En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.

Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?

Olenkin ihmetellyt lisääntyvää erityislasten määrää. Tunne-elämä ei kehity, jos lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyväksytyksi? Mammat ja jotkut isätkin viettävät aikansa Vauva-palstalla muita haukkuen ja odottavat, että vaivankappaleet aikiustuvat ja muuttavat kotoa. Sitten saa taas toteuttaa teini-itseään *aneskella pöydällä. Jee!

Harmi ettei sinua panna edes sängyssä. Siksihän tuollaisia aggressiivisena fantasioit :)

Tuli ihan sama mieleen, taitaisi kaivata kunnollista tyydytystä edellinen kirjoittaja.

Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.

Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on tervetulleita meille, me lapsille. Lasten puolisot ei pidä siitä, että voimme koska tahansa tupsahtaa paikalle ja olla vaikka viikon, mutta meillä on tällainen avoin, rakastava perhe, jossa kaikkia autetaan ja jokaiselle löytyy paikka. Onhan se varmaan introverille oudon oloista, kun appivanhemmat elelevät olohuoneessa kuin omassa kodissaan, mutta sopu antaa sijaa. Vuoroin tarvitaan apua, vuoroin sitä annetaan ja onhan ne olohuoneessa leiriä pitävät vanhukset puolisolle maailmassa rakkaimmat, joten kyllä sen viikon sietää ja jaksaa. Sitten tuleekin jo puolison sisko perheineen hetkeksi asumaan, kun heillä on putkiremontti.

Spontaani seksi ei ole kenenkään etuoikeus, joten turha valittaa, että puolison vanhemmista on hallaa yhteiselolle. Appiukko voi nostaa vessan oven pois paikaltaan, jos joku ryhtyy pitämään vessaa liian kauan varattuna!

Kyllä, asiat voi aina halutessaan tajuta tahallaan väärin tai sitten joillekin läheinen ja hyvä perhe on ihan vaan utopiaa. 

Oma äiti ei kyllä ikinä ajattelisi noin kun AP. Tiedän sen 100% että aina olisin "kotiin" tervetullut, jos olisi esim. kouluun liittyviä harjoitteluita. Mutta mulla ja äidillä onkin lämpimät välit. Taas tuli sellanen fiilis että olenpa onnekas mun äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.

Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?

Olenkin ihmetellyt lisääntyvää erityislasten määrää. Tunne-elämä ei kehity, jos lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyväksytyksi? Mammat ja jotkut isätkin viettävät aikansa Vauva-palstalla muita haukkuen ja odottavat, että vaivankappaleet aikiustuvat ja muuttavat kotoa. Sitten saa taas toteuttaa teini-itseään *aneskella pöydällä. Jee!

Harmi ettei sinua panna edes sängyssä. Siksihän tuollaisia aggressiivisena fantasioit :)

Fantasioin? Mitä ihmettä? Lasten ja nuorten kanssa työskentelevänä  toivoisin sydämeni pohjasta, ettei lapset oireilisi niin paljon. Aika sekopäistä menoa nykyään. Ja siitähän saadaan lukea valitettavasti myös lööpeistä. Ehkä Koskelan murhaajien vanhemmat saivat aikaa p aneskella silloin perjantai-iltana.

Joo, myönnän. Provosoiduin ja provosoin.

Hyvät yöt ;)

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti ei kyllä ikinä ajattelisi noin kun AP. Tiedän sen 100% että aina olisin "kotiin" tervetullut, jos olisi esim. kouluun liittyviä harjoitteluita. Mutta mulla ja äidillä onkin lämpimät välit. Taas tuli sellanen fiilis että olenpa onnekas mun äidistä.

Kerro toi sun äidille.

Vierailija kirjoitti:

En tuomitse, mutta ihmettelen kyllä. Hyppisin riemusta jos lapset tulisivat kotipaikkakunnalle tekemään harjoittelua ja haluaisivat asua meillä sen aikaa. Näen heitä ihan liian vähän!

Kuulostaa oudolta.

Ap on asperger ja introvertti. Vastustaa rutiinien muuttamista, ja puolustaa omaa rauhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Taattua av-laatua tämä ketju :D

Aloittaja sinänsä ihan järkevästi reflektoi negatiivisia tuntemuksiaan tämän asian tiimoilta, ei edes ollut kieltämässä lasta tulemasta kotiin ja korppikotkat huutavat kuorossa kuinka kylmä ja julma ja paha ja kauhea äiti hän onkaan. On se ihme, kun ihmisellä ei saa olla mitään negatiivisia oloja lastensa suhteen. Kaikki on sateenkaaria, yksisarvispölyä ja pohjatonta kaikkivoipaista rakkautta kunnes kuolema erottaa.

Järkevästi reflektoi? Hän sanoi, että tuntuu vastenmieliseltä se, että tyttärensä asuisi. Ja on todella pitkin hampain suostumassa. Että luepa uudestaan noita ap tekstejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 4 aikuista lasta, jo omillaan, mutta, meillä on ovet aina, aina auki rakkaille lapsille oli tilanne mikä hyvänsä.. Yksi asui koko kesän meillä kun kävi kesätöissä, mutta usein halusi mennä vkon lopuksi omaan kotiin, meillä ei koskaan kielletä lasta tulemasta kotiin.

Mitä jos kaikki lapsesi haluaisivat tulla kotiin? Majoittaisit kaikki, koska rakastat heitä niin?

Kyllä, tottakai, mikä kysymys, nii kuin sanoin, ovet on aina auki rakkaille lapsille, tilaa kyllä riittää.

Entä jos he haluavat jäädä pysyvästi kotiin, koska siellä on niin mukavaa ja ilmainen ruokahuolto pelaa?

On kuule pitkälti kiinni kasvatuksesta. Todella halveeraavaa puhua nuorista niin kuin heillä päällimmäisenä ajatuksena olisi päästä helpolla ja elää ilmaiseksi. Mielenkiintoinen näkemys, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minusta lapsuudenkoti ei ole kotoa muuton jälkeen mikään automaattinen turvasatama, jonne voi tulla ja mennä miten huvittaa. Siinä vaiheessa se on omien vanhempien koti, se on lähtökohta.

Se on sitten ihmisistä kiinni kuinka tuollaiseen suhtaudutaan. Ei minusta kenelläkään ole oikeutta verisesti loukkaantua siitä, jos ei halua muita asumaan kotiinsa, oli kyse lapsista, vanhemmista tai ystävistä.

Omat lapseni ovat vielä nuorempia, joten en tiedä miten sitten joskus. Luulisin, että tilapäinen asuminen järjestyisi, jos välit ovat kunnossa noin muuten, mutta mikään itsestäänselvyys se ei silti olisi.

Miksi mielestäsi lapsuudenkoti ei ole turvasatama? Mun mielestä se on juurikin sitä. Kiinnostaa kovasti miksi sinun mielestäsi se ei sitä ole? Johtuuko omista kokemuksistasi omien vanhempiesi kanssa?

Mun koti on ollut turvasatama myös tyttären parhaalle ystävälle vähän aikaa kun hänet pistettiin omasta kodista pihalle 18- vuotiaana.

Juuri näin. Kun olin nuorempi äiti muistutti usein, että omilleni muutettuanikin heidän luokseen kotiin saa aina tulla, oli tilanne mikä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jopa asunut tytön poikaystävä ilman, että tyttö on asunut kotona.

Tyttö siis opiskeli eri paikkakunnalla ja asuu soluasunnossa. Poikaystävänsä joutui pitämään välivuoden lukion jälkeen. Ei voinut tietyistä syistä asua enää vanhempiensa kanssa, eikä ollut tarpeeksi varaa omaan asuntoon, joten me majoitimme pojan vuodeksi. Tytön soluasuntoon ei saanut majoittaa muita, joten ei voinut sinnekään mennä. Poikaystävä kävi meiltä töissä. Tapasivat aina viikonloppuisin ja lomilla, tai muuten kun oli aikaa. En kertaakaan kokenut että poika olisi ollut ylimääräisenä, tai että hänen pitäisi lähteä. Hän sai tuoda kavereitaan meille, miksi kieltäisimme häneltä jotain mitä emme lapsiltamme, kun hän kerran asui meillä.

Poika on meille kuin oma lapsi, olemme tunteneet hänet jo pienestä asti. Hän auttoi kaikissa kotitöissä, ja vahti omasta halustaan meidän pienempiä lapsia. Oli niin ihanaa, kun välillä töistä tullessani hän oli tehnyt kaikille ruokaa.

Edelleenkin molemmat, niin tyttömme kuin poikaystävänsä, tietävät että meille saa tulla koska vain, yksin tai yhdessä. Jos he eroaisivat, mitä toivottavasti ei tule tapahtumaan, en silti haluaisi kieltää poikaa tulemasta meille. Hän on itsekin sanonut, että kotimme on aina hänen toinen kotinsa.

Meilläkin on tyttären poikaystävään todella hyvät välit. Asuvat samalla paikkakunnalla kuin me. Poikaystävä saattaa välillä tulla meille yksin syömään, jos tyttömme on esim. töissä. Olemme me välillä hakeneet poikaa baarista yöllä, jos kavereiden kanssa siellä ollut, tytön ollessa yövuorossa.

Vierailija kirjoitti:

Oma äiti ei kyllä ikinä ajattelisi noin kun AP. Tiedän sen 100% että aina olisin "kotiin" tervetullut, jos olisi esim. kouluun liittyviä harjoitteluita. Mutta mulla ja äidillä onkin lämpimät välit. Taas tuli sellanen fiilis että olenpa onnekas mun äidistä.

Sama.

Kyllä sydän särkyis, jos oma äitini kirjoittaisi musta, että olen "raskasta seuraa" tai "pitäisi taas yksi ylimääräinen ihminen huomioida arjessa".😢 Ja olen kuitenkin jo 37v. ja asunut omillani nuoresta asti. Varmasti mahduttais vielä nykyäänkin äiskän kanssa saman katon alle, jos jommalla kummalla tulisi vaikka asunnontarve tai muu hankala elämäntilanne.❤

Trolololl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.

Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?

Minulle tuli taas tätä ketjua lukiessani mieleen ne kaikki lehtien otsikot, joissa aikuin lapsi manipuloi vanhoja vanhempiaan. Se kun on mahdollista vain, jos vanhempi on yhtä uhrautuva kuin moni tässä ketjussa, jolloin aikuisen lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta itsestään.

Ei kai täällä kukaan ole manipuloitava vanhus.

Kun lapset aikuistuvat, koulutuksen ollessa kesken on ymmärrettävää, että talous ei mahdollista mitä tahansa. Jos vanhempi pystyy tarjoamaan tukea tilapäisen asumisen  muodossa, ei ole vielä kysymys manipuloinnista ja hyväksikäytöstä.

Itseäni on autettu tuossa vaiheessa ja olen ollut siitä kiitollinen. Omat lapseni ovat tarvinneet samaa apua vastaavassa vaiheessa ja olen iloinen siitä, että meillä vanhemmilla on ollut mahdollisuus tarjota tuo tilapäinen turvasatama, jotta lapsi (nuori aikuinen) saa rauhassa opiskella opintonsa päätökseen ja siirtyä elämässään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.

Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?

Minäkin olen jonkun lapsi. En silti kuvittele että vanhempieni koti on automaattisesti aina ja joka tilanteessa vapaasti käytettävissäni. Vanhempieni koti on heidän kotinsa ja jos joskus haluaisin oleskella siellä tilapäisesti pidempään kuin viikonlopun, kysyisin kohteliaasti sopiiko se heille ja tarjoutuisin eri tavoin olemaan avuksi ja hyvittämään oleskelustani väistämättä aiheutuvan lisätyön ja kustannukset. Jos ei sopisi, hyväksyisin asian ja etsisin toisen vaihtoehdon. Jos ei psyyke kestä kuulla kieltävää vastausta kysyessään vanhemmiltaan tuota, on parempi olla kysymättä ollenkaan.

On todella paljon yksinäisiä vanhuksia, jotka kärsivät ja kaipaavat lapsiaan, jotka eivät oikein koskaan käy. Olen tätä ihmetellyt, mutta tämän ketjun myötä alan ymmärtämään. Kun on etäinen ja kylmä suhde omiin lapsiin tyyliin hoitakoon itsensä, asumisensa yms, niin siinähän se selitys on. Jos siedetään satunnaista kyläillä, mutta avun tarpeessa ei joustetaan omasta mukavuudenhalusta, niin tuleehan siinä vaurioita suhteeseen. Älkää tekään lapsenne torjujat sitten vanhana ruikuttako kun ei kukaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä aloitusta ja näitä kommentteja lukiessa en enää yhtään ihmettele, että niin moni lapsi ja nuori oireilee. Vanhemmat ovat lapsellisia minäminä-teinejä. Jos joku kertoo välittävänsä lapsistaan, tulee pilkkaa niskaan.

Miksi niitä lapsia pitää vääntää maailmaan, jos ne ovat vaivaksi ja upean spontaanin seksin tiellä?

Minäkin olen jonkun lapsi. En silti kuvittele että vanhempieni koti on automaattisesti aina ja joka tilanteessa vapaasti käytettävissäni. Vanhempieni koti on heidän kotinsa ja jos joskus haluaisin oleskella siellä tilapäisesti pidempään kuin viikonlopun, kysyisin kohteliaasti sopiiko se heille ja tarjoutuisin eri tavoin olemaan avuksi ja hyvittämään oleskelustani väistämättä aiheutuvan lisätyön ja kustannukset. Jos ei sopisi, hyväksyisin asian ja etsisin toisen vaihtoehdon. Jos ei psyyke kestä kuulla kieltävää vastausta kysyessään vanhemmiltaan tuota, on parempi olla kysymättä ollenkaan.

Tämä on sitä suomalaisten etäisen viileätä suhtautumista omiin lapsiin. Tottakai sen hyväksyt kun olet siihen kasvanut ja todennäköisesti siirrät seuraavalle sukupolvelle

Ymmärrän hyvin sillä omat teinit asuu vielä kotona. 17v. ja 19 v.

Tiedän jos tulisivat kotiin niin saisin palvella heitä.

Ehkä ottaisin mutta en kyllä haluaisi ja syynä ihan laiskuus. Nyt vieläkin meillä minä teen kaiken.