Lue keskustelun säännöt.
Ikääntyvät, aikanaan eronneet vanhemmat: aikuisen lapsen näkökulma
07.02.2021 |
Mun ja mieheni vanhemmat ovat eronneet. Mies oli alakoululainen omien vanhempiensa eron aikaan, minä olin teini, kun omani erosivat. Kumpikaan meistä ei muista kotona olleen mitään erityistä draamaa vanhempien välillä, tosin ei varmaan mitään erityistä onnea tai lämpöäkään. Meillä on jokseenkin samanlaiset kokemukset siitä, millaista oli ne jäljellä olevat vuodet kotona/kodeissa; koti ei ollut missään, sillä äidit asuivat ahtaasti, eikä ollut omia huoneita, isät jäivät lapsuudenkoteihin jotka ovat omakotitaloja, mutta siellä vieraili vaihtuvia naisia emännöimässä ja varsinkin isistämme me molemmat vieraannuimme noiden vuosien aikana, sillä suhteen ylläpitäminen tuntui jäävät lapsen/nuoren vastuulle. Me molemmat muistetaan, että muulloin ei ollut niin väliä olimmeko paikalla, tai mieluummin niin, että emme olleet paikalla, mutta kun oli joku juhla tai merkkipäivä, oli aivan elintärkeää, että olimme paikalla.
Itsenäistyä sai aikaisin ja omin voimin. Mitään rahallista tukea ei tullut. Isät avoimesti kehuivat, miten hyvä että elareiden maksaminen päättyi. Äidit olivat tästä katkeria, kun takuuvuokrat ensimmäisiin asuntoihin, lukion ja ajokortin kulut kaatuivat heille. Me molemmat muistetaan, miten aina ahdisti, kun jotain tarvitsi.
Sitten oltiin nuoria aikuisia; löydettiin toisemme, rakennettiin yhteinen elämä ja saatiin lapsia. Kaikilla neljällä vanhemmalla oli tuolloin eri mittaisia suhteita uusien kumppaneiden kanssa. Kuvaavaa oli, kun keskimmäisen lapsemme ristiäiset olivat täynnä draamaa, kun neljästä isovanhemmasta kaksi saapui uuden seurustelukumppanin kanssa, jota esiteltiin/mittailtiin/kyräiltiin läpi juhlan ja meille käytiin supisemassa, että "me sitten istutaan kyllä terassille kahville, kyllä siellä tarkenee..". Kaikkien isovanhempien suhde meidän lapsiin on jäänyt ohueksi ja neutraaliksi.
Nyt nämä meidän vanhempamme ovat ikähaarukassa 70-84-vuotta. Kaikki ovat sinkkuja, ei ole jäänyt pysyvää elämänkumppania vanhuuden päiville. Yhtäkkiä kaikki haluavat olla meidän lasten ja lastenlasten kanssa hyvin läheisissä tekemisissä. Turhia ja enevästi aiheellisia avunpyyntöjä tulee päivittäin heiltä, puhelimet tuntuvat jatkuvasti pirisevän. Ilmeisesti tarvitaan kadonneesta tv-kanavasta tai muusta syy soittaa, kun ei muuten osata pitää yhteyttä. Toinen mummo aloittaa puhelut aina jollain huolella "piti soittaa, että kuinka te siellä pärjäätte, kun tuli luntakin noin paljon, pääsittekö autolla lähtemään töihin.." Mitään huolenpitosoittoja ei tullut silloin, kun niille olisi aikanaan ollut tarvettakin. Yhteistä on, että ex-kumppania kohtaan ollaan edelleen katkeria. Hyvin harvoin yksikään puhelinsoitto on sellainen, että haukuta toista vanhempaa tai kysellä meiltä exän asioista.
Jos homman tiivistäisi aikuisen lapsen näkökulmasta; kun itse olisi tarvinnut tukea, vanhemmat kaikki huomio oli kummallisessa katkeruuden ja vapauden huumassa ja vaihtuvien seurustelukumppanien rumbassa. Sai olla ihan omassa varassaan ja jatkuvasti oli tunne, että olin tiellä ja kallis sekä täysin sopimaton pala vanhemman sinkkuelämässä. Nyt meihin kohdistuu ylimitoitettuja tarpeita, kun yksinäisyys ja katkeruus kasvaa. Yhtäkkiä olemme jatkuvasti vanhempiemme mielessä, ihmetellään kun lapsemme eivät halua viettää aikaa isovanhempien kanssa ja siitä syyllistetään meitä vanhempi (ja lapsiakin) ja yritetään sitoa meitä uudelleen vanhempaan, johon tunneside on väljähtynyt jo kauan sitten ja kaikki kuorrutetaan katkeralla puheella toista vanhempaa kohtaan ja sitä pitäisi jaksaa hymyillen kuunnella.
Saako olla katkera? Kyllä näiden ihmisten olisi pitänyt pystyä päättelemään millainen on vanhuus, kun tekee edellä kuvatut elämänvalinnat.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Entä lähestymiskielto? Konkreettisesta väkivallasta voi aina tehdä ilmoituksen, ja pitääkin.
Et ymmärrä vieläkään. Mitään tuollaista ei voi tehdä, kaikesta seuraa kymmenkertaisella tuhovoimalla k0sto. Jos ei tee sitä itse niin hommaa vaikka liivijengin asialla. Luonnevikainen ihminen on hullu ja tuollaiset teot vai kiihdyttävät hullua mieltä.
Sori, olin eri joka viimeksi kommentoi.
Tiedän kyllä narsistien kostot. Suvussani ei ole ihan noin pahaa ihmistä, mutta sen liepeillä kyllä eräs, jota vastaan aion tehdä rikosilmoituksen. Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta vaan henkisestä.
Kysyn kuitenkin, mitä konkreettista olet tehnyt itsesi suojaamiseksi? Sinulla on oikeus saada suojelua ja turvaa. Sinua hallitaan pelolla. Sekin on rikos.No mitäpä sitä voi tehdä itsensä turvaamiseksi? Eipä paljokaan. Yritän asua riittävän kaukana (100km väliä vähintään) ja on liiketunnistinvslot ja murtohälytin. Mikään näistä ei tietenkään tosipaikan tullen auta. Joten joo, pelossa sitä joutuu olemaan, niin ne muutkin luonnevikaisten lapset usein joutuu.
Osoitetiedot salaiseksi/tietojen luovutuskielto ja lähestymiskielto. Terapiaa, jos vain on mahdollista.
Lähestymiskiellon saa vasta kun on tapahtunut jotain niin pahaa että on nostettu syyte ja annettu tuomio sille piinaajalle.
Älä viitsi valehdella. Lähestymiskiellon saa pelkistä viesteistä, niiden ei tarvitse olla edes uhkaavia, mutta usein siinä tulee samalla tuomio kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista. Viestit talteen ja päiväkirjan pito viesteistä. Olen saanut kahdesti laajennetun lähestymiskiellon voimaan vainoojalle ja kaikki tietoni on salattu. Ei tiedä missä asun, mutta en ole missään somessa yms.
On se ”jännä” että erittäin monet suurten ikäluokkien vanhemmat kohteli lapsiaan paskasti, alistivat ja hakkasivat, sitten aikuistuvan lapsen hylkäsivät pärjäämään itsekseen ilman tukea. Sitten vanhana kuitenkin vaativat palvelua ja apua itselleen. Syyllistävät silllä että HEILLE tulee paha mieli.
Kappas vaan, heille ei tullut koskaan mieleen se että tuleeko LAPSELLE paha mieli kun lyödään, nöyryytetään ja alistetaan.
Viis lapsen tunteista, vain suuren ikäluokan tunteet on tärkeät ja arvokkaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Entä lähestymiskielto? Konkreettisesta väkivallasta voi aina tehdä ilmoituksen, ja pitääkin.
Et ymmärrä vieläkään. Mitään tuollaista ei voi tehdä, kaikesta seuraa kymmenkertaisella tuhovoimalla k0sto. Jos ei tee sitä itse niin hommaa vaikka liivijengin asialla. Luonnevikainen ihminen on hullu ja tuollaiset teot vai kiihdyttävät hullua mieltä.
Sori, olin eri joka viimeksi kommentoi.
Tiedän kyllä narsistien kostot. Suvussani ei ole ihan noin pahaa ihmistä, mutta sen liepeillä kyllä eräs, jota vastaan aion tehdä rikosilmoituksen. Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta vaan henkisestä.
Kysyn kuitenkin, mitä konkreettista olet tehnyt itsesi suojaamiseksi? Sinulla on oikeus saada suojelua ja turvaa. Sinua hallitaan pelolla. Sekin on rikos.No mitäpä sitä voi tehdä itsensä turvaamiseksi? Eipä paljokaan. Yritän asua riittävän kaukana (100km väliä vähintään) ja on liiketunnistinvslot ja murtohälytin. Mikään näistä ei tietenkään tosipaikan tullen auta. Joten joo, pelossa sitä joutuu olemaan, niin ne muutkin luonnevikaisten lapset usein joutuu.
Osoitetiedot salaiseksi/tietojen luovutuskielto ja lähestymiskielto. Terapiaa, jos vain on mahdollista.
Lähestymiskiellon saa vasta kun on tapahtunut jotain niin pahaa että on nostettu syyte ja annettu tuomio sille piinaajalle.
Älä viitsi valehdella. Lähestymiskiellon saa pelkistä viesteistä, niiden ei tarvitse olla edes uhkaavia, mutta usein siinä tulee samalla tuomio kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista. Viestit talteen ja päiväkirjan pito viesteistä. Olen saanut kahdesti laajennetun lähestymiskiellon voimaan vainoojalle ja kaikki tietoni on salattu. Ei tiedä missä asun, mutta en ole missään somessa yms.
Olen eri, mutta sitä mieltä että ei todellakaan saa viestien perusteella lähestymiskieltoa, ei esim erotapauksissakaan. Pitää olla tapahtunut jotain ”oikeaa”, pahoinpitely, tunkeutuminen kotiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Pitääkö turvasuunnitelma tilata jostain vartiointifirmalta? T. Myös kiinnostunut ja asia ajankohtainen
Vierailija kirjoitti:
On se ”jännä” että erittäin monet suurten ikäluokkien vanhemmat kohteli lapsiaan paskasti, alistivat ja hakkasivat, sitten aikuistuvan lapsen hylkäsivät pärjäämään itsekseen ilman tukea. Sitten vanhana kuitenkin vaativat palvelua ja apua itselleen. Syyllistävät silllä että HEILLE tulee paha mieli.
Kappas vaan, heille ei tullut koskaan mieleen se että tuleeko LAPSELLE paha mieli kun lyödään, nöyryytetään ja alistetaan.Viis lapsen tunteista, vain suuren ikäluokan tunteet on tärkeät ja arvokkaat!
Kuvailit juuri puolisoni tarinan. Valitettavasti hän eli lapsuutensa noin. Nyt iäkkäät vanhemmat vaativat hänen apuaan ja syyllistävät jos apua ei anneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Sehän tuossa on kurjaa kun kertaheitolla menee koko suku. Et voi antaa kellekään puhelinnumeroa, osoitetta, joudut erakoitumaan kaikista, muuttamaan kauas yksin.
Suomessa on tosi väärin että se kiusattu joutuu körsimään ja erkoitumaan, kiusaaja saa jatkaa mellastamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Entä lähestymiskielto? Konkreettisesta väkivallasta voi aina tehdä ilmoituksen, ja pitääkin.
Et ymmärrä vieläkään. Mitään tuollaista ei voi tehdä, kaikesta seuraa kymmenkertaisella tuhovoimalla k0sto. Jos ei tee sitä itse niin hommaa vaikka liivijengin asialla. Luonnevikainen ihminen on hullu ja tuollaiset teot vai kiihdyttävät hullua mieltä.
Sori, olin eri joka viimeksi kommentoi.
Tiedän kyllä narsistien kostot. Suvussani ei ole ihan noin pahaa ihmistä, mutta sen liepeillä kyllä eräs, jota vastaan aion tehdä rikosilmoituksen. Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta vaan henkisestä.
Kysyn kuitenkin, mitä konkreettista olet tehnyt itsesi suojaamiseksi? Sinulla on oikeus saada suojelua ja turvaa. Sinua hallitaan pelolla. Sekin on rikos.No mitäpä sitä voi tehdä itsensä turvaamiseksi? Eipä paljokaan. Yritän asua riittävän kaukana (100km väliä vähintään) ja on liiketunnistinvslot ja murtohälytin. Mikään näistä ei tietenkään tosipaikan tullen auta. Joten joo, pelossa sitä joutuu olemaan, niin ne muutkin luonnevikaisten lapset usein joutuu.
Osoitetiedot salaiseksi/tietojen luovutuskielto ja lähestymiskielto. Terapiaa, jos vain on mahdollista.
Lähestymiskiellon saa vasta kun on tapahtunut jotain niin pahaa että on nostettu syyte ja annettu tuomio sille piinaajalle.
Älä viitsi valehdella. Lähestymiskiellon saa pelkistä viesteistä, niiden ei tarvitse olla edes uhkaavia, mutta usein siinä tulee samalla tuomio kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista. Viestit talteen ja päiväkirjan pito viesteistä. Olen saanut kahdesti laajennetun lähestymiskiellon voimaan vainoojalle ja kaikki tietoni on salattu. Ei tiedä missä asun, mutta en ole missään somessa yms.
Olen eri, mutta sitä mieltä että ei todellakaan saa viestien perusteella lähestymiskieltoa, ei esim erotapauksissakaan. Pitää olla tapahtunut jotain ”oikeaa”, pahoinpitely, tunkeutuminen kotiin tms.
Ei pidä olla, jokainen voi itse lukea poliisin sivuilta. Jos olet saanut tuollaista tietoa, niin et ainakaan poliisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Pitääkö turvasuunnitelma tilata jostain vartiointifirmalta? T. Myös kiinnostunut ja asia ajankohtainen
Minulle tehtiin se traumapsykoterapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Pitääkö turvasuunnitelma tilata jostain vartiointifirmalta? T. Myös kiinnostunut ja asia ajankohtainen
Minulle tehtiin se traumapsykoterapiassa.
Miten? Mietittiin pakoreitit? Paikat missä on kättä pidempää? Valmiiksi pakattu reppu? Mitä tuo tarkoittaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut, mäkkn ehkö tarvisin jonkun suunnitelman epävakaan riehuja-läheisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Kyllä minulla itselläni on vankka kokemus kuvatunlaisista asioista. Siksi juuri puutuinkin sinun tekstiisi, koska siitä kuultaa läpi, miten traumatisoitunut olet ja näet itsesi edelleen pahoinpideltynä lapsena. Tiedän, että vaarallisten ja väkivaltaisten ihmisten kanssa tarvitaan ammattiapua, kun heistä irrottaudutaan. Minulla itselläni on salattu kaikki tiedot eli se on ensimmäinen askel. Katkaise yhteys täydellisesti. Sinun vanhempasi ei ole lain yläpuolella ja jos hän on sellainen kuin kerrot, niin varmaan hän onkin sen jo kokenut eli istunut linnassa useamman kerran ja onneksi tällaiset istuvat pitkiä tuomioita, jolloin olet turvassa.
Tuo narsistivanhempani on samanlainen kuin se sarjahukuttaja: on piessyt kaikki tutut/sukulaiset ja kaikki pelkää niin paljon että kukaan ei uskalla laittaa edesvastuuseen teoista. Vapaana mellastaa yhä ja kovasti mellastaakin. Anteeksi nyt mutta olet lapsellinen jos luulet että joku lähestymiskielto tollaseen puree. Se vaan innostuu siitä koska kokee että häntähän ei lait rajoita ja muut määräile.
No lähestymiskiellon rikkomisesta joutuu linnaan lopulta. Mutta sinun on toimittava hyvin päättäväisesti ja haettava apua. Muista että sinun tulee tehdä tietojenluovutuskielto myös väestörekisterikeskuksen osoitepalvelua koskien ja että et voi antaa tietojasi kenellekään sukulaiselle ja ystävälle, joka on tekemisissä vainoojan kanssa. Nythän vainooja saa lähestymiskiellossa jalkapannan, että voidaan valvoa lähärin noudattamista. On tulossa sellainen uudistus. Tapauksessani ei noudattanut lähestymiskieltoa ja sai siitä rangaistuksen. Toistan itseäni, että ei ole kukaan lain yläpuolella, mutta jos on vaikka psykoottinen väkivaltaisuuden lisäksi, niin tilanne on vaikea. Tarvitaan tarkka turvasuunnitelma, kun rajoja aletaan asettaa.
Pitääkö turvasuunnitelma tilata jostain vartiointifirmalta? T. Myös kiinnostunut ja asia ajankohtainen
Minulle tehtiin se traumapsykoterapiassa.
Miten? Mietittiin pakoreitit? Paikat missä on kättä pidempää? Valmiiksi pakattu reppu? Mitä tuo tarkoittaa? En siis ilkeile vaan olen kiinnostunut, mäkkn ehkö tarvisin jonkun suunnitelman epävakaan riehuja-läheisen takia.
Kyllä myös kaikkea tuollaista, mutta tärkein on saada pois se ihminen pään sisältä.
Tää on varmaan viimeisiä tabuja Suomessa. Vanhemmat tekemä piinaus/uhkailu/väkivalta aikuista lasta kohtaan. Niin noloa että se aikuinen lapsi ei varmaan kehtaa kellekään kertoa tai apua pyytää. Avunpyynnöt kuitataan että ”höpsis, luulet vaan, ainahan vanhempi rakastaa lastaan”.
Paitsi että ei rakasta. Jotkut jopa vihaa.
Narsistin lapsi minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen (siis ennen meitä nykyvanhempia) vanhemmilla oli ihme käsitys siitä että lasta voi ja saa hakata, pieksää, kohdella huonosti, alustaa ja häpäistä, ja silti lapsen pitää olla kiitollinen lapsuudestaan ja olla sitten auttamassa vanhempiaan vanhuksina. Siinäkin tilanteessa että vanhemmat on heittäneet lapset ulos 18 v iässä pärjäämään itsekseen ilman apua ja tukea.
Mun vanhemmat on just näitä ja nyt säksättävät marttyyreinä että on niin kiittämättömät lapset, olisi pitänyt pieksää ja hakata enemmän että olisi tulleet nöyremmiksi.Se ei tule mieleen ollekaan että olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan pieksämättä, hakkaamatta ja alistamatta, silloin se lapsikin ehkä haluaisi pitää yhteyttä joskus.
Mutta ei, syy on ”kiittämättömien lasten” ja nyt kun heitä ei voi hakata, voi toki vielä haukkua, sättiä ja arvostella sekä tietenkin syyllistää.
Arvatkaa onko tällainen yhteydenpito kivaa? Not. Koko elämäni saanut vaan paskaa niskaan tuolta suunnalta ja lisää tulee vaikka reppu pn jo täynnä ja yli pursuaa.
Oletko miettinyt, että tekisit muutoksia, ettei enää tarvitsisi kärsiä?
Arvaa olenko yrittänyt? Noille hulluille ei voi mitään. Samaa paskaa, loppuu vasta kun ne kupsahtaa. Ei tule ikävä.
Millaisia muutoksia olet yrittänyt? Kuten tässä keskustelussa on tuotu ilmi, niin vanhempien kanssa ei ole pakko olla lainkaan tekemisissä. Ja jos tuotakaan tahdonilmausta ei kunnioiteta, on pakko ottaa virkavalta avuksi. Joku kertoi vanhempien olevan väkivaltaisia. Siitä tulisi tehdä rikosilmoitus. Lapsena ei siihen kyennyt, mutta aikuisena voi sen tehdä viimeinkin. Eivät omat vanhemmat ole lain yläpuolella.
Tietysti se vaatii henkistä työskentelyä, että tekee päätöksen siitä, että kaltoinkohtelu loppuu nyt. Enää vanhemmille ei tarvitse antaa valtaa, enää et ole pieni lapsi, jolla ei ole keinoja heitä vastaan. Traumatisoitunut ihminen voi nähdä itsensä hyvin pienenä ja puolustuskyvyttömänä ja tarvita ulkopuolista apua tällaisessa prosessissa, esimerkiksi psykoterapiaa. Vasta sen jälkeen kyetä murtamaan sidoksen.
Et selkeesti ymmärrä millainen narsisti on vanhempana. Olen joutunut aikuisena muutaman kerran isäni pahoinpitelemäksi. Jos olisin tehnyt rikosilmon, olisi tullut k0sto. Ja paha sellainen. Haluan pitää henkeni, ja tuollaisen kanssa se on vaarassa.
Et tajua ollenkaan että se pelko ja kauhu on aina mukana, se mitä lapsuudessa koki ei loppunut lapsuuteen. Keinot on monet ja virkavalta ei vanhemman tekemää lapsen piinaamista tunnista. Poliisi ei tee mitään jos vaikka vanhempi hiipparoi aikuisen lapsen talon lähistöllä.
Sulle hyvän perheen lapsena on helppo uhota ”tekisin itse rikosilmoituksen!”. Mutta jos sulla olisi se sama väkivaltalapsuus ja alistamisen tausta, niin lähinnä kusisit housuun pelosta kuin silloin aikanaan nelivuotiaana kun sait selkääsi.Entä lähestymiskielto? Konkreettisesta väkivallasta voi aina tehdä ilmoituksen, ja pitääkin.
Et ymmärrä vieläkään. Mitään tuollaista ei voi tehdä, kaikesta seuraa kymmenkertaisella tuhovoimalla k0sto. Jos ei tee sitä itse niin hommaa vaikka liivijengin asialla. Luonnevikainen ihminen on hullu ja tuollaiset teot vai kiihdyttävät hullua mieltä.
Sori, olin eri joka viimeksi kommentoi.
Tiedän kyllä narsistien kostot. Suvussani ei ole ihan noin pahaa ihmistä, mutta sen liepeillä kyllä eräs, jota vastaan aion tehdä rikosilmoituksen. Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta vaan henkisestä.
Kysyn kuitenkin, mitä konkreettista olet tehnyt itsesi suojaamiseksi? Sinulla on oikeus saada suojelua ja turvaa. Sinua hallitaan pelolla. Sekin on rikos.No mitäpä sitä voi tehdä itsensä turvaamiseksi? Eipä paljokaan. Yritän asua riittävän kaukana (100km väliä vähintään) ja on liiketunnistinvslot ja murtohälytin. Mikään näistä ei tietenkään tosipaikan tullen auta. Joten joo, pelossa sitä joutuu olemaan, niin ne muutkin luonnevikaisten lapset usein joutuu.
Osoitetiedot salaiseksi/tietojen luovutuskielto ja lähestymiskielto. Terapiaa, jos vain on mahdollista.
Lähestymiskiellon saa vasta kun on tapahtunut jotain niin pahaa että on nostettu syyte ja annettu tuomio sille piinaajalle.
Älä viitsi valehdella. Lähestymiskiellon saa pelkistä viesteistä, niiden ei tarvitse olla edes uhkaavia, mutta usein siinä tulee samalla tuomio kunnianloukkauksista ja laittomista uhkauksista. Viestit talteen ja päiväkirjan pito viesteistä. Olen saanut kahdesti laajennetun lähestymiskiellon voimaan vainoojalle ja kaikki tietoni on salattu. Ei tiedä missä asun, mutta en ole missään somessa yms.
Olen eri, mutta sitä mieltä että ei todellakaan saa viestien perusteella lähestymiskieltoa, ei esim erotapauksissakaan. Pitää olla tapahtunut jotain ”oikeaa”, pahoinpitely, tunkeutuminen kotiin tms.
Ei pidä olla, jokainen voi itse lukea poliisin sivuilta. Jos olet saanut tuollaista tietoa, niin et ainakaan poliisilta.
Ei tartte, lähestymiskieltoja saa moniin asioihin. Tuollainen tuli googlatessa
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000523889.html
Ja yksi ryhmä, joille näitä lähestymiskieltoja on jaettu on nämä julkkiksiin "rakastuneet". Eivät siis uhkaile, vaan lähettelevät viestejä ja seurailevat. En muista sen juontajan nimeä, joka kertoi asiasta joskus keskusteluohjelmassa ja vieraana oli myös vankilapsykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Tietysti voitte puhua vanhemmillenne tuosta katkeruudesta, ehkä he katuvat ja se helpottaa hiukan haavojanne. Tai sitten he eivät koe tehneensä mitään väärin. Lopulta voitte vaan valita pitää vanhempanne etäällä tai antaa anteeksi. Katkeruudessa roikkumiseen ei kuitenkaan kannata elämää tuhlata. Jos koette, että ette halua enää vanhempienne vanhoilla päivillä välejä korjata niin sekin on ihan okei päätös. Mutta katkeruudesta kannattaa silti päästää irti, ihan teidän itsenne ja lastenne takia.
Tuo ikäluokka ei ikinä myönnä tekemiään vääryyksiä. Ei niiden kanssa voi keskustella. Loukkaantuvat ja marttyroivat ja kaikki keskustelun aloitukset päättyy ilmiriitaan.
Anna ap olla ja etäännytä välit.
Tuossa ikäluokkajutussa voi olla jotain perää, vaikka yksilöllistä kirjojakin on. Moni nykyinen seitsemänkymppinen on pärjännyt suht kovilla arvoilla, keskittynyt taloudellisiin arvoihin ja ne sosiaaliset taidot voivat olla aika pinnallisia.
Aloittajan kuvaama kokemus tuntuisi hyvinkin yleiseltä, surullista kyllä. Tarkoitan sitä että asioita ei kerta kaikkiaan pysty puhumaan auki. Mykkyys vaivaa edelleen monia sukuja ja välinpitämättömyys rehottaa sukupolvien välillä.
Ei sen pitäisi olla niin. Virheetöntä ihmistä ei olekaan, mutta omat vanhemmat saisivat sen kunnioituksen myöntämällä virheensä kuin kuolevaiset ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Koskas ne vanhemmat sitten saa alkaa elämään sitä omaa elämää?
Otan esimerkin perheestä, jossa kolme lasta. Pari odotteli, että se nuorinkin muuttaisi kotoa. Se päivä tuli, mutta vanhin lapsista ilmoitti odottavansa lasta ja tälle tuli ero jo odotusaikana ja taas siellä kotona oli hoidettavana yksi lapsi ja vauva. Joka sai toisen lapsen ja tämä lapsi ehti ehti sentään vuoden ikään ennen eroa ja nyt tällä parilla on vahdittava kolme lasta, kun se keskinmäinenkin sai lapsen. Koska on heidän aikansa saada?
Saada mitä? En kertakaikkiaan tajua tuollaisia ihmisiä. Miksi ihmeessä tehdä lapsia, jos ei voi elää "omaa elämää" niiden lasten kanssa? Jos vain odottaa että kunhan nuo lapset kasvaa ja muuttaa pois, niin siten elämä alkaa? Mitä järkeä on ylipäätään silloin tehdä niitä lapsia??? Ainakin minun ja mieheni elämä on ihan täyttä elämää koska/vaikka meillä on lapsia. Jättäkää hyvät ihmiset lapset tekemättä, jos ainoastaan odotatte että ne häipyy teidän elämästä. Ei ole silloin lapsella kummoinen perhe.
Hyvä tarina. Kertoo juuri hienosti nykynuorison elämästä ja elämänasenteesta. Vanhemmat olivat aivan kauheita kun tarjosivat vain hyvän alun elämälle, ruokaa, turvalliset kodit jne. Olisi vielä pitänyt saada paljon lisää. Nyt voi sitten kostonjanoisena naureskella kun vanhuuden päivillä kaipaisivat seuraa ja jotain ihmiskontakteja.
Mitä siis olisi vanhempien pitänyt tehdä? Hautaan asti roikkua ihmisissä (puolisoissa) joiden kanssa ei halua olla? Heittää AP pihalle, koska nähtävästi ei olisi ollut mitään vaikutusta huonompaan kuitenkaan? Mikä ihmeen vankila sen avioliitonkaan pitäisi olla? Ihan vain, että pikku mussukka saisi kaiken mitä haluaa, siten kuin haluaa, silloin kun haluaa?
Voin ottaa itse sen paskan lopun kun joku alssi tai parkinssoni on kuitenkin jo päällä, mieluummin elän edes ne edelliset 20v vielä jotenkin kuin kituutan jo siitä lähtien. Eläkkeetkin on sosilistihalitus jo sosialisoinut niin sama kai se on heittää veivi rehellisesti nurkkaan, sitä ennen kaikki palamaan niin ei tarvi mussukoiden sitäkään surra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Tietysti voitte puhua vanhemmillenne tuosta katkeruudesta, ehkä he katuvat ja se helpottaa hiukan haavojanne. Tai sitten he eivät koe tehneensä mitään väärin. Lopulta voitte vaan valita pitää vanhempanne etäällä tai antaa anteeksi. Katkeruudessa roikkumiseen ei kuitenkaan kannata elämää tuhlata. Jos koette, että ette halua enää vanhempienne vanhoilla päivillä välejä korjata niin sekin on ihan okei päätös. Mutta katkeruudesta kannattaa silti päästää irti, ihan teidän itsenne ja lastenne takia.
Tuo ikäluokka ei ikinä myönnä tekemiään vääryyksiä. Ei niiden kanssa voi keskustella. Loukkaantuvat ja marttyroivat ja kaikki keskustelun aloitukset päättyy ilmiriitaan.
Anna ap olla ja etäännytä välit.
Tuossa ikäluokkajutussa voi olla jotain perää, vaikka yksilöllistä kirjojakin on. Moni nykyinen seitsemänkymppinen on pärjännyt suht kovilla arvoilla, keskittynyt taloudellisiin arvoihin ja ne sosiaaliset taidot voivat olla aika pinnallisia.
Aloittajan kuvaama kokemus tuntuisi hyvinkin yleiseltä, surullista kyllä. Tarkoitan sitä että asioita ei kerta kaikkiaan pysty puhumaan auki. Mykkyys vaivaa edelleen monia sukuja ja välinpitämättömyys rehottaa sukupolvien välillä.
Ei sen pitäisi olla niin. Virheetöntä ihmistä ei olekaan, mutta omat vanhemmat saisivat sen kunnioituksen myöntämällä virheensä kuin kuolevaiset ainakin.
Tämä! Lisäksi noilla se yleinen malli on kiistää ja kieltää kaikki. Mun vanhemmat kiistää ja kieltää kaiken lapsuudessa tapahtuneen, mm pahoinpitelyt, väittävät vain kirkkain silmin että koskaan ei sitä tapahtunut, muistat väärin tai olet hullu.
Sitä tapahtui kylläkin satoja kertoja, ja erittäin monesti oli todistajia/silminnäkijöitä, esim naapurit.
Asian voisin haudata ja anteeksi antaa jos teot myönnettäisiin edes. En edes vaadi anteeksipyyntöä.
Mutta se että minua syytetään valehtelijaksi ja hulluksi on jotain törkeää ja loukkaavaa jota ei pysty ohittamaan olankohautuksella. Asiat tuskin koskaan tästä selviävät, enää en edes yritä puhua asiasta. Kaikki ne muutamat kerrat päättyi raivokohtaukseen ja mun haukkumiseen, kerran jopa päällekarkaukseen jossa mua retuutettiin.
En sano, että vääryyksiä pitäisi selitellä pois tai hyssytellä. Omien rajojen vetäminen on erittäin toivottavaa. Tulee kuitenkin tätä ketjua lukiessa mieleen, että näitä paljon parjattuja suuria ikäluokkiakin voisi yrittää ymmärtää. Heidän vanhempansa ovat monesti sodan traumatisoimia, todella kovissa sotaoloissa ja jälleenrakennuksen aikoina kasvaneita. He eivät varmasti itsekään ole saaneet kummoisia eväitä lapsuuteen. En siis sano, että pitäisi vain mukisematta niellä kaikki koska heilläkin on ollut vaikeaa. Mutta tuon hoksaaminen on auttanut siinä, että olen päässyt itse irti katkeruudesta omia vanhempiani kohtaan, vaikka tulen hyvin rajuista väkivallan ja päihteiden sävyttämistä kotioloista. Katkeruus ei auta vaan tuhoaa vain katkeran itsensä sisältäpäin.
Sinun kannattaisi ihan oikeasti mennä terapiaan koska kuulostaa ihan oikeasti siltä, että pelkäät koko ajan. Päivittäinen pelko on todella invalidisoivaa, mutta se ei ole välttämätöntä, vaan siitä pääsee terapian avulla eroon. Vaikkei sekään varmaan ole ihan tervettä olla aina valmiina (minulla on myös valvontakamerat, on koira, on ase ja itsepuolustustaitoja), niin kuitenkin parannus entiseen ettei se ihminen ole pään sisällä koko ajan terapian ansiosta. Katson ympärilleni aina tarkasti kun menen ulos ovesta, mutta en pelkää ulos menemistä.