Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän teitä miehiä joilla nalkuttaa vaimo koko ajan
09.02.2021 |
Lähtisin lasten kanssa heti kun olisi mahdollista.
Vuodesta toiseen jatkuvaa nalkutusta aamusta iltaan.
Aamulla alkaa ja jatkuu kunnes nukahtaa aiheina; korona, lumi, lumettomuus, sateet, satamattomuus, valonsäteet, pimeys, lapset ja niiden tekemiset ja tekemättä jättämisen. Minä ja minussa riittää sekin kun isossa pihassa parkkeeraan auton 20 cm eri paikkaan kuin hän tai syönkin kevyempää ruokaa kuin hän tai haluan lenkkeillä toisin kuin hän ja ihan kaikesta kuuluu nalkutus.
Eräs arkipäivå laskin jokaisen eri asiasta huutamisen ja nalkutuksen ja pääsin 35 kertaan.
Miten tätä jaksaa kunnes tulee hermoromahdus?
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on kans tällänen nainen. Sen mies on tosi lupsakka ja mukava tyyppi, voi parkaa. Nainen sai järkyttäviä raivareita milloin missäkin vaiheessa kuunkiertoa. Haukkui miehensä alimpaan hemmettiin joka kerta. No, nainen tuli raskaaksi. Ei enää kuukautisia, joten ei enää raivareita? Mitä vielä, ihan sama jatkui. No jospa helpottaa synnytyksen jälkeen? Ehei. Käy niin sääliksi tuota miestä, ja sitä lastakin, kun eroonhan tuo saattaa lopulta päättyä. Oon yrittänyt välittää viestiä miehelle, että ei, tuo ei ole normaalia eikä asiaan kuuluvaa, naisen pitää hakeutua lääkäriin ja kokeilla kaikki mahdolliset hoidot tuohon.
Muuhun en ota kantaa, mutta kuulostaa vähän hassulta odottaa, että kun nainen tulee raskaaksi tai synnyttää, kiukuttelut vähenisivät, koska kuukautiset jäävät pois. Raskaushormonit on tällaisella ihmisellä todennäköisesti 10 kertaa pahemmat kuin kuukautiskierron hormonimuutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttaminen on taitolaji ja suuri ilo sitten jos ei muita iloja enää ole.
Ehdotus kaikille nalkuttamisesta nauttijoille: menkää joukolla johonkin julkiseen paikkaan, vaikkapa seisoksimaan ostoskeskuksen sisäänkäynnin luokse, ja suureen ääneen rumasti kommentoikaa kaikkia ohikulkijoita. On paljon parempi tyydyttää nalkutuksenhimoaan sättimällä tuntemattomia kaupungilla kuin puolisoa kotona.
Kerran bytheway näin kaksi jehovantodistajaa jotka teki noin. Ne seisoksi ostoskeskuksen edessä ja halusivat kertoa uskonnostaan muille, niillä oli jotain esitteitäkin, mutta ne vain puhui törkeyksiä ohikulkijoista, kommentoi niiden vaatteita, hiuksia, silmälaseja,...
Onpas taas huono vertaus. Ei kai siitä nalkuttamisesta kovin moni varsinaisesti nauti ja harvoin sitä tehdään ihan turhan takia. Yleensä se on joko turhautumista tai huomion hakua.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan on kyse siitä (N25), että teillä on tavat ja näkemykset, jotka eivät sovi luontaisesti yhteen. Toinen on suurpiirteinen ja toinen on tarkka. Sinä et voi syyttää miestä siitä, että häntä rassaa sinun toimintasi eikä mies sinua, ettet toimi hänen näkemyksensä mukaan. Sen sijaan te voitte käydä keskustelut siitä, miksi te kumpikin toimitte kuten toimitte ja löytää yhteiset säännöt, joiden mukaan toimia. Vaihtoehtoja lopputulemalle on monia:
- mies huomaa osan turhaksi ja antaa sinun toimia tavallasi
- teette työnjaon niin, että mies hoitaa hänelle tarkimmat hommat ja sinä jotain muuta
- sinä huomaat, että tärvelet tavaroita ja skarppaat
- huomaatte, ettette sovi yhteen ja toinen käy hermoon
jne jne
Miehen nalkutus ei lopu ennen tuota keskustelua, ellet muuta tapojasi. Etkä sinä ole aikeissa muuttaa tapojasi, koska koet olevasi oikeassa.
Tuo, että mies nalkuttaa opettaakseen toista toimimaan oikein on kyllä ainakin minun korvaan iso hälytysmerkki. Keskustelu on ainakin paikallaan, jos mies muuten on hyvä, ei kontrolloiva ja kykenee joustamaan niin ehkä voi olla toivoa. Nythän tuo on tuommoinen "poteroitunut" tilanne jossa toinen nalkuttaa ja toinen on kuuntelematta ja miettii eroa hiljaa mielessään, ei tuosta mitään hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.
Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Siis pitää erikseen sanoa, että jos joku tohvelo liikenteessä ärsytti, se ärsytys ei liity puolisoon? Ja miksi toisen suruun pitää vastata suuttumalla, jos ei edes tiedä, mistä se johtuu? Jos vaikka lapsi itkee, suututko hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voisi vain erota. Ei ole pakko katsoa nalkuttavaa negatiivista kumppania. Jos vaatii lapsia itselleen erossa niin ettei mies voi käydä koskaan tapaamassa lasta, voi sanoa että nalkutus on henkistä väkivaltaa ja se vaikuttaa lapsiinkin. Että hänen pitää muuttua jo lasten vuoksi. Jos taas on oikeasti joku helppo pieni asia jonka mies voi muuttaa, eikä nainen siis nalkuta vaatien mitään suurta, niin olisko naisella sitten joku hätä asioiden hoidosta. Ken tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa oma kumppanit jatkaneet sitä pelkkää rauhallista nalkutusta.
Eilen harjasin suihkun jälkeen tukkaa ja yhtäkkiä äijä pamahtaa huoneeseen ja alkaa rehellisen loukkaantuneella ja raivostuneella äänellä selittää, miten unohdin tiskata teelusikan. Yhden teelusikan, jota käytin 20min sitten. Haukkuu kasvatuksen ja koko suvun sen teelusikan takia. Puhuu päälle ja lopulta ryntää ovet paukkuen makkariin, kun yritän perustella toimintaani ja vakuuttaa, että tiskaan kyllä sen lusikan. Altaaseen kurkattuani siellä on kumppanin viikon aterimet, jotka ovatkin "yhteistä tiskiä" ja siksi vähemmän kiireisiä.
Kun menen makkariin, käyttäytyy kumppani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan normaalia huomauttaa sottaamisesta ja minä olen dramaattinen nalkuttava pirttihirmu, kun yritän ottaa puheeksi hänen käytöksen. Kumppani mököttää ja valittaa nukahtamiseen asti. Koko kaveripiirille päivitellään minun sottaisuutta ja nalkutusta ja draamaa heti seuraavana päivänä.
Kaiken maailman terapioissa sain käydä näitä itku kurkussa läpi vuosia ja vaihtaa miestä pari kertaa ennen kuin meni vihdoin viesti läpi, että vähän tällaista se on kaikilla.
Väärä tekniikka. Tekisit niin, että seuraavan kerran tiuskaiset, että hommaat itsellesi omat aterimet jotka itse peset tai jätät pesemättä. Ja toteuta tämä uhkaus.
Itsekin tein samoin, kun mies kerta toisensa jälkeen valitti että jätän huolimattomuuttani juustopakkauksen raolleen. (Sinänsä ihan aiheesta valitti, mutta olin vauvan hoidosta väsynyt ja siksi ehkä huolimaton niiden ärsyttävien viipalepakkausten kanssa) Ostin kerran itselleni oman juuston, jonka voin jättää ihan miten huvittaa. Sen jälkeen mies ei ole asiasta nalkuttanut ja juustokin on taas yhteinen. Tietty kiinnitän nykyään enemmän pakkauksen sulkemiseenkin huomiota, kun asiasta keskusteltiin.
Minä hommaisin tuommoisen kahjon kans itelleni kerta käyttö aterimet : D Kohta se nillittäis "kyllä joillakin on varaa kalliisiin kertiksiin " : D Ootteko huomanneet että nalkuttaja keksii aina uusia nalkutus kohteita jos entiset loppuu. Mitä näille nalkuttajille jäis jos nalkutus vietäisiin niiltä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Siis pitää erikseen sanoa, että jos joku tohvelo liikenteessä ärsytti, se ärsytys ei liity puolisoon? Ja miksi toisen suruun pitää vastata suuttumalla, jos ei edes tiedä, mistä se johtuu? Jos vaikka lapsi itkee, suututko hänelle?
Kommunikointi on taitolaji , jos ei tiedä mistä joku asia johtuu kannattaa kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä on kans tällänen nainen. Sen mies on tosi lupsakka ja mukava tyyppi, voi parkaa. Nainen sai järkyttäviä raivareita milloin missäkin vaiheessa kuunkiertoa. Haukkui miehensä alimpaan hemmettiin joka kerta. No, nainen tuli raskaaksi. Ei enää kuukautisia, joten ei enää raivareita? Mitä vielä, ihan sama jatkui. No jospa helpottaa synnytyksen jälkeen? Ehei. Käy niin sääliksi tuota miestä, ja sitä lastakin, kun eroonhan tuo saattaa lopulta päättyä. Oon yrittänyt välittää viestiä miehelle, että ei, tuo ei ole normaalia eikä asiaan kuuluvaa, naisen pitää hakeutua lääkäriin ja kokeilla kaikki mahdolliset hoidot tuohon.
Muuhun en ota kantaa, mutta kuulostaa vähän hassulta odottaa, että kun nainen tulee raskaaksi tai synnyttää, kiukuttelut vähenisivät, koska kuukautiset jäävät pois. Raskaushormonit on tällaisella ihmisellä todennäköisesti 10 kertaa pahemmat kuin kuukautiskierron hormonimuutokset.
No noin se nainen vakuutteli sille miesparalleen. Mutta mikään ei oo silti muuttunut. Nainen vaan taas käytti tekosyitä sille että saa nalkuttaa ja raivota. Varmaan vaikka siltä poistettaisiin kohtu, se jatkais samanlaisena raivopäänä, ja miestä kaikesta syyllistäen. Kauhistuin kun kuulin, että niille on tulossa lapsi. :(
Auttaisiko jos yrittäisit selittää näkemystäsi asioista? Miksi ei ole niin tärkeää tehdä asioita huolellisesti tai täydellisesti? Mihin elämässä pitäisi keskittyä nalkutuksen sijaan? Ehkä vaimon silmät avautuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.
En ole hän, mutta ainakin meillä se tapahtuu kerta toisensa jälkeen. En ihan oikeasti jaksaisi joka itkun yhteydessä erikseen luetella disclaimereita. Onneksi nykyään itkuun on aihetta harvoin, mutta silti on todella rasittavaa, että toinen suuttuu siitä.
Ööö. Miten niin huolellisesti ja täydellisesti? Fairypullon paikoileen laitto on toteutettu ihan yhtä täydellisesti, laittoi sen käytön jälkeen sitten siivouskomeroon, allaskaappiin tai tiskipöydälle. Kunhan paikka on sellainen, että kumpikin sen helpolla löytää ja saa otettua. Nalkuttaja on se jonka mielestä ainoa oikea paikka Fairypullolle on siivouskaapissa mäntysuovan ja WC-Ankan välissä, kaikki muu on hänen mielestään väärin.
Nalkutuksen sijaan voi kertoa rauhallisesti, mitä toivoo ja miksi. Tyyliin ”Voisitko jatkossa laittaa Fairypullon aina siivouskomeroon tai vaikka tiskipöydälle? Toivon että et laittaisi sitä allaskaappiin, koska mun selkään sattuu aina kun joudun sinne kumartumaan. Sopisiko?”
Nalkuttaja voi myös miettiä, nalkuttaako turhasta. On meinaan yleensä ihan sama, säilytetäänkö jotain C-vitamiinipurkkia vasemmassa vai oikeassa päässä hyllyä. Usein nalkutetaan ihan vain nalkuttamisen riemusta. Eli siitä että päästään kontrolloimaan ja syyllistämään toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo, aina naisen tapa toimia on väärä :D Ei miehiä deminisoida vaikka he haluavat koko ajan seksiä ja vaikka he uhkailevat ja ovat väkivaltaisia. Ei miehiä koskaan moitita kun he tilaavat kohdusta vain poikalapsia ja kun he haluavat kiristää tai pakottaa akan vaihtamaan nimeä. Näistä ei saa puhua, naisten puolista saa koko ajana puhua yleistäen ja syyttäen.
Miten edes jaksatte miehiä? :D Koko ajan kitisemässä miten naiset on dramaattisia, miehet eivät saa mitään kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihan varmaa, että kaikki hänen sanomisensa on nalkuttamista? Yhteen aikaan tuntui, että mieheni oli sitä mieltä, että kaikki mitä sanon, olisi minun mielestäni hänen syytään. Esimerkiksi, kun totesin ihan neutraalisti, että ulkona sataa, mies tiuskaisi vastaan, että "syytön minä siihen olen". Tarkoitus ei ollut syyttää yhtään ketään, eikä se ollut edes mikään valitus, että taas siellä sataa, vaan huomasin, että alkoi sataa, ja sanoin sen ääneen.
Tämä!
Mä saatan välillä sanoa jotain ärtyneenä ihan jostain vaikka mitä on muualla tapahtunut eikä liity häneen, riittää että olen ärtynyt ja hän ottaa sen aivan järjettömän henkilökohtaisesti.
En siis hänelle tiuski mutta kiroan vaikkapa jotain törttöä johon ”törmäsin” vaikkapa liikenteessä.
Samantapainen juttu jos itken. En ollenkaan hänen takia, vaan vaikkapa väsymystä tai jotain surua. Hän yleensä suuttuu. Sitten itkenkin jo sitä ja riita on valmis kuinka aina syytän häntä...
Mitä ihmettä? Olen paljon miettinyt mistä se on peräisin että toinen SUUTTUU kun toinen itkee.Kun tiedostat asian kerrot varmaan että tunteen purkauksesi ei johdu kumppanista! Kannatta muistaa että kukaan ei ole ajatustenlukija!
Miksi alapeukut? Tässä annetaan kaksi hyvää ohjetta. On helppo vierittää syy muualle kuin katsoa ja miettiä omaa käyttäytymistään.
No eipä se toinenkaan osapuoli ole mikään ajatustenlukija. Ei itselleni ainakaan tulisi mieleenikään, että toista loukkaa se, että kerron hänelle jonkun toisen liikennetörttöilyistä. Näin ollen en myöskään hoksaisi erikseen sanoa, että en syytä puolisoani tästä.
Jotenkin sitä aikuisena voisi kuvitella, että edes joissakin asioissa voidaan olettaa maalaisjärjen ja tiettyjen sosiaalisten normien pätevän. Olisi helkkarin hankalaa, että jokaisesta ihan itselle normaalista asiasta pitäisi erityisesti raportoida toiselle, että en tarkoita tässä nyt mitään pahaa. "Lähden nyt töihin ja laitan tuon oven mennessäni kiinni. En ole siis sinulle vihainen, enkä halua loukata sinua eikä oven kiinni laittaminen ole mikään mielenosoitus. Minun on nyt vain mentävä töihin."
Aika monella tässä ketjussa on hukassa mitä nalkuttaminen tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, aina naisen tapa toimia on väärä :D Ei miehiä deminisoida vaikka he haluavat koko ajan seksiä ja vaikka he uhkailevat ja ovat väkivaltaisia. Ei miehiä koskaan moitita kun he tilaavat kohdusta vain poikalapsia ja kun he haluavat kiristää tai pakottaa akan vaihtamaan nimeä. Näistä ei saa puhua, naisten puolista saa koko ajana puhua yleistäen ja syyttäen.
Miten edes jaksatte miehiä? :D Koko ajan kitisemässä miten naiset on dramaattisia, miehet eivät saa mitään kritiikkiä.
Hahaa, uliiii joka trollaa olevansa feministi. Tämä tästä vielä puuttui. Söpöä!
Vierailija kirjoitti:
Ööö. Miten niin huolellisesti ja täydellisesti? Fairypullon paikoileen laitto on toteutettu ihan yhtä täydellisesti, laittoi sen käytön jälkeen sitten siivouskomeroon, allaskaappiin tai tiskipöydälle. Kunhan paikka on sellainen, että kumpikin sen helpolla löytää ja saa otettua. Nalkuttaja on se jonka mielestä ainoa oikea paikka Fairypullolle on siivouskaapissa mäntysuovan ja WC-Ankan välissä, kaikki muu on hänen mielestään väärin.
Nalkutuksen sijaan voi kertoa rauhallisesti, mitä toivoo ja miksi. Tyyliin ”Voisitko jatkossa laittaa Fairypullon aina siivouskomeroon tai vaikka tiskipöydälle? Toivon että et laittaisi sitä allaskaappiin, koska mun selkään sattuu aina kun joudun sinne kumartumaan. Sopisiko?”
Nalkuttaja voi myös miettiä, nalkuttaako turhasta. On meinaan yleensä ihan sama, säilytetäänkö jotain C-vitamiinipurkkia vasemmassa vai oikeassa päässä hyllyä. Usein nalkutetaan ihan vain nalkuttamisen riemusta. Eli siitä että päästään kontrolloimaan ja syyllistämään toista.
Minusta maalaisjärki pitäisi kuitenkin tietyissä asioissa olla. Tuntuu kyllä pikemminkin kiusanteolta, jos toinen kiikuttaa Fairyn (tiskiaineen!) jonnekin siivouskomeroon toiseen päähän asuntoa, kun voisi sen laittaa allaskaappiin tai tiskipöydälle. Ehkä olen kohtuuton ja jääräpäinen, mutta minusta tällaisissa asioissa on kyllä olemassa kahdesta tavasta se oikeampi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella tässä ketjussa on hukassa mitä nalkuttaminen tarkoittaa.
No kerro nyt ihmeessä meille.
Alue: Aihe vapaa
Tuossahan on kyse siitä (N25), että teillä on tavat ja näkemykset, jotka eivät sovi luontaisesti yhteen. Toinen on suurpiirteinen ja toinen on tarkka. Sinä et voi syyttää miestä siitä, että häntä rassaa sinun toimintasi eikä mies sinua, ettet toimi hänen näkemyksensä mukaan. Sen sijaan te voitte käydä keskustelut siitä, miksi te kumpikin toimitte kuten toimitte ja löytää yhteiset säännöt, joiden mukaan toimia. Vaihtoehtoja lopputulemalle on monia:
- mies huomaa osan turhaksi ja antaa sinun toimia tavallasi
- teette työnjaon niin, että mies hoitaa hänelle tarkimmat hommat ja sinä jotain muuta
- sinä huomaat, että tärvelet tavaroita ja skarppaat
- huomaatte, ettette sovi yhteen ja toinen käy hermoon
jne jne
Miehen nalkutus ei lopu ennen tuota keskustelua, ellet muuta tapojasi. Etkä sinä ole aikeissa muuttaa tapojasi, koska koet olevasi oikeassa.