Onko sinulla psyykelääkitys?

Totta kai ihmisellä pitää lääkitys olla! Minulla on Brintellix, Olanzapin, Ketipinor, Tenox, Propral ja Diapam. Kolme ensimmäistä joka päivä, kolme muuta tarvittaessa.

Lopetin psyykelääkityksen eikä vointi siitä huonontunut. Hallitsen syömistä paljon paremmin ja paino on lähtenyt laskuun, kun lääkityksellä se vaan nousi.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihmisellä pitää lääkitys olla! Minulla on Brintellix, Olanzapin, Ketipinor, Tenox, Propral ja Diapam. Kolme ensimmäistä joka päivä, kolme muuta tarvittaessa.

Kylläpä on kovat mömmöt sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ihmisellä pitää lääkitys olla! Minulla on Brintellix, Olanzapin, Ketipinor, Tenox, Propral ja Diapam. Kolme ensimmäistä joka päivä, kolme muuta tarvittaessa.

Kylläpä on kovat mömmöt sinulla.

Onhan tuossa jo jotakin. Itse asiassa vielä Lito on... eihän näitä kaikkia muistakaan 🙂

Citalopram 20 mg.  Elämänlaatu parani kun aloitin tuon lääkkeen. Muuten olen prusterve.

Noin 15vuotta sitten, yksi psykiatri päätti kuukauden hoitosuhteen aikana, että olen bibo II, koska olin mm ostanut hiustenpidennykset kahdessa / kolmessa maksuerässä. Lisäksi olin juuri eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta, jotka myös kaduin.

Olin myös irtisanoutunut itseni työpaikalta jossa olin ollut vuoden ajan kestävän työpaikkakiusaamisen syövereissä.

Minulla ei ollut uo velkaa, ei irtosuhteita, ei alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä.

Kova stressi kuitenkin miten saan asuntolainan maksettua ja mistä saan töitä, joka aiheutti ahdistusta ja huonosti nukuttuja öitä.

Tuo psykiatri aloitti neuroleptilääkityksen jonka annosta hän nosti parissa vkossa yli suosituksen. Mitä suuremmaksi annos nousi, niin sitä sekaisemmaksi menin. Hän vain intti minun mielensairauteni olevan vain pahemisvaiheessa ja liitti lääkitykseen toisen neuroleptilääkityksen. Kun pääni lopulta oli hartarakeko hän aloitti minulle mielentasaajan.

Olin tässä vaiheessa enää vain kuolaava zombi, nukuin 20 tuntia vuorokaudessa. Muisti pätki, en tuntenut mitään, olo oli tyhjä. Raajoissa sellainen levottomuuden tunne, nenästä vuosi kerta. Kurkkua kuristi.

Lopulta tajusin (vaikka päässä ei liikkunut enää mitään) että on täytynyt sattua karmaiseva virhe lääkityksen ja mahdollisen DG suhteen.

Minulle aloitettiin massiivinen kroonikkolääkitys ilman aikaisempaa mt taustaa vasten. Kaikki kertomani käännettiin sairaudeksi. Kuten sekin, että valmistuin koulusta kiitettävin arvosanoin, tämä oli merkki pitkään jatkuneesta maanisesta tilasta. Viikkosiivous lauantaisin oli maniaa (vaikka mallin viikkosiivouksen suhteen olin saanut lapsuuden kodista) ja minua valistettiin ettei kukaan terve ihminen vaihda lakanoita kerran viikossa.

Harrastin tuolloin pyöräilyä, sekin oli merkki maniasta jos ja kun kävi pyöräilemässä 3x/viikko.

Lääkäri kertoi miten hän kirjoittaa sellaisen lausunnon, että pääsen suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen mielestään olin niin sairas etten ikinä kykene tekemään mitään työtä.

Olin 10 kk sairauslomalla, ajoin lääkityksen alas.

Etsin töitä ja pääsin vakituiseen työhön jossa olen nyt kohta 14 vuotta ollut. Ei sairauslomia kuin flunssan vuoksi muutama päivä.

Töissä ollut kiireitä ja paineita, olen tehnyt työni hyvin. Ihana työyhteisö jossa viihdyn.

Edelleenkään en ole sortunut päihteisiin, ei irtosuhteisiin, nukun yöni hyvin ja rauhallisesti ilman lääkkeitä. Minulle ei ole tullut euroakaan velkaa vaikka lääkäri niin ennusti minulle käyvän, jos en syö kaikkia lääkkeitä.

Minulla ei ole harhoja, ei pelkotiloja, ei ahdistusta tms.

Pelottavaa miten yhden lääkärin mielipide / olettamukset voivat ajaa ihmisiä sairauseläkkeelle. Tuollakin tohtorilla ei ollut minusta ja historiastani mitään dataa, hän ajoi vain omaa oletustaan vahvasti eteenpäin.

Jos hänen sanaansa olisin luottanut, olisin tässä nyt pitkänlinjan mt kroonikko eläkkeellä kohta 15vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Noin 15vuotta sitten, yksi psykiatri päätti kuukauden hoitosuhteen aikana, että olen bibo II, koska olin mm ostanut hiustenpidennykset kahdessa / kolmessa maksuerässä. Lisäksi olin juuri eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta, jotka myös kaduin.

Olin myös irtisanoutunut itseni työpaikalta jossa olin ollut vuoden ajan kestävän työpaikkakiusaamisen syövereissä.

Minulla ei ollut uo velkaa, ei irtosuhteita, ei alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä.

Kova stressi kuitenkin miten saan asuntolainan maksettua ja mistä saan töitä, joka aiheutti ahdistusta ja huonosti nukuttuja öitä.

Tuo psykiatri aloitti neuroleptilääkityksen jonka annosta hän nosti parissa vkossa yli suosituksen. Mitä suuremmaksi annos nousi, niin sitä sekaisemmaksi menin. Hän vain intti minun mielensairauteni olevan vain pahemisvaiheessa ja liitti lääkitykseen toisen neuroleptilääkityksen. Kun pääni lopulta oli hartarakeko hän aloitti minulle mielentasaajan.

Olin tässä vaiheessa enää vain kuolaava zombi, nukuin 20 tuntia vuorokaudessa. Muisti pätki, en tuntenut mitään, olo oli tyhjä. Raajoissa sellainen levottomuuden tunne, nenästä vuosi kerta. Kurkkua kuristi.

Lopulta tajusin (vaikka päässä ei liikkunut enää mitään) että on täytynyt sattua karmaiseva virhe lääkityksen ja mahdollisen DG suhteen.

Minulle aloitettiin massiivinen kroonikkolääkitys ilman aikaisempaa mt taustaa vasten. Kaikki kertomani käännettiin sairaudeksi. Kuten sekin, että valmistuin koulusta kiitettävin arvosanoin, tämä oli merkki pitkään jatkuneesta maanisesta tilasta. Viikkosiivous lauantaisin oli maniaa (vaikka mallin viikkosiivouksen suhteen olin saanut lapsuuden kodista) ja minua valistettiin ettei kukaan terve ihminen vaihda lakanoita kerran viikossa.

Harrastin tuolloin pyöräilyä, sekin oli merkki maniasta jos ja kun kävi pyöräilemässä 3x/viikko.

Lääkäri kertoi miten hän kirjoittaa sellaisen lausunnon, että pääsen suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen mielestään olin niin sairas etten ikinä kykene tekemään mitään työtä.

Olin 10 kk sairauslomalla, ajoin lääkityksen alas.

Etsin töitä ja pääsin vakituiseen työhön jossa olen nyt kohta 14 vuotta ollut. Ei sairauslomia kuin flunssan vuoksi muutama päivä.

Töissä ollut kiireitä ja paineita, olen tehnyt työni hyvin. Ihana työyhteisö jossa viihdyn.

Edelleenkään en ole sortunut päihteisiin, ei irtosuhteisiin, nukun yöni hyvin ja rauhallisesti ilman lääkkeitä. Minulle ei ole tullut euroakaan velkaa vaikka lääkäri niin ennusti minulle käyvän, jos en syö kaikkia lääkkeitä.

Minulla ei ole harhoja, ei pelkotiloja, ei ahdistusta tms.

Pelottavaa miten yhden lääkärin mielipide / olettamukset voivat ajaa ihmisiä sairauseläkkeelle. Tuollakin tohtorilla ei ollut minusta ja historiastani mitään dataa, hän ajoi vain omaa oletustaan vahvasti eteenpäin.

Jos hänen sanaansa olisin luottanut, olisin tässä nyt pitkänlinjan mt kroonikko eläkkeellä kohta 15vuotta!

Huh! Onneksi pidit pääsi! Kuulostaa vaaralliselle lääkärille.

Minulla on trauman hoitoon escitalopram 10 mg. Olo on onneksi muuttunut sekavuudesta latteaksi. Tekisi mieli lähettää kiitoskortti lääketehtaalle ja lääkärille, joka määräsi reseptin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 15vuotta sitten, yksi psykiatri päätti kuukauden hoitosuhteen aikana, että olen bibo II, koska olin mm ostanut hiustenpidennykset kahdessa / kolmessa maksuerässä. Lisäksi olin juuri eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta, jotka myös kaduin.

Olin myös irtisanoutunut itseni työpaikalta jossa olin ollut vuoden ajan kestävän työpaikkakiusaamisen syövereissä.

Minulla ei ollut uo velkaa, ei irtosuhteita, ei alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä.

Kova stressi kuitenkin miten saan asuntolainan maksettua ja mistä saan töitä, joka aiheutti ahdistusta ja huonosti nukuttuja öitä.

Tuo psykiatri aloitti neuroleptilääkityksen jonka annosta hän nosti parissa vkossa yli suosituksen. Mitä suuremmaksi annos nousi, niin sitä sekaisemmaksi menin. Hän vain intti minun mielensairauteni olevan vain pahemisvaiheessa ja liitti lääkitykseen toisen neuroleptilääkityksen. Kun pääni lopulta oli hartarakeko hän aloitti minulle mielentasaajan.

Olin tässä vaiheessa enää vain kuolaava zombi, nukuin 20 tuntia vuorokaudessa. Muisti pätki, en tuntenut mitään, olo oli tyhjä. Raajoissa sellainen levottomuuden tunne, nenästä vuosi kerta. Kurkkua kuristi.

Lopulta tajusin (vaikka päässä ei liikkunut enää mitään) että on täytynyt sattua karmaiseva virhe lääkityksen ja mahdollisen DG suhteen.

Minulle aloitettiin massiivinen kroonikkolääkitys ilman aikaisempaa mt taustaa vasten. Kaikki kertomani käännettiin sairaudeksi. Kuten sekin, että valmistuin koulusta kiitettävin arvosanoin, tämä oli merkki pitkään jatkuneesta maanisesta tilasta. Viikkosiivous lauantaisin oli maniaa (vaikka mallin viikkosiivouksen suhteen olin saanut lapsuuden kodista) ja minua valistettiin ettei kukaan terve ihminen vaihda lakanoita kerran viikossa.

Harrastin tuolloin pyöräilyä, sekin oli merkki maniasta jos ja kun kävi pyöräilemässä 3x/viikko.

Lääkäri kertoi miten hän kirjoittaa sellaisen lausunnon, että pääsen suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen mielestään olin niin sairas etten ikinä kykene tekemään mitään työtä.

Olin 10 kk sairauslomalla, ajoin lääkityksen alas.

Etsin töitä ja pääsin vakituiseen työhön jossa olen nyt kohta 14 vuotta ollut. Ei sairauslomia kuin flunssan vuoksi muutama päivä.

Töissä ollut kiireitä ja paineita, olen tehnyt työni hyvin. Ihana työyhteisö jossa viihdyn.

Edelleenkään en ole sortunut päihteisiin, ei irtosuhteisiin, nukun yöni hyvin ja rauhallisesti ilman lääkkeitä. Minulle ei ole tullut euroakaan velkaa vaikka lääkäri niin ennusti minulle käyvän, jos en syö kaikkia lääkkeitä.

Minulla ei ole harhoja, ei pelkotiloja, ei ahdistusta tms.

Pelottavaa miten yhden lääkärin mielipide / olettamukset voivat ajaa ihmisiä sairauseläkkeelle. Tuollakin tohtorilla ei ollut minusta ja historiastani mitään dataa, hän ajoi vain omaa oletustaan vahvasti eteenpäin.

Jos hänen sanaansa olisin luottanut, olisin tässä nyt pitkänlinjan mt kroonikko eläkkeellä kohta 15vuotta!

Huh! Onneksi pidit pääsi! Kuulostaa vaaralliselle lääkärille.

Minulla on trauman hoitoon escitalopram 10 mg. Olo on onneksi muuttunut sekavuudesta latteaksi. Tekisi mieli lähettää kiitoskortti lääketehtaalle ja lääkärille, joka määräsi reseptin <3

Hienoa että sinulla on toimiva lääkitys. Toiselle lääkkeet ovat pelastus, eikä lääkkeitä pidä demonisoida.

Jotkut onnettomat rehvastelevat lääkkeettömyydellään. Kysykääpä lähiympäristöstä, he kyllä tunnistavat lääkityksen tarpeen. On pirun itsekästä heilua lääkevastaisena, jos on psyykkinen diagnoosi ja resepti rustattu.

Omalta osalta Ketipinorin hyödyt ovat moninkertaiset haittavaikutuksiin verrattuna. Lihominen ei kuulu niihin: jos paino meinaa nousta, vähennän suklaan ja leivän syöntiä. Syy ei ole lääkkeessä.

Juu on, Diapam 10mg 1 tabletti tarvittaessa enintään 1-2krt vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut onnettomat rehvastelevat lääkkeettömyydellään. Kysykääpä lähiympäristöstä, he kyllä tunnistavat lääkityksen tarpeen. On pirun itsekästä heilua lääkevastaisena, jos on psyykkinen diagnoosi ja resepti rustattu.

Olen kysynyt. Mieheni mielestä kaikki on hyvin ja vointi on hyvä. Jaksan tehdä kotitöitä ja käydä kävelyllä. En mitenkään heilu, vaan suurimman osan ajasta olen hyvinkin rauhallinen ja omissa oloissani. En häiritse ketään eikä minulla ole harhoja. En ole onneton.

Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö.

Käytön arpipratsolia ja olantsapiinia psykoosin estoon sekä ssri-lääkkeistä sertralinia tasaamaan mieltä. Olen 26-vuotias.

Tarvitraessa iltaisin vielä Tenox jotta nukahdan ja Opamoxeja päivisin jos ahdistaa harhat.

Minun psyyken ongelmat on sellaisia, ettei niihin ole lääkettä keksitty. Tosin olen huomannut, että monella on samanlaisia ongelmia. Ilmenee mm. vauvapalstailuna, se on yksi pahimmista oireista.

On ja aloitettu ennen mitään diagnoosia. Nykyään diagnooseina epävakaa persoona ja pakko-oireinen häiriö.

Ketipinor 100mg aamulla.Yritin vähentää vähän kerrallaan tämän pois.2 viikkoa meni ei ongelmaa.

Sitten alkoi tulla huonompaa oloa.Noin 2 viikkoa kestin sitä vielä.Sitten päätin kokeilla paraneeko olo jos jatkan lääkkeen ottamista.Aloin taas ottaa lääkettä aamulla.Olo parani heti huomattavasti.

Varsinaista mt-ongelmaa ei enää ole.Tämän myrkyn käyttöön olen niin tottunut että sitä ei voi lopettaa.

Onko kukaan kokeillut sähköhoitoa masennuksen ja psykoosin hoidossa? Kiinnostaisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Noin 15vuotta sitten, yksi psykiatri päätti kuukauden hoitosuhteen aikana, että olen bibo II, koska olin mm ostanut hiustenpidennykset kahdessa / kolmessa maksuerässä. Lisäksi olin juuri eronnut pitkäaikaisesta parisuhteesta, jotka myös kaduin.

Olin myös irtisanoutunut itseni työpaikalta jossa olin ollut vuoden ajan kestävän työpaikkakiusaamisen syövereissä.

Minulla ei ollut uo velkaa, ei irtosuhteita, ei alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä.

Kova stressi kuitenkin miten saan asuntolainan maksettua ja mistä saan töitä, joka aiheutti ahdistusta ja huonosti nukuttuja öitä.

Tuo psykiatri aloitti neuroleptilääkityksen jonka annosta hän nosti parissa vkossa yli suosituksen. Mitä suuremmaksi annos nousi, niin sitä sekaisemmaksi menin. Hän vain intti minun mielensairauteni olevan vain pahemisvaiheessa ja liitti lääkitykseen toisen neuroleptilääkityksen. Kun pääni lopulta oli hartarakeko hän aloitti minulle mielentasaajan.

Olin tässä vaiheessa enää vain kuolaava zombi, nukuin 20 tuntia vuorokaudessa. Muisti pätki, en tuntenut mitään, olo oli tyhjä. Raajoissa sellainen levottomuuden tunne, nenästä vuosi kerta. Kurkkua kuristi.

Lopulta tajusin (vaikka päässä ei liikkunut enää mitään) että on täytynyt sattua karmaiseva virhe lääkityksen ja mahdollisen DG suhteen.

Minulle aloitettiin massiivinen kroonikkolääkitys ilman aikaisempaa mt taustaa vasten. Kaikki kertomani käännettiin sairaudeksi. Kuten sekin, että valmistuin koulusta kiitettävin arvosanoin, tämä oli merkki pitkään jatkuneesta maanisesta tilasta. Viikkosiivous lauantaisin oli maniaa (vaikka mallin viikkosiivouksen suhteen olin saanut lapsuuden kodista) ja minua valistettiin ettei kukaan terve ihminen vaihda lakanoita kerran viikossa.

Harrastin tuolloin pyöräilyä, sekin oli merkki maniasta jos ja kun kävi pyöräilemässä 3x/viikko.

Lääkäri kertoi miten hän kirjoittaa sellaisen lausunnon, että pääsen suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen mielestään olin niin sairas etten ikinä kykene tekemään mitään työtä.

Olin 10 kk sairauslomalla, ajoin lääkityksen alas.

Etsin töitä ja pääsin vakituiseen työhön jossa olen nyt kohta 14 vuotta ollut. Ei sairauslomia kuin flunssan vuoksi muutama päivä.

Töissä ollut kiireitä ja paineita, olen tehnyt työni hyvin. Ihana työyhteisö jossa viihdyn.

Edelleenkään en ole sortunut päihteisiin, ei irtosuhteisiin, nukun yöni hyvin ja rauhallisesti ilman lääkkeitä. Minulle ei ole tullut euroakaan velkaa vaikka lääkäri niin ennusti minulle käyvän, jos en syö kaikkia lääkkeitä.

Minulla ei ole harhoja, ei pelkotiloja, ei ahdistusta tms.

Pelottavaa miten yhden lääkärin mielipide / olettamukset voivat ajaa ihmisiä sairauseläkkeelle. Tuollakin tohtorilla ei ollut minusta ja historiastani mitään dataa, hän ajoi vain omaa oletustaan vahvasti eteenpäin.

Jos hänen sanaansa olisin luottanut, olisin tässä nyt pitkänlinjan mt kroonikko eläkkeellä kohta 15vuotta!

Hui kauhea! Onkohan käyty samalla lääkärillä? Noin 13 vuotta sitten vaihdoin MT-toimistoa, ja yhteensä 20 minuuttia tavattuamme lääkäri tyrkkäsi pamfletin kouraan ja totesi että sairastan kaksisuuntaista. Yritin omasta mielestä ihan järjellä ja rauhassa selittää miksei näin ole, tyyppi hymyillen vaan toisteli että "tämä on semmoinen sairaus ettei sitä itse voi tietää :)". Onneksi olin taas muuttamassa ja vaihtamassa MT-toimistoon toiselle puolen kaupunkia. Vältyin tämän puoskarin lääkäröinniltä, kun hän itse halusi jättää lääkityksen asetuksen ja seurannan seuraavan puljun hommaksi. Sittemmin kaksisuuntaisen mahdollisuus on suljettu erittäin definitiivisesti pois.

Harmittaa miten tässäkin näkyy se, että luotit lääkäriin vaikka lääkitys pahensi oloa ja lääkäri tuntuu vaan käyttäneen sitä hyväkseen. Tuolloin kai oli ihan normaaliakin vielä, että pääasiallisesta lääkityksestä tulevia sivuoireita auttamaan pistetään vielä toinen lääke sen sijaan, että lääkettä edes yritettäisiin vaihtaa. Useamman tällaisen tapauksen tuntevana siltä ainakin vaikuttaa :S Onneksi sulla menee nyt hyvin, mutta ikäväähän se on, että tuo viimeinen paragrafi on totta edelleen. Lääkärien osaamisero on valtava, sitä enemmän mitä iäkkäämpi hän on, mutta sen yhdenkin virhearviolla voi olla tuhoisat seuraukset ihmisen elämälle.

Mulla ei ole lääkitystä, vaikka jotain pitäisi olla, sillä elämä on aika kaaosta pään ulkopuolella ja varsinkin sen sisällä. On kokeiltu venlafaksiini, essitalopraami, sitalopraami, sertraliini, fluoksetiini, risperidoni ja ketiapiini. Vaikutukset kaikilla aika villejä, ja lääkkeet katsottu yksi kerrallaan sopimattomiksi. Viimein jonossa neuropsykalle, ehkäpä siellä viimein selviää mitä pääkoppaan on haudattu.

Syön Voxraa, auttaa hyvin uuvuttavan masennuksen kanssa. Terapiassa käyn myös.