Kun opiskelemaan toiselle paikkakunnalle muuttanut lapsesi tulee käymään, tuleeko hän vieraaksi vai kotiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Tämän palstan perusteella monille tulee vieraaksi, mutta ei tavallisen vieraan tavoin paapottavaksi, vaan lähinnä paheksuttavaksi orjuutettavaksi kiusankappaleeksi 🙄

Meille lapsi tulee AINA kotiinsa ja saa olla kotonaan niin kauan kuin haluaa.

Minusta on ihanaa kun lapsi tulee käymään. Hän käy vielä töissäkin, niin ei kovin usein jaksa tai ehdi. Mutta miten kivassa yksiössä asuva ja kirjansakin ko. paikkakunnalle muuttanut voisi kokea kodiksi paikkaa, jossa ei ole asunut.  Silloin, kun asuimme vielä siellä, mistä hän lähti opiskelemaan, hän soittaessaan sanoi voisi sitä tulla kotosalla käymään. Nyt hän itse sanoo voisin tulla teillä käymään, kun on muutettu toiselle puolelle Suomea. 

Minulle ilmoitti isän naisystävä että hänkin meni vieraaksi isänsä luokse aikanaan, kun tein jonkun asian omalla tavallani ( asuin isän luona lukioaikaan) :)

Kotiin, kotiin tietysti pojat tulee! Me mamman kanssa pidetään ikuisesti suurta omakotitaloa ihan vaan poikia varten! Ollaan ydinperhe maailman tappiin saakka!

Kepusetä

Vierailija kirjoitti:

Kotiinsa tulee ihan samalla tavalla kuin minä menen kotiini, kun olen pojan kaksiossa käydessäni Helsingissä. Avaimet on molemmin puolin, ei tarvitse etukäteen soitella ja ilmoitella, että olen siellä illalla. Poika on täällä lapsuudenkodissa kuin ennenkin ja minä nautin siitä, että voin käydä Helsingissä kuin mökillä eli kaikki on valmiina, mukanaan ei tarvitse tuoda mitään muuta kuin ruokaa.

Minusta olisi kyllä outoa sanoa meneväni kotiin, jos menen asuntoon, missä en ole ollut päivääkään kirjoilla. 

Vieraaksi tulee, kuten minäkin olen vieras jos menen vanhemmilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiinsa tulee ihan samalla tavalla kuin minä menen kotiini, kun olen pojan kaksiossa käydessäni Helsingissä. Avaimet on molemmin puolin, ei tarvitse etukäteen soitella ja ilmoitella, että olen siellä illalla. Poika on täällä lapsuudenkodissa kuin ennenkin ja minä nautin siitä, että voin käydä Helsingissä kuin mökillä eli kaikki on valmiina, mukanaan ei tarvitse tuoda mitään muuta kuin ruokaa.

Minusta olisi kyllä outoa sanoa meneväni kotiin, jos menen asuntoon, missä en ole ollut päivääkään kirjoilla. 

Miksi? Ihmiset sen kodin tekevät, ei ne seinät. Oma lapsi on oma lapsi aina, ei se muuksi muutu ja samalla tavalla kuin minun kotini on lapsen koti, on sen lapsen koti minun kotini. Eihän me muuten samaa perhettä oltaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vieraaksi tulee, kuten minäkin olen vieras jos menen vanhemmilleni.

Jotenkin kylmäkiskoinen suhde eri sukupolvien välillä. Olen yli viidenkymmenen ja vanhempani kauhistuivat, jos edes luulisivat, että tunnen olevani pelkkä vieras heidän luonaan. Samoin minä kauhistuisin ja miettisin, mitä väärää olen tehnyt, jos lapset luulisivat tulevansa tänne vain kylään. Mieheni vanhemmat ovat jo nukkuneet pois, joten myös hän arvostaa minun vanhempiani ja on heille kuin oma poika. Meillä on aina halattu ja pussattu ja hellitelty kaikkia perheenjäseniä, koska he ovat tärkeitä ja kaikkien pitää voida tuntea olevansa tärkeä omien vanhempiensa luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kotiini, oma huoneeni oli jäljellä koskemattomana.

Montako vuotta pitivät huonetta sua varten?

Huonetta kuuluu pitää koskemattomana vähintään niin kauan, että lapsi on mennyt naimisiin ja saanut omia lapsia. Vielä pitempään, jos on pienintäkään uhkaa avioeron mahdollisuudesta. Kotiin saa aina palata, vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka olisi miten vanha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä menin kotiini, oma huoneeni oli jäljellä koskemattomana.

Montako vuotta pitivät huonetta sua varten?

Kunnes muuttivat pienempään, se oli iso talo.

Kotiin tietysti. Hänellä on tänne avaimet, saa tulla milloin haluaa eikä tarvitse kysyä lupaa tai ilmoittaa, saa täällä ollessaan kulkea vapaasti niin kuin haluaa, saa syödä tai käydä suihkussa omaan tahtiinsa jne. Sitä en tiedä, kokeeko oman asuntonsa jo enemmän kodiksi kuin lapsuudenkodin, mutta missään tapauksessa hän ei ole täällä vieras.

Vanhempani muuttivat uuteen, pienempään asuntoon heti sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan. Ei heidän uusi kotinsa siis ollut minulle opiskeluaikoinakaan mikään koti. Kävin siellä vieraana ja nukuin vierashuoneessa, jos jäin yöksi. Toivottu vieras toki olin, mutta koti minulla oli toisaalla, opiskelukaupungissani.

Jos tulee siihen asuntoon josta on lähtenyt inttiin; niin kotiinsa, jos olen muuttanut sillä välin niin vieraana.

Tulevat lapsuuskotiinsa. Osa lapsista ei ole asunut tässä kodissa koskaan.

Koti on koti vaikka seinät vaihtuu, kodin tekee ihmiset ne rakkaat läheiset. 

Kotiinsa!

Mä en saanut mennä enää kotiini sen jälkeen kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Siis edes ”kylään”. En saanut mennä jouluksikaan, joten vietin opiskelijakylässä joulut yksin. Vanhemmat päätti että he elävät nyt omaa elämäänsä itselleen ja heidän vastuu on loppu. Ei olle oltu oikeastaan lainkaan tekemisissä 20 vuoteen, heidän halustaan. Tänä aikana olen mm mennyt naimisiin ja saanut lapsia, nämäkään asiat ei ole heitä kiinnostaneet ja eivät ole olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan.

Monenlaisia sukuja sitä suomeen mahtuu. Omia lapsiani kohtelen todellakin toisin ja heille koti on koti silloinkin kun muualle ovat muuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Tulevat lapsuuskotiinsa. Osa lapsista ei ole asunut tässä kodissa koskaan.

Koti on koti vaikka seinät vaihtuu, kodin tekee ihmiset ne rakkaat läheiset. 

Kaikilla ei ole noita rakkaita läheisiä. Monella lapsella ne omat vanhemmat on pahaa tahtovat kotikiusaajat ja lapsen kaltoinkohtelijat.

Olisi ihanaa, jos voisin palata lapsuudenkotiini, mutta perheeni muutti useasti, kun olin lapsi ja nuori. Kesämökkikin myytiin. Ei mitään pysyvää elämässäni - tai muistot kyllä. Äitini asuu nyt asunnossa, jossa en ole koskaan asunut mutta jonne olen kyllä käsittääkseni tervetullut, yökyläänkin. Itse asiassa äiti toivoo, että jäisin yöksi useammin kuin minulla on mahdollisuus. Ja äitini on tervetullut myös minun luokseni. Mutta kadehdin niitä, jotka voivat aikuisenakin palata tuttuihin lapsuudenmaisemiin. Edes kumpikaan mummola ei ole enää avoinna minulle: toinen ajautui suvun ulkopuolelle, toinen paloi. Muutaman kerran olen käynyt raunioilla fiilistelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut mennä enää kotiini sen jälkeen kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Siis edes ”kylään”. En saanut mennä jouluksikaan, joten vietin opiskelijakylässä joulut yksin. Vanhemmat päätti että he elävät nyt omaa elämäänsä itselleen ja heidän vastuu on loppu. Ei olle oltu oikeastaan lainkaan tekemisissä 20 vuoteen, heidän halustaan. Tänä aikana olen mm mennyt naimisiin ja saanut lapsia, nämäkään asiat ei ole heitä kiinnostaneet ja eivät ole olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan.

Monenlaisia sukuja sitä suomeen mahtuu. Omia lapsiani kohtelen todellakin toisin ja heille koti on koti silloinkin kun muualle ovat muuttaneet.

Olen joskus ajatellut, että minulla on kamalat vanhemmat, mutta tämä opetti suhteellisuudentajua. - Vilpitön osanotto joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut mennä enää kotiini sen jälkeen kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Siis edes ”kylään”. En saanut mennä jouluksikaan, joten vietin opiskelijakylässä joulut yksin. Vanhemmat päätti että he elävät nyt omaa elämäänsä itselleen ja heidän vastuu on loppu. Ei olle oltu oikeastaan lainkaan tekemisissä 20 vuoteen, heidän halustaan. Tänä aikana olen mm mennyt naimisiin ja saanut lapsia, nämäkään asiat ei ole heitä kiinnostaneet ja eivät ole olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan.

Monenlaisia sukuja sitä suomeen mahtuu. Omia lapsiani kohtelen todellakin toisin ja heille koti on koti silloinkin kun muualle ovat muuttaneet.

ruikuti ruikuti

sama stoori joka ketjussa

tuskin aika edes lapsille riittää

Sullakin tuntuu olevan vaikeata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut mennä enää kotiini sen jälkeen kun muutin opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Siis edes ”kylään”. En saanut mennä jouluksikaan, joten vietin opiskelijakylässä joulut yksin. Vanhemmat päätti että he elävät nyt omaa elämäänsä itselleen ja heidän vastuu on loppu. Ei olle oltu oikeastaan lainkaan tekemisissä 20 vuoteen, heidän halustaan. Tänä aikana olen mm mennyt naimisiin ja saanut lapsia, nämäkään asiat ei ole heitä kiinnostaneet ja eivät ole olleet kiinnostuneita näkemään lapsenlapsiaan.

Monenlaisia sukuja sitä suomeen mahtuu. Omia lapsiani kohtelen todellakin toisin ja heille koti on koti silloinkin kun muualle ovat muuttaneet.

Olen joskus ajatellut, että minulla on kamalat vanhemmat, mutta tämä opetti suhteellisuudentajua. - Vilpitön osanotto joka tapauksessa!

On hyvä itseään kompata, pääsee oikeaan mielentilaan.