Asennekysymyksenä pidettyjä asioita, jotka eivät sinulta luonnistu vaikka kuinka "asennoituisit"?

Gynekologinen tutkimus. Siellä pitäisi olla rentona mutta en vaan pysty kun sattuu joka kerta. On se näytteenotto kyllä aina onnistunut, mikä on pääasia.

Sosiaalinen liitely ja suhteiden solmiminen.

Olen onneksi vanhemmiten oppinut, että se mikä minulle on "vain asennekysymys", voi olla todella työn ja tuskan takana jollekin toiselle. Siis jopa asiat, jotka tuntuvat minulle itselleni ihan perusasioilta ja itsestäänselvyyksiltä.

Onhan se tavallaan ymmärrettävää, että joskus on vaikea käsittää, miten jokin itselle luontainen asia voi olla niin tolkuttoman vaikeaa jollekin muulle. Ja sitten heitellään sinänsä hyvää tarkoittavia ja yksinkertaistettuja "tsemppilauseita", jotka luultavasti saavat toisen vain ärsyyntymään tai jopa masentumaan.

Tuo aikaisin herääminen on kyllä paha. Kelloradio soi licciardon aikaan enkä vaan totu siihen kun en ole aamuihminen.

Just samat, paitsi että en hikoile ja panikoi. Voin tehdä tylsää tai vastenmielistä työtä pari päivää viikossa tai muutaman tunnin päivässä, en täysipäiväisesti. Ja mikään ei ärsytä yhtä paljon kuin ontot ota rennosti-neuvot.

En pysty nollaamaan sairaan kasvuympäristön vaikutuksia itsessäni ja elämässäni koskaan. En mene kuvailemaan tarkemmin asiaa, totean vain että lapsuudenkodilla on todella paljon merkitystä siinä miten elämä menee. Hyvästä perheestä saa ihan erilaiset eväät elämään kuin mielisairaasta sellaisesta, jolloin on todella paljon takamatkaa verrattuna muihin samanikäisiin joille monet elämän perustaidot opetettiin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan jatkuvat uudistukset, sekä toimintatavoissa, että ohjelmistoissa. Yleensähän kaikki menee vain sekavampaan suuntaan. Pomojen mielestä työntekijät ovat näiden muutosten edessä kovin muutosvastarintaisia, ja huonolla asenteella liikkeellä.

Organisaation muutoksen eteneminen: Aivot järkeilevät muutoksen välttämättömyyden -> Kädet ryhtyvät toteuttamaan muutosta -> Sydän hyväksyy muutoksen.

Tällaisen höpöhöpön näin Linkkarissa johtajien selkääntaputusketjussa. Eli se on vain ASENNEONGELMA, jos on eri mieltä vaikka muutoksen suunnasta.

Matikan hallinta. Koetilanteet varsinkin, mieluummin kuolen kuin altistan itseni sille.

Vierailija kirjoitti:

Matikan hallinta. Koetilanteet varsinkin, mieluummin kuolen kuin altistan itseni sille.

Ymmärrän tuskasi. En pystynyt koulussa keskittymään sanallisiin tehtäviin yhtään. Pekalla on niin ja niin paljon omenoita jne. Vaikka kuinka koitin pakottaa, ajatus lähti aina harhailemaan kesken tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan jatkuvat uudistukset, sekä toimintatavoissa, että ohjelmistoissa. Yleensähän kaikki menee vain sekavampaan suuntaan. Pomojen mielestä työntekijät ovat näiden muutosten edessä kovin muutosvastarintaisia, ja huonolla asenteella liikkeellä.

Argh, juuri tämä. Se vastahankainen asenne työntekijöille tulee silloin kun uudistus  tekee heidän elämästään ja työstään entistä hankalampaa. Pomot eivät sitä käsitä, tai ole käsittävinään, ja syyttävät työntekijöitä kun uusi systeemi on oikeasti susi jo syntyessään. Olen myös saanut kokea sen kun ajettiin sisään uusi systeemi joka todella toimi ja helpotti työtä huomattavasti, ja arvatkaas mitä. Kukaan ei valittanut yhtään, ihmeteltiin vaan että miten me ennen edes tultiin toimeen ilman tätä uutta ohjelmaa.

Ja ne kaikkein muutosvastaisimmat ihmiset työpaikoilla löytyvät kyllä usein johtoportaasta. 

Vähän ohis mutta oli pakko kommentoida.

up

Piirtäminen. Rakastan piirtää tosi tarkkoja, en tosin realistisii, kuvii, mut ne pitäs saada alulle. :D Se alku, miettiminen, hahmottelu, pyyhkiminen, miettiminen, hahmottelu ottaa päähä ja pilaa koko homman. Ahh, mut sit ku pääsee niihi yksityiskohtiin ja pikkutarkkuutta vaativiin kohtiin, nii en haluis et se loppus ja usein siinä käy nii, et niitä yksityiskohtii tulee lisää ja lisää. Tottakai piirtäminen vaatii asennetta, mut ku se alku on nii samperin tylsää. :D

Työpaikalla vähäteltynä ja määräaikaisessa työssä oleminen. Määräaikaisuuteen ja tehtäviin sopeudun olosuhteiden pakosta, mutta jos ilmapiiri on huono, olen iloinen, kun määräaikaisuus loppuu. Asennekysymyksenä siis varmaankin yleisesti ottaen pidetään, että pitäisi tyytyä saamaansa kohteluun, ellei voi tuoda esiin parempaa osaamista. No, ei onnistu, jos toimenkuva on rajattu ja lähtöasetelma ei mitenkään hedelmällinen laajemman osaamisen esiin tuomiseen.

Eli asennoidun määräaikaisuuteen myönteisenä asiana, mutten asennoidu haluavani jatkuvammin olla sellaisessa roolissa.

1. Sinun on pakko mennä treffeille jonkun "ihan kivan" tyypin kanssa, josta et ole kiinnostunut, koska sinulla on vain huono asenne.

2. Sinun on pakko mennä sänkyyn yllämainitun henkilön kanssa vaikka hän ei sytytä sinua, koska seksi / orkku on ihan omasta asenteesta kiinni.

3. Sinun on pakko perustaa perhe yllämainitun henkilön kanssa, vaikka hänessä ei ole mielestäsi mitään hyvää -- muuttaisin nyt vähän asennettasi.

4. Kärsit huonossa suhteessa puolisoa, jota et ole koskaan rakastanut ja lapsia, joita et olisi halunnut hankkia etkä voi erota, koska parisuhde on kuule ihan vain omasta asenteesta kiinni ja kaikki on omaa syytäsi.

Toi gynekäynti oli hyvä! Aina siellä sanotaan, että "nyt rentona vaan" ja eihän se silleen koskaan mene vaikka kuinka miettisi, että tää on peruskauraa, on lapsia ja synnytyksiä takana niin aina se jännittää.

Toinen on matematiikka.

Asennoidut, että "opettelen tämän - opin tämän kyllä" ja kun ei. Niin ei. Kun ei men3 jakeluun niin ei mene. Turhautuu, tulee inho ja haluaa luovuttaa.

Seksiin suostuminen kuivana ja ilman klitoriksen erektiota.

Talvi.

Ei auta asennoituminen eikä pukeutuminen.

Sitten kun koittaa maaliskuu ja aurinko paistaa on ihan mukavaa. Lokakuusta maaliskuuhun on yhtä shittiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen onneksi vanhemmiten oppinut, että se mikä minulle on "vain asennekysymys", voi olla todella työn ja tuskan takana jollekin toiselle. Siis jopa asiat, jotka tuntuvat minulle itselleni ihan perusasioilta ja itsestäänselvyyksiltä.

Onhan se tavallaan ymmärrettävää, että joskus on vaikea käsittää, miten jokin itselle luontainen asia voi olla niin tolkuttoman vaikeaa jollekin muulle. Ja sitten heitellään sinänsä hyvää tarkoittavia ja yksinkertaistettuja "tsemppilauseita", jotka luultavasti saavat toisen vain ärsyyntymään tai jopa masentumaan.

Olet ihana. Täysin asian ytimessä. Tyhjät tsemppilauseet yleensä vain satuttavat ja masentavat lisää.👍sulle, kun ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla vähäteltynä ja määräaikaisessa työssä oleminen. Määräaikaisuuteen ja tehtäviin sopeudun olosuhteiden pakosta, mutta jos ilmapiiri on huono, olen iloinen, kun määräaikaisuus loppuu. Asennekysymyksenä siis varmaankin yleisesti ottaen pidetään, että pitäisi tyytyä saamaansa kohteluun, ellei voi tuoda esiin parempaa osaamista. No, ei onnistu, jos toimenkuva on rajattu ja lähtöasetelma ei mitenkään hedelmällinen laajemman osaamisen esiin tuomiseen.

Eli asennoidun määräaikaisuuteen myönteisenä asiana, mutten asennoidu haluavani jatkuvammin olla sellaisessa roolissa.

Hyvin kuvailtu! Viimeisimmän määräaikaisuuteni päätyttyä oloni oli huojentunut, osittain mainitsemistasi syistä - vaikka taloudellisessa mielessä olisi ollut aika jees, että minut olisi vakinaistettu kuten oli lupailtu.

Vaikea tietää, minkälainen asenne pitäisi oikein "valita", jos jo ensimmäisessä keskustelussa toimarin kanssa hän tivaa: "Miksi meidän firmassa pitäisi muka tehdä tätä juttua, jota olet tullut tänne tekemään?". Luulisi, että tj:n olisi kannattanut ehkä miettiä asiaa vähän enemmän, ennen kuin minut otti "harjoittelijaksi". 

Vierailija kirjoitti:

Talvi.

Ei auta asennoituminen eikä pukeutuminen.

Sitten kun koittaa maaliskuu ja aurinko paistaa on ihan mukavaa. Lokakuusta maaliskuuhun on yhtä shittiä.

Tämä! Muutama edellinen talvi oli jopa siedettävä, kun ei ollut lunta eikä paljoa pakkasta (ei puhuta nyt ilmastonmuutoksesta, tiedän sen uhat), mutta nyt taas tää ns. normitalvi on ihan tuskaa. Vihaan lunta, vihaan pakkasta, en tee kummallakaan mitään.