Mies vihjailee että olen samanlainen kun mt-ongelmainen äitini
Mies vihjailee koko ajan vaikka hän tietää että suutun. Ne vihjailut saattaa tulla jostakin pienestä, esim. olen lentopelkoinen ja kerron että lentomatka jännittää. "Niin, mites se äitiskin sanoikin että ei ole mennyt lentokoneeseen vuodesta 76.."
tai jos vaikka unohdan lompakon autosta mukaan kauppaan "Niin, keneltähän oot perinyt tuon.." näihin aina luvallista naurua ja hymyilyä päälle.
Monesti suutun, joskus alan itkemään.
Mies on sitä mieltä että omena ei koskaan putoa kauas ja vanhemmiten lapsista tulee vanhempiaan. Vaikka yrittäisi tietoisesti oppia pois siitä.
Yritän rautalangasta vääntää, että en ole kuten äitini. En ole hänen kanssaan tekemisissä ja jos joku piirre muistuttaakin hänestä, voi poisoppia siitä. Miten saada uskomaan?
Kommentit (24)
Kysy äijältä, kummalta vanhemmaltaan on perinyt tuon v*ttuilevan kusipää -ominaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla samanlainen kusipää täällä. Velipuoleni on mielisairaalassa useita jaksoja vuodessa. Kummallista vaan, kun aina silloin kun rahat loppuu. Muuten ok ja iloinen. On ollut oma vuokrakämppäkin jne. ja yhteinen äitimme ainokaista poikaansa koko elämänsä, kuolemaansa saakka, piti rakkaimpana aarteenaan.
Erehdyin tästä miehelle aikoinaan kertomaan. Ei olisi pitänyt. Riitojen yhteydessä olen hullu ja mitä kaikkea keksiikään. Nykyään ollaan vaan kämppiksiä ja mä teen ruokaa, pesen pyykit jne. ja mies siivoaa, that's it. Oksettaa kokoäijä. Veetuilee kaikesta ikävästä mitä elämässäni on ollut. Raukkamaista. Itsetunnoton pskiainen.
Ikää tässä jo, ei jaksa alkaa asuntoa myymään ja tuon kans tappelemaan. Väittää kaljoissaan, kuinka hänelle kuuluu ainakin 70% osakkeista. Omistetaan puoliksi. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia. Itkisin jos tuon geeneillä olisi.
Joo joo, oma vika...
Aika saamatonta sun touhu todellakin. En kehtais tänne tunnustaa jos oisin noin selkärangaton. Se mitä hän väittää ja se mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. ja jos on puoliksi ostettu niin vaan puolet kuuluu, ei 70%.Nyt vähän sitä järkeä päähän.
No ei ole sinunkaan rivienvälistäluku-taito ihan huipussaan. Sanoin, etten jaksa tapella/riidellä/aloittaa mitään uudistuksia/suunnitella jne. (enkä kuunnella sitä jankkausta). Tiedän kyllä omaisuuteni määrän ja lainsäädännön. Joskus sitä ihminen vaan väsyy totaalisesti (en tarkoita masentuu).
Hän on saamassa perintöä, lunastakoon minut ulos tästä vaikka. Uhoaa myös ettei astu jalallakaan tästä asunnosta mihinkään. Jouduin selittämään, että voin hakea käräjäoikeuden päätöksen myynnille. Pisti suunsa kiinni. Kyllä minä järjissäni olen, ei se siitä kiinni ole. Eikä se ole tuollainen aina ollut, todellakaan.
Pointti ei ollut myöskään minun persoonassani, vaan siinä millainen on ikävä ja pirullinen ihminen.
Tämän takia miehille ei koskaan pitäisi kertoa heikkouksiaan, koska ne käyttävät näitä tietoja sinua vastaan. Jättäisin noin paskan miehen.
Mun mies on samanlainen, mutta ei siitä kannata välittää. Itsekin on selvästi oppinut jotain huonoja piirteitä vanhemmiltaan, mutta en minä niistä hänelle valita. Voi sitä poisoppiakin, mutta on se varmasti hidasta ja vaikeaa aluksi..