Akateemiset vanhemmat kertokaa rehellisesti, nolottaisiko sinua jos lapsesi...
...päätyisi alemman tason suorittavaksi duunariksi ja olisi asiaan tyytyväinen eikä edes pyrkisi korkeammalle? Tarkoitan nyt tyyliin siivooja, rakentaja, putkimies jne.
Kommentit (45)
Osaava putkimies tienaa enemmän kuin moni akateeminen.
Pääasia, että on tyytyväinen ja tulee toimeen omillaan. Ei se akateemisuus mitään takaa. Terv. Akateeminen työtön, joka uudelleenkouluttautumassa duunariksi.
Ei se akateemisuus ole mikään elämän ykkkösjuttu.
Ei. Ensimmäinen ammattini oli yksi noista ennen akateemista koulutusta. Maksoin sillä asuntolainan.
Nuori aikuinen lapseni valitsee tiensä itse, ja tuen häntä, oli se mikä tahansa. Näinä aikoina, kun korona vei ne akateemiset työt, on ollut onni, että on tarvittaessa myös työ, joka ei lopu.
Jotkut suorittavat duunarit ansaitsevat enemmän kuin akateemisesti kouluttautunut vanhempi.
Ei, jos se on mitä haluaa tehdä. Melkeinpä en tuputa akateemista uraa lapsillemme. Vaikka itse suht hyvin viihdyn töissäni akateemisessa maaailmassa, niin ei se mitään autuutta ole. Yritysmaailmassa on paljon hauskempaa ja rennompaa huumoria, vaikka töitä paiskitaankin.
Ei nolottaisi varsinaisesti, harmittaisi kylläkin. Kaikki nuo duunarityöt on arvokkaita, enkä niitä väheksy. Toki vain toivoisin, että lapseni kultivoisivat älyään ja taitoaan mahdollisimman pitkälle. Toki sitäkin voi tehdä itsenäisesti ilman virallisia kouluja. Olisin siis pettynyt, mutta pääsisin siitä nopeasti yli. Lapsen elämä ja valinnat on täysin hänen omiaan.
Kaikista nolointa olisi sellainen vastuuton tuilla roikkuja joka ei edes yritä hakea töitä ns. elämäntapatyötön. Parempi että edes tekee jotain töitä kun makaa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Osaava putkimies tienaa enemmän kuin moni akateeminen.
Minua ei haittaisi lapseni ammattivalinta. Mutta se kyllä haittaisi, jos hän valitsisi jo nuorena ammatin pelkästään rahan perusteella.
Ei nolota. Jokainen valitsee oman tiensä. Monet työt ja koulutukset ovat tärkeitä. Oikea ja mieleinen tie ei löydy ehkä kerralla, ja silloin nuorta pitää tukea.
Terv kahden "amiksen" ja yhden lukiolaisen akateeminen äiti
Ei nolottaisi. Sen sijaan toivoisin että löytäisi kuitenkin ammatin jossa on hyvät rahantienausmahdollisuudet ja niitähän löytyy sekä duunaritöistä että akateemisista töistä.
Tulen itse köyhästä perheestä jossa kaikki saatiin lahjoituksina, ruoasta oli aina pulaa, aina piti etsiä sitä halvinta tuotetta jotta saatiin ruokaa tarpeeksi. Matkustaminen ja tapahtumissa käyminen oli mahdotonta. Elämä oli varsin karua. Sain itseni koulutettua KTM:ksi ja nostettua ällistyttävänkin hyvään asemaan. Palkkani on ollut viimeiset 10v noin 6000-7000e/kk. Mieheni on myös hyvätuloinen ja akateemiselta alalta.
Koska kuitenkin tiedän mitä köyhyys on en toivoisi sitä millään lapsilleni. Tiedän kuinka paljon rajatumpaa elämä on jos palkka on esim. netto 1200e/kk kun jos se olisi 3000-4000e/kk. Eli sai lapsi rahansa sitten duunarityöstä tai akateemisesta - ihan sama. Mutta samaa köyhyyttä mitä koin itse lapsena en toivoisi lapseni omille tuleville perheille.
Ei ollenkaan. Olen akateeminen ja olen hyvin ylpeä amislapsestani. Hän toteuttaa itseään ammattiopinnoissaan kuten minä aikanaan toteutin itseäni yliopistossa.
Ei todellakaan, kunhan tekee jotain. Osa duunareista ansaitsee paremmin, omaa paremmat työllisyysnäkymät ja saavat enemmän aikaiseksi kuin akateemiset.
Olen akateemisesti koulutettu ja ihan hyvätuloinen. Lapseni on ammattikoulun käynyt ja tienaa paremmin kuin minä eli ei akateemisuus takaa ainakaaan hyviä tuloja. Vanhanaikaista pitää akateemisuutta mitenkään erityisenä asiana.
Jos he olisivat tyytyväisiä, minä olisin tyytyväinen.
Lapseni tuntien veikkaan, että haluavat opiskella pidemmälle, ovat tiedonhaluisia ja kaikinpuolin opiskelumyönteisiä, mutta sinänsä tosiaan vaan toivon, että löytävät itsensä näköisen tavan elättää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaava putkimies tienaa enemmän kuin moni akateeminen.
Minua ei haittaisi lapseni ammattivalinta. Mutta se kyllä haittaisi, jos hän valitsisi jo nuorena ammatin pelkästään rahan perusteella.
Suurin uhka kypsymättäkin teinien kohdalla taitaa olla se että valitaan 2. asteen oppilaitos sen perusteella minne kaverit menee miettimättä yhtään omia vahvuuksia ja osaamista ja tavoitteita. Pahimmillaan vanhemmat sählää siinä vieressä ja lyövät nuorelle tavoitteita, joista nuori ei ole lainkaan kiinnostunut.
Tärkeintä on työllistyminen ammattiin, josta saa toimeentulon ja josta pitää ainakin jossain määrin. Meillä akateemiset, laajan yleissivistyksen saaneet vanhemmat, joiden lapsi on suuntautunut ammatillisella polulle. Tuemme häntä täysin.
Ei nolottaisi. Harmittaisi varmaankin kyllä, sillä toivon lasteni hyödyntävän taitojaan ja saavan laajemmat uramahdollisuudet. Uralla eteneminen ei ole mahdollista kovinkaan monella suorittavan työn alalla. Mutta tärkeintä on, että lapsi itse on tyytyväinen valintoihinsa.
Ei, miksi pitäisi?