Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tyhmä! Onko täällä muita tyhmiä? Asiallista keskustelua tyhmyydestä!
06.02.2021 |
Ensiksikin: olen tyhmä, en heikkolahjainen! Minulla on monia lahjoja ja vahvuusalueita, mutta ne eivät muuta sitä tosiasiaa että en älyllisesti ole samalla tasolla kuin suomalaiset keskiverroin.
Toiseksi: minun tyhmyys ei näy päälle päin, eikä myöskään minun koulutuksesta tai työhistoriasta. Ainakaan ihan heti. Olen ylioppilas, kirjoitin B:n paperit, lukion keskiarvo jotain vähän alle 7. Ei tyhmä voi päästä ylioppilaaksi, joku voi ajatella. Minulla on se etu, että tulen akateemisesta ja ns kulttuuriperheestä. Minulla ei ollut koskaan muuta vaihtoehtoa kuin mennä lukioon. Ja ihan mielelläni meninkin. Haaveilin teininä lääkiksestä, koska meidän suvussa on lääkäreitä. En tietty päässyt hyvään lukioon, jota sisarukseni kävivät, vaan kaukana olevaan lukioon, johon pääsi lähes kaikki halukkaat. Lukioaika oli kivaa. Olin jopa ulkomailla vaihtarina vuoden. Mutta hyvin koulu ei koskaan mennyt.
Haaveet lääkiksestä täytyi unohtaa, koska minulla oli lyhyt matikka eikä fysiikkaa. Hain kuitenkin yliopistoon lukemaan kieliä, mutten päässyt. Sitten hain amk:iin ja pääsinkin. En kuitenkaan pärjännyt opinnoissa ja masennuin. Lopetin vuoden jälkeen. Olin ollut aikaisemmin välivuosien aikana töissä yhden perhetuttavamme putiikissa ja sain sieltä kokopäivätyön. Pidin työstä ja viihdyin siellä monta vuotta. Sitten joku puhui minulle lähihoitajakoulutuksesta ja että siinä voi erikoistua varhaiskasvatukseen. Kiinnostuin, koska rakastan lapsia, hain ja pääsinkin lasten ja nuorten kasvatuksen opintoihin. Tykkäsin koulusta ja työharjoittelusta. Valmistuin vuosi sitten ja työllistyin heti alalle.
Palataan vielä aiheesen eli tyhmyyteen. Kukaan ei varmasti pidä minua tyhmänä, koska olen ihan ok näköinen, hoikka, huoliteltu ja minulla on hyvä estetiikan taju ja vaatemaku. Nämä olen oppinut ihan kotoa. En ole myöskään köyhä.
Mistä sitten tiedän olevani tyhmä? No tässä esimerkkejä:
En ymmärrä mitään abstrakteja juttuja, kuten karttoja tai ruokareseptejä. Jos katson kartasta vaikka Helsingin ja Tampereen pisteet, se ei kerro mulla mitään siitä, miten nämä kaupungit sijoittuu todelisuudessa. En pysty mitenkään siirtämään oikeaan maailmaan sitä tietoa mitä kartassa on. Kun lennän lentokoneella ulkomaille niin koneesta näkyy yöllä kaupunkien ym valoja ja päivällä vettä ja vuoria. Joku pystyy päättelemään niiden perusteella missä ollaan, minä en. Jos mulle sanotaan vaikka että noi on Alpit tuolla alhaalla, olen vaan että aha. Mulle voisi ihan yhtä hyvin näyttää vuoren kuvaa kirjasta ja sanoa että noi on Alpit. En osaa tehdä sillä tiedolla mitään.
Kun luen reseptin en yhtään osaa ajatella millainen siitä ruuasta pitäisi tulla. En ymmärrä reseptistä että keittoahan tässä ollaan tekemässä, jos siinä ei lue keitto.
Törmään ongelmiin joka päivä, mutta osaan kiertää ne. Mulla on ajokortti ja auto, mutta ajan vain tuttuja teitä maalle viikonloppuisin. Jos menisin vieraille teille eksyisin heti. Kun teen ostoksia, minulla ei ole mitään käsitystä mitä asiat maksaa ja mikä on kallista tai halpaa. En tiedä onko 300 € paljon vai vähän ruokaostoksista, enkä myöskään mitä ostoskärryn tuotteet maksaa yhteensä.
En myöskään tykkää elokuvista tai sarjoista, kun en koskaan ymmärrä niiden juonta tai mitä jännää niissä on. Kirjoja en myöskään lue. Musiikkia tykkään kuunnella ja tanssia. Tanssi onkin minun suuri intohimo ja harrastus. Kävin balettitunneilla 8 vuotta lapsena ja nuorena. Tykkään myös olla eläinten parissa, ratsastan ja haaveilen omasta hevosesta. Minun avomiehelläni on kaksi ihanaa koiraa.
Olen todella tyytyväinen elämääni, vaikka joskus harmittaakin, että olen tyhmä.
Onko täällä muita kohtalotovereita, jotka ehkä tunnistavat itsensä tästä?
Kommentit (98)
No mulla on hahmotushäiriö ja olen täysi tampio monissa käytännön asioissa. En ole oppinut esimerkiksi ajamaan autoa ja käsityöt ovat hankalia. En ymmärrä välttämättä edes käsityöohjeita. Kaikenlaiset täytettävät lomakkeet tuottavat vaikeuksia.
Karttaa osaan käyttää ainakin rajallisesti, mutta paremmin pärjään esimerkiksi kaupunkimatkoilla painamalla mieleeni rakennuksia, patsaita, siltoja jne.
Kieliä opin nuorempana tuosta vain, matematiikka oli työläämpää. Tosin lyhyen matematiikan kirjoittaneena onnistuin kyllä suoriutumaan valtsikan matikan ja tilaston kursseista, kun opiskelin kansista vuoden verran. Mutta kyllä siihen meni energiaa rutkasti enemmän, jos vertaan muihin opintoihini. Ylipäätään koen, että käytän tuhottomasti aikaa asioihin, jotka muilta sujuvat suitsait sukkelaan.
Mutta kaikista tyhmin olen sosiaalisesti. En osaa lukea ihmisiä ja töräyttelen asioita turhan suoraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pärjännyt koulussa hyvin, mutta minua on silti koko elämäni pidetty tyhmänä. Varsinkin muut perheenjäseneni ovat aina pitäneet minua jollain tapaa vajaana. Isäni joskus intoutui tekemään mensan nettitestejä ja laittoi minut ja siskoni tekemään ne myös. Sain paljon paremmat tulokset kuin isäni ja siskoni, mutta tämäkin kuitattiin jollain "taisit katsoa mallia miten ne tehdään" vaikka en katsonut.
Myös kaverini, työkaverini ovat pitäneet minua tyhmänä vaikka suoriutuisin työtehtävistä paremmin kuin muut.
Olen tullut siihen tulokseen että suurin syy tähän on tapani puhua ja elehtiä. Oma epävarmuuteni myös saa varmasti muut ajattelemaan ettei tuo tajua mitään.
Jos lisään käyttäytymiseeni hieman jämäkkyyttä ja itsevarmuutta saan heti paljon parempaa palautetta. Tämä vain vie älyttömästi voimia enkä useinkaan jaksa nähdä vaivaa sen eteen, joten annan ihmisten sitten pitää minua tyhmänä.
Täytyy sanoa että poikkeuksiakin on. Näitä ihmisiä pidän todella älykkäinä, jotka kykenevät kuulemaan minut ja ymmärtämään pointtini kaiken muminani lävitse.
Mulla on sit varmaan ne kuuluisat pitkät piuhat... En ikinä tajua sellaisia nopeita tilannekomiikkajuttuja siinä hetkessä, toisin kuin kaikki muut.
Samoin, jos tulee ennalta-arvaamaton tilanne, ihan vaikka arkinenkin, et kaupassa joku yhtäkkiä sanookin mulle jotain, niin sanat jää kurkkuun enkä pysty spontaanisti esim hymyilemään ystävällisesti. Saati sitten, jos joudun äkkiä johonkin ongelmanratkaisutilanteeseen, meen ihan lukkoon.
Tyhmäksi tunnen usein kyllä itseni ja tiedän monen muunkin niin musta ajattelevan...
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kuulostaa aika merkilliseltä. Voisiko kyseessä olla tyhmyyden sijaan jonkinlainen hahmotushäiriö?
Eikös noi ole aika lailla sama asia.?
Mielestäni ei. Esimerkiksi lukihäiriö on kirjainten hahmotushäiriö, eikä sillä ole juurikaan tekemistä älykkyyden kanssa.
Toistaiseksi ainoa, joka on vaikuttanut tynmältä tässä ketjussa on itseään viisaaksi tituleerannut. Oli kuin tollo olisi tullut planeetalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko kyse hitaasta hahmottamisesta, jotenkin erilaisesta prosessista päässä. Koska kukaan kirjoittaja ei ollenkaan vaikuta tyhmältä. Onko vain nopeus älykästä. En usko. Olen tosissani, kun valitin, että vain viisaaksi itseään mainostava vaikutti paljon muita tyhmemmältä.
Nämä ovat merkillisiä asioita.
Olisiko hitaus syvällistä kuitenkin.
Minä olen vallan tyhmä....kun en osaa pitää puoliani, hyvät tekonikin ovat pelkkää peetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hidas ja häiriinnyn mikäli vaaditaan nopeita loogisia päätöksiä, mutta en kutsuisi itseäni tyhmäksi. Luen paljon ja mielikuvitukseni on hyvä. Käytännön asioissa olen aivan onneton ja sivustakatsoja pitää minua varmasti usein tyhmänä. Olen motorisesti kömpelö ja huono vaikkapa tekemään kahta asiaa samaan aikaan. Koulussa olen ollut aina keskinkertainen, mutta en ole nähnyt myöskään vaivaa opintojeni eteen.
Niin, mitä se tyhmyys sitten tarkoittaa?
Minä olen myös tyhmä mutta mottoni onkin "mielummin tyhmä kuin ilkeä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tänne kirjoittaneilla henkilöillä voisi olla enemmin autistimin kirjoa, kuin tyhmyyttä. Eikä se ole huono asia ollenkaan.
Opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen koulua, mutta tyhmäksi kuitenkin jäin. Koulussa pärjäsin keskiverrosti ja sain c:n ylioppilaspaperit.
Mitään erityislahjoja ei ole, olen kömpelö sekä käsistäni että sosiaalisissa taidoissa. Kun pitää reagoida nopeasti, olen ihan pihalla.
Keskittymiskyky on huono. Lukisin mielelläni paljon enemmän ja sivistäisin itseäni, mutta kirjan lukemiseen menee tuhottoman kauan, kun ajatus harhailee koko ajan. Elokuvia en katso koskaan, kun keskittymiskyky ei riitä.
Kai tämä sitä tyhmyyttä on. Vaikka minua tyhmempiäkin on olemassa. Politiikassa tiedän mitä yhteiskuntaluokkaa olen ja äänestän sen mukaan. Mitkään populistipuolueet eivät ääniäni saa. Mihinkään uskonnollisiin kultteihin minua ei myöskään saa huijattua. En usko salaliittoteorioihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita ei olekaan kuin tyhmiä. Todellinen idiootti on se, joka luulee itsestään jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit tiivistänyt tuonkin lätinän vain toteamalla, että sinulla ei kertakaikkiaan leikkaa.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Tyhmien määrä kasvaa luonnollisesti.
Mä en ymmärrä tätä ketjua. Mitä tää tarkoittaa. Mitä tää on olevinaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Kuulostaa aika merkilliseltä. Voisiko kyseessä olla tyhmyyden sijaan jonkinlainen hahmotushäiriö?
Eikös noi ole aika lailla sama asia.?
Kaiken tyhmyyden voi nimetä joksikin muuksi.
Olen vähän sellainen osa-aikaidiootti. Tai tuo riippuu tyhmyyden määrittelystä.
Olen jossain määrin hidasälyinen tai nokkelan vastakohta, enkä omaa hyvää paineensietokykyä. Livetilanteissa joskus kiusallista silloin, jos keskustelee selvästi nokkelan/nopeaälyisen ihmisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Nykyään tuntuu siltä, että ihmisten välisiä kykyprofiilieroja ei pidetä enää luonnollisena ihmisyyteen kuuluvana asiana vaan merkkinä autisminkirjon tmv. häiriöstä. Ikään kuin normaali-ihmisen tulisi olla tasaista keskitasoa jokaisella lahjakkuuden ja elämän alueella, ja oppia tietyt asiat tietyssä järjestyksessä tietyllä nopeudella.
Diagnoosin hyötyjä, esim. paremmat tukitoimet ja itseymmärryksen paraneminen, en halua teilata. Koen sen vain kummallisena, että kaikki erottuva halutaan medikalisoida ja selittää joksikin poikkeavuudeksi. Harva meistä on tasaisen varma kaikilla taitoalueilla ja toisaalta monilla meistä on ns. uinuvia vahvuuksia. Ehkä ne pääsevät esiin vasta kypsymisen myötä tai vähän puolivahingossa esimerkiksi uusiin työtehtäviin siirryttäessä.