Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelette kuolemasta?
06.02.2021 |
Mitä tunteita kuoleman ajattelu herättää?
Mitä ajattelet omasta kuolemastasi?
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Puhutaan yleisesti kuolemasta ja saa muistakin asioista mainita mitä kuolemasta tulee mieleen. :)
Minua kuolema kiehtoo.
Tietysti siksikin kun me emme siitä tiedä mitään ennen kuolemaa, muuta kuin, että kehomme hajoaa ja sielu katoaa.
Itse toivon kuolemaa useinkin.
Pitäisi olla kiitollinen elämästään.
Kai koen sen mystisenä ja parempana puoliskona, toivoa ainakin, että olisi olemassa parempi paikka kuin tämä elämä missä me elämme.
Toisaalta ihmiset tästä tekevät pahan paikan ja jos sielu jää "henkiin" ja siirtyy jonnekin, niin siellä me olemme samojen kanssa kuin nytkin.
Ehkä sitä kuitenkin tahtoo kuvitella, että tulee joku vapaus, onni ja rakkaus ns. kotiinpaluu kun tämän polun tästä jaksaa tarpoa.
Toiveajattelua mutta jotenkin tuohon asiaan haluaa suhtautua.
Kuolema on myös epäoikeudenmukaista, pelottavaa ja surullista kun sitä katsoo ympäriltään.
En tiedä miksi oma kuolema ei herätä niin paljon ikäviä tunteita kun se jos joku toinen kuolee. Kamalaa on kun pienet, elämästä ihastuneet nuoret menehtyvät.
Sitä en halua edes ajatella. Anteeksi, ehkä tämä on turhan synkkä aihe, yritetään tehdä siitä kuitenkin kiva ketju.
Ehkä sitä kaipaa juuri tuota lapsuuden olotilaa, läsnäoloa, innokkuutta ja elämänjanoa.
Kommentit (45)
"Today a young man on acid realized that all matter is merely energy condensed to a slow vibration, that we are all one consciousness experiencing itself subjectively, there is no such thing as death, life is only a dream, and we are the imagination of ourselves. Heres Tom with the Weather!"
-Bill Hicks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko yhtikäs mitään. Jos ei, niin eipä sitä sitten ole harmiteltavaakaan. Uudestaan syntyminen olisi harmillista. En ole ollenkaan varma, että olen elänyt niin hyvin ja viisaasti ansaitakseni vielä paremman elämän kuin nyt. Kenkkumaisempi elämä varmaan odottaisi.
Jos sinä syntyisit uudestaan, niin et olisi tietoinen edellisestä elämästä. Vai oletko varmaa ettet ole jo aiemmin täällä elänyt?
Mitä merkitystä sillä on, kärsisinkö mahdollisesti tässä tietoisuudessa vai seuraavassa, muistamatta tätä elämää? Kärsimys on kärsimystä, ja kokijalleen varsin ikävää. Vai oletko eri mieltä?
Sanoit, että "Uudestaan syntyminen olisi harmillista." Ei se silloin sinua harmittaisi yhtään, kun et olisi tietoinen tästä elämästä.
Mitään ei tapahdu kuoleman jälkeen. Ihan kuten mitään ei tapahtunut ennen hedelmöittymistäkään.
Ne ovat alku ja loppu. Jokaisella.
Kyl se välillä tuntuu helpotukselta ajatella edessä häämöttävää kuolemaa kun kivut on kovat ja kaikki vaikeaa. Ajattelen paljon lapsiani ja puolisoani, miten heidän elämä sitten jatkuu. Osin sujuvampana ja toisaalta varmasti surullisempana, tiedostan että poismenoni vaikuttaa lapsiin vielä kun he ovat aikuisiakin.
En mystifioi kuolemaa, ymmärrän että me olemme eläviä olentoja ja jossain vaiheessa elämä päättyy kaikilla. En tahdo kuolla, enkä aio edistää kuolemistani, mutta koen ajatuksen siitä vapauttavana, kärsin tällä hetkellä niin kovista kivuista kroonisen sairauteni takia, ja kivut vaikuttavat jo persoonaanikin, alan olla aika synkkä tyyppi huonoimpina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei tapahdu kuoleman jälkeen. Ihan kuten mitään ei tapahtunut ennen hedelmöittymistäkään.
Ne ovat alku ja loppu. Jokaisella.
Niinpä. Monet näyttäs ajattelevan, että kuoleman jälkeen siityy johonkin toiseen ulottuvuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaahan me jollakin solutasolla olleet olemassa ennen syntymääkin.
Toisia sanoen kuolemamme jälkeen tulemme elämään jossain muussa muodossa, ehkä meistä kasvaa jotain, joku käyttää meitä ravinnokseen jne.
Kyllä me elämme jossain määrin tai solumme elävät. Ihmisiksi tuskin voimme palata.Ap
Ei me olla oltu olemassa. Perimää ollaan geeneistä saatu molemmilta vanhemmilta, mutta jokainen ihminen on ainutlaatuinen tässä asiassa. Vaikka soluja voisi osata kloonata koko ihmisen verran, niin siinä olisi kuitenkin kaksi eri ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ei tapahdu kuoleman jälkeen. Ihan kuten mitään ei tapahtunut ennen hedelmöittymistäkään.
Ne ovat alku ja loppu. Jokaisella.
Olet väärässä. Olemassaolo (maailmankaikkeus) on luonteeltaan syklinen. Hermetismin maksimi "As above, so below" kertoo siis meille, että ihminen on myös syklinen olento, toisin sanoen kuolematon tuhoutumaton sielu joka yrittää uudelleen syntymisen prosessin kautta maksimoida tietoisuutensa (toisin sanoen, saavuttaa kehottoman olemassaolon, jumatietoisuuden).
En tiedä mitä ajatella. Läheisten kuolemiin on liittynyt jonkinlaisia enteitä,vaikka periaatteessa niitä ei ole voinut tietää etukäteen. Mitä ovat aika ja elämä? Ovatko ne ennalta määrättyjä?
Toisaalta miksi kuoleman jälkeen olisi erilaista kuin ennen syntymää? En muista mitään ajasta ennen syntymääni, loogisesti tietoisuus päättyisi kuollessa.
Jälleensyntyminen on ajatusleikki. On kiinnostavaa kuvitella, missä olisi ollut edellisessä elämässä ja millainen se elämä olisi ollut. Mutta omalla kohdalla en ole löytänyt todisteita siitä. En muista "edellisiä elämiä".
Ehkä uskovaiset pääsevät taivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on elämän kruunu ja lopullinen päätepiste. Sen jälkeen palautamme luontoon sen, minkä olemme saaneet kerättyä. Koska en halua toukkien ja muiden sittiäisten järsivän kroppaani, haluan tulla tukatuksi ja tuhkat siroteltaviksi takaisin luontoon. Siis kuten papistokin sanoo uskovaisille viimeisessä puhessaan: Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva! Näin se on, uskokaa uskovaisetkin.
Vierailija kirjoitti:
En muuta kuin että ME KUOLLAAN KAIKKI ja 100v:n päästä kenestäkään tämän tekstin lukijoista ei ole edes luita jäljellä.
Onhan siitä todisteet että kymmeniämiljoonia vuosia sitten oli ihminen.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko yhtikäs mitään. Jos ei, niin eipä sitä sitten ole harmiteltavaakaan. Uudestaan syntyminen olisi harmillista. En ole ollenkaan varma, että olen elänyt niin hyvin ja viisaasti ansaitakseni vielä paremman elämän kuin nyt. Kenkkumaisempi elämä varmaan odottaisi.
Jos sinä syntyisit uudestaan, niin et olisi tietoinen edellisestä elämästä. Vai oletko varmaa ettet ole jo aiemmin täällä elänyt?
Mitä merkitystä sillä on, kärsisinkö mahdollisesti tässä tietoisuudessa vai seuraavassa, muistamatta tätä elämää? Kärsimys on kärsimystä, ja kokijalleen varsin ikävää. Vai oletko eri mieltä?
Sanoit, että "Uudestaan syntyminen olisi harmillista." Ei se silloin sinua harmittaisi yhtään, kun et olisi tietoinen tästä elämästä.
Pelkästään mahdollisuus uudelleen syntymisestä on mielestäni harmillinen tässä ja nyt. Jos olisin tiedostava olento seuraavassa elämässäni, varmaan ajattelisin samalla tavalla. Eikö uudelleen syntymisten lopullinen päämäärä ole kuitenkin vapautua syntymien kierteestä, joten olet kuin oletkin väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on elämän kruunu ja lopullinen päätepiste. Sen jälkeen palautamme luontoon sen, minkä olemme saaneet kerättyä. Koska en halua toukkien ja muiden sittiäisten järsivän kroppaani, haluan tulla tukatuksi ja tuhkat siroteltaviksi takaisin luontoon. Siis kuten papistokin sanoo uskovaisille viimeisessä puhessaan: Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva! Näin se on, uskokaa uskovaisetkin.
Koen kristinuskon opetuksen vaikeatajuiseksi. Kuollut maatuu, mutta viimeisenä päivänä uskovaiset herätetään ja heidän ruumiinsa nousevat ylös kuolleista. Miten maatunut ruumis nousee ylös, sitä kysyttiin rippikoulun opettajaltakin. Varmaan kukaan uskovainenkaan ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin epämiellyttävä ajatus, että kuoleman jälkeen tehdään ruumiin avaus ja sitten sullotaan arkkuun, lukitaan kansi ja laitetaan uuniin palamaan tuhannessa asteessa. Jää vain tuhka. Uurnaan ja maan poveen. Se on siinä.
Uskon että on toinen todellisuus missä eletään vähän kun taivaassa, tai vähemmän kivassa paikassa. Näin kerran unen, missä ex poliitikko oli siivooja vähemmän kivassa paikassa. Siellä hän niskalimassa siivosi paikkoja. Suoraan taivaassa oli Afrikan nälkää näkevät lapset ja aikuiset. Se oli aika herättelevä uni. En ole mikään kristitty, mutta uskon johonkin Jumalaan.
Eilen mediassa oli tieto kuinka nuori tyttö oli oman käden kautta päättänyt päivänsä ja suku oli shokissa.
Kuolema ahdistaa äärimmäisen paljon. Minulla on kai pahanlaatuinen FOMO (fear of missing out): jotenkin ahdistaa eniten se, että en tule näkemään miten kaikki maan päällä jatkuu. En tiedä millainen maailma on kuoltuani, mitä uusia keksintöjä tulee, miten läheiseni pärjäävät... Se ahdistaa eniten.
Aikaisemmin pelkäsin kuolemaa. Kun löysin vuosi sitten aviopuolisoni kuolleena, kaikki pelko hävisi. En tiedä, onko kuoleman jälkeistä elämää josssakin, "rajan takana". Tiedän vain, että ei sieltä ole kukaan tullut asiasta kertomaan. Toki ihmiset ovat kertoneet nähneensä unia kuolleista läheisistään, joissa he ovat kertoneet voivansa hyvin. Mutta tuollaiset unet ovat luultavasti vain unennäkijän oman mielen tuotoksia, kun kaivataan lohtua. Tänne synnytään, eletään miten eletään ja kuollaan pois. Pelkkää biologiaa ja sattumaan, kuten elämän kehittyminen maapallolla.
Jälleensyntymä on ajatuksenakin lannistava, aivan kuin hylätty suoritus jostakin kokeesta, " Ei h**''tti, taasko se p***a pitää käydä uudelleen läpi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on elämän kruunu ja lopullinen päätepiste. Sen jälkeen palautamme luontoon sen, minkä olemme saaneet kerättyä. Koska en halua toukkien ja muiden sittiäisten järsivän kroppaani, haluan tulla tukatuksi ja tuhkat siroteltaviksi takaisin luontoon. Siis kuten papistokin sanoo uskovaisille viimeisessä puhessaan: Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva! Näin se on, uskokaa uskovaisetkin.
Koen kristinuskon opetuksen vaikeatajuiseksi. Kuollut maatuu, mutta viimeisenä päivänä uskovaiset herätetään ja heidän ruumiinsa nousevat ylös kuolleista. Miten maatunut ruumis nousee ylös, sitä kysyttiin rippikoulun opettajaltakin. Varmaan kukaan uskovainenkaan ei tiedä.
Ei ole vaikeaa Häneltä joka osaa tehdä ihmisenkin.
Alue: Aihe vapaa
Ei herätä mitään tunteita tai ajatuksia. Tulee kun on tullakseen. So?