Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja pitkä saikku
06.02.2021 |
En kehtaa kysyä tätä muualta. Mihin perustuu se, että maaennuksen takia voidaan olla jopa vuosia pois töistä? Ihmisellä on siis hyvä työpaikka, jossa on kaikki osa-aikaisuuden ja työkuvan muuttamisen mahdollisuudet olemassa. Mutta miten paranemista edistää se, että saikku kestää vaikka 10 kuukautta? Jos hoitona on terapia tyyliin viikottain ja lääkitys? Eikö edes vähäinen työ olisi parempaa
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hienoa että olet noin tarmokkaasti tunteella mukana tässä meidän asiassa. Nyt vaan alat meidän muiden kanssa vaikuttamaan siihen, että saataisiin ekana lasten ja nuorten psykiatrinen hoito kuntoon, jonot ja resurssivajeet pois, ja sitten myös meidän työikäisten kohdalle sama homma, kiitos! Työsarkaa täällä riittää. Jonot pois, hoitoa tarvitsevat ajoissa terapiaan ja sopivalle lääkitykselle, mahdollisuus päästä nopeammin myös psykiatriselle osastolle hoitoon yms. Koulu- ja työelämä tarkkailuun että mikä kaikki siellä kuormittaa, ja sitten vain parannuksia tekemään. Hienoa, että sinäkin kannat huolta kuntoutumisestamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus masentunut on saattanut tehdä itse montakin paluuta työelämään, siinä onnistumatta. On saatettu laittaa muiden toimesta pois työstä, kun esim. oppimis- ja päätöksentekokyky on oleellisesti heikentynyt eikä pysty itsenäiseen ja aktiiviseen työskentelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)
En ole aloittanut tätä ketjua. Olen se joka kertoi ihmetelleensä samaa asiaa palstalla toisessa ketjussa aiemmin.
Minua on kutsuttu täällä säälittäväksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Melkoisia ammattilaisia kun diagnoosin teko onnistuu netin kautta. Asiatontahan tuo on. Jännä juttu että kysymysten esittäminen saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)
En ole aloittanut tätä ketjua. Olen se joka kertoi ihmetelleensä samaa asiaa palstalla toisessa ketjussa aiemmin.
Minua on kutsuttu täällä säälittäväksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Melkoisia ammattilaisia kun diagnoosin teko onnistuu netin kautta. Asiatontahan tuo on. Jännä juttu että kysymysten esittäminen saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Johtuisikohan siitä että kysymyksesi ovat älyttömiä, tyyliin että miksi aurinko pomppii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hienoa että olet noin tarmokkaasti tunteella mukana tässä meidän asiassa. Nyt vaan alat meidän muiden kanssa vaikuttamaan siihen, että saataisiin ekana lasten ja nuorten psykiatrinen hoito kuntoon, jonot ja resurssivajeet pois, ja sitten myös meidän työikäisten kohdalle sama homma, kiitos! Työsarkaa täällä riittää. Jonot pois, hoitoa tarvitsevat ajoissa terapiaan ja sopivalle lääkitykselle, mahdollisuus päästä nopeammin myös psykiatriselle osastolle hoitoon yms. Koulu- ja työelämä tarkkailuun että mikä kaikki siellä kuormittaa, ja sitten vain parannuksia tekemään. Hienoa, että sinäkin kannat huolta kuntoutumisestamme!
Siis mitä? Tässä ketjussakin on tullut ilmi että lääkäriin, jopa psyakiatrille, pääsee kun saikkuille jäädään. Saa lääkkeet ja keskusteluapua. Pääsee työkykyarvioon. Nämäkään eivät siis riitä? Muiden pitää puuhailla kaikki edellä mainitsemasi? Terveydenhuollossa on muitakin erikoisaloja kuin psykiatria ja muutkin potilasryhmät tarvitsevat hoitoa. Ei terveydenhuoltoa saa koskaan jonottomaksi, jopa labraan on jonot! Apua mitä vaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)
En ole aloittanut tätä ketjua. Olen se joka kertoi ihmetelleensä samaa asiaa palstalla toisessa ketjussa aiemmin.
Minua on kutsuttu täällä säälittäväksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Melkoisia ammattilaisia kun diagnoosin teko onnistuu netin kautta. Asiatontahan tuo on. Jännä juttu että kysymysten esittäminen saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Kun et selvästikään masennuksesta mitään tiedä, etkä kirjoitustesi perusteella edes halua tietää, lueppa vaikka joku kirja masennuksesta. Masennus EI ole masentuneen itsensä valitsema sairaus. Hän EI voi sormia napsauttamalla päättää ”nyt voin hyvin, nyt olen työkykyinen.” Ei kukaan oleta että jalka paketissa oleva ihminen olisi työkykyinen, mutta vakavasti masentuneen vaan pitäisi kyetä töihin. EI!
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
- ei ole pakko ymmärtää. Saa vaatia mitä tahtoo. Se ei vaan todennäköisesti muuta mitään.
- vain heillä ei ole raskasta ja rankkaa. Harva masentuneista tai terveistä niin ajattelee. Lähinnä itsekeskeiset ja lapselliset ihmiset ajattelevat noin. Heitä tuntuu olevan eniten terveiden joukossa.
- kuka vain voi kokea työpaikkakiusaamista, ei tarvitse olla masentunut. Missä noinkaan olisi muka kukaan väittäny?
- saa kommentoida minkä huvittaa, on sanan vapaus. Samaten on kaikilla vapaus olla mitä mieltä tahtovat, ei ole pakko olla samaa mieltä kanssasi. Läheskään kaikki masentuneet eivät ole olleet sairiksella vuosia.
Vastasinko nyt kysymyksiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hienoa että olet noin tarmokkaasti tunteella mukana tässä meidän asiassa. Nyt vaan alat meidän muiden kanssa vaikuttamaan siihen, että saataisiin ekana lasten ja nuorten psykiatrinen hoito kuntoon, jonot ja resurssivajeet pois, ja sitten myös meidän työikäisten kohdalle sama homma, kiitos! Työsarkaa täällä riittää. Jonot pois, hoitoa tarvitsevat ajoissa terapiaan ja sopivalle lääkitykselle, mahdollisuus päästä nopeammin myös psykiatriselle osastolle hoitoon yms. Koulu- ja työelämä tarkkailuun että mikä kaikki siellä kuormittaa, ja sitten vain parannuksia tekemään. Hienoa, että sinäkin kannat huolta kuntoutumisestamme!
Siis mitä? Tässä ketjussakin on tullut ilmi että lääkäriin, jopa psyakiatrille, pääsee kun saikkuille jäädään. Saa lääkkeet ja keskusteluapua. Pääsee työkykyarvioon. Nämäkään eivät siis riitä? Muiden pitää puuhailla kaikki edellä mainitsemasi? Terveydenhuollossa on muitakin erikoisaloja kuin psykiatria ja muutkin potilasryhmät tarvitsevat hoitoa. Ei terveydenhuoltoa saa koskaan jonottomaksi, jopa labraan on jonot! Apua mitä vaatimuksia.
No tässä jamassa nyt sitten ollaan. Jos ei voida enempää ja nopeammin hoitaa, niin jatketaan sitten näin. Kyllä huomaa ettet tiedä tästä aiheesta mitään.
Nämäkään eivät siis riitä?
-Eivät ne riitä. Olen hyvin huolissani kun nykyisin puhutaan puolen vuoden jonoista julkiselle puolelle. Kyllä tilanne on monin paikoin huono varsinkin näissä mielenterveys asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)
En ole aloittanut tätä ketjua. Olen se joka kertoi ihmetelleensä samaa asiaa palstalla toisessa ketjussa aiemmin.
Minua on kutsuttu täällä säälittäväksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Melkoisia ammattilaisia kun diagnoosin teko onnistuu netin kautta. Asiatontahan tuo on. Jännä juttu että kysymysten esittäminen saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Kun et selvästikään masennuksesta mitään tiedä, etkä kirjoitustesi perusteella edes halua tietää, lueppa vaikka joku kirja masennuksesta. Masennus EI ole masentuneen itsensä valitsema sairaus. Hän EI voi sormia napsauttamalla päättää ”nyt voin hyvin, nyt olen työkykyinen.” Ei kukaan oleta että jalka paketissa oleva ihminen olisi työkykyinen, mutta vakavasti masentuneen vaan pitäisi kyetä töihin. EI!
Tiedän tämän. Jalka paketissakin joutuu, tai pääsee, itseeään kuntouttamaan. Mutta suurin työ pitää tehdä itse. Ei fysioterapeutti ole vierellä 24/7 vaan antaa ohjeet ja työkalut asiakkaalle.
Vierailija kirjoitti:
Nämäkään eivät siis riitä?
-Eivät ne riitä. Olen hyvin huolissani kun nykyisin puhutaan puolen vuoden jonoista julkiselle puolelle. Kyllä tilanne on monin paikoin huono varsinkin näissä mielenterveys asioissa.
No ei muuta kun semmoiseen työpaikkaan tähtäämään joissa pääset asiaan vaikuttamaan. Terveydenhuolto on kokonaisuus. Mistä olisit valmis nipistämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)
En ole aloittanut tätä ketjua. Olen se joka kertoi ihmetelleensä samaa asiaa palstalla toisessa ketjussa aiemmin.
Minua on kutsuttu täällä säälittäväksi ja persoonallisuushäiriöiseksi. Melkoisia ammattilaisia kun diagnoosin teko onnistuu netin kautta. Asiatontahan tuo on. Jännä juttu että kysymysten esittäminen saa aikaan tuollaisia reaktioita.
Kun et selvästikään masennuksesta mitään tiedä, etkä kirjoitustesi perusteella edes halua tietää, lueppa vaikka joku kirja masennuksesta. Masennus EI ole masentuneen itsensä valitsema sairaus. Hän EI voi sormia napsauttamalla päättää ”nyt voin hyvin, nyt olen työkykyinen.” Ei kukaan oleta että jalka paketissa oleva ihminen olisi työkykyinen, mutta vakavasti masentuneen vaan pitäisi kyetä töihin. EI!
Tiedän tämän. Jalka paketissakin joutuu, tai pääsee, itseeään kuntouttamaan. Mutta suurin työ pitää tehdä itse. Ei fysioterapeutti ole vierellä 24/7 vaan antaa ohjeet ja työkalut asiakkaalle.
Mistä olet saanut tämän kuvitelman, etteivät masentuneet muka paiski töitä kuntoutuakseen? Voi kunpa tietäisitkin. Sinusta ei välttämättä edes olisi siihen työhön itsesi kanssa. Sinulla mahtaisi tulla pupu housuun alta aika yksikön.
En kyllä ole mihinkään työkykyarvioon päässyt, ei sellaisesta ole puhuttukaan. Määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä jatketaan mulle vuosi kerrallaan toiveissa että paranisin takaisin työkykyiseksi. En parane työkykyiseksi, mutta en pääse pysyvälle eläkkeellekään. Kuntoutuskurssille olen taas menossa, niilläkään ole merkitystä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämäkään eivät siis riitä?
-Eivät ne riitä. Olen hyvin huolissani kun nykyisin puhutaan puolen vuoden jonoista julkiselle puolelle. Kyllä tilanne on monin paikoin huono varsinkin näissä mielenterveys asioissa.
No ei muuta kun semmoiseen työpaikkaan tähtäämään joissa pääset asiaan vaikuttamaan. Terveydenhuolto on kokonaisuus. Mistä olisit valmis nipistämään?
No niin siis jostakin pitäisi nipistää. Onko sekin masentuneiden itsensä syy? Vai mikä nyt siis on sinun ongelmasi? Psykoterapia voisi auttaa selventämään ajatuksiasi.
Te jotka jankkaatte kysymyksiänne vaivautumatta lukemaan vastauksia.
Tässä ketjussa on vastattu varsin kattavasti teidän kysymyksiinne. Puuttuuko teiltä päästä joku palanen, jolla vastausten ymmärtäminen onnistuisi?
Se, joka lukee tämän ketjun ja valittaa vastausten puutteesta, on harhainen. Teiltä puuttuu keinot ajatella asioita ja ottaa huomioon eri näkökulmia. Herää kysymys, mikä teitä jankkaajia itseänne oikein vaivaa. Masennuksen takia sairauslomalla olevien näkökulma tulee kyllä esiin tässä ketjussa.
Kun kävin psykoterapiassa en jaksanut tehdä enää mitään muuta kuin maata sohvalla terapiassa käymisen jälkeen. Mikään ei ole ollut niin raskasta ja väsyttävää kuin kaivella traumoja 2 kertaa viikossa ja kokea ne tunteet jotka on haudannut silloin kun asiat tapahtuivat. Monta kertaa mietin saikulle jäämistä mutta yritin silti opiskella ja Kela oli armollinen eikä perinyt opintotukia takaisin vaikken saanut tarpeeksi opintopisteitä.
Mistä olisit valmis nipistämään?
-Hyvin monestakin. Olisi paljon kohteita. Suomella menee aivan valtavasti rahaa kaikkeen muuhunkin kuin suomalaisten hyvinvointiin. Veroja halutaan maksaa varsinkin siksi että hyvä terveydenhuolto säilyisi. Kyllä löytyy kohteita, jos halutaan.
Jotkut vaan saikuttaa herkemmin kuin toiset. Aina löytyy syy, oli se sitten vaikka masennus. En väitä, etteikö joillakin voisi olla vakavia mielenterveyden häiriöitä, mutta yllättävän yleistä se masennuksen takia saikuttaminen tuntuu nykyisin olevan. Työmoraali ei kaikilla ole parhaimmasta päästä.
Itsellä on ollut joskus töissä yhtä h*lvettiä. Olen ahdistuksissani mm. repinyt hiuksia päästäni niin paljon, että toinen puoli on selvästi kaljumpi. Mutta ei ole tullut mieleen alkaa saikuttaa. Mitä se olisi auttanut? Ajatuskin toisten verorahoilla elämisestä tuntuisi ahdistavalta. Olen myös vaihtanut työni tilapäisesti ns. paskaduuniin, joka ei ole kuormittanut yhtä paljon.
Mä oon kuluneen vuoden aikana saikutellut paljon, valitettavasti. Työkaverit saattavat ajatella, että siellä se taas saikuttelee masennuksen takia, koska kerran tuo sattui tulemaan ilmi työpaikalla, että mulla tuo sairaus on.
On tosiseikka, että masennus altistaa monenlaisille muillekin sairauksille, ja myöskin heikentää vastustuskykyä. Toisinaan olemme jopa onnettomuus-alttiita. Olen enimmäkseen ollut sairiksella muista syistä kuin masennuksen takia, mutta tavallista enemmän mulla on erilaisia tulehdus-sairauksia, ja tavallista enemmän onnettomuuksia, yms, jotka aivan asianmukaisesti todetaan ja hoidetaan työterveyshuollossa, en saa mitään erityiskohtelua siinä oli sitten mukana masennus tai ei. En saa ekstra-pitkää sairista märkivään tulehtuneeseen haavaani tms, ihan vaan sen mitä muutkin saavat. Sydän- ja verisuonisairauksia mulla ei onneksi vielä ole, mutta nekin ovat aika yleisiä masennuksen liitännäisenä kehittyviä. Kannattaa lukea aiheesta jos ei tiedä.
Eli vaikka jollakin on diagnosoitu depressio, ei hän välttämättä ole juuri sen takia aina sairiksella. Vaikka olisi sairiksella usein. Mulla usein käy niin, että kun vaan painan eteenpäin kuin mummo hangessa ja hammasta purren, niin sitten keho sanoo stop, tavalla tai toisella. Ja jatkan itseni kuntouttamista, yhä vain, sekä fyysisen että psyykkisen terveyteni parantamista. Tämmöistä tämä nyt vain on. Parannusta on tapahtunut mutta vielä on paljon tehtävää. Ja kaikki apu otetaan vastaan. Ja ei oo kivaa, jos joku vaikka niin sattuu luulemaan.
Hei sun provo alkoi ihan hyvin, mutta nyt lipsuu jo säälittävän puolelle. Tsemppaa nyt edes vähän :)