Mies vihjailee että olen samanlainen kun mt-ongelmainen äitini
Mies vihjailee koko ajan vaikka hän tietää että suutun. Ne vihjailut saattaa tulla jostakin pienestä, esim. olen lentopelkoinen ja kerron että lentomatka jännittää. "Niin, mites se äitiskin sanoikin että ei ole mennyt lentokoneeseen vuodesta 76.."
tai jos vaikka unohdan lompakon autosta mukaan kauppaan "Niin, keneltähän oot perinyt tuon.." näihin aina luvallista naurua ja hymyilyä päälle.
Monesti suutun, joskus alan itkemään.
Mies on sitä mieltä että omena ei koskaan putoa kauas ja vanhemmiten lapsista tulee vanhempiaan. Vaikka yrittäisi tietoisesti oppia pois siitä.
Yritän rautalangasta vääntää, että en ole kuten äitini. En ole hänen kanssaan tekemisissä ja jos joku piirre muistuttaakin hänestä, voi poisoppia siitä. Miten saada uskomaan?
Kommentit (24)
Niin siis miksi olet yhdessä tällaisen miehen kanssa? Jätä ankeuttaja ja päästä hänet ankeuttamaan jonkun toisen elämää.
Oletko kuitenkin äitisi kasvattama?
Pakko olla sitten sulla oireita.. et ole ihan psyykkisesti ok.
Ota siltä poskeen lattialla, niinkuin äitisikin hänelle tekee. T: naapurisi
Siis häh? En mä ainakaan saa tuota kuulostamaan mitenkään pahantahtoiselta.
Eroa. Ei tuosta parisuhteesta tule mitään. Miksi yrität muuttaa miestä erilaiseksi, jos hän paljastaa jo luonteensa ja siitä voit vetää johtopäätökset. Miksi sinun pitäisi saada mies uskomaan jotain ja muuttaa parisuhteenne yksin hyväksi, eikä niin että hän tajuaa itse käytöksensä jolla itkettää ja ahdistaa muita. Hän ei taida olla empaattinen tai psykologisesti kovin taitava miltä muista tuntuu vai juoko alkoholia. Ei mene enää huumorin piikkiin. Ehkä hän ei edes muistaisi, jos hänen pitäisi muuttua. Olet sanonut asiasta jo monta kertaa. Itse tiedät ettet ole sama tai ei ole mitään samaa kuin äidissäsi ja joku muu mies tietää myös sen, eikä vääristele.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh? En mä ainakaan saa tuota kuulostamaan mitenkään pahantahtoiselta.
Hyviäkin asioita voidaan sanoa pahantahtoisesti tai vahingossa toistaa. Aloittaja on jo kertonut että se tuntuu pahalta ja ahdistaa. Mies jatkaa silti hokemistaan. Joskus parempi eri asunto.
Sun pitää laittaa nollatoleranssi tolle vittuilulle. Jos sallit se härnätä niin se jatkuu loputtomiin. Sanot vaikka HV ja lopetat puhumisen, josset muuta keksi.
Hmm mä en nyt nää että tuossa on mitään pahaa? En ole itsekään väleissä äitini kanssa ja en halua olla samanlainen. Mutta jos mieheni vitsailisi noin, en suuttuisi. Taitaa olla nyt enemmän sun ongelma, miksi äitisi on sinulle niin arka paikka?
Mulla samanlainen kusipää täällä. Velipuoleni on mielisairaalassa useita jaksoja vuodessa. Kummallista vaan, kun aina silloin kun rahat loppuu. Muuten ok ja iloinen. On ollut oma vuokrakämppäkin jne. ja yhteinen äitimme ainokaista poikaansa koko elämänsä, kuolemaansa saakka, piti rakkaimpana aarteenaan.
Erehdyin tästä miehelle aikoinaan kertomaan. Ei olisi pitänyt. Riitojen yhteydessä olen hullu ja mitä kaikkea keksiikään. Nykyään ollaan vaan kämppiksiä ja mä teen ruokaa, pesen pyykit jne. ja mies siivoaa, that's it. Oksettaa kokoäijä. Veetuilee kaikesta ikävästä mitä elämässäni on ollut. Raukkamaista. Itsetunnoton pskiainen.
Ikää tässä jo, ei jaksa alkaa asuntoa myymään ja tuon kans tappelemaan. Väittää kaljoissaan, kuinka hänelle kuuluu ainakin 70% osakkeista. Omistetaan puoliksi. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. Itkisin jos tuon geeneillä olisi.
Joo joo, oma vika...
Kannattaa pistää moinen ukko vaihtoon ja jakaa omaisuus ihan lain mukaan sen sijaan että kuuntelee alkoholistiukkelin kälätystä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen kusipää täällä. Velipuoleni on mielisairaalassa useita jaksoja vuodessa. Kummallista vaan, kun aina silloin kun rahat loppuu. Muuten ok ja iloinen. On ollut oma vuokrakämppäkin jne. ja yhteinen äitimme ainokaista poikaansa koko elämänsä, kuolemaansa saakka, piti rakkaimpana aarteenaan.
Erehdyin tästä miehelle aikoinaan kertomaan. Ei olisi pitänyt. Riitojen yhteydessä olen hullu ja mitä kaikkea keksiikään. Nykyään ollaan vaan kämppiksiä ja mä teen ruokaa, pesen pyykit jne. ja mies siivoaa, that's it. Oksettaa kokoäijä. Veetuilee kaikesta ikävästä mitä elämässäni on ollut. Raukkamaista. Itsetunnoton pskiainen.
Ikää tässä jo, ei jaksa alkaa asuntoa myymään ja tuon kans tappelemaan. Väittää kaljoissaan, kuinka hänelle kuuluu ainakin 70% osakkeista. Omistetaan puoliksi. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. Itkisin jos tuon geeneillä olisi.
Joo joo, oma vika...
Aika saamatonta sun touhu todellakin. En kehtais tänne tunnustaa jos oisin noin selkärangaton. Se mitä hän väittää ja se mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. ja jos on puoliksi ostettu niin vaan puolet kuuluu, ei 70%.Nyt vähän sitä järkeä päähän.
Minulla on myös vaikea suhde äitiini. Äitini kärsi koko kotona asumiseni ajan masennuksesta (ja muista mt-ongelmista) ja laiminlöi siksi oikeastaan kaikki tarpeeni ruuasta ja puhtaudesta lähtien. Aikuisena hänellä on ollut välinpitämätön suhde minuun. Ex-mieheni kerran erehtyi vitsailemaan aiheella suhteemme aikana, ei tapahtunut toiste. Vaikka muuten olen jopa ylikiltti, tämä aihe ylittää sietokyvyn. Ensiksikin et missään tapauksessa ole kopio äidistäsi ja toiseksi tee se selväksi miehellesi. Tuollainen ei ole hyväntahtoista käytöstä. On ihan normaalia jännittää lentämistä, miksi toinen ei voi suhtautua siihen ymmärtävästi. Varmaankin on perinyt ikävän luonteensa vanhemmiltaan?
Mitä hittoa tuollasta tolloa kattelet,pataan ja niskasta pihalle! Kyllä jätkiä löytyy joka lähtöön!
Vierailija kirjoitti:
Hmm mä en nyt nää että tuossa on mitään pahaa? En ole itsekään väleissä äitini kanssa ja en halua olla samanlainen. Mutta jos mieheni vitsailisi noin, en suuttuisi. Taitaa olla nyt enemmän sun ongelma, miksi äitisi on sinulle niin arka paikka?
Kuule, mt-ongelmaiseksi väittäminen ei KOSKAAN ole vitsailemista. Se on henkistä väkivaltaa ja arkaan paikkaan tarkoituksella iskemistä. Rakastava puoliso ei toimisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pistää moinen ukko vaihtoon ja jakaa omaisuus ihan lain mukaan sen sijaan että kuuntelee alkoholistiukkelin kälätystä.
Niin kannattaa. Mutta esim. meidän asunnosta puolikkaalla ei saa kuin tosi huonokuntoisen ja pienen rähjäisen kämpän jostain kauempaa. Yksiöt on kalliita. Autoa mulla ei ole. Nyt on iso ja hyväkuntoinen rivariasunto. Halvalla aikoinaan ostettiin ja remppailtiin. Kukapa sitä kotoaan haluaisi lähteä. Sijainti kuitenkin sellainen, ettei tästä saa tarpeeksi. Työkyvytön tällä hetkellä, työelämään ei paluuta, jo iänkään vuoksi. Tatti pskassa. -12
Otsikosta tuli mieleen että mt-ongelmaisen äitisi kanssa olet tottunut huonoon kohteluun ja kummalliseen käytökseen, eikä hälytyskellosi ole soinut, vaan olet hyväksynyt elämääsi huonosti kohtelevan ja kummallisesti käyttäytyvän päsmärimiehen.
Vierailija kirjoitti:
Otsikosta tuli mieleen että mt-ongelmaisen äitisi kanssa olet tottunut huonoon kohteluun ja kummalliseen käytökseen, eikä hälytyskellosi ole soinut, vaan olet hyväksynyt elämääsi huonosti kohtelevan ja kummallisesti käyttäytyvän päsmärimiehen.
Ei millään pahalla mt-ongelmista kärsiviä kohtaan. Itsekin olen ahdistunut. Erinäisistä syistä.
Sekä kyllästynyt ihmisiin jotka ovat törkeitä.
Nää ongelmat periytyy tosi vahvasti, ehkä mies vihjailee sinulle juuri siksi että ymmärtäisit hakea apua itsellesi.