Masennus ja pitkä saikku

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet eivät ota vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Apua voidaan tarvita, mutta ei kukaan voi toista yksin parantaa vaan itsekin pitäisi nähdä vaivaa oman hyvinvoinnin ja kuntoutumisen eteen, näin muista syistä olevat sairauslomalla olevatkin joutuvat tekemään.

Edelleen odotan vastausta siihen kuvittelevatko nämä saikuttajat että muiden elämä on aina iloista auringonpaistetta? Luuletteko ettei elämään kuulu myös neutraalit ja jopa epämielllyttävät olotilat ja tuntemukset? Eiväthän nämä tietysti jaksa vastata, on niin raskasta olla saikulla.

Mistä tiedät ettemme ota vastuuta? Kerropas. Mikä saa sinut myös luulemaan, että kuvittelemme että elämän kuuluisi olla pelkkää iloa ja onnea? Voi voi miten pihalla oletkaan. Sinä olisit ehkä jo nirhannut itsesi, jos olisit kokenut elämässä samat asiat mitä minä olen kokenut omassa elämässäni. Ja silti elän ihmisiksi ja käyn töissä - mitä nyt välillä saikuttelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Voi kuule olen ollut ahdistunut ja masentunut. Ymmärrän kuitenkin että ahdistus ja alakulo ovat normaaleja reaktioita elämän ikäviin tapahtumiin.

Joopa joo. Kylläpä oletkin fiksu ja vahva ihminen, taputapas nyt itseäsi peilin edessä päälaelle, nooooin!

Vierailija kirjoitti:

Tubettaja krista muhonenhan ei ole tehnyt yläasteen jälkeen muuta kuin ollut saikulla masennuksen takia ikää hänellä nyt 25 v ja on eläkkeellä. Mitäs tähän sanotte? Ei ole edes kokeillut työelämää.

En tunne häntä, enkä muutenkaan ymmärrä, miksi tuohon pitäisi ottaa kantaa. Alapas itse pyrkiä eläkkeelle masennuksen takia kun kerta noin käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin täällä toisessa ketjussa. Ymmärrän, että alkuun lepo on paikallaan ja aiheellista, mutta eikö sairausloman aikana ole tarkoitus kuntouttaa itsensä takaisin työkykyiseksi? Olipa sairausloman syy lähes mikä vaan. Siksi todellakin ihmetyttää miten masennuksen ja ahdistuksen perusteella voidaan olla vuosia saikulla tekemättä mitään kuntoutumisen eteen. Katsottaisiinko somaattisten vaivojen ja sairauksien kohdalla tällaista menoa loputtomiin?

Masentunut on yleensä velvoitettu ottamaan vastaan hoitoa, eli lääkitystä ja keskusteluterapiaa. Aina ne eivät kuitenkaan auta, ainakaan tarpeeksi. Masennus on ihan oikeasti hankala ja monisyinen sairaus.

Väitätkö että potilaan itse ei tarvitse ottaa vastuuta mistään? Ammattilaiset voivat auttaa, mutta itsehän potilaan täytyy työ tehdä parantumisensa eteen. Ei terapeutti ketään taikaiskusta paranna, hän antaa työkalut ja tukee prosessissa, mutta potilaan täytyy itse olla sitoutunut terapiaan ja nähdä vaivaa asioiden edistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tubettaja krista muhonenhan ei ole tehnyt yläasteen jälkeen muuta kuin ollut saikulla masennuksen takia ikää hänellä nyt 25 v ja on eläkkeellä. Mitäs tähän sanotte? Ei ole edes kokeillut työelämää.

En tunne häntä, enkä muutenkaan ymmärrä, miksi tuohon pitäisi ottaa kantaa. Alapas itse pyrkiä eläkkeelle masennuksen takia kun kerta noin käy kateeksi.

No aika outoa että otsat silmätikuksi kuitenkin töissä käyvät ja saikkua saavat masentuneet mutta krista muhosen keissi on mielestäsi ok? Koko elämä tukien varassa. Just.

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet eivät ota vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Apua voidaan tarvita, mutta ei kukaan voi toista yksin parantaa vaan itsekin pitäisi nähdä vaivaa oman hyvinvoinnin ja kuntoutumisen eteen, näin muista syistä olevat sairauslomalla olevatkin joutuvat tekemään.

Edelleen odotan vastausta siihen kuvittelevatko nämä saikuttajat että muiden elämä on aina iloista auringonpaistetta? Luuletteko ettei elämään kuulu myös neutraalit ja jopa epämielllyttävät olotilat ja tuntemukset? Eiväthän nämä tietysti jaksa vastata, on niin raskasta olla saikulla.

Tietenkään eivät kuvittele, että terveiden elämä on pelkkää auringonpaistetta. Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, ettei iso osa masennukseen sairastuneista olisi elänyt ihan normaalia elämää ennen sairastumistaan, jolloin heillä on hyvä kokemuspohja siitä kuinka rankkaa ihan normaalin ihmisen elämäkin on? Tässä on kyse aivan eri asiasta, vain toinen näistä on tappava tila vailla toivoa.

Sinun viestisi sen sijaan paljastaa oman tietämättömyytesi: sinä et tiedä, mistä vakavassa masennuksessa on kyse. Saat olla kiitollinen siitä, että näin on. Sen sijaan valtaosa masentuneista on elänyt ns normaaliakin elämää, joten kysymyksesi on absurdi. Kyllä sen eron tuntee kun sen keskellä elää, JOS tosiaan on kummastakin kokemusta. Sinullahan ei ole, joten olisin hiljaa.

Olen AP:n kanssa joiltain osin samaa mieltä. Ymmärrän masennusta ja ahdistusta, mutta en sitä, että sen voidaan olettaa kestävän esim. tämän erään vastaajan kertoman mukaisessa tapauksessa jopa 40 vuotta. 40 vuotta ilman minkäänlaista kontrollia yhteiskunta on valmis maksamaan tämän ihmisen, tässä tapauksessa tämän Muhosen elämän.

Olen ollut itse masentunut, mutta masennus ei ole sama asia, kuin jalan irtoaminen, mitä ikinä ei takaisin enää paikalleen laiteta. En myöskään ymmärrä masennuspotilaiden kuntoutusta eli sen olemassa olon täydellistä puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin täällä toisessa ketjussa. Ymmärrän, että alkuun lepo on paikallaan ja aiheellista, mutta eikö sairausloman aikana ole tarkoitus kuntouttaa itsensä takaisin työkykyiseksi? Olipa sairausloman syy lähes mikä vaan. Siksi todellakin ihmetyttää miten masennuksen ja ahdistuksen perusteella voidaan olla vuosia saikulla tekemättä mitään kuntoutumisen eteen. Katsottaisiinko somaattisten vaivojen ja sairauksien kohdalla tällaista menoa loputtomiin?

Kyllä vain katsotaan. Aina ei hoito tehoa, ei lääkkeet, fysioterapia, leikkaukset, mikään. Henkilö yrittää roikkua työelämässä mutta on useammin sairiksella. Tynnyrissäkö sinä olet kasvanut? Eläkkeelle ei niin vain pääse, ei fyysisistä, eikä psyykkisistä, syistä. Kela tai vakuutusyhtiö haraa vastaan, koska eivät tahtoisi alkaa maksamaan sitä eläkettä. Vaikka olisi monen lääkärin lausunnot asiasta, niin ei meinaa onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Voi kuule olen ollut ahdistunut ja masentunut. Ymmärrän kuitenkin että ahdistus ja alakulo ovat normaaleja reaktioita elämän ikäviin tapahtumiin.

Ovat normaaleja. Normaalia ei kuitenkaan ole se että masennus on työstä johtuvaa esimerkiksi työpaikkakiusaamisen tai jatkuvan stressin ja muutospaineentakia. Ihmisen palaaminen töihin olla aivan täysin mahdotonta jos vastassa odottaa jälleen sama kierre kiusaamista ja ahdinkoa. Henkinen väkivalta työpaikalla voi rikkoa ihmisen täysin, jos sinulla ei ole tästä kokemusta olet täysin jäävi kommentoimaan muiden terveydentilaa ja toipumista.

Eniten täällä taas kommetoivat ne, jotka eivät tiedä asiasta paskan vertaa.

Selvää on se, ettei kukaan voi olla sairaslomalla mielettömiä aikoja nykyisin, ilman että työkyky selvitetään.

Ja täydellä palkalla voi olla sairaslomalla vain tietyn ajan.

Kun on ollut tietyn ajan sairaslomalla, palkka laskee automaattisesti.

Ja lopulta joutuu sairaspäivärahalle.

Nämä kaikki asiat ovat työlainsäädönnössä kerottu ja myös kunkin alan työehtosopimukissa.

Sieltä ne voi itsekukin lukea, niin ei tarvitse arvailla, eikä  alapeukuttaa täällä asiallisia ja oikeita kommentaja aiheesta.

- terveisin syöpäpotilas -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelin täällä toisessa ketjussa. Ymmärrän, että alkuun lepo on paikallaan ja aiheellista, mutta eikö sairausloman aikana ole tarkoitus kuntouttaa itsensä takaisin työkykyiseksi? Olipa sairausloman syy lähes mikä vaan. Siksi todellakin ihmetyttää miten masennuksen ja ahdistuksen perusteella voidaan olla vuosia saikulla tekemättä mitään kuntoutumisen eteen. Katsottaisiinko somaattisten vaivojen ja sairauksien kohdalla tällaista menoa loputtomiin?

Masentunut on yleensä velvoitettu ottamaan vastaan hoitoa, eli lääkitystä ja keskusteluterapiaa. Aina ne eivät kuitenkaan auta, ainakaan tarpeeksi. Masennus on ihan oikeasti hankala ja monisyinen sairaus.

Väitätkö että potilaan itse ei tarvitse ottaa vastuuta mistään? Ammattilaiset voivat auttaa, mutta itsehän potilaan täytyy työ tehdä parantumisensa eteen. Ei terapeutti ketään taikaiskusta paranna, hän antaa työkalut ja tukee prosessissa, mutta potilaan täytyy itse olla sitoutunut terapiaan ja nähdä vaivaa asioiden edistämiseksi.

Missä niin olen väittänyt? Tai onko joku ylipäätään noin jossain väittänyt? En ole kuullutkaan. Harhat ovat muutes yksi oire psyykkisistä ongelmista.

No mä menin ensin maniaan ja sitten psykoosiin, kun en halunnut olla masentunut vaan halusin takaisin työelämään ja halusin terveen elämäni takaisin. Tahdonvoimalla vaan puristin eteenpäin niin pitkään, että tosissaan kärähti aivoissa. Siitä sitten suljetulle pitkäksi aikaa ja sitten avohoitoon toipumaan. Vuosia meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Voi kuule olen ollut ahdistunut ja masentunut. Ymmärrän kuitenkin että ahdistus ja alakulo ovat normaaleja reaktioita elämän ikäviin tapahtumiin.

Eivät ole. Masennus on sairaus.

Ahdistus on hirvein tietämäni tunne. Ei kaikki sitä koe, ainakaan pitkään jatkuvana. Esim. oma isäni sanoi, ettei häntä ole koskaan ahdistanut.

Jos nämä tunteet jatkuvat pitkään, ei voi ajatella että tämä vaan kuuluu elämään. Eihän sellaista elämää kestä! Jos siihen ei saa apua, on itsemurha oikeastaan se ainoa ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi masentuneet eivät ota vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Apua voidaan tarvita, mutta ei kukaan voi toista yksin parantaa vaan itsekin pitäisi nähdä vaivaa oman hyvinvoinnin ja kuntoutumisen eteen, näin muista syistä olevat sairauslomalla olevatkin joutuvat tekemään.

Edelleen odotan vastausta siihen kuvittelevatko nämä saikuttajat että muiden elämä on aina iloista auringonpaistetta? Luuletteko ettei elämään kuulu myös neutraalit ja jopa epämielllyttävät olotilat ja tuntemukset? Eiväthän nämä tietysti jaksa vastata, on niin raskasta olla saikulla.

Mistä tiedät ettemme ota vastuuta? Kerropas. Mikä saa sinut myös luulemaan, että kuvittelemme että elämän kuuluisi olla pelkkää iloa ja onnea? Voi voi miten pihalla oletkaan. Sinä olisit ehkä jo nirhannut itsesi, jos olisit kokenut elämässä samat asiat mitä minä olen kokenut omassa elämässäni. Ja silti elän ihmisiksi ja käyn töissä - mitä nyt välillä saikuttelen.

Johan sen jo kerroin. Tässäkin ketjussa joku kirjoitti, että töissä voi ahdistaa ja tulla ikäviä fyysisiä tuntemuksia. Siksi ihmettelin, että luullaanko yleisestikin etteivät tällaisia tuntemuksia tunne kuin masentuneet?

Mitä vastuunottoon tulee ihmettelin eikö ihmisen itsensä pidä nähdä vaivaa sairautensa hoidon eteen olipa sairaus mikä vaan. Miten masennuksen kohdalla vastuunottaminen näkyy?

Sinä et voi tietää minun kokemuksistani tai itsemurhahalukkuudestani, kommenttisi loppuosa on täysin asiaton. Minä olen esittänyt kysymyksiä, joihin en ole saanut ainuttakaan vastausta.

"Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. "

Ei varmasti kestäkään ja se johtuu sairaudesta. En pystynyt itse masentuneena ollenkaan toimimaan kuten terveenä. Joku sanoi jotain ikävää, niin saatoin suuttua tosi paljon tai sitten tuli aivan hirveä ahdistus kaikkine fyysisine oireineen. Nämä siis muiden oireiden lisäksi. Ja kyllähän se niin on ettei töihin haluta ihmisiä jotka eivät ole kunnossa. Kyllä se siellä näkyy toisille ja kuormittaa muita jos joku on sairas eikä ole tasapainossa. Parempi että ovat pois.

Näitä ketjuja lukiessa mielenkiintoisinta on miettiä, onko aloittaja oikeasti niin yksinkertainen, ettei ymmärrä, miten mielen sairaudet toimivat ja millaisia muutoksia ne tekevät aivoihin, vai onko kyseessä vain tyylitelty ja hajoiteltu provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että nämä aina masentuneet ja ahdistuneet ikuisuussairaslomilla olevat eivät kestä mitään epämukavuutta tai epämieluisia tunteita. Kirjoittihan joku tässäkin ketjussa että töissä voi ahdistaa ja tulla fyysisestikin hankala ja epämieluisa olo. Luuleeko nämä ihmiset ettei muita koskaan ahdista, masenna, vituta tai ettei muilla ole epämiellyttäviä fyysisiä tuntemuksia?

Voi voi kun olet hupsu. Toivottavasti ymmärrät edes olla kiitollinen siitä, ettet vielä eläessäsi ole ollut masentunut ja/tai ahdistunut.

Voi kuule olen ollut ahdistunut ja masentunut. Ymmärrän kuitenkin että ahdistus ja alakulo ovat normaaleja reaktioita elämän ikäviin tapahtumiin.

Ahdistus ja alakulo ovat normaaleja tuntemuksia, eivät diagnooseja. Kirjoituksestasi voin päätellä, että myös masennus kohdallasi lukeutuu näihin normaaleihin tunnetiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Näitä ketjuja lukiessa mielenkiintoisinta on miettiä, onko aloittaja oikeasti niin yksinkertainen, ettei ymmärrä, miten mielen sairaudet toimivat ja millaisia muutoksia ne tekevät aivoihin, vai onko kyseessä vain tyylitelty ja hajoiteltu provo.

Noinhan se on. Voi olla että provoaa, koska on turhautunut omaan työkuormaansa. Purkaa sen nyt sitten lapsellisella kiukuttelulla ja ihan väärälle taholle.

Mulla ei silloin pahimman masennuksen aikana oikeasti pää toiminut! Olin sekava, unohtelin itsestään selviä asioita, olin niin ahdistunut että pelkäsin tuttujakin ihmisiä, kuvittelin omiani. Se oli kauheinta mitä olen kokenut, enkä todellakaan pystynyt silloin käymään töissä, enhän jaksanut edes käydä suihkussa enkä laittaa ruokaa ja siivota.

Siitä selvisin lääkityksellä ja nykyään olen vain lievästi masentunut, eli jaksan työni hoitaa.

Eli lopputulema on se, että näitä ihmisiä pitää vaan loputtomasti ymmärtää eikä mitään saa vaatia. Vain heillä on raskasta ja rankkaa. Vain he kokevat työpaikkakiusaamista. Asiaa ei saa kommentoida jos ei itse ole ollut saikulla x vuotta. On ilo olla veronmaksaja ja miettiä miten omalla työllään mahdollistaa loputtoman lepäilyn.