Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!
07.02.2021 |
Tiedän, on turhauttavaa katsoa, kun pieni lapsi kieltäytyy syömästä. Houkutus pakottaa hänet syömään istuttamalla pöydässä tai tarjoamalla samaa ruokaa seuraavilla aterioilla, että "oppii olemaan ronkeloimatta" on suuri.
Torjukaa se houkutus silti. Siirtäkää omat turhautumanne sivuun.
Syöminen ei ole kurijuttu ollenkaan. Jos pakotatte, lapsi pullikoi vastaan ja syömisestä tulee valtataistelu.
Ja aivan satavarmaa on, että pakolla syödystä ruuasta tulee entistä vastenmielisempää.
On meillä aikuisillakin inhokkeja ja muistikuvia siitä, miten lapsuudenkodissa oli pakko syödä aamulla puuroa - ja siksi sitä ei aikuisena saa alas enää millään. Tai päiväkodissa on lapettu kitusiin puolipakolla lohilaatikkoa ja sen takia ei lohta halua aikuisenakaan syödä.
Koettakaa tehdä syömisestä mahdollisimman rento tilaisuus. Jos ei maita, ei palkita herkuilla eikä välipaloilla, seuraavalla kerralla ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Mutta ei sitä samaa, jämiintynyttä ruokaa pakolla.
Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa.
Se mikä ON kuriasia on ruokailutavat. Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä. Saa sanoa, että ei maistu, mutta ruokaa ei haukuta.
Monelle tuo on itsestäänselvää, mutta moni kokee, että lapsen nirsoilu on äidille tarkoitettu henkilökohtainen loukkaus ja se on kurilla ja pakolla juurittava pois. Siksi tämä aloitus.
Täältä voi lukea lisää. Tsemppiä perheille, joissa asuu "pelkällä ilmalla" eläviä lapsia, heistä yksi osui meillekin.
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Kommentit (134)
Juu, sillä saa aikaiseksi vain nirsoja aikuisia.
Huom! En milloinkaan tee asiasta numeroa, ellei minua edelleen yritetä pakottaa syömään. Vihdoinkin minä päätän itse, mitä minä syön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.
Meillä on ollut pakko syödä annos loppuun siinä vaiheessa, kun se on itse otettu lautaselle. Ja silloin, jos siihen on itse haluttu sekoittaa pääruoka, salaatit, ketsupit yms. yhdeksi mössöksi.
Jos ei syö mitä tarjotaan, on syömättä. Ei ne nälkään kuole. Ruoka kyllä maistuu ku nälkä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut pakko syödä annos loppuun siinä vaiheessa, kun se on itse otettu lautaselle. Ja silloin, jos siihen on itse haluttu sekoittaa pääruoka, salaatit, ketsupit yms. yhdeksi mössöksi.
No mitäs porsastelit.
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakottamista tarjota samaa ruokaa seuraavalla aterialla, kaikki ei kokkaa montaa ateriaa, samaa ruokaa voi helposti syödä pari päivää, lapsi kyllä syö kun on nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nykyperheissä ole muutenkin pääosin siirrytty kurinpidosta rajojen asettamiseen. Ne perheet joissa yhä pidetään kuria ovat sitten sitä "konservatiivien" joukkoa, joiden mielipiteitä tutkimustulokset eivät pahemmin jaksa heilauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokailu ei ole pakollista ja syödä ei tarvitse. Jos ruoka ei maistu voi olla syömättä.
Aivan. Mutta sitten ei myöskään syödä mitään herkkuvälipaloja ruokailuiden välissä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.
Kyllä, siedetään. Ja sanotaan lapsellekin, että nyt sinulla on nälkä, koska et syönyt aterialla, kahden tunnin päästä on välipala-aika.
Ruokaa on pienten lasten perheissä joka tapauksessa tarjolla niin tiheästi, ettei lapsi siitä vahingotu. Ja kiukutteluakin kuuntelet aika lyhyen ajan.
Sellaista se on se vanhemmuus, että kiukuttelua on pakko oppia sietämään.
Ruokaa ei joudu heittämään roskiin, lapsi syö samoja ruokia vuoden ikäisestä lähtien kuin muutkin. Jos aterialta jää jotain, pane jääkaappiin ja syö itse vaikkapa seuraavalla aterialla.
Vauvasoseissa toki tulee hiukan hävikkiä, mutta sitä tulee väistämättä muutenkin, koska taaperolle ei voi syötättää lautasta tyhjäksi. Ylipäänsä yli taroeen syömistä ei pidä lapsille opettaa, eikä sortua siihen itse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokailu ei ole pakollista ja syödä ei tarvitse. Jos ruoka ei maistu voi olla syömättä.
Aivan. Mutta sitten ei myöskään syödä mitään herkkuvälipaloja ruokailuiden välissä.
Joo ei syödä. Mutta toki pienten lasten kanssa niitä välipaloja on joka tapauksessa. Aamupala, mahdollisesti aamuvälipala jos on herätty oikein aikaisin, lounas, iltapäivävälipala, iltaruoka, iltapala.
5-6 pientä ateriaa.
Ap
Omassa lapsuudessa lautanen piti syödä tyhjäksi jos sen oli itse täyttänyt. Mielestäni ihan hyvä sääntö. Ja jos otti liikaa eikä jaksanut niin laitettiin jääkaappiin ja syötiin sitten iltapalaksi. Kyllähän aikuisetkin toimii näin. Ruokahävikki on oikeasti vakava ongelma eikä sellaiseen tulisi kannustaa. Ennemin voisi painottaa maltillisia annoskokoja jotta jaksaa varmasti syödä kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.
Kyllä, siedetään. Ja sanotaan lapsellekin, että nyt sinulla on nälkä, koska et syönyt aterialla, kahden tunnin päästä on välipala-aika.
Ruokaa on pienten lasten perheissä joka tapauksessa tarjolla niin tiheästi, ettei lapsi siitä vahingotu. Ja kiukutteluakin kuuntelet aika lyhyen ajan.
Sellaista se on se vanhemmuus, että kiukuttelua on pakko oppia sietämään.
Ruokaa ei joudu heittämään roskiin, lapsi syö samoja ruokia vuoden ikäisestä lähtien kuin muutkin. Jos aterialta jää jotain, pane jääkaappiin ja syö itse vaikkapa seuraavalla aterialla.
Vauvasoseissa toki tulee hiukan hävikkiä, mutta sitä tulee väistämättä muutenkin, koska taaperolle ei voi syötättää lautasta tyhjäksi. Ylipäänsä yli taroeen syömistä ei pidä lapsille opettaa, eikä sortua siihen itse.
Ap
Se, että kiukuttelua on pakko oppia sitämään on näitä nykypäivän kasvatusoppeja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakottamista tarjota samaa ruokaa seuraavalla aterialla, kaikki ei kokkaa montaa ateriaa, samaa ruokaa voi helposti syödä pari päivää, lapsi kyllä syö kun on nälkä.
Olin huono syömään, koska olin yliherkkä lähes kaikelle ruualle. Keho sanoi, ettei sitä pidä ottaa vastaan. Sitten vaan oli syömättä tai söi sopimatonta ruokaa ja ihmeteltiin, kun suolisto on kroonisesti sekaisin ja on ihottumia ja korvatulehduskierre. Vasta 17-vuotiaana aloin saada tarpeeksi ruokaa ja sekin epäterveellistä, mutta meni paremmin alas. Kiitoksena tästä kaikesta edelleen aikuisena jotenkin hankala suhde ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakottamista tarjota samaa ruokaa seuraavalla aterialla, kaikki ei kokkaa montaa ateriaa, samaa ruokaa voi helposti syödä pari päivää, lapsi kyllä syö kun on nälkä.
Huono idea. Nälällä sinä siinä pakotat syömään ruokaa, joka on lapselle pahaa tai oudon makuista.
Panet sen vaan - jos on aivan koskematonta ja hyvässä kuosissa - jääkaappiin tai pakastat ja tarjoat vaikka ylihuomenna.
Kun lapsi vasta opettelee syömistä, kestää aikansa tottua uuteen ruokaan. Jotta lapsi ei ole käytännössä koko päivää syömättä, et tarjoa uutta ruokaa väkisilöä joka aterialla. Annat vaikka iltaruualla sitten jotain tuttua ja kokeilet sillä uudelle seuraavana tai sitä seuraavana päivänä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ruokailu ei ole pakollista ja syödä ei tarvitse. Jos ruoka ei maistu voi olla syömättä.