyvin, hän vain riehumisellaan pilaa ilmaa. 

Ei parisuhteessa voi elää ajatuksella, että toinen on vaarallinen luonnonvoima, jonka vieressä eletään desibelimittarin kanssa ja varotaan tekemästä mitään mikä saa ne nousemaan, vaikka tulehtunut paise miten vaatisi avaamista. Onhan se sotkuista ja ikävää, mutta välttämätöntä.  Ymmärrätkö myös tämän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

Ne on kaikki nalkuttamista, koska

A) SINÄ päätät milloin on likaista

B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivota

Eli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.

Mutta kun kaksin ei voi elää niin kuin eläisi yksin. Muutenhan voi vaan heittäytyä vastuuttomaksi mistään yhteisen kodin asiasta vetoamalla siihen, että "minun mielestäni ei tarvitse imuroida kuin kerran vuodessa joten imuroi sinä kerran viikossa. Minä otan sitten joulukuussa". Se vain ei toimi niin. Aikuinen, kypsä, toiset huomioon ottava ihminen löytää halua, energiaa ja aikaa tehdä sille kumppanille - jonka pitäisi olla kai rakas? - osaltaan kodista miellyttävä paikka.

Minä olen sinkkunainen ja asun yksin, voin siis halutessani imuroida esim. kerran kuussa. Tai jättää tiskit kahdeksi viikoksi altaaseen. Siitä kärsin tai olen kärsimättä vain minä. Mutta jos laitan miehen kanssa hynttyyt yhteen, minun on yksinkertaisesti pakko nostaa perse sohvalta ja imuroida yhdessä sovittuun tahtiin, esim. kerran viikossa, ilman että miehen pitää joka kerta kysyä, maanitella, lahjoa, muistuttaa, neuvotella. Oikeasti, vartti viikossa. 

Tällainen venkoilu ja sitten nalkuttamisesta suuttuminen on ylpeyttä ja itsensä korottamista. Ja se on tuhon tie ihan missä tahansa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

Ne on kaikki nalkuttamista, koska

A) SINÄ päätät milloin on likaista

B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivota

Eli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.

Eli akuankkatyyliin miehelle pihalle koppi jossa saa ylläpitää omaa siisteystasoaan, ja oven yläpuolelle kyltti Jäyhä Jököttäjä? Taloon pääsee siksi aikaa minkä pystyy olemaan sotkematta? 

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi eivätkö miehet havainneet taipumusta nalkuttamiseen ennalta.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Kerron tässä oman näkemykseni miehistä ja naisista. Avainsana on muutos. Hyvin usein naiset toivovat miehen muuttuvan mutta miehet eivät halua muuttua, kun taas nainen haluaa muuttua mutta mies ei halua tämän muuttuvan.

Nainen haluaa aina matkan jonnekin, muutosta. Jos asiat pysyvät paikoillaan, ei auta vaikka ne olisivat hyvin. Nainen muuttuu tyytymättömäksi. Se "vieteri" alkaa kiristyä. Ja kun se alkaa kiristyä, sitä on vaikea pysäyttää. Nainen, mikäli on vähänkin neuroottinen, alkaa nähdä likaa ja ongelmia kaikkialla. Pian mies ei voi tehdä mitään oikein eikä asunnossa ole mikään hyvin.

Samanaikaisesti mies ihmettelee missä vika, onhan nyt päästy tilanteeseen johon nainen halusi. Mies ei kuitenkaan tiedä että nainen kaipaa muutosta, eikä sitä välttämättä tajua nainen itsekään.

Jos mies olisi ajatustenlukija, hän alkaisi järjestämään muutosta, uutta matkaa. Ei väliä vaikka se johtaisi nykyistä huonompaan, sekin on parempi kuin pysyminen paikallaan. Mutta mies ei ole ajatustenlukija, eikä halua muutosta kun asiat ovat vihdoinkin kohdillaan, ja siten kuin nainen vuosia siten toivoi niiden tulevaisuudessa olevan.

Tämä ei päde kaikkiin nalkuttajiin eikä kaikkiin miehiin. Mutta kovin moneen tapaukseen joissa nalkutustaipumus ihan oikeasti ilmestyi ns. tyhjästä.

Muun muassa tämän takia, veljet, kannattaa pysytellä sinkkuna ja panna maksullisia. Bonuksena säästyy paitsi hermot niin myös pitkällä tähtäimellä aivan käsittämätön määrä rahaa.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi eivätkö miehet havainneet taipumusta nalkuttamiseen ennalta.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Kerron tässä oman näkemykseni miehistä ja naisista. Avainsana on muutos. Hyvin usein naiset toivovat miehen muuttuvan mutta miehet eivät halua muuttua, kun taas nainen haluaa muuttua mutta mies ei halua tämän muuttuvan.

Nainen haluaa aina matkan jonnekin, muutosta. Jos asiat pysyvät paikoillaan, ei auta vaikka ne olisivat hyvin. Nainen muuttuu tyytymättömäksi. Se "vieteri" alkaa kiristyä. Ja kun se alkaa kiristyä, sitä on vaikea pysäyttää. Nainen, mikäli on vähänkin neuroottinen, alkaa nähdä likaa ja ongelmia kaikkialla. Pian mies ei voi tehdä mitään oikein eikä asunnossa ole mikään hyvin.

Samanaikaisesti mies ihmettelee missä vika, onhan nyt päästy tilanteeseen johon nainen halusi. Mies ei kuitenkaan tiedä että nainen kaipaa muutosta, eikä sitä välttämättä tajua nainen itsekään.

Jos mies olisi ajatustenlukija, hän alkaisi järjestämään muutosta, uutta matkaa. Ei väliä vaikka se johtaisi nykyistä huonompaan, sekin on parempi kuin pysyminen paikallaan. Mutta mies ei ole ajatustenlukija, eikä halua muutosta kun asiat ovat vihdoinkin kohdillaan, ja siten kuin nainen vuosia siten toivoi niiden tulevaisuudessa olevan.

Tämä ei päde kaikkiin nalkuttajiin eikä kaikkiin miehiin. Mutta kovin moneen tapaukseen joissa nalkutustaipumus ihan oikeasti ilmestyi ns. tyhjästä.

Ihan mahtavaa. Miehet eivät tiedä mitä ajattelevat eivätkä naiset tiedä mitä ajattelevat, mutta sinä tiedät molempien puolesta XDDD

Aivan. Enkö olekin viisas? :)

Siksi olenkin elellyt samassa taloudessa naisen kanssa 7 vuotta ilman ainuttakaan riitaa.

Me molemmat tiesimme mitä halusimme ja olemme aina puhuneet siitä avoimesti. Minä en halunnut "naisellista naista" eikä elämänkumppanini halunnut "miehekästä miestä", siten kuin nuo tavallisesti ymmärretään. Lopputuloksena olemme aika samanlaisia, kumpikaan ei siis edusta ääripäitä, ja kommunikaatio toimii.

Jos ongelmia on, me puhumme niistä heti ilman kiertelyä. Jos joku mättää, mietimme yhdessä mikä se voisi olla ja miksi. Kumpikaan ei oleta toisen lukevan ajatuksia tai olevan vastuussa toisen tyytymättömyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka määrittelee nalkuttamisen? Mikä se oikeasti on, se joka valittaa joka asiasta, vai se joka ottaa jokaisen sanoman nalkuttamiseksi?

Mieheni on patalaiska lusmuri, eli ei tykkää mistään kotitöistä. Ei tykkää siivoamisesta, ei ruoanlaitosta, ei pyykistä, ei lumen kolaamisesta ei mistään. Jos erehdyn pyytämään apua, niin se on nalkuttamista. Jos puhun omista työasoista se on nalkuttamista, jos kerron että otan lomaa viikolla 8, se on nalkuttamista jne. Tämä on johtanut siihen, että en oikeastaan puhu mitään, pääsen helpomalla, eli teen kaikki kotityöt itse, kolaan lumet, imuroin, pesen vessat. Mies tulee töistä kotiin ja menee makamaan sängylle ja surffailee netissä. Hän on nykyään tosi tyytyväinen meidän avioliittoon, koska en nalkuta ja en ikinä valita mistään. Viime sunnutaina hän laittoi oikein sydän emoijta minulle kun oli kaverinsa kanssa viikonloppu vietossa. Tuli kotiin aurinkoisena ja kehui kuinka ihana vaimo minä olen. No, tämä ihana vaimo on vuokrannut itselleni uuden asunnon jonne muutan kuun lopussa. Avioeropaperit on valmiina, puuttuu hänen allekirjoitus. Nuorimmaisen kanssa muutamme pois, ja mieheni saa ihan kaikki tapaamisoikeudet jota hän haluaa, vaikka viikko / viikko. Suostun ihan kaikkeen paitsi siihen että lapsi asuu pysyvästi tuon sottapytyn kanssa. Tähän tultiin, koska mies valitti nalkuttamisesta ja sillä sai samalla kaikki kotityöt minun harteille, sama juttu laskujen, ruokaostoksien, lainan lyhennyksen kanssa. Puhumista on turha yrittää, koska jos huomautan, että olen nyt maksanut kaikki laskut, niin voisitko siirtää rahaa minun tilille, niin nalkutan. En nalkuta enää, nyt saan hoitaa vain omat ja lapsen jutut. Nalkuttava vaimo lähtee, koska en jaksa enää, se tulee varmasti olemaan miehelle suuri yllätys.

Ja tämä on juuri naisille typillistä passiivis-aggressiivista käytöstä.

Ensin nalkutetaan, ja kun se ei toimi, ei sanota mitään vaan laitetaan miehen tietämättä avioero valmiiksi.

Järkevä tapa toimia olisi jo kauan sitten ollut vaatia että otetaan yhteistä aikaa ja keskustellaan asioista. Ei nalkuttamista tai huomauttelua, vaan pöydän ääreen puhumaan asiat halki. Tehdä selväksi miehelle että tämä on tilanne, nämä asiat mättävät ja ellei tilanne muutu, on vaihtoehtona avioero koska en jaksa tätä enää. Jos ei keskustelua järjesty tai mies ei ota sitä vakavissaan, muutto pariksi viikoksi pois niin sitten ottaa.

Mutta sen sijaan toimit passiivis-aggressiivisesti eli nalkutat ja huomauttelet, sen vieterin kiristyessä pikkuhiljaa. Ja kun vieteri on kiristynyt riittävästi, lopetat nalkutuksen ja juonit avioeron valmiiksi mieheltä salassa.

Mies ei näe sitä sinun sisäistä vieteriäsi. Se että nalkutat sen sijaan että puhutte asiat halki, on miehelle merkki että kyse on pikkujutuista. Kun nalkuttaminen loppuu, no asiat ovat varmaankin ok.

Tämä on naisten yleisin moka. Asiat pitää tehdä selviksi ajoissa ja kerralla.

 

On täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 kun liki kaikki maailman informaatio ja myös muiden ihmisten elämänkokemukset ja näkemykset ovat käden ulottuvilla ja maksutta, niin keskiverto nainen ei ymmärrä eikä ilmeisesri haluakaan ymmärtää miesten ja naisten ajatusmaailman fundamentaaleja eroja, vaan kuvittelee että sanaton viestintä, näpäyttely, vihjailu ja nalkuttaminen ovat tehokkaita viestinnän muotoja parisuhteessa, ja jos ne eivät toimi niin ero on ainoa ratkaisu. Konsultaatiota haetaan korkeintaan uusfeminismiä ja miesvihas jo valmiiksi tihkuvilta nettifoorumeilta tai niiltä naispuolisilta ystäviltä jotka pitävät sokeasti ystävänsä puolta eivätkä näe asioista kuin yhden puolen.

On se täysin käsittämätöntä, että vielä vuonna 2021 on miheiä joka ei vieläkään osaa käsittää, että naisen nalkuttaminen voi myös olla aiheellinen. Kaikki sanominen ei ole nalkuttamista. Jos oikeasti nainen kertoo, sanoo että hän ei ole onnellinen avioliittossa koska tekee kaiken kotityön ja käy töissä, niin se ei aina ole nalkuttamista. Miksi nainen pitää aina kaikessa tilanteissa huomioda miehen käsitykset, eikö miehet voi tulla yhtään vastaan? Joskus voi sen nalkuttavan vaimon takana olla hyvin surullinen ja väsynyt vaimo joka on vuosia hoitanut enemmän ja enemmän kotiktöitä, siinä pelossa että hänta haukutaan nalkuttavaksi ämmäksi. Ja, olen kyllä samaa mieltä että asioista pitää pystyy keskustelemaan, parisuhteessa on kaksi ihmistä ja jos toinen sanoo, että' ei ole enää onnellinen niin luulisi hälytyskellot soivan.

Älä saivartele ja selittele niinkuin selittäisit täysin yksinkertaista asiaa autistiselle viisivuotiaalle. Ei tässä nyt puhuta tilanteesta, jossa on oikeasti totaalinen epäsuhta ja nainen massiivisen ja systemaattisen orjuutuksen uhrina joutuu tekemään oikeasti kaiken, totta helvetissä sellaisesta ärsyyntyy ja valittaa kuka tahansa. Mutta siihenkin tilanteeseen voidaan päätyä montaa kautta, mm. siten että nainen moittii vuosikaudet miehen tekemistä, tiskikone täytetään väärin, imurointi tapahtuu väärin, lakanat viikataan väärin, pesukoneesta valitaan väärät ohjelmat, jne. ja lopulta mies lakkaa edes yrittämästä.

Ja jos ihan oikeasti ne työt eivät jakaudu reilusti, niin silti pitää aikuisen naisen osata kommunikoida selkeästi ja yksiselitteisesti eikä puhista passiivisaggressiivisesti ja räpättää mielenosoituksellisesti jostain lattialle jätetyistä sukista samalla kun heiluu itse imurin varressa. Ei sellaisesta kukaan mies tajua että nyt on isommat asiat kyseessä kuin ne ainaiset vaivaiset sukat.

Valitettavan suuri osa miehistä ei myöskään kuule kun nainen kertoo, että se ei ole tyytyväinen. Voi olla kotona opittu, että naisen sanominen on vaan semmoista nalkutusta. Jos olen hiljaa, niin ei tule riitaa. En ole ikinä nalkuttanut sukista, tai tiskien laittamisesta. Minä en ole mikään hirmu joka vaatii että joka paikka pitää olla kunnossa. Eli nyt tarvitsen oikeasti neuvoja: Mikä näistä on nalkuttamista, koska kaikki on mieheni mielestä ollut nalkuttamista:

1. Sinun vuoro imuroida.

2. Voisitko imuroida, koska on sottaista.

3. Jos sinä imuroisit, niin minä pyyhin pölyt

(Taustana, olen siis 8 viikkoa siivonnut kaikki yksin)

Haluan ihan oikeasti tietää, onko tämä nalkuttamista vai suora pyyntö?

Ne on kaikki nalkuttamista, koska

A) SINÄ päätät milloin on likaista

B) SINÄ päätät milloin miehen pitää siivota

Eli mies pystyy elämään arkeansa enemmän sotkuisessa kodissa kuin sinä. Jos SUN mielestä on likaista, SINÄ siivoat. Mies siivoaisi vasta sitten, kun hänen mielestään siihen on TARVETTA.

Anteeksi, mutta jos samassa kodissa asutaan, niin pitää myös se toisen tarvetta ottaa huomioon. Eli sinun mielestä eletään aina sen yhden mukaan. Tämä' oli vaan kysymys, koska pitää sanoa suoraan, eli sinä vastasit suoraan. Kaikki oli nalkutusta, ja toisen mielepidellä ei ollut väliä.  Mitäs sanot tähän:

-Voisitko sinä maksaa nyt sähkölaskun, koska maksoin jo lainanlyhennyksen autoon (joka mies käyttää), kodin vakuutuksen ja roskalaskun?

- Meidän pitäisi vähän keskustella meidän yhteiseistä laskuista

- Minkä laskun sinä voisit maksaa tässä kuussa?

-------

- Voisitko tuoda kaupasta kahvia?

- ;eillä on kahvi loppu, jaksaisitko hakea

- Jos minä lähden kauppaan hakemaan kahvia, niin voitko katsoa empun perään?

Minulla on läjä näitä? Mutta annoit vastauksen, eli suora puhe on nalkuttamista.