Mitä tehdä, kun on jatkuvasti tylsää?

Ero ja villi sinkkuvaihde päälle. Ei ole tylsää

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä miltä paikkakunnalta olette? Mitä harrastuspaikkoja on lähietäisyydellä ?

Helsingistä. Mies ei välitä liikunnasta ja taitaa nuo harrastuspaikat nyt olla koronan takia muutenkin kiinni. En oikein tiedä, onko aikuisille kauheasti muuta kuin liikuntaa ja jotain käsitöitä ja kokkauskursseja... Siis jos ihan aktiivisesta tekemisestä puhutaan eikä esimerkiksi elokuvien tuijottelusta.

Ap

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä miltä paikkakunnalta olette? Mitä harrastuspaikkoja on lähietäisyydellä ?

Helsingistä. Mies ei välitä liikunnasta ja taitaa nuo harrastuspaikat nyt olla koronan takia muutenkin kiinni. En oikein tiedä, onko aikuisille kauheasti muuta kuin liikuntaa ja jotain käsitöitä ja kokkauskursseja... Siis jos ihan aktiivisesta tekemisestä puhutaan eikä esimerkiksi elokuvien tuijottelusta.

Ap

Meneekö se urheilun puolelle, avantouintiin vai joku jossa on porukkaa mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Onko mahdollista tehdä paperille myös listaa mistä pidät ja mistä et. Sitten kokeilla jotain mikä osuu lähemmäs. Etsiä. Ei sen ole pakko olla extrimelaji tai asia, että se tuo iloa.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Perusta yritys. Etenkin, jos on useampia työntekijöitä, niin ei ole enää tylsää. Työntekijöillä on aina jotai ongelmia, joiden ratkominen vie huomiota. Ja tietenkin yrityksessä on myös muuten koko ajan muutoksia suhdanteiden tai markkinoiden muuttumisen mukaisesti. Ja jos yritystä pyrkii kehittämään koko ajan, niin siinähän sitä hommaa on loputtomasti.

No niin, Helsingistä. Eiköhän se sitten mene näin : taistelette tämän tylsän jakson kesään asti, miettien, suunnitellen miten elämä soljuu siitä eteenpäin. Teillä molemmilla on tällä hetkellä vapaata aivokapasiteettia, siitä tuo tylsyys johtuu. Jos ette täytä tyhjiötä, aivot pakittavat taaksepäin. Joillakin on niin haastava ja mielenkiintoinen työ että jo se riittää tekemään elämästä mielenkiintoista.

Ne, jotka kokevat "työ on työtä" vapaa-ajalla tehdään jotakin muuta, tarvitsevat jonkun sopivasti aivoja kuormittavan harrastuksen. Moni suorastaan hurahtaa johonkin lajiin, kuten keilailu, biljardi, darts, golf. Huomaa, kaikki tarkkuuslajeja, ihminen ei KOSKAAN tule niissä valmiiksi. Oma laji löytyy kun muutaman kerran kokeilee. Toki lähiympäristössä pitää olla toimintaa (viikkokisoja) ko. lajissa.

Sitten : tylsä vastaus - lukeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Onko mahdollista tehdä paperille myös listaa mistä pidät ja mistä et. Sitten kokeilla jotain mikä osuu lähemmäs. Etsiä. Ei sen ole pakko olla extrimelaji tai asia, että se tuo iloa.

Listasta tulisi lyhyt. Olen jo siinä vaiheessa että mikään ei kiinnosta. En ole masentunut, en vain löydä intoa tehdä mitään. Tämä vastaus kuulostaa varmaan ärsyttävältä.

Jos ihminen ei enää yksinkertaisesti keksi mitään mikä tuottaa iloa, ehkä aikani on täynnä? Suuri muutos 3-kymppiseen minään verrattuna on että silloin oli aina se mahdollisuus että perustaa perheen. En sitä kuitenkaan halunnut ja nyt kun se vaihtoehto on pois, tajuan elämäni tyhjyyden. Historiassa tavattiin kuolla 4-kymppisenä. Ehkä tämä nykyaika on luonnotonta kun eletään 80 vuotiaiksi.

Pohdi, mitkä sun arvot on ja ala hakea niiden pohjalta merkityksellistä tekemistä. Muu on hakuammuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Hmm. Voitteko tunnustella onko se tyhjä kohta johon kaipaa jotain henkistä, fyysistä vai ahdistus jostain vaikka työstä tai parisuhteesta. Esim. turruttaako työkuvio, jos se muuttuu voi muuallakin tuntea taas jotain? Mielikuvitus? Mikä on syy siis tunnottomuuteen vai tuleeko se maailmankuvasta. Muuta?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Olisi minullakin tylsää jos ei olisi lapsia. Harva juttu jaksaa innostaa niin, että sitä tekisi kaiket illat. Se on varmaan vähän tämmöinen nykypäivän ongelma, elämä on liian helppoa ja siksi siitä katoaa mielekkyys. Jos minulla ei olisi lapsia, hankkisin ehkä jonkun vanhan talon maalta ja remppailisin sitä ja pitäisin eläimiä, siitä saisi riittävästi ohjelmaa päiviin. Ja ehkä teenkin niin sitten kun lapseni joskus muuttavat kotoa, tosin silloin olen jo paljon vanhempi ja sitten omatkin vanhemmat alkavat ehkä tarvita apua, että ehkä sitä ei enää silloin kaipaa samalla lailla aktiviteettiä kuin nyt kolmekymppisenä.

Pattayalle miettimään muutamaksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Onko mahdollista tehdä paperille myös listaa mistä pidät ja mistä et. Sitten kokeilla jotain mikä osuu lähemmäs. Etsiä. Ei sen ole pakko olla extrimelaji tai asia, että se tuo iloa.

Listasta tulisi lyhyt. Olen jo siinä vaiheessa että mikään ei kiinnosta. En ole masentunut, en vain löydä intoa tehdä mitään. Tämä vastaus kuulostaa varmaan ärsyttävältä.

Jos ihminen ei enää yksinkertaisesti keksi mitään mikä tuottaa iloa, ehkä aikani on täynnä? Suuri muutos 3-kymppiseen minään verrattuna on että silloin oli aina se mahdollisuus että perustaa perheen. En sitä kuitenkaan halunnut ja nyt kun se vaihtoehto on pois, tajuan elämäni tyhjyyden. Historiassa tavattiin kuolla 4-kymppisenä. Ehkä tämä nykyaika on luonnotonta kun eletään 80 vuotiaiksi.

Onko lapsi ainoa asia jonka haluat. Entä jos perheesi olisi kumppani tai kiva koira /muu, ilman että se korvaa lasta. Tai ihailun kohde. Jos lista on lyhyt mitä tehdä, voihan kotonakin ottaa kirjan, videon, pelin, kävellä, ajatus aukeaa. Tai saat vision siellä sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Onko mahdollista tehdä paperille myös listaa mistä pidät ja mistä et. Sitten kokeilla jotain mikä osuu lähemmäs. Etsiä. Ei sen ole pakko olla extrimelaji tai asia, että se tuo iloa.

Listasta tulisi lyhyt. Olen jo siinä vaiheessa että mikään ei kiinnosta. En ole masentunut, en vain löydä intoa tehdä mitään. Tämä vastaus kuulostaa varmaan ärsyttävältä.

Jos ihminen ei enää yksinkertaisesti keksi mitään mikä tuottaa iloa, ehkä aikani on täynnä? Suuri muutos 3-kymppiseen minään verrattuna on että silloin oli aina se mahdollisuus että perustaa perheen. En sitä kuitenkaan halunnut ja nyt kun se vaihtoehto on pois, tajuan elämäni tyhjyyden. Historiassa tavattiin kuolla 4-kymppisenä. Ehkä tämä nykyaika on luonnotonta kun eletään 80 vuotiaiksi.

Jos ihminen ei keksi mitään, mikä tuottaisi iloa, hän todellakin on masentunut. Ja vieläpä vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Ja minä samastun tähän alkoholiasiaan :) Nousuhumalassa elämälläni on riittävästi merkitystä, sellainen olotila riittäisi minulle. En kuitenkaan alkkikseksi ala ja pidän määrät selvästi riskirajojen alapuolella.

Toinen tilanne jolloin koin samaa merkitystä kuin nuoruudessani, oli kun poltin pilveä vuosi sitten. Silloin tunsin sen saman voimakkaan elämänhalun jollaisena sen olin viimeksi kokenut 15 vuotta sitten kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista ja elämä täynnä tutkittavaa.

En missään tapauksessa suosittele pilven polttoa, mutta minun tapauksessani se osoitti sen ison aukon ja tyhjyyden joka on ollut seuranani 10 vuotta. Voin sanoa että se voimakas merkityksen tunne jonka se sai aikaan oli ihana. En ole polttanut sen jälkeen koska tavallaan se teki jo tehtävänsä.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Onko mahdollista tehdä paperille myös listaa mistä pidät ja mistä et. Sitten kokeilla jotain mikä osuu lähemmäs. Etsiä. Ei sen ole pakko olla extrimelaji tai asia, että se tuo iloa.

Listasta tulisi lyhyt. Olen jo siinä vaiheessa että mikään ei kiinnosta. En ole masentunut, en vain löydä intoa tehdä mitään. Tämä vastaus kuulostaa varmaan ärsyttävältä.

Jos ihminen ei enää yksinkertaisesti keksi mitään mikä tuottaa iloa, ehkä aikani on täynnä? Suuri muutos 3-kymppiseen minään verrattuna on että silloin oli aina se mahdollisuus että perustaa perheen. En sitä kuitenkaan halunnut ja nyt kun se vaihtoehto on pois, tajuan elämäni tyhjyyden. Historiassa tavattiin kuolla 4-kymppisenä. Ehkä tämä nykyaika on luonnotonta kun eletään 80 vuotiaiksi.

Jos ihminen ei keksi mitään, mikä tuottaisi iloa, hän todellakin on masentunut. Ja vieläpä vakavasti. 

Olisko näin? En sano että tiedän vastausta varmasti. On mahdollista että olen kärsinyt ilon vievästä masennuksesta 15v. Ylpeyteni ei kuitenkaan anna periksi käyttää mielialalääkkeitä koska se löisi itsetuntoni pohjamutiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aloitus. Olen 8 vuotta vanhempi mies ja suunnilleen 8 vuotta olen yrittänyt keksiä mitä haluan elämältäni. Meiltä molemmilta puuttuu elämästä tarkoitus enkä millään kykene keksimään sitä itselleni. Tänään olen maannut koko vapaapäiväni sohvalla ja miettinyt tuhannennen kerran että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä.

Olen akateeminen, olen matkustanut paljon, rahaa olen kerännyt tarpeeksi. Kaikenlaista olen kokeillut mutta tarkoitusta ja merkitystä elämälleni en kykene keksimään. Alan lähestyä rajaa jossa toivo alkaa hiipua. Ellen keksi jotain, voin yhtä hyvin kuolla koska elämäni on turhaa.

Samaistun. Tosin kuolemaa en odota, pikemminkin pelkään että elämä jää elämättä. Olen viime aikoina ollut todella passiivinen, viime vuosina oikeastaan (jo vähän ennen koronaakin)... Osaltaan ehkä ikäkriisiäkin, mutta pelkään että se jää päälle. Että elämäni onkin vain tätä sohvalla istumista ja voivottelua kun mikään ei tunnu miltään. Tiedän ettei sille voi lopulta kukaan muu mitään tehdä kuin minä itse, mutta minulla alkaa olla keinot käytetty.

Ap

Hmm. Voitteko tunnustella onko se tyhjä kohta johon kaipaa jotain henkistä, fyysistä vai ahdistus jostain vaikka työstä tai parisuhteesta. Esim. turruttaako työkuvio, jos se muuttuu voi muuallakin tuntea taas jotain? Mielikuvitus? Mikä on syy siis tunnottomuuteen vai tuleeko se maailmankuvasta. Muuta?

Hyviä kysymyksiä sinänsä. Oikeastaan onkin aika vaikea hahmottaa, että mistä se tyhjyys "muodostuu". Kaipaan ehkä jotain älyllistä tekemistä, olen tehnyt lähinnä suorittavaa työtä. Toisaalta en yhtään kaipaa enempää stressiä! Parisuhdekin puuduttaa, mutta en sen suhteen haluaisi tehdä mitään radikaalia, koska epäilen että enemmän vika on omassa päässäni kuin suhteessa sinänsä. Tuntuu kuitenkin, etten enää etene elämässä, ei ole mitään päämääriä, ei mitään mitä haluaisin saavuttaa.

Kaipaan ylipäänsä sitä, että jokin asia kiinnostaisi niin paljon, että siihen oikein uppoutuu... Viime vuosina olen kaiken vain jättänyt kesken, jos väkisin olen vaikka jonkin kurssin aloittanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita paperille listaa aina itseäsi miellyttävistä vaihtoehdoista ja ruksi huonot. Jos sanon että newage on jännittävää tai muutto ulkomaille, saatat olla eri mieltä. Etsi ja tutki vaihtoehtoja. Ennen oli messutapahtumissa ideoita koska on monen alan messuja, nyt voisi löytää verkon kautta ne. Hae inspiraatiota ulkomaisilta sivustoilta, videoista, kirjoista, juttele kaverin kanssa, mieti mikä tuo syvällistä merkitystä ja tunnetta joka ei ole kuitenkaan harhaa (ettei pety myöhemmin). Jos kahvi tai alkoholi tms turruttaa, jätä ne, koet ehkä jonkun valaistuksen lopulta. Vaikuttaa siltä että löysit jo suuntaviivat mitä tehdä.

Alkoholi onkin siitä ristiriitainen, että melkeinpä tuntuu että nousuhumala on niitä ainoita hetkiä kun elämä niin sanotusti hymyilee! Mutta sitten taas krapulassa tyhjyyden tunne on kahta kauheampi, ja kestää nykyään aika pitkäänkin. En juo jatkuvasti, mutta voisin vähentää. Viimeksi kesällä pidin kuukauden tauon, siinä ajassa en kyllä huomannut mitään muutosta olossa.

Listoja olen tehnyt, toki... Viime aikoina en vain ole oikein enää keksinyt mitään sellaista, mitä haluaisin kokeilla mutta en olisi vielä kokeillut. On vielä muutama reissu, jotka haluaisin toteuttaa sitten kun se on taas mahdollista, mutta siinäpä se oikeastaan. Joskus haaveilin kirjan kirjoittamisesta, mutta ei ole siihen lahjoja saati mielikuvitusta.

Ap

Juu valitettavasti alkoholi ja kofeiini on niitä, jotka voivat tyhjentää joidenkin ihmisen aivot niin, että se on kuin tyhjä paperi (jonkin aikaa). Joillakin voi motivaatiokin siinä kadota. Vähentäminen varmasti auttaa pitkällä aikavälillä, sen tilalle voi ottaa muuta. Kuukausi on vielä lyhyt aika palautumiseen. Luulen että olet hyvä kirjoittamaan kirjan, jos joku menee pieleen sitä voi korjata. Ihmiset lukevat mielellään.