Koko elämä yksin

Itse olen tällainen yksineläjä. Pääsin kerran tosin parisuhteeseen. Tajusin suhteessa ollessani, että nautin yksin olemisesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole mitään yhteisöä, jossa yksinäiset, seuraa etsivät voisivat viestitellen tutustua ja ehkä tavata? Muuta kuin tinder?

Ei ne kelpaa teille. FB:ssä olisi vaellussinkkuja ja korona-ajansinkkuja ja eri ikäisten sinkkujen ryhmiä ja ystävänhakuryhmiä ja vaikka mitä, mutta ei teille kelpaa.

Jokainen luo tavallaan itse todellisuutensa sillä miten ajattelee. Jos ajattelet että et kelpaa kenellekään ja tulet olemaan aina yksin niin todennäköisesti jäätkin yksin. Myönteiset ajatukset tuottaa myönteisiä asioita ja negatiiviset taas negatiivisiä asioita. Vetovoiman laki nääs.

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Itselläni tapahtui juuri näin, nyt kun tarkemmin ajattelen. Alkuun kaikki oli ihanaa ja kivaa. Se tuli sitten yllätyksenä kun nainen alkoi pian näyttämään toista puoltaan ja minun oli jotenkin vaikea sulattaa sitä, että kaikki ei voisi olla vaan sitä ihanaa ja kivaa kokoajan. Miksi tuo nainen nyt vihoittelee minulle, vaikka olen ollut vain kiltti ja kiva hänelle? Eihän sellainen ole reilua!

Vierailija kirjoitti:

Sisällä rakennuksessa musiikki jumputti ja valot välkkyivät. Kilttipoika seuraili Minna-Maria ja muita. Musiikin rytmi ujuttautui kilttipojan verenkiertoon, hän huomasi liikahtelevansa vaistomaisesti sen tahdissa… Sitten Minna-Mari veti hänet tanssilattialle ja tanssi hetken häntä vastapäätä. Kilttipoika nytkäytteli jäseniään ja tuijotti kuin huumaantuneena Minna-Marin sulavaa, käärmemäistä liikahtelua, käsien liikuttelua ja jalkojen kiemurtelua kimaltelevassa minimekossa…

Ilta oli siihen mennessä ollut parhaita kokemuksia kilttipojan elämässä. Pian he menivät kuitenkin hakemaan lisää juomia ja tiskillä porukkaan liittyi Morkku, jonka Minna-Mari tunsi vaihtoehtopiireistä. Morkku istahti tuolille puoliksi juotu kalja kädessään, heilautti joulukinkkua muistuttavan reitensä toisen jalan päälle ja röyhtäisi kumeasti. Morkun erittäin likainen farkkutakki oli niitattu täyteen punk-merkkejä ja hänen sängellä olevasta päästään roikkui olkapäille pari lettiä. Minna-Mari liimaantui heti Morkun kylkeen ja alkoi lirkutella tälle. Kilttipoika ei pitänyt alkuunkaan illan saamasta käänteestä. Hän tunsi olonsa hyvin epämukavaksi Morkun seurassa.

Kilttipoika ei olisi halunnut päästää Minna-Maria silmistään, mutta joutui pian toteamaan kadottaneensa tämän. Ajantajun menettäneenä kilttipoika lähti vaeltamaan ympäri rakennusta. Kokeiltuaan muutamia ovia hän osui huoneeseen, jossa avautuva kauhea näky vahvisti hänen pahimmat painajaisensa. Minna-Mari makasi selällään likaisella patjalla, silmät kiinni ja vaaleanruskeat hiukset levinneenä pään ympärille kuin auringon säteet. Hänen päällään rohjotti Morkku nelinkontin ähkimässä. Minna-Marin kädet olivat Morkun selällä ja sänkisessa niskassa, samalla kun Morkun pienen murikan kokoiset pakarat pumppasivat rytmikkäästi ylös ja alas…

Kilttipojan suu vääntyi äänettömään huutoon. Veri jysähti hänen päähänsä… Kilttipoika pakeni rakennuksesta puolijuoksua, matkalla joku hippi yritti sössöttää hänelle jotain, mutta kilttipoika ei pysähtynyt kuuntelemaan. Hänen oli päästävä pois. Kilttipoika juoksi koko matkan kotiinsa, samalla kun hänen poskensa kastuivat yksi toisensa jälkeen niille vierähtelevistä kyynelistä. Kilttipoika ei olisi koskaan uskonut Morkun olevan Minna-Marin tyyppiä, saati että tämä viehättävä ja hyväkäytöksinen kulttuurikodista lähtöisin oleva tyttö ryhtyisi bileissä panohommiin sellaisen brutaalin karjun kanssa. Kyyneleet sumensivat kilttipojan silmät tämän juostessa.

Minna-Marista tuli ajan myötä kuuluisa diplomaatti, samalla kun kilttipojan kohtalona oli syrjäytyä niin pahoin, ettei hän koskaan enää kyennyt opiskelemaan tai työelämään. Loppu

Morkku 🤣

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Tässä on totuuden siemen. Oma seurusteluhistoria on lähinnä 3-6 kk "suhteita" juuri tuon takia.

Ekat kuukaudet aina todella hyviä, mutta sitten alkaa toisen osapuolen täydellinen julkisivu rakoilemaan. Tulee riitoja yms, eli ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista. Itsehän en tällaista kestä, joten lopetan aina sen alkavan suhteen heti kun ensimmäiset heikkoudet toisesta paljastuu.

M37

Minä seurustelisin sun kanssa, mutta et varmaankaan kelpuuttaisi minua, sosiaalisista tilanteista ahdistuva *maatiaistyttö*

Ap:n kirjoitetuksesta lukee päättäväisen ajatuskulun, ettei kukaan ei koskaan tule kohdalle. Sen asenteen kanssa kutsuu nimenomaan yksinäisyyden kohtaloa luoksensa.  Hokemaa voi toistaa  24/7 ja antaa sen imeytyä luihin ja ytimiin asti.

Kun vaan elää elämäänsä, keskittyy tähän hetkeen, ei jää aikaa huokailla mennyttä tai tulevaa elämää. Antaa mahdollisuuden eri tapahtumille ja kohtaamisille.

Seurustelen ikisinkun kanssa. Hän oli päättäväisesti ajatellut jäävänsä yksin ja eli perusteellista sinkun elämää 33 vuoden iässä. Älykäs, kiltti, superintrovertti, varovainen, arka ja erityisherkkä sen kaiken päälle. Sattui olemaan kukoistava kesäpäivä ja minä tavanomaisen puheliaalla päällä. Pyysin lupaa saada istua samalle  puiston penkille ja sanoin ihan reippaasti, että häiritseekö jos juttelen sinulle. Hän nyökkäsi arasti ja lopulta me puhuimme molemmat seuraavaan aamuun asti. Ikisinkkuni totesi, ettei yleensä uskalla puhua vieraille, mutta minussa oli jotakin mikä sai puhumaan. Nyt takana kaksi ja puoli vuotta ja millainen mahtava tyyppi ikisinkkuni onkaan.

Koskaan ei saa sanoa ei koskaan.

Höpö höpö taas. Eiköhän ap:lla ole äiti ja isä. Sisaruksia. Tätiä ja setiä. Sukulaisia.

vali vali

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Tässä on totuuden siemen. Oma seurusteluhistoria on lähinnä 3-6 kk "suhteita" juuri tuon takia.

Ekat kuukaudet aina todella hyviä, mutta sitten alkaa toisen osapuolen täydellinen julkisivu rakoilemaan. Tulee riitoja yms, eli ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista. Itsehän en tällaista kestä, joten lopetan aina sen alkavan suhteen heti kun ensimmäiset heikkoudet toisesta paljastuu.

M37

Kyllä, vakaassa pitkässä suhteessa oleminen edellyttää sitä, että osaa riidellä naisen kanssa. Ellei tähän kykene tai muuten ole valmis sietämään säännöllistä riitelyä, niin parempi olla vaan yksin.

Moni kokematon romantisoi kaiken mielessään ja siksi harmittaa niin paljon sitten kun ei koskaan pääse parisuhteeseen. Todellisuus on todellakin aika karua ja moni parisuhteen kokenut on todennutkin, että yksin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Tässä on totuuden siemen. Oma seurusteluhistoria on lähinnä 3-6 kk "suhteita" juuri tuon takia.

Ekat kuukaudet aina todella hyviä, mutta sitten alkaa toisen osapuolen täydellinen julkisivu rakoilemaan. Tulee riitoja yms, eli ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista. Itsehän en tällaista kestä, joten lopetan aina sen alkavan suhteen heti kun ensimmäiset heikkoudet toisesta paljastuu.

M37

Sama ja naisten ilme olisi taltioimisen arvoinen, eivät ole ilmeisesti tottuneet siihen että hyvin yksinkin viihtyvä mies ei jaksa jäädä kuuntelemaan heidän kiukutteluaan vaan nostaa kytkintä. Minkä takia ei voi vaan olla tyytyväisenä siinä parisuhteessa, ei riitä että mies ei juo, ei auo päätään ja kohtelee naista kunnioituksella, vaan pitää aina ruveta vaikeaksi kun pitää keksiä puutteita sieltä täältä.

Ei ole kivaa minullakaan. Parisuhteita on ollut mutta ei kestänyt loppuelämän ajan. En suostu enää suhteeseen. Lapsesta olen iloinen. Ostan lemmikin seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö taas. Eiköhän ap:lla ole äiti ja isä. Sisaruksia. Tätiä ja setiä. Sukulaisia.

Ei ole kaikilla. Mulla on vain vanhemmat ja sisarukset. Sukulaisista ei ole tietoa. Vanhempien kasvattivanhemnat ovat kuolleet 60-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Tässä on totuuden siemen. Oma seurusteluhistoria on lähinnä 3-6 kk "suhteita" juuri tuon takia.

Ekat kuukaudet aina todella hyviä, mutta sitten alkaa toisen osapuolen täydellinen julkisivu rakoilemaan. Tulee riitoja yms, eli ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista. Itsehän en tällaista kestä, joten lopetan aina sen alkavan suhteen heti kun ensimmäiset heikkoudet toisesta paljastuu.

M37

Ettei se kuitenkin olisi sinun julkisivusi, joka silloin alkaa rakoilla, kun kerran joka kerta käy samalla tavoin?

Joko trollaat tai sulla ei ole kykyä itsekritiikkiin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tällainen kokematon vanhapoika kun pääsisi todenteolla naisen kanssa tekemisiin, saattaisi havaita että sehän onkin loppujenlopuksi melko kaameeta touhua ja siinä vaaditaan kaikenlaista mihin ei välttämättä rahkeet riitä. Moniko kokemattomampi mies esim. osaa riidellä naisen kanssa, ei varmasti monikaan ja heti oltaisiin häipymässä ovesta ensimmäisen kuprun kohdalla.

Tässä on totuuden siemen. Oma seurusteluhistoria on lähinnä 3-6 kk "suhteita" juuri tuon takia.

Ekat kuukaudet aina todella hyviä, mutta sitten alkaa toisen osapuolen täydellinen julkisivu rakoilemaan. Tulee riitoja yms, eli ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista. Itsehän en tällaista kestä, joten lopetan aina sen alkavan suhteen heti kun ensimmäiset heikkoudet toisesta paljastuu.

M37

Ettei se kuitenkin olisi sinun julkisivusi, joka silloin alkaa rakoilla, kun kerran joka kerta käy samalla tavoin?

Joko trollaat tai sulla ei ole kykyä itsekritiikkiin ;)

Näinpä. Mietityttää tuollaisten ihmisten lapsuudenperhe. Onko se koko elämä ollut ruusuilla tanssimista ilman mitään erimielisyyksiä, lapsen ja vanhempien välillä tai vanhemmilla keskenään?

Kaikkien muiden ihmisten kanssa on ollut aina vaan kivaa, ja he ovat olleet täydellisiä ihmisiä?

Tietysti niitäkin tapauksia on, että on ollut vain se tossukka äiti joka on passannut ja antanut lapsen tehdä mitä tahansa, mitään vaatimatta.

lohdutukseksi voin kertoa, ettei ne parisuhteetkaan aina mitään herkkua ole. Jatkuvia kompromisseja ja toisten ehdoilla elämistä. Monesti kaipaisi omaa rauhaa ja vapautta tehdä niin kuin huvittaa.

Ei raha tai sali mitään seurustelua takaa, kaikki eivät vaan kelpaa vaikka mitä tekisi tai olisi tekemättä.

T. Ikisinkku 42v

Vierailija kirjoitti:

Moni kokematon romantisoi kaiken mielessään ja siksi harmittaa niin paljon sitten kun ei koskaan pääse parisuhteeseen. Todellisuus on todellakin aika karua ja moni parisuhteen kokenut on todennutkin, että yksin parempi.

Moni köyhä romantisoi kaiken mielessään ja siksi harmittaa niin paljon sitten kun ei koskaan pääse rikastumaan. Todellisuus on todellakin aika karua ja moni rikkauden kokenut on todennutkin, että köyhänä parempi.