Akateemiset vanhemmat kertokaa rehellisesti, nolottaisiko sinua jos lapsesi...

Lapselleni kävi noin, ja ei nolota tippaakaan. Miksi nolottaisi?

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu ja ihan hyvätuloinen. Lapseni on ammattikoulun käynyt ja tienaa paremmin kuin minä eli ei akateemisuus takaa ainakaaan hyviä tuloja. Vanhanaikaista pitää akateemisuutta mitenkään erityisenä asiana.

Tähän. Ammattitutkinnon suorittanut poikani (logistiikka-ala) tienaa jo nyt vakituisessa työpaikassa 23-vuotiaana enemmän kuin minä olen ikinä pätkätöissä akateemisella alalla tienannut ja tulen tienaamaan. Tämä siis siitä näkökulmasta että elanto on suht varma koko ajan. Molemmat tykätään töistämme kyllä.

Missä viipyy eka amis joka tulee julistamaan ettei koulutus kerro mitään sivistystasosta ja monesti vähemmän koulutettu saattaa olla paljon sivistyneempi :D

Jos joku minua nolottaisi niin työttömäksi siipeilijäksi jäävä lapsi mutta näin ei käy, tavoitteet ja kiinnostus maailman asioista on syntynyt lapsuudessa. Nyt ovat kunnianhimoisia nuoria, ka yli 9.

Rehellisesti sanottuna kokisin epäonnistuneeni vanhempana

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy eka amis joka tulee julistamaan ettei koulutus kerro mitään sivistystasosta ja monesti vähemmän koulutettu saattaa olla paljon sivistyneempi :D

Jos joku minua nolottaisi niin työttömäksi siipeilijäksi jäävä lapsi mutta näin ei käy, tavoitteet ja kiinnostus maailman asioista on syntynyt lapsuudessa. Nyt ovat kunnianhimoisia nuoria, ka yli 9.

Ei se ysin keskiarvo vielä tarkoita ettei voisi jäädä työttömäksi tai vaikkapa masentua. Mutta kaikkea hyvää lapsillesi toki.

Ei. Itse asiassa monen kollegan lapsi on mennyt amikseen huomattuaan, ettei vanhempien akateeminen työ ole sen ihmeellisempää.

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy eka amis joka tulee julistamaan ettei koulutus kerro mitään sivistystasosta ja monesti vähemmän koulutettu saattaa olla paljon sivistyneempi :D

Jos joku minua nolottaisi niin työttömäksi siipeilijäksi jäävä lapsi mutta näin ei käy, tavoitteet ja kiinnostus maailman asioista on syntynyt lapsuudessa. Nyt ovat kunnianhimoisia nuoria, ka yli 9.

Ehdit ekana.

Ei nolota. Olemme molemmat akateemisia ja hyvissä duuneissa. Tyttäremme on amiksen käynyt ja työllistynyt omalle alalleen. Hän vaikuttaa onnelliselta. Hyvä näin. Jokainen kiinnostuksensa ja intohimonsa mukaisesti tulkoon onnelliseksi. 

Oma lapseni oli vakavasti harkitsemassa amikseen menoa, sähkömieheksi.

Ei siinä mitään, sanoin, mutta sähkömiehen olisi hyvä olla edes vähän kätevä käsistään. Sukumme kaikki miehet ovat peukalo keskellä kämmentä, puukäsityö armosta 7, kun juurijajuuri vuosi on riittänyt sen pakollisen linnunpöntön tekemiseen. Et jos vaan joku muu amisala löytyisi, niin sinne mieluummin.

Lukioon lähti sitten lopulta ja nyt lukee yliopistossa tietotekniikkaa.

T. Akateeminen isä ja äiti

Olisin tosi pettynyt jos lapseni ei menisi lukioon ja kirjoittaisi ylioppilaaksi sillä lukio takaa jonkinmoisen perus yleistiedon. Lukion jälkeen mulle on ihan se ja sama mitä tekee kun perustason yleissivistys on taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli vakavasti harkitsemassa amikseen menoa, sähkömieheksi.

Ei siinä mitään, sanoin, mutta sähkömiehen olisi hyvä olla edes vähän kätevä käsistään. Sukumme kaikki miehet ovat peukalo keskellä kämmentä, puukäsityö armosta 7, kun juurijajuuri vuosi on riittänyt sen pakollisen linnunpöntön tekemiseen. Et jos vaan joku muu amisala löytyisi, niin sinne mieluummin.

Lukioon lähti sitten lopulta ja nyt lukee yliopistossa tietotekniikkaa.

T. Akateeminen isä ja äiti

Mulla on vähän sama ongelma kun pojallasi, olen akateemisesta perheestä ja kaikista eniten ihailen duunareita jotka on käteviä käsistään ja osaa rempata ja nikkaroida kaikenlaista käden käänteessä. Yritin itsekin amista, mutta oli pakko todeta etten voi mitään sille että peukalo on keskellä kämmentä. Luulen että sillä on tekemistä sen kanssa, että toiset ovat saaneet lapsesta asti tehdä isin kanssa niitä nikkarointijuttuja ja menestyvät myös amiksessa. Minulle ei koskaan kukaan opettanut mitään, ja nyt lähemmäs kolmekymppisenä tuntuu että on jo vähän liian myöhäistä oppia näitä taitoja lyhyessä ajassa.

Jos? Tiedän akateemisia joiden lapset kävivät ammattikoulun.

Minä olen työtön maisteri ja nyt aloitin ammattikoulun. Jos vanhempiani hävettää niin ihan oma on ongelmansa XD

Vierailija kirjoitti:

Osaava putkimies tienaa enemmän kuin moni akateeminen.

No näinhän se on, mutta AP ajattelee varmaan vähän muutakin kuin tienestejä. Ymmärrän kyllä AP:n kysymyksen. Ei se palkka ole kaiken mittari, eikä kaikille näissä akateeminen versus duunari-kysymyksissä lainkaan.

Meillä  suvussa akateemisia ollut vuosisatoja joten itse  "akateemisuus" ei ole mikään kummallinen, erikoinen, tai erikseen mainittava ominaisuus. Joku luo lantaa tallilla, toinen on taidehistoriasta väitellyt, kolmas LT, neljäs sairaanhoitaja....

Ehkä tämä koskee enemmän Lahdesta Mankkaalle muuttaneita ensimmäisen polven akateemisia....

Ei yhtään, saattaisin pitää jopa parempana valintana. Itse olen monta kertaa miettinyt että elämä olisi ollut helpompaa jos olisi mennyt vaan ammattikouluun ja töihin, olisihan sitä voinut opiskella sitten kun ensimmäinen asuntolaina on maksettu. Tiedän erään joka meni koulusta suoraan raksalle töihin, osti heti täysi-ikäisenä ekan kämpän, ja lähti vajaa kolmekymppisenä opiskelemaan ihan toista alaa. Siinä on elämän palaset aika hyvin kasassa.

Sitä häpeäisin kyllä jos lapsellani olisi erittäin huono yleissivistys, mutta eihän sillä koulutuksen kanssa mitään kausaalisuhdetta ole, korrelaatio kylläkin, mutta se selittyy kasvuympäristöllä.

Poika on tosi kätevä ja pätevä monissa käytännön asioissa. Jos hän hankkii ammatin, jossa tekee duunit joihin muut eivät pysty, niin ainakin leivän todenäköisesti hankkii. Minusta on tärkeintä että hän käyttää taitojaan ja viihtyy työssään & tulee toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy eka amis joka tulee julistamaan ettei koulutus kerro mitään sivistystasosta ja monesti vähemmän koulutettu saattaa olla paljon sivistyneempi :D

Jos joku minua nolottaisi niin työttömäksi siipeilijäksi jäävä lapsi mutta näin ei käy, tavoitteet ja kiinnostus maailman asioista on syntynyt lapsuudessa. Nyt ovat kunnianhimoisia nuoria, ka yli 9.

Pikemminkin päinvastoin itselläni. Toivoisin lapselleni parempaa ja että hankkisi kunnollisen koulutuksen niin ei jää haaveet elämässä rahan takia toteutumatta. Monet tässä ketjussa sanovat, että duunari saattaa jopa tienata enemmän kuin akateeminen, mutta suinkaan aina näin ei ole ja se on ihan hyvä muistaa.

Parempi tietenkin että tekee edes jotain.

Onhan se älykkyys ihan kunnioitettava piirre muutenkin ihmisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli vakavasti harkitsemassa amikseen menoa, sähkömieheksi.

Ei siinä mitään, sanoin, mutta sähkömiehen olisi hyvä olla edes vähän kätevä käsistään. Sukumme kaikki miehet ovat peukalo keskellä kämmentä, puukäsityö armosta 7, kun juurijajuuri vuosi on riittänyt sen pakollisen linnunpöntön tekemiseen. Et jos vaan joku muu amisala löytyisi, niin sinne mieluummin.

Lukioon lähti sitten lopulta ja nyt lukee yliopistossa tietotekniikkaa.

T. Akateeminen isä ja äiti

Mulla on vähän sama ongelma kun pojallasi, olen akateemisesta perheestä ja kaikista eniten ihailen duunareita jotka on käteviä käsistään ja osaa rempata ja nikkaroida kaikenlaista käden käänteessä. Yritin itsekin amista, mutta oli pakko todeta etten voi mitään sille että peukalo on keskellä kämmentä. Luulen että sillä on tekemistä sen kanssa, että toiset ovat saaneet lapsesta asti tehdä isin kanssa niitä nikkarointijuttuja ja menestyvät myös amiksessa. Minulle ei koskaan kukaan opettanut mitään, ja nyt lähemmäs kolmekymppisenä tuntuu että on jo vähän liian myöhäistä oppia näitä taitoja lyhyessä ajassa.

Onhan se toki varmaan noinkin. Jossain kerrostalokolmiossa vähän hankala isin kanssa nikkaroida.

Sukulaispoika puhui koko yläasteajan että haluaa LVI-alalle. Miehelläni on alan yritys ja hän usein

jutteli pojan kanssa asiasta.

Vanhemmille se oli kauhistus ja painostivat pojan menemään lukioon ja että siitä pitää sitten suunnata yliopistoon. Eräissä sukujuhlissa todistin sitä kamalaa amislaisten lyttäystä ja miten lannistunut poika oli. Poika meni lukioon mutta sen jälkeen mieheni otti pojan oppisopimuksella firmaansa. Nyt poika on todella osaava ja hyvä työntekijä mieheni firmassa. Viihtyy työssään. Tuosta melkein 10 vuotta ja vanhemmat edelleenkin vihoittelevat pojalle ja myös meille.

Aivan uskomatonta mutta tuollaisia vanhempia todellakin on olemassa.