Mitä tehdä, kun on jatkuvasti tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Pattayalle miettimään muutamaksi kuukaudeksi.

Kokeiltu. Ei tuonut onnea tai merkitystä

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Ja minä samastun tähän alkoholiasiaan :) Nousuhumalassa elämälläni on riittävästi merkitystä, sellainen olotila riittäisi minulle. En kuitenkaan alkkikseksi ala ja pidän määrät selvästi riskirajojen alapuolella.

Toinen tilanne jolloin koin samaa merkitystä kuin nuoruudessani, oli kun poltin pilveä vuosi sitten. Silloin tunsin sen saman voimakkaan elämänhalun jollaisena sen olin viimeksi kokenut 15 vuotta sitten kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista ja elämä täynnä tutkittavaa.

En missään tapauksessa suosittele pilven polttoa, mutta minun tapauksessani se osoitti sen ison aukon ja tyhjyyden joka on ollut seuranani 10 vuotta. Voin sanoa että se voimakas merkityksen tunne jonka se sai aikaan oli ihana. En ole polttanut sen jälkeen koska tavallaan se teki jo tehtävänsä.

M38

Jotkut saavat muualta sen tunteen. Eli se ei pelkästään tule pilvestä. Todennäköisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Mistä asioista olet kiinnostunut? En tarkoita nyt mitään yksittäisiä asioita vaan laajemmalla tasolla. Historia, yhteiskunta, ympäristö, talous, politiikka, kehitysapu tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä miltä paikkakunnalta olette? Mitä harrastuspaikkoja on lähietäisyydellä ?

Helsingistä. Mies ei välitä liikunnasta ja taitaa nuo harrastuspaikat nyt olla koronan takia muutenkin kiinni. En oikein tiedä, onko aikuisille kauheasti muuta kuin liikuntaa ja jotain käsitöitä ja kokkauskursseja... Siis jos ihan aktiivisesta tekemisestä puhutaan eikä esimerkiksi elokuvien tuijottelusta.

Ap

Helsinkihän on täynnä mahdollisuuksia. Toki korona aiheuttaa omat haasteensa. Lukeminen ja elokuvatkin voivat olla aktiivista tekemistä esimerkiksi lukupiirin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Ja minä samastun tähän alkoholiasiaan :) Nousuhumalassa elämälläni on riittävästi merkitystä, sellainen olotila riittäisi minulle. En kuitenkaan alkkikseksi ala ja pidän määrät selvästi riskirajojen alapuolella.

Toinen tilanne jolloin koin samaa merkitystä kuin nuoruudessani, oli kun poltin pilveä vuosi sitten. Silloin tunsin sen saman voimakkaan elämänhalun jollaisena sen olin viimeksi kokenut 15 vuotta sitten kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista ja elämä täynnä tutkittavaa.

En missään tapauksessa suosittele pilven polttoa, mutta minun tapauksessani se osoitti sen ison aukon ja tyhjyyden joka on ollut seuranani 10 vuotta. Voin sanoa että se voimakas merkityksen tunne jonka se sai aikaan oli ihana. En ole polttanut sen jälkeen koska tavallaan se teki jo tehtävänsä.

M38

Tuota merkityksen tunnetta todellakin kaipaan myös! Ja kieltämättä välillä on käynyt mielessä, että onkohan tässä kaikki muu jo kokeiltu paitsi huumeet... Olen kuitenkin varsin lainkuuliainen ja melko nössö, joten jäänee kokeilematta! Eikä olisi kovin pitkäkestoinen ratkaisu muutenkaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Hmm. Voitteko tunnustella onko se tyhjä kohta johon kaipaa jotain henkistä, fyysistä vai ahdistus jostain vaikka työstä tai parisuhteesta. Esim. turruttaako työkuvio, jos se muuttuu voi muuallakin tuntea taas jotain? Mielikuvitus? Mikä on syy siis tunnottomuuteen vai tuleeko se maailmankuvasta. Muuta?

Hyviä kysymyksiä sinänsä. Oikeastaan onkin aika vaikea hahmottaa, että mistä se tyhjyys "muodostuu". Kaipaan ehkä jotain älyllistä tekemistä, olen tehnyt lähinnä suorittavaa työtä. Toisaalta en yhtään kaipaa enempää stressiä! Parisuhdekin puuduttaa, mutta en sen suhteen haluaisi tehdä mitään radikaalia, koska epäilen että enemmän vika on omassa päässäni kuin suhteessa sinänsä. Tuntuu kuitenkin, etten enää etene elämässä, ei ole mitään päämääriä, ei mitään mitä haluaisin saavuttaa.

Kaipaan ylipäänsä sitä, että jokin asia kiinnostaisi niin paljon, että siihen oikein uppoutuu... Viime vuosina olen kaiken vain jättänyt kesken, jos väkisin olen vaikka jonkin kurssin aloittanut.

Ap

Tässä ollaan asian ytimessä. Siis ei edes pysty keksimään, mitä se voisi olla, mitä kohden haluaa edetä. Tämän vuoksi listojen kirjoittaminen ei auta tähän pulmaan.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Ja minä samastun tähän alkoholiasiaan :) Nousuhumalassa elämälläni on riittävästi merkitystä, sellainen olotila riittäisi minulle. En kuitenkaan alkkikseksi ala ja pidän määrät selvästi riskirajojen alapuolella.

Toinen tilanne jolloin koin samaa merkitystä kuin nuoruudessani, oli kun poltin pilveä vuosi sitten. Silloin tunsin sen saman voimakkaan elämänhalun jollaisena sen olin viimeksi kokenut 15 vuotta sitten kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista ja elämä täynnä tutkittavaa.

En missään tapauksessa suosittele pilven polttoa, mutta minun tapauksessani se osoitti sen ison aukon ja tyhjyyden joka on ollut seuranani 10 vuotta. Voin sanoa että se voimakas merkityksen tunne jonka se sai aikaan oli ihana. En ole polttanut sen jälkeen koska tavallaan se teki jo tehtävänsä.

M38

Tuota merkityksen tunnetta todellakin kaipaan myös! Ja kieltämättä välillä on käynyt mielessä, että onkohan tässä kaikki muu jo kokeiltu paitsi huumeet... Olen kuitenkin varsin lainkuuliainen ja melko nössö, joten jäänee kokeilematta! Eikä olisi kovin pitkäkestoinen ratkaisu muutenkaan.

Ap

Olin maassa, missä kannabis on laillista ja sitä sai ostaa siististä kaupasta keskellä päivää. Mutta se merkityksen kokemus, aaaahhh... se oli kuin teininä menossa ekaa kertaa kotibileisiin tai jotain vastaavaa. Tajusin tai paremminkin muistin sillä hetkellä, missä henkisessä maailmassa nuoret ihmiset elävät. Ei ihme, että teinit pitävät ikäisiäni puolikuolleina, koska sitähän me sisäiseltä maailma olemme heihin verrattuna.

Hanki rutiineja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Mistä asioista olet kiinnostunut? En tarkoita nyt mitään yksittäisiä asioita vaan laajemmalla tasolla. Historia, yhteiskunta, ympäristö, talous, politiikka, kehitysapu tms?

Minun on hiukan vaikea enää hahmottaa, mistä olisin kiinnostunut! Oikein mikään ei enää vedä puoleensa. Jos nyt yritän kuitenkin ajatella vaikka sitä kautta, että mistä aiheista päädyn eniten lukemaan, niin näitä ovat psykologia, köyhyys ja tasa-arvoasiat, eläimet, kirjallisuus ja teatteri. Mikään osa-alue vaikkapa psykologin ammatissa ei kuitenkaan kiinnosta, haluan vain lukea tutkimustuloksista, en tehdä niitä itse... Kirjallisuuteen ja teatteriin ei myöskään ole lahjoja, niissäkin olen vain passiivinen kuluttaja. Jne.

Ap

Minulla samoja ajatuksia. Tosin aiemmin olin todella hyvä keksimään tekemistä ja pieni tylsyys oli jopa ihan hyvä asia.  Tylsä nuoruuskin minulla oli ja jo silloin opin miettimään tekemisiä.  Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana on tullut se ajatus etten enää keksi mitään ja mieliala todella huono. Jotenkin olen nyt herännyt paremmin siihen minkälaista elämäni on. Samalla kun nyt ymmärrän sen kuinka yksinäinen, köyhä, kouluttamaton, epävarma yms ihminen olen niin se tavallaan masentaakin ja tulee pelko tulevaisuuden suhteen miten pärjään. Aiemmin pystyin unelmoimaan ja haaveilin paljon kaikesta ja nyt en enää siihen kykene. Jotenkin se raja on tullut vastaan ja elämäni on ollut vuosia jo aika ikävää, mutta en ole antanut sen vaikuttaa aiemmin. Nyt ne ajatukset vaan pyörivät mielessä. Olen vasta alle 30-vuotias. Samalla en ole tietyssä mielessä nähnyt vielä mitään. En ole matkustellut, en paljon harrastanut, en tavannut moniakaan mukavia ihmisiä, en seurustellut, en ole paljon töissä vielä ollut ja koulutuskin ihan kesken. Silti jonkinlainen väsymys ja pelko elämän suhteen on tullut. Mieliala vaihtelee paljon sen välillä että jaksanko enää vai pettääkö pää ja siitä aina toivoon, että päivä kerrallaan. Pahinta on se, kun ajattelee, että olisi parempi kuolla. Tämäkin sen takia etten jotenkin usko elämäni menevän hyvin ja en pysty ajattelemaan pärjääväni täällä.  

Kuulostat tosi pinnalliselta ihmiseltä, ehkä olisi tosiaan aika miettiä sitä elämän tarkoitusta ja vähän isompia ja merkittävämpiä asioita kuin että mitä harrastaisin.

Täällä ehdotettiin myös sitä vapaaehtoistyötä, vastasitko siihen jo jotain? Oletko vielä tosissasi harkinnut sitä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla samoja ajatuksia. Tosin aiemmin olin todella hyvä keksimään tekemistä ja pieni tylsyys oli jopa ihan hyvä asia.  Tylsä nuoruuskin minulla oli ja jo silloin opin miettimään tekemisiä.  Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana on tullut se ajatus etten enää keksi mitään ja mieliala todella huono. Jotenkin olen nyt herännyt paremmin siihen minkälaista elämäni on. Samalla kun nyt ymmärrän sen kuinka yksinäinen, köyhä, kouluttamaton, epävarma yms ihminen olen niin se tavallaan masentaakin ja tulee pelko tulevaisuuden suhteen miten pärjään. Aiemmin pystyin unelmoimaan ja haaveilin paljon kaikesta ja nyt en enää siihen kykene. Jotenkin se raja on tullut vastaan ja elämäni on ollut vuosia jo aika ikävää, mutta en ole antanut sen vaikuttaa aiemmin. Nyt ne ajatukset vaan pyörivät mielessä. Olen vasta alle 30-vuotias. Samalla en ole tietyssä mielessä nähnyt vielä mitään. En ole matkustellut, en paljon harrastanut, en tavannut moniakaan mukavia ihmisiä, en seurustellut, en ole paljon töissä vielä ollut ja koulutuskin ihan kesken. Silti jonkinlainen väsymys ja pelko elämän suhteen on tullut. Mieliala vaihtelee paljon sen välillä että jaksanko enää vai pettääkö pää ja siitä aina toivoon, että päivä kerrallaan. Pahinta on se, kun ajattelee, että olisi parempi kuolla. Tämäkin sen takia etten jotenkin usko elämäni menevän hyvin ja en pysty ajattelemaan pärjääväni täällä.  

Voin omalta osaltani todistaa, ettei ainakaan varakkuus, koulutus, matkustaminen tai harrastaminen sinällään auta siihen tyhjyyden aiheuttamaan ikävään oloon.

Dostojevski sanoi "The mystery of human existence lies not in just staying alive, but in finding something to live for." Jos olisikin niin, että ihminen tuntee olonsa tyydyttäväksi, kun perustarpeet on tyydytetty, mutta niinhän se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat tosi pinnalliselta ihmiseltä, ehkä olisi tosiaan aika miettiä sitä elämän tarkoitusta ja vähän isompia ja merkittävämpiä asioita kuin että mitä harrastaisin.

Täällä ehdotettiin myös sitä vapaaehtoistyötä, vastasitko siihen jo jotain? Oletko vielä tosissasi harkinnut sitä?

En vastannut siihen. Olen ollut järjestöhommissa mukana ja pari suunnitteilla olevista reissuista liittyvät vapaaehtoistyöhön. Ja olen kyllä pohtinut elämän tarkoitusta. Haluaisin silti jotain mielekästä tekemistä.

Ap

Tuli sellainen kysymys mieleen, että millaisia arvoja sinulla on, ap?

Suuresta keskusvarastosta

On haettu vaatteet

Niissä vaatteissa maleksimme

Valumme alas puiston mäkeä

Istumme vihreällä penkillä

Syljemme pituutta

Nauran ja nojaan taaksepäin

Annan pääni roikkua

Tylsää, tylsää

Oli niin tylsää

Enkä tiennyt

Kuinka myöhemmin kaipaisin

Hitaasti eteenpäin

Laahustavia päiviä

Uudessa elokuvateatterissa

On käyty kerran

Päivänäytöksestä

Tulemme teille ehkä huomenna

Kello kolmen aamiainen

Tiskaamme kuppeja

Nauran ja avaan ikkunan

Nähdään kohta alhaalla

Tylsää, tylsää

Oli niin tylsää

Enkä tiennyt

Kuinka myöhemmin kaipaisin

Hitaasti eteenpäin

Laahustavia päiviä

Lopulta raahaudumme

Takaisin ylös kalliolle

Ja katsomme merta

Niin kauan kun jaksamme

Vierailija kirjoitti:

Tuli sellainen kysymys mieleen, että millaisia arvoja sinulla on, ap?

Vapaus ja kauneus varmaan suurimmat. (Ja tiedoksi sille, joka nimitteli pinnalliseksi, niin ei, en tarkoita kauneudella siis ulkonäköä, etenkään omaani.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli sellainen kysymys mieleen, että millaisia arvoja sinulla on, ap?

Vapaus ja kauneus varmaan suurimmat. (Ja tiedoksi sille, joka nimitteli pinnalliseksi, niin ei, en tarkoita kauneudella siis ulkonäköä, etenkään omaani.)

Ap

Varmaan kannattaa sitten näiden pohjalta alkaa miettiä sitä mieleistä tekemistä. Missä tulisi nämä arvot esille tai miten voisit niitä itse toteuttaa?

Omalla kohdalla auttoi se, että löysin kiinnostavan työn. En ole koskaan saanut mistään harrastuksesta niin pitkään kestäviä ja voimakkaita hyviä fiiliksiä kuin mitä olen tästä työstä saanut. Työni vaatii sekä it-osaamista että tietyn alan sisältöosaamista, ja molemmilla aloilla tapahtuu sen verran nopeasti muutoksia, etten usko kyllästyväni helposti.

Musiikki on helppo tapa tappaa aikaa. Aina välillä ei edes huomaa miten aikaa onkin kulunut jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korjata asennetta ja tehdä sille tylsyydelle jotain. 

Jos tämän osaisin, niin varmaan olisin jo tehnyt! Melko hyödytön ohje ilman konkretiaa.

Ap

Elämässä tärkeää on vain puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeää sanoivat kiinalaiset.