Asennekysymyksenä pidettyjä asioita, jotka eivät sinulta luonnistu vaikka kuinka "asennoituisit"?
Aloitan:
Stressaaminen. En pysty vain "asennoitumaan rennosti" ja olla murehtimatta niin, että en stressaisi ja yliajattelisi asioita, joihin useimmat pystyvät järkeilyllä sopeutumaan.
Tylsä työ. En pysty asennoitumaan puuduttavaan rutiinityöhön "vain työnä". Minulla tulee nopeasti kylmänhiki, ahdistus, jopa huimausta.
Kommentit (47)
Verikoe ei satu... ei minulla löydy tarpeeksi asennetta mennä verikokeeseen ilman puuduttavaa voidetta :D pelkään sitä vaan ihan liikaa, että mikään asenne auttaisi
Epämotivoiviin korkeakouluopintoihin hakeutuminen ja epämotivoivien asioiden opiskelu. Ei kestä perce eikä polla.
Sairauteen "sopeutuminen". Terveet ihmiset jatkuvasti länkyttää, kuinka hyvää elämää voi silti elää. Ei voi: fyysinen hyvä olo on pohja kaikelle muulle hyvinvoinnille. Jos on paha olla omassa vartalossa, mikään määrä positiivista ajattelua ei auta. Ja fyysinen toimintakyky on pohja aineelliselle menestymiselle, mikä on sekin äärimmäisen tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Nämä jos puuttuu, niin elämä ei ole hyvää eikä tyydyttävää, se on vaan jotenkuten kituuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Sairauteen "sopeutuminen". Terveet ihmiset jatkuvasti länkyttää, kuinka hyvää elämää voi silti elää. Ei voi: fyysinen hyvä olo on pohja kaikelle muulle hyvinvoinnille. Jos on paha olla omassa vartalossa, mikään määrä positiivista ajattelua ei auta. Ja fyysinen toimintakyky on pohja aineelliselle menestymiselle, mikä on sekin äärimmäisen tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Nämä jos puuttuu, niin elämä ei ole hyvää eikä tyydyttävää, se on vaan jotenkuten kituuttamista.
Sama pätee mielenterveyteen. Ja voi kuinka paljon sitä yritetään parantaa tällä asennehöpinällä ihan ammattilaistenkin taholta.
Liikenteessä provosoitumattomuus. Jos joku törttöilee tai vaikka roikkuu puskurissa, minulla ryöpsähtää adrenaliinit ja sydän alkaa takoa, ilman että pystyn tietoisesti "valitsemaan" rauhallisena pysymistä. En pysty silloin olemaan koko ajan vilkuilematta taustapeiliin.
Se ettå antaa kritiikin mennä "yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos". Minulla suhteellisen pienikin kritiikki jumahtaa helposti sinne korvien väliin, ja saattaa kestää jopa päiviä, ennen kuin se ulostuu sieltä toisesta korvasta. Asennoitumalla voin korkeintaan lieventää negatiivista reaktiotani jälkikäteen, mutta siihen voimakkaaseen ensireaktioon en pysty vaikuttamaan edes ennakkoon varautumalla.
Up