Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelette kuolemasta?
06.02.2021 |
Mitä tunteita kuoleman ajattelu herättää?
Mitä ajattelet omasta kuolemastasi?
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Puhutaan yleisesti kuolemasta ja saa muistakin asioista mainita mitä kuolemasta tulee mieleen. :)
Minua kuolema kiehtoo.
Tietysti siksikin kun me emme siitä tiedä mitään ennen kuolemaa, muuta kuin, että kehomme hajoaa ja sielu katoaa.
Itse toivon kuolemaa useinkin.
Pitäisi olla kiitollinen elämästään.
Kai koen sen mystisenä ja parempana puoliskona, toivoa ainakin, että olisi olemassa parempi paikka kuin tämä elämä missä me elämme.
Toisaalta ihmiset tästä tekevät pahan paikan ja jos sielu jää "henkiin" ja siirtyy jonnekin, niin siellä me olemme samojen kanssa kuin nytkin.
Ehkä sitä kuitenkin tahtoo kuvitella, että tulee joku vapaus, onni ja rakkaus ns. kotiinpaluu kun tämän polun tästä jaksaa tarpoa.
Toiveajattelua mutta jotenkin tuohon asiaan haluaa suhtautua.
Kuolema on myös epäoikeudenmukaista, pelottavaa ja surullista kun sitä katsoo ympäriltään.
En tiedä miksi oma kuolema ei herätä niin paljon ikäviä tunteita kun se jos joku toinen kuolee. Kamalaa on kun pienet, elämästä ihastuneet nuoret menehtyvät.
Sitä en halua edes ajatella. Anteeksi, ehkä tämä on turhan synkkä aihe, yritetään tehdä siitä kuitenkin kiva ketju.
Ehkä sitä kaipaa juuri tuota lapsuuden olotilaa, läsnäoloa, innokkuutta ja elämänjanoa.
Kommentit (45)
Itse kuoleman tapahtuminen ja sen odottelu on ahdistavaa. Kuitenkin uskon vahvasti jälleensyntymiseen ja karman lakiin. - Tämän elämän jälkeen siirryn astraalitasolle nauttimaan ja lepäämään. Aikanaan sitten aloitan korkeampien sielujen opastuksella seuraavan reinkarnaationi tapahtumien suunnittelemisen siten, että taas tulen maksaneeksi karmallisia velkojani. - Elämän tarkoitus on rakkaudellisuuden oppiminen. Asiasta kiinnostuneille on olemassa mm. kirja Gina Cerminara: Monta asuinsijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana asia.
Yksinäiselle käytännössä sama asia olla haudassa kuin katsella sivusta muiden ilonpitoa.
Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Minä menen valmistamaan teille sijaa,että tekin olisitte siellä missä minä olen.
Puhuttu opetuslapsille.
Olen saattanut kaksi läheistäni loppuun asti, kuoleman näkeminen on lohdutonta. Yksin tähän maailmaan tullaan ja yksin lähdetään. Lähestyvän kuoleman pelko ja ahdistus on karmeaa seurattavaa.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen on keksinyt kuoleman. Kaikki muutkin elävät kuolevat joskus, mutta vain ihminen on luonut siitä ongelman ja liittänyt siihen jos jotakin asiaa. Mutta ei kai ihmisen kuolema voi olla kovin erilainen kuin minkään muunkaan eläimen. Antaa vaan tilaa uusille eläjille hoidettuaan oman osansa eli on ainakin yrittänyt tai ollut mahdollisuus lisääntyä. Tietysti on raskasta luopua läheisistä ja vihdoin omastakin elämästä. Omalta kohdaltani ajattelen, että ehkä pitäisi ottaa koko elämä hiukan kevyemmin. Varsinkin sairaalle iäkkäälle kuolema tuo myös vapautuksen. Ei tarvitse sopeutua ja yrittää kasvaa henkisesti enää, kun lisävuodet toisivat uusia vaivoja, toisten kuolemia ja muita luopumisia.