Koko elämä yksin
Olen 29v mies enkä tule koskaan elämäni aikana seurustelemaan, koska en yksinkertaisesti saa ketään. Säästän teidät tilanteen yksityiskohdilta, koska niillä ei ole väliä. Kannattaa uskoa kun sanon, että toivo on menetetty.
Mutta tässä piilee tilanteen kääntöpuoli:
En tule koskaan satuttamaan ketään. Kukaan ei tule ikinä kiintymään minuun, rakastamaan minua tai odottamaan minulta mitään. Olen kuin aave joka harhailee maailmassa ja lipuu ihmisjoukossa ihmisten ohitse huomaamatta. En ole osa kenenkään elämää eikä minulla ole paikkaa kenenkään sydämessä.
Kenenkään sydän ei siis tule koskaan särkymään takiani eikä kukaan joudu ikinä kokemaan kaipauksen tuomaa tuskaa takiani. Tämä on sinänsä hyvin kaunista ja monesti itkun lomassa saatan jopa hieman hymyillä kun muistan tämän.
Kommentit (46)
Yksinäisyys on aina ansaittua. Ihminen saa tässä elämässä sen mitä ansaitsee. Ei enempää, ei vähempää.
Oon täysin eri mieltä, en usko karman lakiin pätkääkään. Ja kun katson ketjun aloittajan vilpittömältä vaikuttavaa alkukommenttia/ongelmanasettelua, niin ihmettelem suuresti, miten joku viitsii kommentoida tällaista törkyä tällaiseen ketjuun? Eikö ihmisillä oo enää mitään inhimillisyyttä, kun saa nimettömänä heitellä kommentteja?
Sen verran oon telkkaria kattonu, että tiedän ettei ole ainakaan ulkonäöstä kiinni jos ei ketään saa. Eikä ole kyllä monesta muustakaan asiasta. Voi olla ihan mikä tahansa ihme pelle ja ruma surkimus ja silti löytyy puoliso.
Ota koira. Mene sen kanssa pentukurssille, sitten harrasta agilityä, kouluta koiraa, käy näyttelyssä... Elämä on mukavaa koiran kanssa ja tapaa paljon ihmisiä.
Totta, meitä kaikkia ei ole tarkoitettu ihmiskanssakäymiseen, ainakaan läheisempään. Nyt kaduttaa että olen ainakin pari ihmistä itseeni "koukuttanut", vaikka olen niin kelvoton ja nytkin jo ajattelen että miten heistä pääsisi eroon. Mutta omapa oli vikani.
Monet on voineet kokea isoja kolauksia nuorena, jos on ollut vaikka ihastumista/seurustelu/lähestymisyritystä , eikä ole saanut vastakaikua tai on joutunut toisen ihmisen julman ja ikävän käyttäytymisen kohteeksi.. Ajattelemattomia ihmisiä löytyy kyllä, mutta löytyy niitäkin, joilla on hyvä sydän ja jotka osaa kohdella toisia ihmisiä hyvin. Kaikkien olisi hyvä ensin opetella tulemaan toimeen ihan vaan itsensä kanssa, opetella arvostamaan itseään
ja miettiä, mitä itse elämältään haluaa. Sen jälkeen pärjää toisten kanssa ja parisuhteessakin paremmin, ja kun tietää ensin, millaista on elää yksin, ei jää väkisin roikkumaan huonoihin parisuhteisiin . Miehillä on se hyvä puoli, että voi perustaa perheen vaikka vasta viisikymppisenä. Uskokaa itseenne ja tavoitelkaa sitä, mitä toivotte. Eikä se ole ulkonäöstä kiinni, kun mies on perussiisti, puhdas ja normaalisti pukeutunut. Kyllä ujompikin mies seuraa löytää, kun menee paikkoihin, missä naisia liikkuu. Esim. harrastuksiin, työväenopiston kursseille, kuntosalille.